Traineritreenillä valmistaudutaan vaikka Paris-Roubaixiin.
There’s a fine line between stupidity and dedication
Printable View
Traineritreenillä valmistaudutaan vaikka Paris-Roubaixiin.
There’s a fine line between stupidity and dedication
Minun on vaikea saada aikaiseksi ulkona itsekseni ajaen samanlaista harjoitusvaikutusta kuin sisällä Zwiftin ääressä. Motivaatio SS/anakynnyksellä ja yli on helpompi kaivaa virtuaalikisassa kuin maantien laidassa.
Olisi kiva mennä ajamaan Skoda-cupiin Tampereelle ja olisi se kyllä erilaista treeniä kropalle kuin Zwiftissä, mutta ruudun äärellä saa kuitenkin samat tehot ja sykkeet, ja jää viiden tunnin matka-aika plus muu ajankäyttö muihin mieluisiin ja tarpeellisiin hommiin. Jos vaikka sitten seuraavana viikonloppuna jo pääsisi ajamaan oikeasti Hausjärvellä.
(taisi jo mennä aika ohi aiheesta, zorgen)
Ei mun mielestä mennyt ohi aiheesta. Kyllä kai psyykkinen valmistautuminen/ valmentautuminen kuuluu myös käsitteen kestävyysurheilun perusteet? Näin ainakin itse psykologin peruskoulutuksen saaneena kuntoutumisen psykososiaalisista tekijöistä väitelleenä (vaikka jo lähes 16 vuotta ihan muuta työkseni tehneenä) ajattelen. Eli sanat ja ilmaisut "vaikea saada aikaiseksi", "motivaatio", "olisi kiva mennä...., mutta..." kuuluvat ihan hyvin kestävyysurheilusta keskusteluun samalla tapaan kuin "FTP", "Vo2max" jne. Eikö olisi aika keinotekoista, jos tästä puolesta pitäisi tehdä oma säie, kun puhutaan perusteista?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Tästä täytyy olla PatilZ:n kanssa samaa mieltä. Meille voi olla fyysisesti optimaalinen harjoitusohjelma, joka ei kuitenkaan mitenkään voi toteutua ellei harjoittelijan psyyke taivu siihen. Jos psyykettä täytyy taivuttaa liikaa, ei liene enää syytä harrastaa pyöräilyäkään. Eiköhän kaikki harjoitusohjelmat ole enemmän tai vähemmän psykologisia kompromisseja. Tästä psyyken osuudesta pitäisi mielestäni puhua välillä vähän enemmänkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
Kai sen tekemisen on hyvä olla hauskaa. Fiberille on miellyttävämpi vaihtoehto ajaa zwiftiä ja tehdä muuta mieluisaa. Jollekin toiselle reissaaminen, että pääsee Pyynikille kitumaan happohyokkäyksen kourissa, on se mieluisampi vaihtoehto.
Allekirjoittanut reissasi ennen koronaa 12-14 tuntia per sivu ajamaan pari 40-45min ja rahaa paloi tietty bensoihin, majoitukseen, ruokaan sun muuhun. Kotiinviemisiksi tuli hajonnutta kalustoa. Mulle toi kuitenkin on mieluisaa tekemistä ja auttaa harjoittelumotivaation kanssa.
Minusta on mahtava juttu, että on monenlaisia, uusiakin tapoja saada aikaan haluttu harjoitusärsyke / kilpailullinen kokemus. Jos ei ole maittia matkustaa kisoihin, niin tekee sen mitä pystyy kotikulmilla (tai peräti kotona) ja osallistuu sitten niihin pikkuisiin paikalliskisoihin. Pyöräilyn harrastamista (jopa jonkinlaisin kestävyysurheilutavoittein) on monenlaista. Psyykekin taipuu paremmin, kun saa aikaiseksi sopivia kompromisseja työn ja läheisten asettamien reunaehtojen osalta.
