Niin, ja tästä avaitumisestahan vasta olikin lisäarvoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti leecher
Printable View
Niin, ja tästä avaitumisestahan vasta olikin lisäarvoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti leecher
Kerro vielä mitä toi pitkä asento meinaa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Lähetetty Savumerkeillä Tapatalkilla
Lonkankulman vuoksi satula viedään mahdollisimman eteen. Kovaa ajettaessa asennon on oltava matala ja matala asento vaatii pitkää ohjaamoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Qilty
Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että kun nostat vauhtia ja linttaat selän vaakasuoraan. Kädet rentona tangon päälle, niin hoodien pitäisi olla tuossa kohtaa luonnollisesti nyrkkien sisällä. Sellaisella endurance asennolla nyrkit menee ainakin 5cm ohi kahvoista. Aivan liian monella lyhyt asento on jarru nopeudelle.
Noh, siinä kun yrität mennä matalaksi niin lantiokulma sulkeutuu. Eikös toi nyt ole jo TT pyörissä tullut keskiajoilta takasin päin, eli on tajuttu ettei sillä mataluudella niin väliä ole. Eikä se tee asennosta nopeeta että sä makaat siinä puoli metriä pitkän ohjaamon päällä kun teräsmies.
Lähetetty Savumerkeillä Tapatalkilla
En heti tajunnutkaan, että haluat vaan jankkaamista taas, mut joo väärässä olet. En vaan jaksa alkaa noita tässä kumoamaan.
Eikös tuota varten hommata mahdollisemman pieni runko, siihen 50cm satulaputki ja lisäksi pisin stemmi mitä löytyy.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Qilty
Eikös se niin ole että pyöräily on myös taistelua ilmanvastusta vastaan. Mitä aerompi asento niin sitä parempi mahdollisuus päästä nopeammin eteenpäin. Toki vaatii treenaamista että pystyy asennon pitämään mahdollisimman aerona ja oireettoman kropan. Selkävaivaiselta ei tietenkään voi mahdottomia vaatia.
Aina perustelut loppuu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Ei vaan ole kauaa kun katsoin jotain videota, ehkä gcn kun Ollie yritti tuntienkkaa, ja siinä mainittiin juuri tuosta että asennot on muuttunut.
Lähetetty Savumerkeillä Tapatalkilla
Ja se on totta. Nämä ei kuulu millään tavalla tähän ketjuun.
Lähetetty Savumerkeillä Tapatalkilla
lantion kulma ja optimaalinen voimantuotto voi olla perusteitakin. mutta joo kyllä se niin päin vain menee, että pitkä asento pienentää lantion kulmaa jolloin voiman tuotto vaikeutuu. esim tosta videosta asiaan saa selitystä
https://www.youtube.com/watch?v=_jr06ZVee28
Ymmärtääkseni ohjaamon nostamisessa nykyään ylöspäin (vs keskiaika) on kyse enemmänkin siitä, että näin saadaan helpommin pienennettyä käsien ja pään välistä etäisyyttä. Edelleen lienee yhtä tärkeää minimoida kuskin pinta-ala edestäpäin katsottuna, ja tähän keskeinen tekijä on edelleen se, että ajoasento on siinä mielessä matala, että selkä on melko vaakatasossa. Tämän tyyppisessä setupissa tämä tapahtuu niin, että pää lasketaan lapojen väliin ja olkapäät yritetään viedä mahdollisimman lähelle korvia (vaikea selittää tekstimuodossa).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Qilty
Lantion kulma on toki myös iso tekijä ja jos tämä on kuskille ongelma, voi tätä koittaa korjata esim. lyhyemmillä kammilla ja/tai satulan siirtämisellä eteenpäin. Tottakai ohjaamon nostaminen avaa lonkan kulmaa myös, mutta silloin kyse lienee enemmän tehontuoton ja aerodynamiikan välisen trade offin optimoinnista, kuin siitä, että asento tulisi sen takia aerommaksi, että selkä on enemmän pystyssä.
