Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät

Pitkän Optari-/E-jolla-/yksityyppikölivene-historian omaavana olen vähän eri mieltä. Kevytveneissä yksityyppisäännöt toimii minusta hyvin. Esimerkiksi optareiden rungot tehdään edelleen lasikuidusta, rikit alumiinistä ja purjeet polyesteristä. Jos pelkät rungon mitat olisi määrätty, uuden purjehdusvalmiin Winnerin hinta olisi helposti kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Ja vaikka kisakelpoinen H-venekin purjeineen maksaa enemmän kuin ”mökki-h-vene” niin ilman luokkasääntöjä kustannukset olisivat vielä huomattavasti korkeammat.

Muistan vielä hyvin kuinka E-jollan perään hiottiin vesihiomapaperilla 1 mm syvää konkaavia muotoa, jonka mittasääntö toleranssien vuoksi siihen aikaa mahdollisti. Todellinen vaikutus rungon nopeuteen oli varmaan niin marginaalinen, että sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta psykologinen vaikutus oli suuri. Sama koskee pyörähommia; koitapa selittää sille 15-vuotiaalle juniorillesi, että pärjäät alumiinirunkoisella ja vannejarrullisella maantiepyörälläsi ihan yhtä hyvin kuin se sähkövaihteisella kuitupyörällä ajava kilpakaveri. Vaikka yrittäisi itse omilla kalustovalinnoillasi vähän näyttää esimerkkiäkin, niin ei mene läpi. Been there done that.

Jotenkin luulisi, että polkupyörien ”yksityyppiluokan” keksiminen ei nyt vaatisi ihan rakettitiedettä, mutta siihen, että olisiko se järkevää tai hyödyllistä en osaa ottaa kantaa. Kalustokilpailu on aika syvällä pyöräilykulttuurissa ja ehkä osa koko homman viehätyksestä on siinä.

Mä en oikein jaksa uskoa, että joku (Suomessa oleva) yksityyppiluokka nostaisi Shimanon osasarjan hintaa. Ensinnäkään niitä osia ei olisi pakko ostaa Suomesta ja toisekseen eiköhän se voluuumi ole kuluttajamarkkinassa. Eri asia jos keksitään joku osasarja 205, mitä tehdään vain kisailijoille.

Japanin Keirin-sarjojen njs-sertifikaatti toimii ainakin. Ei ne leimaosat ilmaisia ole, mutta UCI-sääntöisen ratapyöräilyn kustannukset on aivan toista luokkaa.

Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen. Ylipäätään maantiepyörissä pyörän merkitys on aika minimaalinen jopa ammattilaistasolla, ja luulisin että junnujen maastokisoissa perus jäykkäperällä voi pärjätä siinä missä täpärilläkin. Se, onko vaihteisto 11 vaihteinen Shimanon 105 vai 12 vaihteinen Sram Red ei vaikuta vauhtiin millään tavalla. Eikö junnuluokissa ollut välityksiä rajoitettu?

Harrastukset maksaa ja kaikilla ei ole varaa harrastaa kaikkea mitä haluaa. Pyöräilyn luulisin olevan kilpatasollakin kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullisesta päästä, jos vaikka lätkään, futikseen tai ratsastukseen vertaa.

Toi on kyllä aina toimiva taktiikka että kun maalimassa on vääryyttä niin laitetaan se nuorison piikkiin ja rajotuksia peliin. Kai se jostain selkärangasta tulee että nuorisoo voi ja pitää aina rankasta ja moralisoida.
Käytännön ongelmat näyttää olevan kuskien ja kisojen vähyys. Kumpikaan tuskin ratkeaa uusilla rajotuksilla. Nykyisetkin on jo ihan tarpeeksi älyttömiä.

Stenu, arvaa kuinka paljon H-venettäkin voi modifoida...

Jos veneissä pysytään niin oliskos Purjehdusliitto ostanut kiinasta kontillisen yksityyppi veneitä ja hinta venettä ei ollut paha...