Eihän sisäpyöräilykisoissa mitään väärin ole - ne on vaan täysin eri laji kuin ulkokisat. Itsellä loppuisi treenaaminen heti, jos tavoitteena olisi ajaa sidotussa fillarissa tunti ruutua katsoen. Eiköhän se kuitenkin ole niin, että oikeissa kisoissa ovat paikan päällä ne, jotka kokevat omat mahdollisuudet realistisiksi eli en usko että Rosendahlin eri sarjojen podiumsuosikit ajavat mieluummin kotona.
Itse en ole zwift kisoista paljoa innostunut, tuntuvat olevan liian sekalaista treeniärsykettä. Paljon sweet spottia, vetoja siellä täällä + loppusprintti. Mutta silti saan tehot ajettua paremmin sisällä valmiissa treeneissä kun ympäristö on niin kontrolloitu.
Ja vielä suurempi syy kun ei ole vielä tehomittaria ulos, lähellä olevaan 4min mäkeen on tullut tehtyä jonkun verran all out vetoja onnistuuhan se niinkin.
Parin viikon päästä saan tehomittarin tilattua, odotan mielenkiinnolla nähdä minkälaisia watteja ulkona tulee poljettua.
En tosiaan ole mikään varsinainen urheilija, vaan kuntoilija joka tykkää myös kisaamisesta. Silti pistän välillä lusikkaa tähänkin ketjuun.
Ite oon kiertänyt kisoja noin 10v ja yksikään reissu ei ole ollut turha. Koko setti on aivan loistava irti arjesta ja vastaa minilomaa. Aina pitää jättää aikaa tavata kavereita ennen ja jälkeen kisan ja joka reissuun voi yhdistää muutakin. Mainittuun rosendahliinkin on menty emännän kanssa minilomalle ja yövytty ja syöty hienosti. Viimeksi Ulvilan tempoon jälkeen ajelin kokemäen -köyliön alueella palauttavan 2h lenkin uusia maisemia katsoen. Edellisellä kerralla saatiin natiivi Jyrki Lepistö paikallisoppaaksi ja kuultiin aluetta kiertäessä lyhyt oppitunti historiasta. Sitten tulee nuo varsinaiset kisat erikseen. Nyt on ruvettu mastereissakin ajelemaan joukkueena ja sieltäkin hienoja kirijuna-muistoja. Ja varmasti kaikki osallistuneet ovat saanet hyvät fiilikset kun onnistuttiin. Näitä et ruudulta koe.
Hienoa, että tykkäät kaikesta kisaamisen oheistapahtumasta myös! Minä olen aina ollut vähän ulkopuolinen, ja kun tuloksetkaan ei tue "piiriin" kuulumista, ei tuollaista kokonaisvaltaista syttymistä kisareissuihin ole syntynyt.
Pitkään ollut haaveena osallistua jonkunlaisiin kisoihin / kuntoajoihin aluksi edes kokemusmielessä. Varmaan pitemmät 100km+ olisi oma vahvuus. Ei vaan tiedä mistä alottaisi enkä edes tunne muita pyöräilijöitä niin yksin lähteminen on aina hankalampaa. Puruveden ympäripyöräilyä katellut se olisi kohtuu lähellä.
Ei kisoissa ole mielestäni mitään järkeä ilman tiimiä. Yhdessä kisataan ja yhdessä treenataan. Kovat, suunnittelut porukkalenkit/treenit ovat parhautta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Miettinyt minkähän verran kovaa treeniä on tarpeeksi kehityksen ylläpitämiseksi. Viikkotunnit nousseet 12 -> 15 tuntiin enkä ole lisännyt kovan treenin määrää, jopa hieman vähentynyt kun nautiskellut pk-lenkeistä ulkona. Intervals.icu näyttää jo 85% Z1+Z2 viimeiseltä kuukaudelta. Olisikohan järkevä lisätä kovaa treeniä Z4+Z5 vaiko tehdä kovempaa pk2 joinakin päivinä? Pitkillä lenkeillä olen välillä tehnyt 2x30min tempovetoja.
Minulla on Intervals.icu:ssa yllättävän iso ero Z1+Z2 riippuen siitä katsotaanko sykealueita (83,4 %) vai tehoalueita (68,4 %). Nehän ei välttämättä mene ihan käsi kädessä, mutta toki niiden määrittely voi olla ns. hihasta.