^ Sen verran hyvä vastaus, että en edes yritä. Kaikki oleellinen.
Juu, mutta juttu pomppasi nyt TT-pyöriin. Mä puhuin roadeista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Maantiellä pitää pyrkiä sinne lähelle tt-pyörän asentoa, jotta avoin rinta saadaan suljettua. TT-pyörillä tuota tehdään nykyään käsillä.
Aika-ajossa on tietystikkin kaikille selvä, että asennon aerodynaamisuudesta ei saa tinkiä. Asento säädetään mahdollisimman aeroksi ja niin, että tuosta saadaan tehoakin irti.
Maantiellä taas kovinkaan monelle ei tunnu olevan selvää, miten tärkeää ilmanvastus on sielläkin. Katsellaan vain kovia watteja mittarista. Mun mielestä ilmanvastus on jopa tärkeämpi maantiellä vs tempo. Lyhyemmissä tempoissa kannattaa varmasti optimoida tehontuottoa, jos kuskilla on tuossa eroa asentojen välillä. Jos taas ajaa maantiellä pitkissä hatkoissa, niin tehon minimointi on se juttu.
Semmonen kommentti, että kyllä toi oli ainakin semmonen 20-vuotta sitten ihan hyvin tiedossa kumitossutasollakin. Varusteet ovat toki kehittyneet ja nykyään jossain kansallisen tason kisoissakin on varmaan aerompaa menoa kuin prohvilla kaksi vuosikymmentä sitten.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Mun mielestä se justiinsa on kehittynyt huonompaan suuntaan. Nyt on watit ja zwift, joihin uskotaan enemmän kuin nopeuteen tempoissa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OJ
Paha sanoa, onko kehittynyt parempaan vai huonompaan suuntaan yleisesti ottaen, mutta onhan se nyt ihan selvää, että myös maantiellä nopeuteen vaikuttaa sekä watit että aerodynaamisuus. Ja miksei maantiepyörän asentoakin kannattaisi säätää vähän samoja periaatteita mukaillen, kuin mitkä nykykäsityksen mukaan hyviä juttuja TT:ssä. Esim: satulaa vaikka sentti eteenpäin, vastaavasti saman verran pidempi stemmi, 5 mm lyhyemmät kammet, satulaa saman verran ylöspäin --> ehkä avoimemman lonkan kulman ansiosta 2 cm tankoa matalammalle (ehkä lopulta jopa sentin pidempi stemmi tuntuukin paremmalta). Stongan kun vielä vaihtaa 42 --> 38 cm niin aivan varmasti asento on muuttunut ainakin jonkin verran aerommaksi. Sitten vielä jää tehtäväksi harjoitella tässä asennossa (myös siellä swiftissä), jotta watit/aero näkyvät myös nopeudessa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Niin tuotahan alunperin hainkin ja tämä on se suuri muutos, mikä roadehin on viime vuosina tullut. Eli satulaa eteen ja korjataan pituus pidentämällä hyttiä. Jos satulan siirrolla haetaan se parempi lonkan kulma, eikä tehdä muutoksia pituuteen, niin asento käy aivan liian ahtaaksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jeppekoira
Jokainen voi katsoa muutoksen nyt muutaman vuoden sisään tulleista maantiepyöristä. Itselläni on nelisen vuotta vanha runko, jossa on vielä perinteinen 20mm setbackilla oleva tolppa. Uudessa vastaavassa mallissa on vakiona nolla-tolppa. Myös satulaputken kulmat ovat muuttuneen pari astetta jyrkemmiksi.
Muutenkin täyttä asiaa kirjoutuksesi. Eli lihakset tarttee totuttaa niihin asentomuutoksiin.
Edit: Jatkot ajoasento keskustelussa.
Tämmöinen vähän typerä kysymys, mutta otsikon aiheeseen.