^ Juu tiedän varsin hyvin. Mutta jos rungot ja rikit olisi hiilikuitua ja purjeet dyneemalaminaattia tms. niin kustannukset olisi moninkertaiset.

Mutta kuten tästäkin keskustelusta osittain käy ilmi, niin pyöräilyssä se ”kalustolla kisaaminen” voi olla niin isossa roolissa, että se on tavallaan osa harrastuksen luonnetta ja siitä ei siksi edes haluta luopua, joten on vaikea sanoa, että vaikuttaisiko kustannusten rajoittaminen harrastajamääriin. On niitä mahdollisia sekä saavutettavuuteen että kiinnostavuuteen negatiivisesti vaikuttajia tekijöitä paljon muitakin.

BMX racing on ehkä pyöräilylajeista lähinnä yksityyppiluokkaa ja aloituskustannus on muita alalajeja pienempi. Siellä junnuja on eniten, mutta lajin luonne vaikuttaa siihen myös.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen. Ylipäätään maantiepyörissä pyörän merkitys on aika minimaalinen jopa ammattilaistasolla...

---

Niinpä, mutta silti tälläkin foorumilla aika monikin on sitä mieltä, että ilman hiilikuitua ja levyjarruja, sähkövaihteita, aero sitä ja aero tätä harrastaminen on vähintään epämielekästä. Junnuilleko sillä ei ole sitten väliä? ”Meet vaan nyt kokeilemaan sillä faijan vanhalla pyörällä. Kyllä se kulkee ihan yhtä lujaa…”

^Huomio painoraja kun materiaaleilla kikkailee...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Niinpä, mutta silti tälläkin foorumilla aika monikin on sitä mieltä, että ilman hiilikuitua ja levyjarruja, sähkövaihteita, aero sitä ja aero tätä harrastaminen on vähintään epämielekästä.

---

Joo, mut tää onkin fillarifoorumi, ei fillarointifoorumi. Fillaroijat ei räällä roiku, ainoastaan speksaajat.

purjehdusta ei kannata verrata välinelajina pyöräilyyn. Vaikka kilpapurjehtijoita on oikeasti lahjakkaita ja ovat parempia kuin muut, on purjehdus loppupeleissä aika äärimmäinen välinelaji. Matchracing lienee välineiden osalta eniten tasoitettu, jos siis puhutaan kisoista joissa kamat tulevat järjestäjien toimesta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Mä en oikein jaksa uskoa, että joku (Suomessa oleva) yksityyppiluokka nostaisi Shimanon osasarjan hintaa. Ensinnäkään niitä osia ei olisi pakko ostaa Suomesta ja toisekseen eiköhän se voluuumi ole kuluttajamarkkinassa. Eri asia jos keksitään joku osasarja 205, mitä tehdään vain kisailijoille.

---

Myyntimäärät ovat kuluttajapuolella kyllä ja siksi joissain urheilulajeissa on otettu säännöksi, että käytettävien osien pitää olla kaupallsiesti yleisesti saatavilla (sarjavalmisteiset autot tms).

Tarkemi rajaus on hankalaa. Kansallinen rajaaminen ei toimi, koska se johtaisi siihen, että niillä jotka kisaavat myös ulkomailla pitää olla kahdet välineet. Tulee kalliiksi. Vaihtoehtoisesti voidaan olettaa, että ei haluta kilpailla muualla kuin kotimaassa, mutta se pudottaisi heti tasoa lahjakkaampien siirtyessä muualle. Osavalmistajille kansallinen rajaus taas loisi pienikokoisen sivumarkkinan. Ja niissä hinnat ovat määrien takia aina korkeammat.

