Kovempia voiteita voi vähän lämmittää painamalla palaa äkkiä rautaa vasten, ja sen jälkeen heti hinkata sukseen. Toimii ainakin sinisillä.
Printable View
LF vahat on turhia, siitä ollaan yhtä mieltä mutta se on Holmenkol, from Germany ;)Lainaus:
Mm. Holmenkollenilla ei ole kuin yksi LF vaha.
edit_ no jos yksi LF vaha pitäis olla niin se olis joku tosikova -15....-30. siinä se voi puoltaa paikkaansa. veikkaan että saksalaisilla on just näin...?
On tää voitelu näköjään hurjaa hifistelyä.
Mulla on 2 pitovoidepurkkia, sininen ja tervapito, niillä mennään ja lipsutellaan.
Eilen oli järkyttävän huono pito, melkein hatutti.
Gyntteri tuntuu olevan eri linjoilla vahojen suhteen. Niillä on eri voiteet uudelle ja vanhalle lumelle. Uuden lumen kylmissä voiteissa on vain vähän fluoria. Hinnoittelu on tehty fluorimäärän mukaan eli vihreä on halvin voide.
Se LF on varsin pehmeä ja rasvainen voide, menee pikkupakkasella...
Jos raskit ostaa vielä violetin niin muuta et tarvii...:)
Ai, okei.
Mulla on tasan yks gyntterin voide, pulveri jossa lukee mid-dry, old-new, -5...-15 eli suomeksi pakkaskelin pulveri.
Ihan pätevä aine, 55€ purkista kärsin viime talvena. Pirkassa tarvii tuommoista pinnoitetta lähes joka vuosi.
Mielipide perustuu siihen, että jos tehdään (normaaleille keleille eli nykyään näillä leveysasteilla +2...-10 haarukkaan) kisavoitelua niin kuitenkin sinne lyödään kerros tai kaksi HF:ää väliin. Ja lenkille fluorit on turhia. edit_ säännön vahvistava poikkeus löytynee ehkä ylivauhtisista vedoista jos halutaan hermotusta kiusata maksimoimalla vauhti. No kaapii sen HF:n sinne sitten ja teflonin läpi raudalla,niin säästyy ainetta :)Lainaus:
Perustuuko mielipide siihen, että LF voiteissa on liian vähän fluoria? Hinta kuitenkin kovempi.
Tolle vitikelin LF:lle on mun mielestä tilausta siksi, että joskus on semmoinen keli että pulverit ja muut fluorimyrkyt pehmentää pintaa liikaa ja kisavoiteena on paras kovettajapulveri+LF vaha. Kerran oon pelkällä kovettajapulverilla ja kovalla perusvahalla hiihtänyt kilpaa. Oli Kuntolan Eskon voitelemat. No kuviota oli kyllä suksessa liikaa, olis pitäny vaihtaa vielä testin jälkeenkin.Siinä tuli sössittyä kun valokennoon oli tietysti hinkattu enemmän kuin kisaladulla (luistelu).
Ok, ymmärrän.
Nyt tässä jatkan juttua jo seuraavalla kysymyksellä... Mulla löytyy "pakista" kovettajapulveria jota olen hommannut yhdessä luistonauhan kanssa. Miten tuota pulveria voisi käyttää perus parkkujen kanssa? Pitäisikö levittää sulatetun parafiinin päälle ja sulattaa vielä kertaalleen vaiko samaan tapaan kuuman raudan kanssa kuin fluoripulveritkin?
En tiedä onko sille kovettajalle "oikeaa tapaa", mä olen yleensä sotkenut kovan vahan sekaan siten että vetänyt vahaa norot olaksen molemmille puolille ja siihen sekaan sitten jauhot ja koko höskä kerralla sulaksi.
Pelkällä jauholla kikkaillessa on riski että jossain kohtaa sitä ei sitten olekaan ja pohja ottaa osumaa sikakuumasta raudasta. Äh. kai sen silleenkin voi tehdä jos on oikein tosivitikeli tai jotain. Tarpeeksi vaan jauhoa :)
Pulveri kannattaa muuten taputella raudalla ekana kiinni ennenkö lähtee sulattamaan.Ei karkaa mihinkään.