Mitä oikein tapahtuu kun lähdetään vetämään täysillä syke maksimissa ja hetken jälkeen tehot putoaa? Sanotaan että maitohappo tulee reisiin, mutta muistan joskus lukeneeni ettei ne hapot ole oikeasti syyllinen?
Mikä on heikko lenkki? Sydänkö ei kierrä tarpeeksi vaiko keuhkot ei virtaa?
Kun menee täysillä niin energiaa tuotetaan pääasiassa ananerobisesti ja tätä tuotantoa on kahdenlaista laktinen ja alaktinen. Laktisessa energiantuotannossa syntyy sivutuotteena laktaattia. Laktaatti on kuitenkin hyödyllinen koska mm. aivot voi käyttää sitä polttoaineena ja myös lihakset aerobisessa energiantuotossa, mutta siinä tarvitaan mm. happea. Laktaatti toimii ikäänkuin siltana aerobisen ja anaerobisen energiantuoton kanssa. Laktaattia syntyy anaerobisessa energiantuotannossa mutta sitä voidaan käyttää polttoaineena myös aerobisessa energiantuotossa. Anaerobinen ja aerobinen energiantuotanto tapahtuu harmoniassa ja molemmat tavat myös tukevat toisiaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti #78
Alaktinen anaerobinen energiantuotanto tapahtuu räjähtävissä, lyhyissä suorituksissa, vähiten erilaisia kemiallisia prosesseja, kestää hyvin lyhyen aikaa ja on hyvin paikallinen prosessi lihaksessa.
Keuhkot harvoin on esteenä energiantuotannossa. Sydän joo, sydänhän on lihas(pumppu) joka säätää verenvirtausta ja myös sydänlihaksen elastisuus eli pystytään iskutilavuutta säätämään nopeasti. Lihaksistossa vaikuttaa mitokondriot ja niiden määrä joissa sitä energiaa tuotetaan ja hyvin kehittynyt verisuonisto. Energiantuotossa syntyneet ylijäämätuotteetkin pitää käsitellä ja poistaa lihaksistosta.
Yleisesti käytetty termi hapenottokyky on mun mielestä vähän harhaanjohtava koska sen helposti yhdistää siihen hapen ottamiseen (ilmasta) eikä hapen käyttämiseen. Parempi olisi mun mielestä hapenkäyttö tai hapenkulutus. Vaikka olisi kuinka hyvä otto-puoli eli kyky toimittaa hengitysilmasta happea lihaksistoon tarvitaan siellä lihaksessa missä se energiantuotto lopulta tapahtuu hyvin paikallisesti kuitenkin ne voimalähteet ja kehittynyt hiusverisuonisto jolla se happi toimitetaan läheltä voimalähteille. Veren koostumus ja punasoluihin sitoutunut hapenmäärä myös hyvin tärkeää.
Jos ajatellaan äärimmäistä suoritusta eli pitää mennä täysillä mahdollisimman pitkään niin ihmisen mieli on mun mielestä heikoin lenkki. Tuntuu ihan hiton pahalta kun sydän hakkaa täysillä ja lihaksissa polttelee. Hermosto onneksi lopulta pitää huolen siitä ettei henki lähde suojaamalla varsinkin sydäntä, aivoja ja muita tärkeitä sisäelimiä. Jossain vaiheessa tulee hermostosta lopeta tai hillitse komento eikä sitä vastaan voi oikein mielikään pullikoida. Tajunnan menetys voi olla seurauksena mutta sekin pitää ajatella siten että hermosto suojaa pahemmilta vaurioilta.
Tajunnan menetyksen takana useimmiten kuitenkin on joku muu syy, hyvin harva pystyy ohittamaan niin perusteellisesti mielensä äärimmäisen suorituksen aikanakaan.