Osien mallikohtaisia rajoituksia ei nimittäin oikein voi tehdä rajaamatta samalla valmistusvuosia. Jos mallin versiota ei rajata, silloin joudutaan joka kerta päättämään onko jonain vuonna julkaistu uusi ja paranneltu malli jostain osasta sääntöjen mukainen. Jos päätetään että on, rajaukselta menee teho ja sama välineurheilu jatkuu eli ei kilpailla mallinumerolla vaan valmistusvuodella. Jos päätetään, että ei ole, kilpa- ja kuluttajaversiot erkanevat toisistaan. Siis kuluttajat ostavat esin 105 vaihtajan vuosimallia 2025 ja kilpailijat 105 vaihtajan vuosimallia 2015. Jälkimmäisestä tulee silloin de facto se "205" eli osasarja, jolla on rajattu saatavuus ja korkeampi hinta.

Käytännössä päädytään siis siihen, että lajille määrätään säännöt kuten välineiden mitat ja painot, joiden sisällä osavalmistajien pitää toimia. Ja se on malli, jota yksityyppisyydellä tarkoitetaan. Tyyppi määrää mitat, ei valmistajaa. Se miten tiukat tyyppisäännöt kuhunkin lajiin asetetaan on oma keskustelunsa. Mutta silloin ei puhuta siitä onko jokin laji yksityyppilaji vai ei vaan siitä miten tiukka mittasäännöstö on. Ja pyöräily on ajoergonimian takia sääntöjen tiukkuuden rajausten osalta yksi haastavimpia.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti justus6969

purjehdusta ei kannata verrata välinelajina pyöräilyyn. Vaikka kilpapurjehtijoita on oikeasti lahjakkaita ja ovat parempia kuin muut, on purjehdus loppupeleissä aika äärimmäinen välinelaji. Matchracing lienee välineiden osalta eniten tasoitettu, jos siis puhutaan kisoista joissa kamat tulevat järjestäjien toimesta.

---

Tasoituksiin päästään tosiaan ainoastaan, jos lajilla on välinesponssi. Joko valmistaja tai kilpailun järjestäjä. Ja silloinkaan ei kaikki mene kuten pitää. Tervetuloa tiistaikisoihin, joissa kukaan ei halua ottaa venettä numero kolme, koska siinä on metrin lyhyempi spinnufalli kuin muissa veneissä...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen. Ylipäätään maantiepyörissä pyörän merkitys on aika minimaalinen jopa ammattilaistasolla, ja luulisin että junnujen maastokisoissa perus jäykkäperällä voi pärjätä siinä missä täpärilläkin. Se, onko vaihteisto 11 vaihteinen Shimanon 105 vai 12 vaihteinen Sram Red ei vaikuta vauhtiin millään tavalla. Eikö junnuluokissa ollut välityksiä rajoitettu?

Harrastukset maksaa ja kaikilla ei ole varaa harrastaa kaikkea mitä haluaa. Pyöräilyn luulisin olevan kilpatasollakin kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullisesta päästä, jos vaikka lätkään, futikseen tai ratsastukseen vertaa.

---

Vastaan noihin lihavoituihin kohtiin.

Jollain radoilla pärjää, joillain toisilla ei. Kävin tyton kanssa Canada Cupissa Canmoressa (1988 Marja-Harrin kisamaastoissa, mutta siitä ehkä toisaalla enempi) ja sillä radalla tulisi jäykkäperällä vähän äitiä ikävä. Tuubista loytyy videoita jos kiinnostaa. Huomenna suunnataan Kanadan mestaruskisoihin ja se rata taasen on sellainen, että jäykkäperä olisi todennäkoisesti nopeampi. Eli jos ei olisi massirajoitteinen, niin pitäisi olla kaksi maasturia.

UCI ei enää nykyään rajoita junnujen välityksiä. Hyvä ja huono. Hyvä, että normaalit/helposti saatavilla olevat voimansiirron osat toimii. Huono, ehkä, koska junnuilla on pidemmät välitykset kuin on tarvetta.