Hyviä kirjoituksia edellä. Sen verran täytyy palauttaa soraääntä että tiedän puolenkymmentä hyvää voitelijaa ja kaikki tekee voitelun jonkin verran eri tavalla. Joten ainoaa oikeaa tapaa ei ole mutta katsomalla vierestä ja kokeilemalla jokainen löytää varmasti lenkille kelpaavat systeemit.
Kisavoiteluita en kommentoi kun en niistä ymmärrä mitään. Jauhoja, kananverta ja sukupuuttoon kuolleiden eläinten luita taidettin tarvita...
Sen verran kuulin Aikun hovivoitelijalta et kovettajapulveri on jauhettua SG8:a. Voitelijamestari vaan totes: ei ole mitään järkeä laittaa kovaa kovan päälle. Siis sama aine palana ja pulverina.
siklatessa sen huomaa, onko tullut "koijatuksi"... Oikeasti kovasta tavarasta lentää lastu parin metrin päähän kun siklillä raapaisee (ehkei tämä testimetodi ole 100% aukoton kuitenkaan). Mulla on joku vanha swixin purkki, ei se ainakaan CH4 vahalta vaikuta kun ritisee, rätisee ja lentelee ihan miten sattuu siklatessa. Eikä kyllä irtoa jos antaa tunnin jäähtyä. ja CH4:ää on tullut hinkattua aika paljon :)
Oikeastaan lento-ominaisuuksilta parasta vahaa on Rexin sininen, en tiedä miksi kun se on kuitenkin vaan medium-kovaa. -1...-10 vaimitäsenytoli on kyllä ehkä vähän alakanttiin. -5...-15 vois olla lähempänä.Pöh, aina se toimii lenkillä :)
Tuosta SG8 hommelista en tiedä mitään,mutta voi olla noin ja kun sanot niin luotamme siihen.
"kovettajapulveri" voi toki toimia henkisenä apuna, vähän kuin fluoripulverikin kovalla pakkasella ;)
Mitäs mieltä parafiinin sulattamisesta/imeyttämisestä. Jotkut neuvoo liikuttamaan rautaa muutaman minuutin eestakasin, ja eräs startin edustaja sano että riittää että voide on sulanut tasasesti suksen pohjaan,eli muutama veto.
Ei se siitä minuuttikaupalla läträämisestä mun mielestä parane, pohjahuokoset ei kuitenkaan ota määräänsä enempää tavaraa vastaan.
Mun tapa on sulatella vahanorot vähän tasaisemmiksi, sitten rauhallinen veto koko suksen mitalle, minuutin ihmettely ja toinen rauhallinen veto.
Tuon voi tietysti tehdä miljoonalla tavalla, joista ei kovin montaa väärää taida löytyä :)
Tuo Madhusin suksen täyte on vähän uretaanin tapaista massaa joka liiasta lämmöstä tykkää huonoa ja kaasuuntuu joka aiheuttaa pohjan kupruilua, samoihan kennosuksikin tavallaan käyttäytyy, jos ilma kenoissa kovasi lämpenee niin taatusti repii kennoja rakenteista irti. Olen joskus ihmetellyt voitelijoita jotka hankaavat liian kylmällä raudalla pitkiä aikoja vahaa että sen saisi sulatettua, jos voiteen sulamispiste on 100 astetta niin kyllä raudan täytyy olla 20-30 astetta lämpoisempi ettei se jäähdy liikaa kun se painetaan suksea vasten , olen asiaan tutustunut raudalla jossa on lämpömittari joka näytti raudan pohjan lämpöäja termostaatti elektrooninen kahden asteeen jaolla toimiva ,se näutti että lämpötila putoaa noin5-10 asteeseen kun sukeen l'ämotila on alle 10 astetta. Itse pidän raudan lämpötilaa n140 astetta joka sulatta nopeasti vahan ja suksen lämpötila ei kerkiä nousta , Pulverit säädetään 160 lämmöllä jota enempää ei noi voiteluraudat suostu lämpenemään. normi silitys raudan pohja täydellä teholla on noin190 astetta.