^Eikös nuo ole ihan itse määriteltävissä nuo alueet? Perus setämiehen PK-lenkkihän on just sellainen, että vedetään 50% lenkistä VK:ta ja välillä MK:ta niin että tuntuu ja toinen puoli rullaillaan 0-tehoilla alamäkiä, näin saadaan lenkin keskisykkeet/tehot sopivasti PK:n ylärajalle.
Tähän vielä yleensä kuuluu kesäisin kerran pari viikkoon työmatkat tempona(sitten matalasykkeiset työmatkat autolla)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti r.a.i
^ hymiö
Ei ole pelkästään setämiesten treeniohjelma.
Ohessa kolmenkymmenen parikymppisen ammattipyöräilijämiehen (U23/UCI Continental development team jäsenen ) treenijakauma vuoden ajalta; tutkimuksen sivu 9
alle Vt 1 oltiin alle 20 % ajasta
Vt1 ja Vt2 välillä n.60 %
yli Vt 2 n. 10 %
vuosittainen treenimäärä tasolla 700-800 h
Tutkimus julkaistu joulukuussa 2020
https://www.researchgate.net/publica...etitive_Season
Just näin. Pyöräilytietokoneiden, wattimittarien ja Stravan myötä saa aika hyviä haasteita aikaiseksi. On mukavaa treenailla omaksi ilokseen ja välillä mitata omaa kuntoaan tavalla toisella, oli se sitten 200 kilometrin soralenkki tai sitten parin kilometrin segmentti maantiellä. Työt vie omalta osaltani niin paljon energiaa ja aikaa, että olisi vähän kohtuuttoman itsekästä käyttää vielä viikonloput kisareissuihin tai valtavasti aikaa tasavauhtisten pk-lenkkien hinkkaamiseen. Tämän vuoksi olen etsinyt muitakin tapoja nostaa peruskuntoa kuin tavanomainen määrään ja melko alhaiseen intensiteettiin nojaava kestävyysharjoittelu. Mulla sweetspot on toiminut parhaiten. Se on myös aika hauskaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Nuorempana (no en ole kyllä edes kolmeakymmentä vielä) on tullut kisattua niin paljon muissa lajeissa, että ei oikein innosta enää lähteä viivalle muita vastaan. Oma kilpailuvietti on vielä sen verran korkea, että häviäminen tuntuu aina pahalta. Kisoista jäisi siksi aika usein vain paha mieli, kun ei mikään riitä :D Mieluummin ajelee yksikseen omia haasteita ja saa sitä kautta onnistumisen tunteita. Mulla on se periaate pyöräilyyn että koska se on harrastus, tulee sen antaa energiaa muuta elämää varten, eikä viedä voimia muulta elämältä.
Juu, junnut jaksaa riehua - tuossahan oli myös kisadatat mukana. ”Ko. Henkilöt joko noudattivat kynnysharjoitusohjelmaa tai eivät noudattaneet heille määrättyjä harjoitustehoja”. Mitäpä tuohon nyt sanoisi?
Uskottava se on, että PK hinkkaus on turhaa. Kävin eilen uberhinkkaa 400km brevetin ja Garmin tietää kertoa harjoittelusta, että tuottamaton :(.