Tuli noista tajunnan menetyksistä mieleen kilpakävelijät. Aleksi Ojala EM-kisoissa pyörtyi kahdesti ja lopulta kannettiin paareilla tiputukseen. Tuossakin perussyynä lämmin ilma ja se että nesteet ei imeytynyt. Sisukas urheilija kuitenkin lehtiartikkelin lausunnon perusteella: Kisoista lähdetään joko omilla jaloilla tai paareilla. Tuo asenne kertoo että on valmistautunut menemään suorituksessa ihan äärirajoille saakka.
https://yle.fi/urheilu/3-10341148
joo, tota on tutkittu antamalla lihakselle supistuskäsky sähköllä - supistuu vaikka itse ei enää pysty. Jonkun hevosmiesten tietotoimiston tasoisen huhun olen kuullut, että tietyillä aineilla voisi tuota ihmisen mieltä doupata ohittamaan tuo turvallinen raja
jos enkku taipuu niin väsymisestä ja hapesta, jossa mulla eri näkemys eli sydämen iskutilavuus olisi se rajoittava : (PDF) Models to Explain Fatigue during Prolonged Endurance Cycling (researchgate.net)
ja ms010000070p (unm.edu)
Juu sydämen iskutilavuus yhdessä iskutaajuuden kanssa vaikuttaa virtaavan veren määrään ja sitä kautta hapen kuljetukseen. Iskutilavuutta voi kehittää mutta iskutaajuus on enemmän synnynnäinen ominaisuus. Keuhkojen kyky sitoa happea ilmasta ei mun mielestä ole kovin merkittävä tekijä jos ei ole mitään astma yms. keuhkoihin liittyviä sairauksia. Rasitusastma hengityselimissä voi olla rajoittava tekijä siten että synnynnäistä kapasiteettia saada kokonaan käyttöön.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Alhainen leposykekin kertoo sydämen tilasta. Jos sydän lyö vaikka 40-50 krt/min se kertoo että yhden iskun tilavuus on hyvä verrattuna vaikka sellaiseen jolla leposyke 70-80 krt/min.
Keuhkojen ilmanvirtaukseen ja hapen sisäänottoon vaikuttaa sisäänhengityksen osalta ensisijaisesti hengitysteitä ja -elimiä ympäröivien sisäänottolihaksien toiminta, uloshengitykseen eli hiilidioksidin poistumiseen enemmän hengitysteiden mekaniikka kuin lihasten toiminta. Terveellä ihmisellä keuhkoissa on jopa ylikapasiteettia.
Mun mielestä heikoin lenkki ihmisessä sen mielen jälkeen on lihasten kyky vastaanottaa ja käyttää happea energiantuotantoon johon voidaan sopivan matalatehoisella peruskestävyysharjoittelulla parhaiten vaikuttaa eli mitokondrioiden määrään, hiusverisuoniston tiheyteen ja rasva-aineenvaihduntaan. Aivan sama onko huippu-urhelija vai aloitteleva liikkuja. Sydän kehittyy sitten paremmin kovempitehoisella harjoittelulla jossa syke ja iskutilavuus nousee mutta edelleen lisääntynyt veren virtaus edellyttää sitä että lihakset kykenee käyttämään enemmän ja paremmin veren kuljettamaa happea energiantuotantoon. Sydän ikäänkuin vastaa lisääntyneeseen hapen kysyntään lihaksissa. Terveellä ihmisellä keuhkoissa on ihan riittävästi kapasiteettia hapen sisäänottamiseen ulkoilmasta.
Kestävyysharjoitelleilla yksilöillä lihaksen kyky käyttää happea ylittää huomattavasti elimistön kyvyn toimittaa happea lihaksille. Hapenottokykyä harjoitelleilla yksilöillä rajoittavat ensisijaisesti 1) sydämen kyky pumpata verta, 2) veren kyky kuljettaa happea ja 3) hiusverisuoniverkoston tiheys työskentelevien lihasten ympärillä. Erittäin hyväkuntoisilla kestävyysurheilijoilla voi sitten keuhkotkin olla jo rajoittava tekijä kun muut osat ovat niin hyvin adaptoituneita.