Tähän väliin vaan, että hienoa, ja ennen kaikkea kiihkotonta, keskustelua voitelusta. Tuntuu olevan pitkän kokemuksen kavereita mukana keskustelussa. Yleensä ladun varressa se keskustelu on, että jos paat muuta ku minä, niin se on ihan täyttä paskaa. Tätä kuulee varsinki vanhoilta ukoilta. Tässäkin on vaan se ongelma keltanokalle, että tietoa on paljon, jopa liikaa. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki riippuu kaikesta, niin tiiä siinä miten voitelisit. No onneksi omalla kohdalla olen valinnut vain yhden tien ja muut hommat luen mielenkiinnosta, mutta en vaivaa niillä päätäni.
PMT:n kanssa samaa mieltä siitä, että tarpeeksi lämmin rauta, niin ei tartte hinkata. Mulla menee kovien vahojen (Vauhdin sininen ja LF vihreä) sulattamiseen suksen pohjaan n. 15 sekuntia; vaha sulaa tasaisesti eikä tartte hinkata sen enempää. Yhdessä kohdassa ei viihdytä tosiaan kauaa.
Se helpottaa kun on tällainen noviisi joukossa joka ottaa kaiken tietämyksen vastaan. Saa kaikki pistää parastaan ja tämä vaan kiittää.
Kyllä tässä alkaa itselle vähän valkenemaan sellainen voitelun oma uskonto, että voi sitten toisille niitä laduilla lässyttää.
Joukostamme puuttuu se siklaaja ja sintraaja, joka sekottaisi "vääräoppisuudellaan" keskustelun. Itsekin olin jo vähällä hairahtua tuohon lahkoon. Tulevat kohta varmaan ovelle siklauslehtisten kanssa. Että niin. :seko:
[QUOTE=Liraren;1522423....Mulla menee kovien vahojen (Vauhdin sininen ja LF vihreä) sulattamiseen suksen pohjaan n. 15 sekuntia; vaha sulaa tasaisesti eikä tartte hinkata sen enempää. Yhdessä kohdassa ei viihdytä tosiaan kauaa.[/QUOTE]
Noin se menee kun perustoiminnoista: Sulatus, siklaus ja harjaus, tulee rutiinia. Kisavoitelustakaan ei välttämättä tarvitse tehdä monimutkaista hifistelyä. Viimeiset 10v. olen tehnyt kaikki pitkien massahiihtojen voitelut lähes samalla yksinkertaisella kaavalla. Pohjalle kova grafiitti/molybdeeni, seuraava kerros joko vihreä tai sininen(hf) ja +kelillä pulveri pintaan. Mitään likaa keräävää pehmeää välikerrosta, olipa keli mikä hyvänsä, en käytä.
Toistakymmentä vuotta hiihdellyt 1500-2500 kilsaa per talvi,luistelua ja pertsaa, ainoat voiteet Maplusin valkea ja vihreä, myydään HUOLTOVOITEEN nimellä...
Kilon mälli maksaa murto-osan siitä mitä rexit sun muut tulitikkuaskit ja luisto aivan yhtä hyvä.
Pitovoidetta kans hirvee läjä, rex terva universaali ja holmenkollenin liisteri vesikelille, pelaa mulle ok.
Hyvät ihmiset, hiihtäkää niillä suksilla ja älkää koko ajan olko voitelemassa.Tavallinen kuntoilia ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarvii mitään helvetin kallista fluoriarsenaalia ..
Joka lenkin jälkeen pyyhkäsen harmaat kohat nylonharjalla, parhaimillaan voitelujen väli 200 kilsaa, joskus jopa enempi
Siklaus kuluttaa suksea enempi kun hiihtäminen, ja liian kuumalla raudalla voi tuhota suksen pohjan..
Löytyy Madshusia, Fisheriä ja Rossignolia, F ja M käyettyjä kilpatallisuksia, ja tullut huomattua että suksen profiililla on paljo suurempi vaikutus kuin voitelulla jos ei ole aivan räntäkeli tai tulipalopakkanen...
Uskon sataprosenttisesti, mutta kun se voitelujuttu on vähän kuin osa harrastusta. Ladulle ei kerkeä aina, mutta yhden tällin ehtii tehdä melkeen missä hetkessä vaan. Kun sitä hurahtaa johonkin, niin se on menoa sitten.