EDIT: Jos lähtee junnujen kanssa jahtaamaan marginaalihyotyjä joidenkin viimeisimpien trendien mukaan, niin rahanmenolle ei varmaan loydy mitään rajoja. Viimeksi sunnuntaina todistin kun 17-v junnu painoi tukka putkella setämies succiksia korttelissa kierroksella kiinni vaikka alla oli 10-v vanha puolikuollut CX fillari.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Niinpä, mutta silti tälläkin foorumilla aika monikin on sitä mieltä, että ilman hiilikuitua ja levyjarruja, sähkövaihteita, aero sitä ja aero tätä harrastaminen on vähintään epämielekästä. Junnuilleko sillä ei ole sitten väliä? ”Meet vaan nyt kokeilemaan sillä faijan vanhalla pyörällä. Kyllä se kulkee ihan yhtä lujaa…”

---

En mä nyt oikein tätä osta. Ymmärrän että sinulle henkkoht pyöräkaluston kulminaatiopiste on teräsrunko ja vannejarrut, mutta aika on ajanut niiden ohi eikä moisia ole oikein enää tarjollakaan uutena. Kuten ei vannejarrupyöriä ylipäätään, ja kiekotkin alkaa olemaan jo kiven alla. Sitä suositellaan, mitä on tarjolla ja joka antaa rahalle vastinetta.

Olen itse leikitellyt ajatuksella josko hankkisi vielä käytettynä vannejarruilla vastustetun maantiepyörän, mutta todennut pohdinnan jälkeen että mitä mä sillä teen? Nykyinen levaripyörä on millä tahansa mittarilla mitattuna parempi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti OJ

Huono, ehkä, koska junnuilla on pidemmät välitykset kuin on tarvetta.

---

Tuo on aika pieni haitta kun kaikilla on kuitenkin ajossa vaihdettavat vaihteet. Voi vaan olla käyttämättä niitä vaihteita mitä ei tarvi.
Sama "ongelma" taitaa koskea ihan kaikkia ikäluokkia; vaihteita on tarjolla niin paljon ettei kaikkia saa aina käytettyä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

En mä nyt oikein tätä osta. Ymmärrän että sinulle henkkoht pyöräkaluston kulminaatiopiste on teräsrunko ja vannejarrut, mutta aika on ajanut niiden ohi eikä moisia ole oikein enää tarjollakaan uutena. Kuten ei vannejarrupyöriä ylipäätään, ja kiekotkin alkaa olemaan jo kiven alla. Sitä suositellaan, mitä on tarjolla ja joka antaa rahalle vastinetta.

Olen itse leikitellyt ajatuksella josko hankkisi vielä käytettynä vannejarruilla vastustetun maantiepyörän, mutta todennut pohdinnan jälkeen että mitä mä sillä teen? Nykyinen levaripyörä on millä tahansa mittarilla mitattuna parempi.

---

Niin juuri tämä oli se mun pointti. Koitapa selittää sitten sille junnullesi, että hän pärjää aivan yhtä hyvin sillä edullisemmalla/vanhemmalla pyörällä ja perustelet sen sillä, että junnuiässä kaluston merkitys on niin vähäinen, kuten itse aikaisemmassa viestissäsi totesit. Ei se vaan toimi niin. Kyllä ne junnutkin haluaa niin hyvän kaluston kuin mihin vanhempien rahat riittää ja mieluiten vielä vähän hienomman.

Vaikka mun omat pyörät ei nyt tähän keskusteluun oikeastaan liity millään tapaa, niin mulla on kyllä sekä vanne- että levyjarrullisia pyöriä ja mun mielestä niissä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuus on niin subjektiivinen käsite, että en ala siitä väittelemään.