Väsymystä sitten puolestaan aiheuttavat monenlaiset tekijät. Kun työskennelleen lähellä maksimaalisen hapenottokyvyn tasoa (kriittisen tehon/toisen ventilaatio-/laktaattikynnyksen yläpuolella) korostuu lihastason väsymys. Kun aineenvaihdunta kiihtyy sille tasolle, että anaerobinen aineenvaihdunta selvästi kiihtyy alkaa lihaksissa kertymään tämän sivutuotteena vety-ioneita ja inorgaanista fosfaattia ja samalla kreatiinifosfaatti varastot lähtevät hupenemaan. Isossa kuvassa havaitaan mm. hapenkulutuksen nousu yksilön maksimitasolle. Yksinkertaistetusti voi ajatella, että lihakset väsyvät, koska sinne ei toimiteta riittävästi happea.
Kun siirrytään kynnyksen alapuolelle pidempiin suorituksiin lisätään perifeerisiin väsymystekijöihin myös lihasglykogeenivarastojen hupeneminen ja keskeistasolla kehon ydinlämpötilan nouseminen. Peruskestävyysalueella astuu sitten keskeisellä tasolla myös aivot mukaan kuvaan.
KIHU ihan hyvä ja aika tuore artikkeli (Rusko, Peltonen) liittyen kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä rajoittaviin tekijöihin:
Kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä rajoittavat tekijät ja niiden harjoittelu kestävyysurheilijoilla
https://kihuenergia.kihu.fi/tuotosti...el61_77216.pdf
Artikkelin lopusta yhteenveto:
Lainaus:
1) Kestävyyssuorituskykyä ja sen kehittymistä ei rajoita pelkästään VO2max ja COmax, vaan myös
useat lihasten voimantuottoon, energiantuottoon ja eri toimintojen säätelyyn liittyvät tekijät.
Myös maitohapon tuotannon kiihtymiseen vaikuttavat verenvirtauksen ja hapen saannin lisäksi
useat lihaskudoksen sisäiset ominaisuudet ja niiden säätelyyn liittyvät tekijät.
2) Kestävyysurheilijan voimaharjoittelua voidaan kehittää lisäämällä systemaattisesti ja progres-
siivisesti voimaharjoituskertoja ja/tai ottamalla käyttöön uusia kestävän nopeusvoiman harjoituk-
sia ja lajispesifisiä voimakestävyysharjoituksia, joilla lihasten perifeerisiä voimantuottoon, energi-
antuottoon, hiilidioksidin ja happamuuden säätelyyn, lihaskudoksen happivarastojen ja hapen dif-
fuusioon sekä näiden toimintojen säätelyyn liittyviä tekijöitä voidaan kehittää.
3) Voimakestävyys- ja nopeusvoima-ominaisuuksien kehittyminen parantaa kestävyyssuoritusky-
kyä ja edellytyksiä tehdä vaativia kestävyyttä ja maksimaalista hapenottoa kehittäviä harjoituksia,
joita myös pitäisi tehdä systemaattisesti ja progressiivisesti.
4) Harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi on tehtävä sellaisia overload-harjoituksia, jotka järkyt-
tävät homeostaasia, mikä on sitä vaikeampaa, mitä hyväkuntoisempi urheilija on.
5) Kestävyyssuorituskyvyn tasaantuessa voidaan jatkokehitystä saada myös tekemällä ns. over-
reaching-kestävyysjaksoja, joissa tehdään runsaasti kovatehoisia kestävyysharjoituksia.
6) Progressiivisuuden varmistamiseksi harjoittelua on seurattava toistomääriä, harjoitusnopeuk-
sia, askel-/liukupituuksia ja aikakokeita kirjaamalla ja niitä systemaattisesti seuraamalla.