Eikä tuo vielä mitään. Itselläni on Garmin Edge 1030 Plus jossa on lisäominaisuutena päivittäinen harjoitusehdotus. Olen noita aina joskus tehnyt ja noissakin on lopputuloksena ollut että tuottamaton. Parhaimpaan lopputulokseen on päässyt kun on sopivan monipuolisesti kuormittanut itseään treenin/lenkin aikana niin siitä Garmin tykkää. Välillä ilmoittanut että lähestyn huippukuntoa, just joo.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Sent from my iPad using Tapatalk
aika yksinkertainen on softa. sitten kun vähän ottaa itsestään irti ja garmin päättelee, että Vomax nousee niin statement on hyvä. ei siis tunnista mitään jaksotus jne juttuja. eli aikas 0 äppi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Lehtinen
tästä kans lähtisin liikkeelle. Tiedän Eskon tasamaan tehot ja vauhdin, niin moni tiimi ottaisi mielellään sen voiman itselleen. Minä voitan - joukkue voittaa - se kantsii monen ajatella uudelleen. Meillä ollut monesti IK mastereissa se plääni, että jos meikis irtiottotyyppinä ei pääse irti, niin tietyssä vaiheessa käyn sanomassa kirimiehelle, että palveluksessanne. Sitten mun tehtävä on ollut levätä vaikka vika tunti, jotta jalkaa riittää. Kirimieheltä on tullut se palaute, että säästää jalkaa kun voi seurata tuttua, jolla suht varmasti jalkaa riittää loppuun asti. Eli kuten paaton sanoi joukkuelaji, ja kaikille löytyy rooli.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Miten ajatte pk-lenkit kovalla helteellä, sykkeen vai tehon mukaan? Tehot kun tuntuu olevan alemmat kuin normaalisti pk-sykkeillä. Jännä kun leposyke laskenut yhtäkkiä muutaman pitkän helteisen lenkin jälkeen monella lyönnillä.
Mitä olen lukenut johtuu kai veren plasmatilavuuden kasvusta. Teettekö kovia treenejä ollenkaan näillä helteillä?
Mun mielestä sykkeiden ja fiiliksen mukaan. Ainakin kynnys voi laskea kovassa helteessä tosi paljon.
Niin ja kovat setit kannattaa tehdä aamulla. Samoin olen huomannut, ettei helteellä oikein pysty yhdistämään kovia pk lenkkeihin kuten normaalisti.
Itse olen nyt espanjassa ja täällä on onneksi aamulla sopivan viileää. Suomessa ei niin taida olla.
Tuntemuksien mukaan menty, aamulla kovat vedot ja illalla rauhallista. Ei ainakaan itsellä onnistu näin ~30c lämmössä yhdistää kovia vetoja pitkään lenkkiin. Kelit kyllä loistavat jos haluaa testata mikä mahtaa olla maksimi syke.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hubba
Kaipa se vaikuttaa mikä on treenin tavoite. Yksi peruskestävyystreenin tehostusjuttuhan on ajaa se kuumassa. En tiedä osaako esim sydän päätellä tarvitaanko sitä enempi tehojen vai lämpötilan takia. Jos nyt pitäisi vetää jalkalihakseen kohdistuvia treenejä (Periphedal adptions) niin voisi olla vaikeaa.
Itse tein juuri eilen 2*20min tehoilla joka normaalisti on minulle perus VK suorittamista, sen sijaan eilen nuo setit tuntui pahemmalta kuin ikinä. Yleensä olen helteestä tykännyt mut nyt alkaa riittämään, toivoo vain että lämpötilat laskisi kymmenkunta astetta mutta ei toivoakaan kun katsoo sääennustetta.
Itse ajaisin sykkeen perusteella treenimielessä. Teho kertoo kuitenkin ”vain” ulkoisesta työstä. Syke sisäisestä vasteesta. Kun lämpötila nousee riittävästi vaikuttaa se mm. glykolyysiä kiihdyttävästi jolloin samalla teholla kertyy enemmän laktaattia ja happamuutta. Syke ja tuntemukset seuraavat tätä muutosta, tehot eivät. Lämpötila-adaptaatioiden haku sitten oma asiansa. Suht paljon saadaan aikaan jo kevyellä intensiteetillä, mutta myös kisaspesifillä teholla on merkityksensä.
Ja tosiaan plasmavolyymin kasvu ja sitä kautta iskutilavuuden kasvu ja esim. leposykkeen lasku (ja oletettavasti HRV:n kasvu) kertonevat hyvästä lämpöadaptaatiosta. Samalla vastaavasti hien eritys tehostuu, mutta samalla hiki laimenee (paitaan pitäisi kertyä vähemmän valkoisia rantuja). 2-3 viikkoa taitaa olla semmoinen oletettava adaptaatioaika, mutta jo hyvin nopeasti lähtee tapahtumaan merkittäviä adaptaatioita.