Tämä foorumi kun on fillarifoorumi, niin täältä löytyy varmasti paljon turhempaakin viilaamista.
Eli tässä nyt kysellään lähinnä sitä, että jos jotain värkkää, niin mitä värkkää jotta se tuntuisi edes pikkuisen suksen pohjassa.
Juu, hiihdetään...mutta eikös tämä ole juuri voitelutopic. Mistä täällä puhuttais jos ei voitelusta? Asiallisia ja mielenkiintoisia kommentteja ko. aiheesta. Mitä hifistelyyn tulee, sekin kuuluu lajiin, aivan kuin fillari puolella keventely yms. Ei muutako raudat kuumiksi..:)
e: Aiheesta. "Maksalaatikosta" täälläkin lenkkivoitelut tehdään. Pakkaskelillä fluoriton, plussakelissä fluoria suurpakkauksesta sekin.
Nyt kun nuo kovat vahat on ajankohtaisia. Oma vaihtoehto on levittää vahaa puoli suksea kerrallaan. Vaha ei ole kerkeä kovettumaan liikaa ja se leviää tasaisesti.
Itte käytän tota taktiikkaa pertsansuksissa. Vapaalla sulatan vahan ja sit yks kertaveto vielä kärestä kantaan, jonka jälkeen alan kärestä siklaamaan. Sen jälkeen toiselle sukselle sama käsittely. Harjaamisen aloitan messingillä sen jälkeen kun on saanut molemmat sukset siklattua.
Juu, näkyy vaan aloittelevat(kin) hiihtoniilot lukevan tätä topikkia, heille lähinnä suunnattu.
Ekat Peltoset itse pistin hiontakuntoon ekana talvena kun jatkuvasti olin hinkkaamassa, eipä se jatkuva voitelu kompensoinu huonoa hiihtokuntoa :D
Tämä Oulu taas ihan oma lukunsa, onneksi viime talvena oli lunta ja jopa pitkään keväällä, nyt vissiin palataan takas normaleihin sorakeleihin :o
No sepelikelin rossarit käytössä, pakkasta kyllä riittää, lumen kans vähä niin ja näin...
Kynttilää ja tervaa... ja havuja perkele :D
Menkääpä Korpelan Akille sanomaan että "aja sitä pyörää äläkä koko ajan keventele"...
reilu 1000 tuntia vuodessa kuitenkin lienee keskimääräistä foorumilaista enemmän,että harvassa ovat ne kellä on varaa sanoa noin :)
Päivän lehdessä oli joku fluori-imppaaja päässy vauhtiin. Kaveri on 70-luvulta asti mittaillu eri lumityyppien ja parafiinien biomagneettisia latauksia. Onnistunut voitelu tarkoitta sitä että lumen ja parafiinin lataukset ovat samanarvoisia. Pulverit ja napit on turhia. Tarvitsee vain roikuttaa abloy-avainta langanpätkästä ja osata tulkita avaimen värähtely.
Ai niin, ja pitäähän tuo mittari kalibroidakin. Avainta roikutetaan jääkaappimagneetin yläpuolella, ja keskitytään magneetin negatiiviseen lataukseen. Tällöin avain värähtelee. Sitten keskitytään magneetin positiiviseen lataukseen, ja avaimen pitäisi pysähtyä. Jos onnistut tässä, sinussa on ainesta suksivoitelijaksi :D
Käy sääliksi jutun kirjoittajaa, joka on kova hiihtäjä itse.
[QUOTE=Patrik;1523401]Päivän lehdessä oli joku fluori-imppaaja päässy vauhtiin. Kaveri on 70-luvulta asti mittaillu eri lumityyppien ja parafiinien biomagneettisia latauksia. Onnistunut voitelu tarkoitta sitä että lumen ja parafiinin lataukset ovat samanarvoisia. Pulverit ja napit on turhia. Tarvitsee vain roikuttaa abloy-avainta langanpätkästä ja osata tulkita avaimen värähtely.
