Tahko mtb 60 km ajettu. Garmin 500 edge sini harmaa putosi jonnekin 27 km paikkeille. Havainnoista voi ilmoittaa Seppo o4o 59o 4874.
Printable View
Tahko mtb 60 km ajettu. Garmin 500 edge sini harmaa putosi jonnekin 27 km paikkeille. Havainnoista voi ilmoittaa Seppo o4o 59o 4874.
Täysjäykkä sinkulatahko takana. 60 km:n aika huononi viimevuotiseen vaihdetäpärillä ajettuun vain vartin kuten olmilla, joten voi olla kai ihan tyytyväinen...
Ihanaa sikolättimutaa! <3 <3
Olipa huippukisa! Kerrankin Tahkolla El Grande oli vaikee! Johtu pitkältä yksin ajamisesta vaikka peesikärpänen oli, myös "huonosta" kunnosta. Kisassa oli siis vaikeeta viimeinen 4km, poislukien loppulasku! I like it! Olipa tunnelmaa losottaa alaspäin kun pelto on väestä mustana! I want more! Respektit niille jotka 240 hinkkas ja onnittelut voittaneille! Etenkin itsensä. Plus ei voi olla mainitsematta Mäkelän Super-Veljeksiä! Plus Kanuunakaksikkoa Aki&Aria! "Tampereelle" siis neloisvoitto 120km matkalla. Kunhan pääsen himaan, laitan loputkin Tahkovideot latautumaan intternettiin, ei riitä enää pää ladata tällä SpaSuiten 0.2m/viikko yhteydellä! Joten fiilistelkää edellistä siihen asti! :) Loppuun Thx TahkoMTB väki,järkkärit, ihan kaikki te! Sen lisäksi kanssa kilpailijat, upee kisa! Ja tietenkin katsojat teillä ja rinteissä. Timanttia kisata, kun kannustetaan kärsivää!! Kisaraportti tulee ensi viikon aikana mun saitille.
Saanen kertoa omat kokemukset kisasta? Ja nimenomaan nyt haluaisin teroittaa, että nämä ovat omia henkilökohtaisia kokemuksia Tahkon 45 kilometriltä, eivätkä minkäänlaisia mollauksia itse tapahtumaa/järjestäjiä kohtaan.
Ei musta taida tulla maastopyöräilijää. En tiedä mitä sen pitäisi olla, että se olisi hauskaa, tasaista juuretonta ja kivetöntä mäntykangaspolkuajelua? Ylämäet ei oo kivoja, kun en niitä jaksa ajaa, ja ei ne alamäetkään kauheen kivoja ole, kun ei ole kokemusta ja uskallusta ajaa niitä lujaa, ja 99 % niistä tulen sormet jarruilla jarrutellen alas. Saati sitten tuolla, kun saa vähän väliä päästellä takaa tulevia ohitse, ettei heidän tarvitse jäädä mun taakse junnaamaan. Ja kyllähän tuossa noita muita seuratessa tuli mieleen, että sillä täpärillä saattaisi olla hieman miellyttävämpi ajaa..
No sen verran voisi järjestäjille antaa palautetta, että olisi ollut kiva tietää milloin se El Grande oikein alkoi. Jotenkin mulla oli mielikuva, että se on sellainen suora baana ylämäkeen. Näin jälkikäteen mietittynä mulla on ollut mielessä Finlandian nousu hissilinjaa pitkin, joka on suora ja kivetöntä polkua. Siitä olen nähnyt valokuvan, ja sellaista nousua odotin kun jotenkin yhdistin sen valokuvan Tahkoon. Kun sitten lähdettiin sitä kivikkoista tietä tunkkaamaan ylämäkeen ja sitä tarpeeksi pitkään mentyä aloin aavistella, että tämä on nyt varmaan se El Grande.
Muutenkin tuolla oli aika paljon mutaa, jota ei kuulemma viimeksi ollut. Sen verran hienohelma olin, että jalkauduin ja lähdin hakemaan parempaa polkua jostain reunoja pitkin. En halunnut ottaa sitä riskiä, että kaiken hyvän lisäksi olisin tyssännyt keskelle mutaa ja vetänyt kyljelleen sinne..
