Sunnuntaina tuli tervehdittyä pelkkää pyörää, oli maantiepyörä vastaan tulevan auton katolla. [emoji16]
Ihtellä oli kylläkin 150km takana, niin ei tainnut olla enään kaikki kotona (jos yleensäkään)
Printable View
Sunnuntaina tuli tervehdittyä pelkkää pyörää, oli maantiepyörä vastaan tulevan auton katolla. [emoji16]
Ihtellä oli kylläkin 150km takana, niin ei tainnut olla enään kaikki kotona (jos yleensäkään)
Pienessä kylässä kun asun. Taksit tulee lapanen pystyssä vastaan ja paikalliset rekkakuskit ja kaikki joita mä en tunne. Siinä oli mun työmatka fillarilla. Pitää tervehtiä kelviltä autoon. Maalla vähän erilaista :D
Mulla on niin näkyvä työ, että kaikki tuntee mut
Moikkaatko vastaantulijoita?
Sunnuntaina oli kaunis keli ajella ja piristi ihan mukavasti mieltä, kun muutama kanssa-ajaja moikkasi vastaantulijaa (sekä maantie & maastoajajat). Jäi sellainen positiivinen olo meistä pyöräilynharrastajista.
Mites itse moikkaatko vastaantulijoita?
Kysymyksen http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...03#post2861603 esitti Metsämuija, joka mielestäni ansaitsi paremman vastauksen kuin "Wanha!".
Joo, kaikkia harrastajan näköisiä, tyylistä ja pyörän mallista riippumatta. Kesäajokauden ulkopuolella kun ajajia on vähemmän ja huonommilla keleillä kun harvemmat ovat lähteneet liikkeelle paikkaa katsomatta, kuumimmalla ajokaudella siirtymäosuuksien ulkopuolelle päästyä.
En odota että tervehditään ensin. En odota vastausta, en päättele vastaantulijasta mitään sen perusteella, mutta ilahdun tai suhtaudun positiivisesti siihen etä tervehdykseen vastataan.
Tosin silloin kun ajajia on vähän tai ollaan jossain missä ajajia harvemmin kohtaa saatan hiukan ihmetellä miksi kukaan viitsii olla kuin ei huomaisikaan tai on sitä mieltä ettei tuntemattomia tervehditä. mutta hyväksyn senkin,
Tämä pyöräilijöiden tervehtiminen on jännä ilmiö, jonka olen mielessäni yhdistänyt lähinnä maantie- ja retkipyöräilyyn. Joskus hybridillä mökille polkiessa alkoivat vastaantulevat pyöräilijät yllättäen tervehtiä, kun päästiin riittävän kauas pyöräteistä ja muista pyöräilijöistä. Sittemmin droppitankoisella ajaessa olen ollut ymmärtävinäni, että saman lajin harrastajat tervehtivät toisiaan. Samaa ovat ihmetelleet jotkut muutkin lajiin vasta tutustumassa olevat. Ehkä maastossakin on niin, että toisia maastokuskeja tervehditään, mutta siitä en mitään tiedä.
Aina tervehdyksen huomatessani vastaan siihen, riippumatta paikasta ja pyörästä. Tarpeeksi älyttömässä paikassa tai poskettoman huonossa säässä tervehdin itse ketä tahansa pyöräilijää. Muutoin tervehtimiseni rajautuvat pääosin muihin kippurasarvisiin. Olen myös rajannut likimäärin kehä III:n sisäpuolisen alueen oma-aloitteisten tervehdysten ulkopuolelle, joskin tästä säännöstä teen myös poikkeuksia.
En varsinaisesti odota vastausta tervehdykseeni, mutta jos sitä ei tule, jälkikäteen hiipii mieleen poikkeuksetta epäilys siitä, että vastapuoli:
1) Ei yksinkertaisesti voi tervehtiä väärän värisissä ja liian väljissä vaatteissa, täyspitkissä lokasuojissa saati maastopolkimilla ajavaa marketticyclokuskia (tapaus muotipoliisi).