Ei varmaan Suomessa missään ikäluokassa kisat ratkea välineiden hinnoilla. Kuskien tasoerot on paljon isompia kun välineiden suorituskykyerot. Ikäluokkien ääripäissä suurin menestykseen vaikuttava tekijä on osallistujien määrä. Monesti maaliin ajanut ei voi podiumia edes välttää.
Mutta toi mitä Stenu sanoi on hyvä pointti. Kukaan ei halua harrastaa tai kisata huonommilla vehkeillä kun muut. Mikä sitten on hyvä tai huono on subjektiivista etenkin tuossa mielessä.
Tyly mennä kellekkään sanomaan että sulla pitää olla puolivillanen pyörä koska olet jonkun ikänen tai kuntonen tms. Itse voi tietty valita itselleen just niin surkeat vehkeet kun haluaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Qps

Tuo on aika pieni haitta kun kaikilla on kuitenkin ajossa vaihdettavat vaihteet. Voi vaan olla käyttämättä niitä vaihteita mitä ei tarvi.
Sama "ongelma" taitaa koskea ihan kaikkia ikäluokkia; vaihteita on tarjolla niin paljon ettei kaikkia saa aina käytettyä.

---

Ilmaisin itseni huonosti, taas. Kun välitykset eivät ole rajoitetut, niin ei ole niin suurta tarvetta pyorittää korkeammilla kierroksilla. Vanhan koulun ukolle toi vaikuttaa huonolta, mutten ole juniorivalmennuksenkaan asiantuntija. Koukkupolvet tekee sitten mitä tekee, tai jättää tekemättä. Hyvä puoli on toki se, että niillä välityksillä mennään mitkä fillarissa sattuu olemaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Niin juuri tämä oli se mun pointti. Koitapa selittää sitten sille junnullesi, että hän pärjää aivan yhtä hyvin sillä edullisemmalla/vanhemmalla pyörällä ja perustelet sen sillä, että junnuiässä kaluston merkitys on niin vähäinen, kuten itse aikaisemmassa viestissäsi totesit. Ei se vaan toimi niin. Kyllä ne junnutkin haluaa niin hyvän kaluston kuin mihin vanhempien rahat riittää ja mieluiten vielä vähän hienomman.

Vaikka mun omat pyörät ei nyt tähän keskusteluun oikeastaan liity millään tapaa, niin mulla on kyllä sekä vanne- että levyjarrullisia pyöriä ja mun mielestä niissä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuus on niin subjektiivinen käsite, että en ala siitä väittelemään.

---

Onko kahden tonnin kuitupyörä oleellisesti huonompi kuin kolmen, ja tuoko kuuden tonnin pyörä jonkunlaisen kilpailuedun kisassa? En oikein usko. En siis näe että junnupuolella kaluston hinta muodostaa kynnystä harrastamiselle ihan kovimmallakaan tasolla. Pyöräilyhän on silleen edullinen harrastus, että jopa minun kaltaisen toimistossa istuvat isimahat voi halutessaan ajella samalla kalustolla kuin millä ammattilaiset ajavat Touria.

Kaverin poika on noita junnukisoja maantiellä ajellut ihan hyvällä menestyksellä, kalustona on 250€ runkosetti RCZ:sta, mun vanhat vaihdeosat ja kiekot isin pyörästä. Ei se aina ole niin justiinsa.

^En usko paremmuuden vaikuttavan mutta joillakin vanhemmilla vaan enemmän rahaa ja kun tietää nuorten ajatusmaailman niin tulee tuollainen "merkkivaate" ilmiö.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti OJ

Ilmaisin itseni huonosti, taas. Kun välitykset eivät ole rajoitetut, niin ei ole niin suurta tarvetta pyorittää korkeammilla kierroksilla. Vanhan koulun ukolle toi vaikuttaa huonolta, mutten ole juniorivalmennuksenkaan asiantuntija. Koukkupolvet tekee sitten mitä tekee, tai jättää tekemättä. Hyvä puoli on toki se, että niillä välityksillä mennään mitkä fillarissa sattuu olemaan.