Mutta joo, kyllähän tuo rankkaa oli. En tiedä mahtaako tämä olla ihan yhtä kuntoilijaystävällinen tapahtuma kuin esimerkiksi Jukola, jonne osallistuu melkein koskaan suunnistamattomiakin henkilöitä. Täällä tietysti löytää aina reitin, toisin kuin suunnistuksessa se ei ole merkattu, mutta se fyysinen puoli on täällä ihan eri. Jos olisi yhtäänkään enemmän harrastanut maastopyöräilyä, olisi tämä voinut olla hieman viihdyttävämpi tapahtuma. Itse en kyllä välttämättä voi suositella Tahkoa sellaisille survival-tyypeille tyyliin "koskaan en oo maastossa ajanut mutta kyllähän nyt yhden Tahko 60/45 km läpi ajaa vaikka silmät kiinni".
Ens kerralla sitten ehkä kaksvitoselle ja valokuvaamaan kovempia kavereita, ei ainakaan tämän reissun perusteella tullut hirveetä hinkua lähteä tuota 60 km yrittämään, varsinkin kun se Kinahmin lenkki käytiin eilen koeajamassa.
Niin ja joo, paita oli kiva. :)
Niin. Maastopyöräily on rankka laji.
Kivaa oli mutta rankkaa. Rata oli pääasiassa kuiva mutta parissa kohti oli kyllä mutaa ihan mukavasti. Puoli tuntia jäin viime vuoden ajasta mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena tämän päivän hitaalla radalla ja ensimmäisen kierroksen ruuhkissa. Jarrutkin riittivät laskettelurinteen laskussa molemmilla kerroilla kun tänään otin riittävän hiljaa varman päälle. Palaneen käryä edellä ajaneiden jarruista aistin kuitenkin molemmilla kierroksilla.
Toivottavasti on mutaa tarjolla ensi vuonnakin.
Aina kun rutinaa tosta jonosta jonottamisesta niin täytyy sanoo jos lähtee noin 500 takaa ja on voimaa niin pääsee kolmen joukkkoon ja itte samassa paikassa lähtien pääsi kolmenkymmenen joukkoon ja täytyy sanoo että itte osaa ajaa polkua olenkaan mutta ylämäki nousee joten kuten
Tyhmät kato maksaa että pääsee jonottamaan :D
Eka Tahko takana. Vauhti oli itselleni jopa hyvää, mutta kaksi rengasrikkoa latisti fiilistä. Oli kyllä reiitti melko kivinen. Jos tuo olisi ollut tiedossa olisin laittaut lisää painetta kumeihin lipsumisenkin uhalla. Ja ottanut pari varakumia lisää.
Jos ystävällinen kaveri, joka lahjoitti allekirjoittaneelle 29-sisäkumin Tuulivaaran huollon jälkeisissä lasksuissa, niin ota yhteyttä YV:llä. Unohdin kisanumerosi lahjakkaasti. Ajoin punavalkoisella 29-Epicillä, kisanumero 8070.
isto
Minä en valita kahden kierroksen kuskina jonottamista ekalla kierroksella. Jonottaminen hillitsee tehokkaasti liian kovaa ajamista ekalla kierroksella. Jos virtaa on niin kovaa ehtii ajaa sittenkin polulla on tilaa.
Jopas olikin kosteata. Mehut loppui ja muutenkin jätkä oli jo pehmee toisellakiekalla tuulivaarassa.
Siihen ihan suosiolla jätin kesken, taisi olla fiksu veto tuskin olis maaliin päässy.
Kiitokset järjestäjille ja vapaaehtoisille!
Joo, kovin kävi käsille tuo viimeinen lasku ennen maalia!
Kerran tuli kaaduttua kohtuu pahasti Kinahmi 1:n jälkeisessä laskussa.
40km jälkeen rupes käymään nuo alamäet sen verta selän päälle, että alamäkiajosta
ei tullut sen koommin yhtään mitään. Melkeinpä kaikki alamäet piti taluttaa.
Ensi kerraksi sitten voisi harkita täysjoustoa... :)
PISTÄKÄÄHÄN KUVIA NÄYTILLE KUN KERKIÄTTE!
Hyvin meni: Pyörä toimi ja ukossa riitti virta loppuun asti. Tuli taas todettua, että isopyöränen jäykkäperä on ihan paras laite. Menee siirtymillä niinkun hirvi ja ylämäkeen keula lukossa samaten. Alamäet laskettelee seisovilteen, niin hyvin menee. Ehkä tuota kärjen vauhtia ajaessa täpäri voisi olla parempi, kun pystyisi luontevammin pitämään vauhtia kivikossa. Ruuhkaa oli, mutta se kuuluu tapahtuman luonteeseen.