7) Kehittäviä harjoituksia lisättäessä/tehtäessä, on koko ajan pidettävä tasapaino palautumisky-
kyä lisäävien harjoitusten kanssa (pitkäkestoiset PK- ja lyhytkestoiset rauhalliset palauttavat har-
joitukset ja lepopäivät).
Neuvoja kaivataan, leikkauksen, anemian ja sairastelun jälkeen on käynyt seuraavasti. W/BPM on tippunut n. 1,6 uskomattomalle tasolle n. 0,8. Täysi farssi siis. En kehtaa enää ajaa maantietä, kun lähemmäs sata wattia kadonnut peruskunnosta.
Olen ajellut kevyttä n. 115 sykkeellä 1-2h, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut. Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Uusi tehomittari odottaa asentamista, mutta tällä hetkellä tuntuu täysin turhalta, kun taso on täysin romahtanut.
Ikävä tilanne, mutta hyvä kun pääset ajamaan kevyesti. Ei tuossa auta muu kuin antaa kropalle aikaa sopeutua. Kevyttä ajoa progressiivisesti määrää ja kuormaa lisäten niin kauan, että keho toimii taas normaalisti. Fysiologiset muutokset tapahtuvat yleensä tosi hitaasti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pulimonni
Luulen etteivät kestävyysurheilun perusteet tässä nyt auta, tarvitaan (a) harjoitusohjeima, (b) uskoa sen toimivuuteen ja (c) aikaa.
Minä en ole riittävän perehtynyt perusteisiin, mutta riittävän fiksu ymmärtämään ettei minulla ole valmentajan pätevyyttä, joten...
...esitän vain pari kysymystä:
(1) Miksi juuri 115 bpm?
(2) Montako harjoitusta viikossa?
(3) Millä rytmillä on menty ja kuinka kauan on ehditty treenata?
(4) Paljonko on aikaa ja halua treenata (a) viikossa ja (b) pisimmillään jonain päivänä?
PS Joitain sängynpohjalta takaisin maratonkuntoon -tapauksia olen joskus seurannut ja vaikutelma oli että onnistumisen edellytykset olivat (1) harjoitustiheys eli joka päivä jotakin, (2) palautumisen vaatimusten huomioonottaminen eli joka toinen päivä oli helppo ja lyhyt, (3) viikossa yksi todella pitkä mutta matalatehoinen harjoitus (ja kernaasti yksi todella matalatehoinen mutta pitkä harjoitus) ja (4) luja usko että vaikka viikot kuluvat, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, niin yhtenä päivänä huomaa että on harpattu jättiaskel eteenpäin - ja että miltei heti perään tulee toinen jne.
Yksinkertaisimmillaan viikko voisi siis olla 1-2-1-2-1-1 ja 4 -> 6 h.
Sen milloin voisi ja kannattaisi taas ruveta tekemään jonkinlaisia vetoja tulee melko varmasti huomaamaan jo siitä että harjoituksen lopussa vauhti rupeaa kiihtymään ja tekee mieli painaa pikku pätkä vähän kovempaa - ja sen saa toki tehdäkin!
Vastauksia:
1) 115 syke on noin 60% maksimista.
2) treeniä toukokuun lopulta, hyötyliikuntaa jne kuitenkin koko aika.
3) joka päivä tulee jotain liikuntaa, mutta 3-4 krt tällä hetkellä viikossa kevyttä liikuntaa.
4) maksimi arkisin 2-3h, viikonloppuisin ei mitään rajoituksia.
Kai tässä pitää Firlen ohjeiden mukaan rakentaa viikko-ohjelma. Lähtökohtana voisi olla 4 krt viikko. Yksi sali, kaksi n. 1h pyörätreeniä syke n. 125-130 ja yksi pitkä n. 115-120 sykkeellä.
Mulla on periaatteessa sama tilanne. Kunto on usean peräkkäisen loukkaantumisen jälkeen huonompi, mitä koskaan aiemmin fillaroinnin aloittamisen jälkeen. Kynnyksistä puuttuu 60-70w.