---

Ymmärrän kyllä, mutta toi yleisesti uskottu tarina tosta pyörityksestä ei oo ollenkaan niin rationaalinen kun miltä äkkiä kuulostaa. Jos välitykset on liian pienet vaikka 1% ajoajasta niin silloin se isoin välitys on liian iso 99% ajasta. Prosentit on hatusta vedetty, mutta jos joku ajaa koko ajan isoimmalla vaihteella niin pyöritys jää kuitenkin vähälle. Eli jos vaihteita ei osaa käyttää niin ei pärjää. Muuta ei tarvita.
Toisaalta taas jos pyörityksestä on etua, niin sitä voi harjotella myös rajottamattomilla vaihteilla. Rajotusten hyödystä ei ole olemassa mitään näyttöä.
Homman älyttömyydestä kertoo myös se, että eri maissa on eri rajotukset ja yleensä tytöillä ja pojilla on samassa iässä samat rajat, vaikka vauhti ja matkat on eri.
Paras selitys rajotuksille taitaa olla vaan yleinen tarve kyykyttää ja moralisoida nuoria, eli mopotus.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

Onko kahden tonnin kuitupyörä oleellisesti huonompi kuin kolmen, ja tuoko kuuden tonnin pyörä jonkunlaisen kilpailuedun kisassa? En oikein usko. En siis näe että junnupuolella kaluston hinta muodostaa kynnystä harrastamiselle ihan kovimmallakaan tasolla. Pyöräilyhän on silleen edullinen harrastus, että jopa minun kaltaisen toimistossa istuvat isimahat voi halutessaan ajella samalla kalustolla kuin millä ammattilaiset ajavat Touria.

Kaverin poika on noita junnukisoja maantiellä ajellut ihan hyvällä menestyksellä, kalustona on 250€ runkosetti RCZ:sta, mun vanhat vaihdeosat ja kiekot isin pyörästä. Ei se aina ole niin justiinsa.

---

Joo kuten tuolla aikaisemmin jo tuli ilmikin, niin meidän perheeseen ensimmäinen junnu-SM-mitsku (N16) poljettiin vanhalla hinnat alkaen vannejarru-alu-Bianchilla ja joillain peruskiekoilla.

Mutta siitä tässä ei nyt varsinaisesti ollut kyse, vaan siitä, että jos kilpapyöräilyä haluaa oikeasti harrastaa, on se nykyisillä pyörien hinnoilla kallista. Piste. Undereissakin aika nopeasti pitää olla maantiepyörän lisäksi aika-ajopyörä, mieluusti myös ratapyörä ja mahdollisesti maastopyörä, treeni/cx-pyörä jne. puhumattakaan kaikista varakiekkopareista yms. Lisäksi kannattaa huomioida, että perheessä voi tosiaan olla lapsia enemmän kuin yksi ja silloin melko tyypillisesti useampi saman perheen junnu pyöräilee.

Meidän Idahan pyöritti oman kisauransa lopettamisen jälkeen muutaman vuoden Lotan kanssa sitä HDT-teamia, jolla he nimenomaan pyrkivät tekemään hommasta saavutettavampaa, joten mulla on jonkin verran mutua parempi käsitys siitä, että mitä se oikeasti vaatii.

Varsinaisia syitä junnujen vähäiseen määrään on varmasti sata muutakin alkaen siitä, että kestävyysurheilun harrastaminen ylipäätänsä ei kiinnosta. Se vaan on ikävää, että niistä vähistäkin, joita kiinnostaa tulee sitten pudokkaita siksi, että touhu käy liian kalliiksi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti justus6969

purjehdusta ei kannata verrata välinelajina pyöräilyyn. Vaikka kilpapurjehtijoita on oikeasti lahjakkaita ja ovat parempia kuin muut, on purjehdus loppupeleissä aika äärimmäinen välinelaji. Matchracing lienee välineiden osalta eniten tasoitettu, jos siis puhutaan kisoista joissa kamat tulevat järjestäjien toimesta.

