Hävisin yläkoululaiselle. Pyöräni on nyt myynnissä tori.fi:ssä. Tilanne ei selittelyjä kaipaa, mutta kaikki kävi kovin äkkiä. Ajelin jäisistä urista huonoon kuntoon menneellä pyörätiellä aamulla töihin. Matkaa oli takana 15 km ja vielä vitonen edessä. Vauhtia minulla oli nastarenkaisella pyörällä max 20 km/h, joten liukkaus ei ollut syynä tappioon, koska ohittajalla oli kapearenkainen hybridi ilman nastoja, kuulokeet korvissa, ilman valoja ja kypärää, perus koululainen siis liikenteessä. Itselläni nastat alla, kypärä, heijastinliivi, etu-ja takavalot, mtb-kengät, viimeisen päälle urpon näköinen työmatkafillaristi siis.
Kaveri vain suhahti ohi, kun ajelin ajatuksissani kevyesti. Sitten jamppa kiihdytti vauhtiaan ja jäin vähän matkan päähän ajelemaan, niin, että lamppuni valokeila oli kaverin näkökentässä koko ajan. 1,5 km tämä kaveri linttasi menemään kovalla kadenssilla ja pikku ylämäkeen vaihtoi kiivaasti sopivaa välitystä pyöräänsä. Tiesin, mistä kohtaa hän kääntyy koulullensa, mutta sääli on sairautta ja annoin hänen mennä. Hävisin siis kahdesti, kun en tuikannut hänen ohitseen ja aiheuttanut hänellekin tappiota. Hän kääntyi 90 astetta koulunsa suuntaan ja katsoi voittajan elkein olkansa yli, nostin hänelle kättä antautumisen merkiksi ja tunnustin tappioni.
Jos hän tulee vastaan joku toinen aamu, niin ehdotan hänelle vakavamman pyöräilyharrastuksen aloittamista edustamassani pyöräilyseurassa, sen verran vauhdikasta meno oli koulumatkalla. Kadenssi oli kohdillaan ja ajo liukkaudesta huolimatta varman näköistä. Itse tosin joudun sulkemaan itseni kaiken seuratoiminnan ulkopuolelle moisen nöyryyttävän tappion jälkeen. Minulla ei ole enää mitään annettavaa pyöräilylle. Kiitos ja anteeksi.