Oon tyytyväinen. Ekan kerran ajoin 120 km ja hyvin meni. Maltoin ajaa tarpeeksi rauhallisesti. Reitti aika raskaassa kunnossa, mutta mutahan kuuluu maastopyöräilyyn. Ens vuonna uudelleen parantamaan aikaa..buffi oli kiva saada päähän maalissa. Kiitokset kanssa pyöräilijöille ja järjestäjille...hieno tapahtuma
Sijoitus parani yhdellä vaikka aika oli 35 min heikompi. Eka kiekalla ei kiihtynyt kuin syke, todella tukkoista ja hapokasta ajelua. Toisen kierroksen aika oli vajaat 10 min nopeempi ja syke parikymmentä täppia matalampi. Sijoituskin parani toisella kierroksella kuudella kymmenellä. Mutaa oli, mutta eipä se niin hirveesti haitannu. Rocet ronit edessä ja Racing ralphit takana, litkut ja 1,8 bar painetta. Ei mitään rengasongelmia. Enkäpä paluu jäykkäperään toi ajamiseen hieman pehmeämmät ajolinjat. Loppulasku on huomattavasti mukavampi kuin vanha. Nyt tälläistä pappaikää lähestyvän tarvitsi jarrutella vain parisataa metriä. I like it. Kiitokset kanssa ajelijoille, yritin antaa hyvin tilaa ekakiekalla, toisella kierroksella tilaa sai todella hyvin.
Ensimmäistä kertaa Tahkolla kisaamassa. Matkana oli 120km. Pakko antaa super arvosanat tapahtumalle ja radalle.Riittävästi haastetta ja mukavia ajettavia polkuja paitsi nämä pari jyrkempää nousua. Varmasti mukana ensivuonna.
Sehän oli hieno Tahko pride kuratunkkaus. Kaksi kiekkaa painia yksspeed oreganomyllyn kanssa alle kymppi tunnin. Teräsrunko on mukava - just joo :-) kivaa oli. Kiitosta matkaseurasta.Terkuin,punaset ruutushortsit ja kullittettu ketju.
Pastojen ja palatusjuomien jälkeen, alkaa taas ajatus kulkemaan. Vaikka ei ollut yhtä päätä ja kroppaa pehmittävä keli kuin viime vuonna, niin kyllä nuo mutapaikat ja tahmea/pehmeä polun pohja jättivät palan meikäläistä tuonne maastoon. Monta kertaa piti vilkaista ja puristella takarengasta, josko olisi päässyt tyhjenemään, kun ei vain rullannut polulla.
Näillä reenaamisilla olisi kait oltava tyytyväinen, kun selvitty kaksi kierrosta maaliin, mutta ei kait voi kauhalla vaatia.. Eka kierros porukan mukana, järki mukana, toka kierros survival modeen ja odotella josko virta vielä löytyisi, ei löytynyt.
Uusi loppulasku oli hienoa pätkää vaikka tuota alamäkikokemusta ei olekaan. Vaikutti joka tapauksessa turvallisemmalta kuin vanha linja, fillari pysyi koko ajan hallinnassa, vaikka vauhtia olisikin ollut enemmän.
Nöyränä otin Buffin vastaan maalissa, viime vuotisen palauteryöpyn jälkee. Kiitokset järjestäjille ja vapaaehtoisille, yhtä lupsakkaa menoa kuin edellisinä vuosina. En ole varma, muistinko kiittää kaikilla taukopaikoilla, joissa pysähdyin, kun happivaje oli pehmittänyt pään..
Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, ajanko saman matkan yhtä huonolla reenillä, vai ajaisiko kierroksen, vai yöpyöräily...