Ai niin, ja pitäähän tuo mittari kalibroidakin. Avainta roikutetaan jääkaappimagneetin yläpuolella, ja keskitytään magneetin negatiiviseen lataukseen. Tällöin avain värähtelee. Sitten keskitytään magneetin positiiviseen lataukseen, ja avaimen pitäisi pysähtyä. Jos onnistut tässä, sinussa on ainesta suksivoitelijaksi :D
Käy sääliksi jutun kirjoittajaa, joka on kova hiihtäjä itse.[/QUOTE
Joskus kahdeksankymmentäluvulla oli samanlaista hommaa, silloin vain roikotettiin sormusta ja katseltiin heilurin suuntaa. Eestaas heiluva oli positiivinen varaus ja sivusuuntaan heiluva oli negatiivinen varaus. Koiviston Arto taisi nimimiehistä olla tässä mukana, siihen aikaan taisi kyllä koittaa vähän kaikkea.http://www.fillarifoorumi.fi/forum/i...ons/icon12.gif
Entä jos PowerBalance-ranneketta roikottelisi siinä suksen päällä niin saataisiin vähän nykyaikaisempi versio tästä? Suksi voisi olla piikkimaton päällä ja itse velho voisi laittaa Aromipesän päähän tämän toimenpiteen ajaksi.
Voiteluhan on kovasti vaikeaa silloin kun ei ole kunnon välineitä, parafiinin sulattelukin muuttuu kummasti helpommaksi kun on paksupohjainen voitelurauta käytössä.
[Anteeksi offtopic]
Powerbalance ei todennäköisesti haittaa kenekään suoritusta, eli silloinhan siitä on pakko olla hyötyä ;)
[/OT]
Kattelin tuossa vauhdin voitelurautaa ja huomasin että siellä on tuommoinen kalansuomu-kuvio pohjassa. Onko joku kokeillut sahata raudan pohjaan tuollaisia voiteen levitys uria ja onko niistä hyötyä?
Olen samaa mieltä, vaikka ei minulla häävi kompetenssi tästä voitelusta olekkaan. :)
Tietysti jokainen saa voidella niin paljon kuin tykkää, mutta ei se välttämätöntä ole. Kokeneemmat sen tietysti tietää, mutta mielestäni siitä on hyvä muistuttaa, ettei joku aloittelija saa vahingossa väärää käsitystä ja säikähdä voitelun vaativuutta. Jää pian koko hiihtoharrastus sikseen, kun kokee sen liian vaikeaksi.
:rolleyes:
Olen kuullut useita tarinoita siitä että hiihto olisi mukavaa, mutta kun se voitelu on niin ikävää hommaa. Mielestäni aloittelevalle hiihtoharrastajalle pitäisi kertoa että sitä voitelua on turha pelätä, koska nykyään se on niin helppoa. :)
Ps. Itse teen nykyään kaikki luistovoitelut Rexin vihreällä ja pitovoiteluun käytän kahta Rexin purkkia. Räntä- ja vesikelit hiihdetään vapaata. Ei missään nimessä paras valinta, mutta helppo ja yksinkertainen. :)
No niin tuli sahattua tuollainen X-mallinen risti raudan pohjaan. Hyvin toimi. Voide levisi noroista tasaisesti pohjan leveydelle.
Hauskaa oli kanssa onnistua ensimmäisen kerran luistovoitelussa. Pohjista tuli 'rasvaiset' ja tasaiset. Hauskaa oli se että ennen olin voidellut noita luikkareita ilman toivottua lopputulosta, mutta nyt kun voitelin vanhat pertsasukset niin voilá homma alko toimii. :D
Hyvä mantis! Siitä se lähtee. Nyt vaan toistoja ja ne luikkaritki kuntoon, niin voitelusta tulee mukavaa, tuskatonta ja nopeaa.
Piti oikein ottaa kellolla eilen aikaa kun voitelukeskustelu käy kuumana. 30min total meni aikaa eilen kun RC11 sukset saivat alleen hiukan "kevyttä fluoria" kahteen kertaan raudoitettuna, siklaus, harjaus sekä pitoalueelle sitten kelivoiteet. Ei jaksanut alkaa pohjapidon kanssa "pelleilemään" joten siinä olisi vielä muutama lisäminuutti mennyt :D
Niin ja yhden 0.568 tölkin ehdin vielä juoda samaan syssyyn.