Hyvä artikkeli superkompensaatiosta Hesarissa. Valitettavasti vain taitaa olla tilaajille. Ei välttämättä mitään uutta aiheesta, mutta muistutus siitä, ettei joka päivä tarvitse (pidä) vetää lenkkiä. Eikä joka lenkkiä hullun kiilto silmissä. Itse olen yrittänyt panostaa pitkiin PK-lenkkeihin kesän aikana, vaikka hankalalta se aina välillä tuntuukin, jos pitää päästä johonkin ja on vielä vastatuuli.
Vähemmällä enemmän
Kun Outin Aution treenimäärä pudotettiin neljäsosaan, hän kehittyi nopeammin kuin koskaan aiemmin. Taustalla on ilmiö nimeltä superkompensaatio, joka jokaisen treenaajan tulisi ymmärtää.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008017614.html
Millä sykkeellä muuten kannattais mennä pidemmät/jyrkät mäet pk lenkillä?
Mäet nostaa keskisykettä jonkun verran jos vähän aerokynnyksen alapuolella meinaa lenkin vetää.
Pienimmät välitykset maantiepyörässä 38/23 ja sillä meinaa vaan mennä kohtuullisella kadenssilla sykkeet aika korkeelle.
Täällä idässä lenkeille sattuu useampi mäki jota kiivetä.
Sykkeiden pitäisi laskea hyvinkin nopeasti mäen jälkeen. Jos ne jää koholle, niin ei ole enään pk lenkki. Sopivat välitykset taas riippuu kuskin kunnosta, mäistä ja kaikesta mahdollisesta.
Lähetetty minun LYA-L09 laitteesta Tapatalkilla
Jos tuollaista tarvitsee miettiä, niin ehkä on jo tajunnut välityksien olevan aivan liian pitkät. Noille välityksille pitää olla jo paino matala ja kunto kohdillaan.
Todennäköisesti jokaisessa nyppylässä käydään anaerobisilla tehoilla. Ei se mitään peekoota ole, vaikka syke ei paljoa heilahtaisikaan.
Painoa vähän alle 70kg ja sykkeet kyllä putoaa nopeasti mäen päällä, mutta meneekö pk lenkin idea pilalle jos sykkeet käy ajoittain yli aero kynnyksen.
Mulla 80 luvun teräsrungossa 90 luvun campan 2x9 vaihteet ja en oo löytänyt paljoa isompaa takapakkaa.
No ei kai. Itse en tuollaisella tykkäisi ajaa, koska haluan pitää kadenssin hyvänä ja rasittaa jalkoja muulloin. Mutta tuohan kuuluu sun fillarin henkeen.
Niitä mäkiä väännetään kunnes polvet paukkuu.
Sillä ei ole mitään merkitystä jos suomen nyppylöissä syke karkaa 10 tai 20 sekunniksi joitain lyöntejä yli aerobisen kynnyksen jos se palaa kohtuu nopsaan takas vaaditulle alueelle, menee aivan ylianalysoimiseksi tommosella tyylillä tuo touhu. Saatikka että teho ei saisi nousta yli AERK tehon, ei taida olla edes mahdollista ajaa mäkiä tolla tavalla normaalin maantiepyörän välityksillä.
Lähtisin itse silti päivittämään takapakkaa, mulla on toisena pyöränä vanha 70 luvun peugeot johon vaihtanut 1x9 voimansiirron ja takapakassa kevyin välitys 34. Vai onko noissa campan pakoissa huonompi valikoima siitä en tiedä.
Campassa on vähän huono saatavuus ja korona ei näytä parantaneen tilannetta. Katselin että 13-28 olis välitykseltään kevein, mutta ei oikein löydy mistään.
Oli tarkoitus kasata tälle kesälle uusi pyörä, mutta saatavuusongelmat sotki senkin suunnitelman. Toisaalta vanha teräsrunko on verrattain mukava ajella 23mm renkailla vähän huonommallakin asfaltilla, niin mennään vielä tällä.
Maantiepyöräily ollut varsin kivaa tämän kesän helteillä kuntoilumielessä. Maastopyörällä yli 30 heltessä on lämpöstä touhua ja muutenkin maastossa vaikeampi peekoota ajaa.