Oikotietähän tässä kohtaa ei ole. Intervalleja ei kannata edes ajatella, ennenkuin kondis on parantunut ja veri virtaa. Itse en kylläkään oikein jaksa mitään täsmällistä plaania, ennenkuin se kunto on jollain järkevällä tasolla.
Ajaa vaan ja yrittää pitää ilon tekemisessä. Tiedän noin suunnilleen aerobisen kynnyssykkeen ja koetan pitää pk-lenkit alle tuossa. Alkuun syke alkoi karkaamaan jo vajaan tunnin ajon jälkeen, nyt pääsee jo pidemmälle. Eli lenkkien pituus täytyy olla alussa lyhyt.
Ctl:n laskentametodi mielestäni vähän sakkaa. Tuo ei ota lainkaan huomioon useiden vuosien pohjia. Formi siis painuu huolella pakkaselle, vaikka koettaa ajaa varovasti. Olen yrittänyt seurata enemmän rampratea.
Mutta täytyy ajatella positiivisesti. Ei muuten tule jalat kipeäksi ajamisesta, kun syke nousee pilviin jo kevyestä rullaamisesta :) Niin ja nyt on hyvää aikaa keskittyä tenavan kanssa ajamiseen. Kaikki tunnit lasketaan treeniksi.
Pitkä ja matalatehoisen toimintaan kyllä uskon. Alkuun vaan liki kaikki teho on suht kovaa, jos kondis on laskenut noin alas, mitä pulimonnilla.
Mulla pyörä onneksi vielä kulkee, mutta murtuman pieni kipu rajoittaa vielä aikaa maantiellä.
Kahden keinolonkan kokemuksella: menee noin vuosi että kokonaan palautunut. kyse ei ole pelkästään centraalisesta eli sydän, keuhko jne puolesta, vaan leikkaus sotkee aina lihashermojärjestelmän. Siihen kun lisätään se, että leikkauksen tarve on yleensä johtanut jo kropan epätasapainoon aiemmin, niin yhtälö on valmis. Eli malttia. Toispuolinen leikkauksen tarve on varmasti johtanut ns puolieroihin ja ne kantsii hoitaa pois. oli sitten kyse voimasta, liikkuvuudesta tai muusta. tsemppiä kaikille toipujille.
Mutta on tilanteessa jotain hienoa ja hyödynnettävääkin: kaikki tekeminen on hyväksi eikä matalatehoista treeniä (jota ei ehkä muuten voisi edes ajatella tekevänsä) tarvitse ylenkatsoa. Sitä ei yksinkertaisesti voi tulla liikaa - kunhan vain hyväksyy että se todella tarkoittaa sitä että lopussa on oikeastaan pirteämpi kuin alussa (ja jos valmentaja käskisi tekemään saman lenkin uudelleen heti perään, ei ensimmäisenä tulisi mieleen vaihtaa valmentajaa).
Sauvakävely - ihan vain esimerkiksi - on silkkaa superia! Jos huomaa että on kome varttia tai tuntikin, aikaa, voi laittaa kuulokkeet korville ja lähteä heiluttamaan keppejä lähistön mukavimmalle ulkoilutielle. Tai jos on siitä onnellisessa asemassa ettei laitteiden esiinottoon menee aikaa, ajaa puoli tuntia trainerilla ilman Zwiftiä.
Pitkän treenin voi tylsyyden karkottamiseksi ja mielen virkistykseksi koostaa kahdesta tai useammastakin lajista. Tarvittava varusteiden vaihto käy nopeasti eikä keskeytys pilaa treeniä yhtään sen enempää kuin kahvitauko porukkalenkillä!