2) On tehnyt erittäin hienovaraisen, minulta huomaamatta jääneen, tervehdyksen jo ennen minua, eikä voi ymmärtää moukkamaista vilkutteluani (tapaus vanha mestari).
3) Ajaa työmatkaa, jonka armottomaan luonteeseen eivät herrasmiehen elkeet sovi, sillä jokainen vastaantulija saattaa hetkenä minä hyvänsä tehdä U-käännöksen ja kiihdyttää ohi (tapaus TMT-kuski).
Kyllä minä yleensä moikkaan, jos maastossa tulee joku vastaan. Ja tapauksesta riippuen saatetaan vaihtaa jokunen sanakin. Ja jos sähköpyörä sattuu kohdalle (viime vuonna tasan kaksi kertaa), niin juttua riittää pidempäänkin. Me ei niin hampaat irvessä vedetä, etteikö kaffelle jouda...
Hyvin usein tulee tervehdittyä kaikenlaisia kulkijoita. Nykyisin vaan monilla on napit korvissa ja jytä päällä joten ei ne havaitse koko juttua. Niistä ketkä kuulee, osa vastaa tervehdykseen ja osa katsoo niinkuin jotain epäilyttävämpääkin tapausta. Muut pyöräilijät ja koiranulkoiluttajat on aktiivisemmat vastaamaan. Koiraihmisten kanssa tulee useimmin juteltuakin, kun on välillä tarpeellista pysähtyä tai ainakin hiljentää vauhtia kunnolla.
Mutta sen voi sanoa että vaikka suurin osa asuukin taajamissa, niin aika metsäläisiä ollaan ainakin käyttäytymistä tarkastellen.
Se tietenkin on hyvä että "pyöräkuristajia" ja vastaavia on ainakin vielä hyvin vähän. Ja siinä mielessäkin pysytteleminen maastossa on hyvä juttu.
EKP:ssa koitin paria maastokuskia moikata niin naama oli kuin sillä kuuluisalla norsun perseellä. Ehkä mun pyörä ei ollut tarpeeksi kallis tai sitten häiritsi pyörän kyydissä olleet sukset. No voihan se olla että olivat polkuun keskittyneet kun pakkailin suksia fillariin.
Muistaakseni en ole oma-aloitteisesti ensin moikannut toisia pyöräilijöitä ehkä jopa koskaan. Enkä myöskään muistaakseni ole vastannut toisten moikkailuun, jonka olisin nähnyt (ainakaan hyvin pitkään aikaan, vuosiin). Saattaa tosin olla että olen niin putkinäköinen tms., etten vain ole huomannut muiden tervehtimisiä.
Tosin valtaosa omista ajoistani on arkista asiointipyöräilyä ja vastaavaa kaupunkien kevyen liikenteen väylillä, joilla joskus ruuhka-aikoina saisi olla moikkailemassa vähän väliä.
Usein tosin tervehdin kättä heilauttamalla risteyksessä autoilijaa, joka toivottavasti (lievästikin) auttaa pyöräilyn julkista kuvaa ja nostaa pyöräilijöiden ihmismäisyyttä ("katso, minulla on ihmiskäsi ja osaan tervehtiä ihmismäisesti").
Koin mielenkiintoisen ilmiön toissaviikolla Ylläksen reiteillä Läskipyöräillessä; yksikään lajitoveri -sähköllä tai ilman- ei tervehtinyt eikä vastannut tervehdykseen. Lienevätkö sitten olleet teeskentelijöitä eivätkä oikeita harrastajia? Juuri Läski- ja sähkärikuskien piti olla niitä lunkimpia tyyppejä.
Eikä vika voi olla minussa sillä kyllä minua tylyllä pk-seudulla kuitenkin tervehditään (ja kerran vittuiltiin).
Ajelin maantiepyörällä sunnuntaina Isolle Kirkolle (Mikkeli) ja takaisin. Ei tervehtineet vastaantulleet, eikä ohimenneet maantiepyöräiljät.
Selvästi turisteja Ylläksellä tai sit taso laskenut rankasti. :D
Ei varmaan ikinä kukaan jättänyt moikkaamatta takaisin maastossa ohitustilanteessa.