Kuvia katselisin mielelläni reitiltä, josko olisi osunut linssille. Ja niitä videoita lisää..;)
Tahkon polut nyt on melkein paskimpia koko maassa. Ennen Kinahmia ja Kinahmin päällä on hyvää tykittelypolkua, mutta sen jälkeen reitti on pääasiassa loppuun kulunutta kivikkopaskaa. Masokisti pitää olla, että tykkää tai sitte kermaperse sohvapyöräilijä (täpäri)
Nyt kun reitin paras osa on poistettu, niin taitaa jäädä mun viimeiseksi Tahkoksi. :(
Viime vuoden 9:40 lähtöryhmän ruuhkan jälkeen oletin pääseväni ajomiesten mukaan 9:20 ryhmässä ja mitä vielä - ruuhka oli vaan pahempi. Viime vuonna ensimmäisellä kerralla heikommin valmistautuneena, heikommilla taidoilla, heikommalla kunnolla ja hieman heikommalla kalustolla tuntui maalissa että olin päässyt omille rajoilleni, tänä vuonna jäi tunne että olisi ollut vielä jotain annettavaa. Karavaani kuitenkin kulkee omaa vauhtiaan eikä siellä kehtaa repiä ohi koko ajan, jonon pää löytyy aina mutkan takaa. Mutta toisaalta yhteislähdössä on hienoa tunnelmaa aina sinne Kinahmille saakka. Ja tietysti jos haluaisi ilmaa eteen niin pitäisi vaan mennä sinne eturiviin ja tykittää Kinahmille niiden vetomiesten tahtiin.
Kirsikaksi kakun päälle kaaduin muistaakseni 4 kertaa, kaksi viimeistä mudassa jossain ennen 35 kilometriä. Ilmeisesti viimeisellä kerralla sain takavaihtajan vivut osumaan maahan niin että ne menivät jumiin - siitä eteenpäin loput 25 kilometriä kahdella välityksellä. Onneksi taakse jäi pienin välitys jolloin maastoajo onnistui vielä hyvin. Pulassa olin lähinnä tasaisella maantiellä. Maaliin päästyäni SRAM:n teltta oli vielä mekaanikkoineen paikalla - hän avasi vaihtajanvivun mielenkiinnosta ja totesimme että jousivoimaa vastaan toimiva vipu ei enää palautunut eikä räikkä toiminut oikein, selkeää vikaa ei siinä tosin löytynyt.
Hyvinä puolina todettakoon että vaikka jäin omasta tavoitteestani pahasti, aika oli kuitenkin pari minuuttia viime vuotista parempi (vajaa puoli kierrosta kaksivaihteisella ajettuna). Ero sarjan voittaja Maasikmetsiin kaventui noin vartin ja sijoitus nousi 184 pykälää. Eli selkeästi eteenpäin on menty. El Grande meni ajamalla ylös johon olen tyytyväinen, tosin pysähdyin puolessa välissä pumppaamaan takarenkaaseen lisää ilmaa. Se uusi loppulasku oli todella hyvä, uskalsi päästää vähemmälläkin kokemuksella vauhdin aika kovaksi. Tosin ne lopun jopa vaarallisen tiukat mutkat ja viimeiset mudat olisin kiertänyt ilomielin. :rolleyes:
Edit: Ja todettakoon vielä että 29erissä suvikumit ja kohtuullisen korkeat paineet toimi todella nussakasti. Ei tarvinnut pelätä kiekkojen puolesta ja vetopitoa oli mudasta huolimatta, jos vauhti tyssäsi niin lisää kierroksia koneeseen vaan, kyllä se sieltä nousee!
Kiitokset osallistujille, talkoolaisille ja muillekin järjestäjille. Nyt on tusina Tahkoja täynnä. Lähdin klo 10 lähdössä aivan takarivistä. Pieninappulaiset Bontraget xdx 29-kumit toimivat loistavasti. Paarmoja ja itikoita en kaivannut, mutta ei niitä näkynytkään. Tavoite noin 150 keskisykkeestä toteutui. Ensimmäistä kertaa sijoitukseni parani edelliseen vuoteen verrattuna, vaikken sitä edes yrittänyt
Palautetta järjestäjille.
Positiivista:
+ fiilis
+ muut osallistujat
+ mukavasti sai tietä, jos oli tarvetta
+ ei pahoja ruuhkia missään vaiheessa
+ maastoajoa on sopivasti ja välillä on teknisiäkin osuuksia.
+ rata on nykyisellään nopea, ellei vettä sada
+ rata vetää hyvin massatapahtuman osallistujamäärät
+ uusi loppulasku on huomattavasti parempi ja ehkä turvallisempikin kuin edellinen
+ mutaa oli sopivasti
+ kauppiaat malttoivat olla paikalla iltaan asti.
+ huoltopisteet ja huoltojen henkilöstö oli jälleen loistavaa!
Kehitettävää:
- paikoin rata on todella kulunut: kivet ja juuret nousevat esille ja tunne on välillä kuin ojan pohjalla ajaisi.