Matalatehoinen treeni zone 1-2:lla on ainakin itsellä parhain tapa saada pudotettua painoa ja poltettua rasvaa. Talvella jäi matalatehoiset lenkit tosi vähiin kun tuli hiihdettyä kovemilla sykkeillä (johtuen siitä että syke nousi korkeaksi vaikka yritti hiihtää rauhallisesti) ja seuraus oli että kroppa alkoi kerätä rasvaa. Tai ainakin niin itse tulkitsen, että pidempiaikainen kovempi treeni aiheuttaa liian kovan stressin eikä rasvapoltto toimi, jonka seurauksena painoa alkaa kertyä. Onkohan muuten kellään asiasta faktaa tarjolla?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Stressi voi aiheuttaa kortisolitasojen ja insuliiniresistenssin nousua, ja sitä kautta rasvan kerääntymistä kehoon. Eli on ainakin teoriassa ihan mahdollista että sinullekin on käynyt niin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Luumunen
^ jos stressi keräisi rasvaa kroppaan niin mun pitäisi olla läski. Siis tosi läski.
t. 160cm/45kg
Kyllä se kasvattaa. Ihan omakohtaista kokemusta. Tälläkin hetkellä.
tempokisulle mainitakseni että stressiä on niin monenlaista. Sun stressi voi olla katastrofaalista sun kokemana muttei kropan kokemana.
^ kyllä tässä on ollut stressiä aika joka tavalla. Ja todellakin kropan kokemanakin > niin odotan ensi talvea, menen yhteen leikkaukseen kun olin nuorempana idiootti.
Hojo! Olen tuossa ajellut 8minx4 2min jäähyillä intervalleja. Mitään mistään tietävänä siis kysyn että kuinka tuota intervallia kannattaa muuttaa, siis vedon aikaa ja toistojen määriä?
Ja myös että millä aikavälillä, ajaako esim. kk:n samalla tavalla, vaihtaa kestoa ja määrää vai pystyykö(kannattaako) samaa harjoitusta tehdä pitempäänkin?
Intevalleilla kehtitään kolmea asiaa: Nopeutta, maksimaalista hapenottoa ja maksimaalista kestävyyttä. Samassa järjestyksessä tulevat vedon pituudet. Nopeusvedot niin pitkinä kun nopeutta saa nostettua. 10 sekuntista minuuttiin, maksimaalista hapenottoa minuutista kahteen kolmeen ja siitä eteenpäin maksimaalista kestävyyttä johonkin 10 minuuttiin saakka. Kaikki kolme kaikissa näissä kehittyvät kyllä. Vetojen välisestä palautumisajasta ollaan ainakin kahta mieltä, lyhyitä lyhyille vedoille ja pitkille pitkiä tai päinvastoin. Jos lyhyitä palautumisaikoja niin sitten sarjojen välissä pitkä palautus (10 min). Olen tutkinut näitä lähinnä hiihdon näkökulmasta ja hiihtolehdestä luin tutkimusselostusta, jossa vo2 maxin kehittämiseen suositeltiin lyhyitä (olikohan minuutti) spurtteja vain parinkymmenen sekunnin palautuksella ja sitten verrattiin kehitystä aikaisemmin vannottuun 4min 3 minuutin palautuksella. Spurteilla kehitystä tuli paremmin, mutta sen tyyppinen harjoittelu on erittäin rasittavaa ja vaatii pitkän palautumisajan. Vetojen määrä oman kunnon mukaan. Nopeasti kyllä määrää voi nostaa, kunto siis kohoaa alussa nopeasti, mutta vähempi on yleensä parempi. Polarisaatioharjoittelussa vauhtikestävyysalue jätetään vähemmälle ja pk-harjoittelua tehdään palon ja maksimaalista harjoittelua enemmän kuin vk-harjoittelua. Näyttää siltä että polarisaation suuntaan ollaan nykyisin menossa. PK:n pitää silloin olla todella pkoota.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Taimo M.
Katseleppa Dylan Jonhsonin videoita youtubesta. Hän perustaa kaiken oppinsa tutkimuksiin ja on paras löytämäni vlokkaaja pyöräilyharjoittelusta.