---

Purjehdus on juurikin hyvä esimerkki, koska siitä huolimatta, että se on äärimmäinen välinelaji, luokkasäännöillä on varsin onnistuneesti saatu junnukaluston kustannukset pidettyä järjellisinä.

^Tuo totta mutta kun mennään eteenpäin niin uudemmat yksityyppi veneet jo valmiiksi loppuun asti trimmattuja.

Paras junnulle on se vanhempi vannejarrullinen kuitupyörä ja sen ainakin meidän junnu tajuaa ihan itsekkin.

2ke uusi levaripyörä painaa kuin synti. Että sinällään näiden uusien pyörien kanssa on rahalla merkitystä, nimenomaan junnuille.

Yksityyppipyörä on äärettömän typerä idea. Toimii varmaan purjeveneissä. Mutta onko järkeä ostattaa junnuille 2-3ke biancheja, kun noita halpoja pyöriä löytyy vaikka miten. Tuttujen ja vanhempien vanhoilla pyörillähän se harrastus aloitetaan. Sitä kateutta toisen pyörää kohtaan ei kannata opettaa.

Juu silloin, kun meidän neidit oli junnuja, kaikki ajoi vielä vannejarruilla. Kuitukiekkoa ym. alkoi kyllä jo olla junnusarjoissakin.

Yksityyppi ei pyöräilyssä varmasti toimi, mutta jotain junnujen kustannuksia kurissa pitäviä sääntöjä voisi mielestäni aivan hyvin olla ja ne tietenkin kansainvälisesti, koska ulkomaille pitää junnujenkin päästä kisaamaan.

Mutta tämä tästä aiheesta omalta osaltani. Meillä on junnuajat ohi jo ja ennenkuin seuraava sukupolvi on siinä iässä, niin siihen menee vähintään kymmenisen vuotta :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Purjehdus on juurikin hyvä esimerkki, koska siitä huolimatta, että se on äärimmäinen välinelaji, luokkasäännöillä on varsin onnistuneesti saatu junnukaluston kustannukset pidettyä järjellisinä.

---

optarin "kohtuulliset" kustannukset aiheutuvat lähinnä siitä, että opettelu aloitetaan alkutekijöistä sekä luokassa vietetään rajallinen aika eikä varusteilla vauhdin hakeminen ehdi lähteä aivan lapasesta. Optarifaijat ehtivät erikoistua lähinnä liikkinarujen säätämiseen, ja kun pitäisi alkaa oikeasti kehittää vauhtia siirrytäänkin seuraavaan luokkaan :D

Seuraavissa luokissa selviää sitten todellisuus

Sehän se oliskin kun tuotas pyöräilyyn ORCi tyyppinen tasoituslaskentasysteemi. Ikäihminen voisi hybridillä lähteä "ratakisoihin" tai pidemmille matkoille.

Jos en väärin muista, jonain vuonna taidettiin Suursaari Race voittaa Folkkarilla. Mutta kyllä siellä tasoituskisoissakin keskimäärin ne parhaat voittaa eikä siihen mahdottomuuksia vaadita,
uudehkot purjeet ja heloitukset sekä jokunen osaava gasti. Toki ottaa aikaa löytää venevauhti jos hommaa uuden veneen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti justus6969

optarin "kohtuulliset" kustannukset aiheutuvat lähinnä siitä, että opettelu aloitetaan alkutekijöistä sekä luokassa vietetään rajallinen aika eikä varusteilla vauhdin hakeminen ehdi lähteä aivan lapasesta. Optarifaijat ehtivät erikoistua lähinnä liikkinarujen säätämiseen, ja kun pitäisi alkaa oikeasti kehittää vauhtia siirrytäänkin seuraavaan luokkaan :)

Seuraavissa luokissa selviää sitten todellisuus

---

Optarista on hyvä jatkaa vaikka Zoomin kautta Ilcaan ja sitten ollaankin jo olympiatasolla ja edelleen sellaisella kalustolla, joka on kustannustehokasta ja jossa voittaja ratkotaan osaamisella eikä kalustolla. Mun mielestä oikein hyvä systeemi ja jopa Suomen kokoisesta lyhyen purjehduskauden maasta on aina välillä joku onnistunut kipuamaan kv-huipulle asti.