- sauna on alimitoitettu nykyiselle osallistujamäärälle. Onneksi suurin osa ymmärtää jo ottaa oman saippuan mukaan, sillä saunasta se loppui
- Ruoka on lähinnä vitsi. Parempaankin pysyisi helposti. Lisäksi tila alkaa käydä ahtaaksi nykyiselle osallistujamäärälle.
- puolessa välissä rataa ojan ylittävä silta petti. Lopputuloksena erittäin vaarallinen kohta. Toivottavasti kukaan ei loukannut itseään. Seuraaville kerroille järeämmät rakenteet.
- pyörien pesupisteitä tarvittaisiin pari lisää.
Hieman epäilyttää tuo loppulaskun ajettavuus, jos kohdalle sattuu kaatosade. Nyt oli onneksi kuivaa.
Kuvia. Muutama videokin on ja julkaisen ne kunhan ensin keksin miten se tapahtuu.
Onko kenelläkään tietoa osallistujamäärästä? Taisi tulla uusi ennätys.
Ekaa kertaa mukana, päälimmäisenä jäi mieleen se että polut olivat melko kuraa, muttei niillä toisaalta pystynyt ajamaankaan kun oli kauheat ruuhkat.
Lähdin tuossa 9:20 ryhmässä aika kärjessä, tavoitteena oli ajaa jotain alle 3:30. Kinahmin päällä olikin sitten vastassa pitkä jono 9:00 lähteneitä joiden perässä sai jonotella tyhjäkäynnillä ja hyvät alamäetkin enimmäkseen taluteltiin. :seko: Poluilla oli jatkuvasti selkää edessä aina jonnekin Tuulivaaraa edeltäneelle tielle asti. 3:42 tuli ajaksi ja race kingit olivat oikein hyvät.
Tahkolla sekä Haanjassa käyneet: miten tuo mutamäärä, vastasiko yhtään Haanjassa ollutta?
Ekan Tahkon jälkeinen aamu valkeni kivuttomana ja suhtkoht levänneenä. Kun ei kokemusta ole, en voi kommentoida radan vaativuutta aiempaan verrattuna, mutta minusta se oli ihan hemmetin kiva suoritus!! Tankkaus ja vauhdinjako onnistuivat ihan nappiin, ainoa kramppi tuli maalissa. Märkää ja mutaa oli paljon, suihkussa sitä löytyi korvistakin. Vuosi maastopyöräilyä takana, 54. sija ikämiessarjassa ja ihan varmasti ensi vuonna uudestaan. Järjestäjille suurkiitos ja MTB-koulun ohjaajille myös arvokkaista vinkeistä!
Mun mielestä ne mainitsi alkukuulutuksessa että 1900 ilmoittautunut. Sikäli hauska se lähtökuuluttaja että ei oikein näyttänyt tietävän kuka haastateltava edes on kun poimi ne numerolapun nimen perusteella. Mm. Kimmo K:oon kanssa olis voinut keskustella jostain musta kuin Hesalaisten pyöräilijöiden määristä yms;).
kisa ei menny ihan nappii mutta pääsin piazalle sisään!
Kiitos Tahko MTB:lle! Osallistuttiin kolmatta kertaa tapahtumaan ja ensimmäistä kertaa kuudellekympille. Oltiin jälleen fiilistelymeinigillä liikkeellä ja ihan mahtavaa oli. Taviskuntoilijaa jurppi jossain vaiheessa muta-kivimössö-baanan suuri määrä, sillä omat ajotaidot eivät oikein riittäneet, mutta fiilistä se ei latistanut. Ehdottomasti nautiskelemaan ensi vuonna uudestaan. Tässä taviksen fotoraportti: http://hurja-hanna.blogspot.fi/2012/...ko-mtblla.html
Kokemusta on viime vuoden Haanjasta, silloinhan reitti oli melko kuiva. Siihen verrattuna tämän vuoden tahko oli paljon mutaisempi ja rankempi. Kahdella Tahko kierroksella harmitti paljon enemmän kuin viime vuoden Haanjassa.
Mitä omaan ajoon tulee, niin parannettavaa jäi. Pari viikkoa sitten iskenyt flunssa piti vielä sykkeet ensimmäisellä kierroksella tapissa, vaikka kuinka hiljaa yritti ajaa. Toisella kierroksella vielä pari rengasrikkoa aiheutti ylimääräistä ohjelmaa, varsinkin kun olin varustautunut vain yhdellä sisurilla. Lähtökohdat huomioonottaen loppuaika n.8.40 on ihan ok, vaikka tavoitteesta paljon jäikin.
Vanhasta loppulaskusta tykkäsin kyllä enemmän kuin uudesta. Lähinnä jyrkän jälkeen oleva mutka pakotti ainakin minua pitämään vauhdin hiljaisena. Eri asia tietysti niillä ketkä osaavat ajaa..
Uusi loppulasku oli mielestäni ankea vanhaan verrattuna. Hiekkatietä ylös-alas ja pieni pätkä polkua tms sekä hissikuilua, jossa sadekelillä olisi myöhemmissä lähtöryhmissä tullut kutakuinkin ruumiita, vanhempi oli ehdottomasti parempi. Se oli vauhdikkaampi ja ennenkaikkea hauskempi luukutella alaspäin.
Muta, kivet ja juuret kuuluvat maastopyöräilyyn kohtuu olennaisena osana, joten niistä ei ehkä hirveästi voi valittaa, mielestäni polut oli ihan hyvässä kunnossa, märkää oli kuten märällä kelillä yleensäkin. Hauskaa siellä metsässä taas oli!
Tässä on asenne kohdillaan! Siellä Koillismaalla on näköjään totuttu siihen, ettei kaikki polut ole ihan sileitä ja suoria ja mäkiäkin on ihan nokko.
Nimimerkillä: myös koukkupolvi.
Hiukan hupaisaa lukea ruuhkista, kun toisaalla maastopyöräilyä käsittelevissä topikeissa valitetaan porukan vähyyttä esim. maracupit yms. Ejjoo hyvä mitenkää.
Hyvinhän tuolla tietä sai, varsinkin kun oli oma paikallinen tienaukaisija mukana. Muuten ihan laatusa matkakumppani, mutta alako tönimään loppusuoralla ja sen takkii hävesin 0.8 sek.http://www.fillarifoorumi.fi/forum/i...ilies/wink.png
Ei ollut yhtään ruuhkaa ja jos sais valita niin kuivana...
Muta ei kuullu maastopyöräilyyn ja kyltissä lukee Kuopio 51 km
Hämärän muistikuva on että viime yönä kello 4 satoi ja paita kastui....
Jos ois sade sattunut päivää aikasemmin niin johan ois ollut yöllä hauskaa...
Tahkon reitti on kerrassaan mainio yhdistelmä kaikkea, joka omaan maastopyöräilyyni kuuluu. Siirtymiä, mutaa, juurakkoa, kivikkoa, neulasränniä... aivan mainio.
Tahkon tunnelma on kotimaisessa tapahtumassa ainutkertainen. Se pitää kokea.
Tämän vuoden paita oli kaamean värinen, siis minusta, jolla kaikki on jotain harmaan ja mustan välillä.
Kesäkuun sateet olivat tehneet reitistä hitaan, mutta sekin kuuluu maastopyöräilyyn.
Tänä vuonna matkani katkesi vanhojen, hoitamattomien vaivojen ja raskaan alustan takia kesken, mutta varmasti yritän uudestaan.
Vanhalla kaikki toimii hitaasti, joten harjoittelu seuraavaan yritykseen pitää aloittaa heti.
Täysjäykkä kaksysi, tietenkin ilman vaihteita, oli oiva peli ja mutakaan ei sen menoa haitannut. Kylläpä oli taas kivaa! Niin kivaa, että käytiin tänään vielä fiilistelemässä kaksvitosen lenkki läpi ja tänään siellä vasta oli sitä MUTAA. Meidän perheen Tahko-valtikka vaihtoi eilen omistajaa, kun vanhempi tytär oli faijaansa nopeampi ja polki hienosti naisten seiskaksi. Tahko se jaksaa olla aina vaan meidän kesäloman kohokohtia ja ens vuonnakin ollaan mukana varmasti, jos ei taivas putoa niskaan ennen sitä.
Ps. Edelleen kaivattaisiin pe-illaksi ihan junnuille mikro-marathonia, ettei perheen pienimpien tarvitsisi olla pelkkiä kisaturisteja.
Muutamia kuvatuksia täältä.
Koitan saada myös alkupään kisaajien kuvat samaan albumiin lähipäivinä. Joudun muokkaamaan niitä kuvia, koska valotus epäonnistui ihan täysin... ei ilkee laittaa sellasenaan näkyville ;)