Mitä muuten tulee pyöräilyn ”yksityyppiluokkiin”, niin itseasiassa ratapyöräilyssä tuo voisi toimia oikein hyvinkin ja tekisi touhusta jopa mielenkiintoisempaa verrattuna nykyiseen kymmenien- tai satojentuhansien eurojen pyörä- ja skinsuit-kikkailuun.

^Tuo Zoom on kyllä hyvä toinen vene ja raskaammalle vaikka eka ja ainakaan käytettyjen hinnat ei päätä huimaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Optarista on hyvä jatkaa vaikka Zoomin kautta Ilcaan ja sitten ollaankin jo olympiatasolla ja edelleen sellaisella kalustolla, joka on kustannustehokasta ja jossa voittaja ratkotaan osaamisella eikä kalustolla. Mun mielestä oikein hyvä systeemi ja jopa Suomen kokoisesta lyhyen purjehduskauden maasta on aina välillä joku onnistunut kipuamaan kv-huipulle asti.

Mitä muuten tulee pyöräilyn ”yksityyppiluokkiin”, niin itseasiassa ratapyöräilyssä tuo voisi toimia oikein hyvinkin ja tekisi touhusta jopa mielenkiintoisempaa verrattuna nykyiseen kymmenien- tai satojentuhansien eurojen pyörä- ja skinsuit-kikkailuun.

---

fillarifoorumi onkin uusi plaanaacom :D Eivät yksityyppiluokat ole mitään halpoja, vaikka on niissä periaatteessa eroja luokkasääntötasollakin esimerkiksi nepa vs. laser. Eikä taida sittenkään olla todellisia eroja kustannuksissa.

Muistuu mieleen tarina, kun suomalaiset eräässä luokassa menivät ennen kisoja viikkoa ennen tutustumaan olosuhteisiin. Lastasivat veneen viereen kasan purjeita sekä maston ja varamaston. Naapurivene oli isomman resurssin maasta, nostivat veneen viereen jäätävän määrän mastoja sekä erilaisia purjesettejä. Oli kuulemma viikko aikaa löytää ennustettuihin olosuhteisiin sopiva yhdistelmä. Ja tässä luokassa oli yksi lisenssivalmistaja purjeille sekä mastoille, mutta eihän ne silti ole ikinä samanlaisia.

Purjehdus on yksiselitteisesti kallista, eikä siitä kannata niin hirveästi ottaa mallia. Ongelma on mun mielestä enemmän kokonaisuudessa, harrastaminen otetaan nykyään niin pahuksen vakavasti nuorena. Pitää olla vimpan päälle kalliit kamat lajeissa, joissa varusteilla ei ole niin väliä, käydään urheilukoulua ja harjoitellaan kuin hullut.

Meilläkin muksut olivat ihan OK lahjakkaita joissain lajeissa, ja hetikohta olisi pitänyt alkaa tavoitteellinen harjoittelu kuin puoliammattilainen. Samalla kaikki kustannukset olisivat nousseet järjettömiksi. Onneksi ei kukaan alkanut puhua jostain nuoren urheilijan elämän urapolusta, olisin alkanut nauraa päin naamaa :D Ehkä ennen wanhaan ei vaan otettu harrastusta nuorena niin vakavasti ja alettu valmistautua 12-vuotiaana ammattilaisuraan. En tiedä auttaako kustannuksiin mitkään säännöt, jos asenne on tämä ja jotkut ovat valmiita maksamaan kyseisestä huvista.