Maantiellä viellä pari vuotta sit tuli moikattua kaikille kevyellä kädennostolla jotka vähänkään enemmän näytti harrastajilta kippurasarvisella. Nykyisin ei vaan jaksa sitäkään tehdä ellei varmuutta aktiiviharrastajasta, koska vastausprosentti jäi aika heikoksi. Tietenkin jos tulee harvnainen tilanne ja joku moikkaa ensin niin saatan jopa irroittaa kädenkin tangosta vastaukseksi oli sit minkälainen pyörä tahansa.
Monesti tulee rupateltuakin poluilla ja välillä lähdettyä yhdessä ajamaankin. Riippuu vähän paikasta ja tilanteesta.
Täällä on tällainenkin topic. Olen ajanut fillarilla yli 50 vuotta, enkä muista, että koskaan joku vastaantulija (tuntematon) olisi tervehtinyt. Nykyisinhän ajelen maastopyörällä jossa on sähkömoottori, etukori ja lokasuojat (hyi minua). Vaatteina minulla on yleensä tavalliset ei pyöräilyvaatteet, ainostaan housut ovat venyvää kangasta jotka ovat kaiketi pyöräilyynkin tarkoitetut (Swrve). Nuorempana yleensä oli jotkut verrarit päällä.
Offtopic: Olen huomannu dösällä kulkiessani, etteivät kaikki kuskitkaan enää moikkaile toisiaan, itseasiassa aika harvat. Onhan tosin nykyisin aika paljon niitä eri bussifirmoja eli ei he ehkä vieraan firman kuskeja sitten moikkaile. Ennenvanhaan se oli kyllä tapa. Prätkäilijät varmaan vielä moikkailevat toisiaan.
Veneilijät vielä morjestaa kaikkia.
Lokille kun morjestaa niin se aina vastaa polokasemalla heittopaskan.
Tämä jaksaa huvittaa: suorahkolla tiellä vastaantulevan pyöräilijän näkee jo pitemmän matkan päästä, kuski ajaa normaaliin tapaan katse eteenpäin, mutta juuri kun on tulossa kohdalle sivulla on jotain mielenkiintoista jota täytyy vilkaista. Ja eihän silloin tervehtiminen (tai tervehdykseen vastaaminen) onnistu kun ei oikeastaan ole toista ajoissa huomannutkaan.
Ja sekin että jos ja kun ohitustilanteessa ohittaja tai ohitettava sanoo vaikkapa hei tai terve ja saattaapa vielä nostaa kättäänkin, niin sekin jää huomaamatta kun katse on niin tiukasti tiessä.
Huomataan, mutta ollaan kuin ei huomattais.
Hauska kokemus, kun jotain viisi vuotta tuli melkein joka lenkillä viehättävämmän sukupuolen edustaja vastaan, ei huomioinut vanhaa käpyä mitenkään, seuraavalla kerralla heilautan kättä ajattelin, ei mitään rektiota, mutta jo toisella kertaa tuli hymyilevä vastauskin. Siitä lähtien olemme olleet tervehdystuttuja, koskaan pysähtymättä tai sanaakaan vaihtamatta, kammet pyörivät taas hyvin kohtauksen jälkeen!
Tuota olen soveltain noudattanut kun samat tulevat vastaan, kaikkia ei voi moikata
Moikkaan kaikkia ketkä näyttää pyöräilijöiltä mutta eipä mua hetkauta jos ei moikkailla takaisin.
Jossain etelän reissulla moikkailu raja tuli vastaan. Se on jossain tuolla 10 erillistä pyöräilijää / h. Ei sitä nyt vaan jaksa muutaman minuutin välein morjestaa ventovieraita.
Eihän se vastaamattomuus hetkautakaan jos sillä tarkoitetaan sitä että tuntisi tulleensa jollain tapaa loukatuksi tai että rupeaisi miettimään miksi ja minkä takia tai ylipäätään että asia jäisi hetkeksikään vaivaamaan, Se vain on niin sanotun kotikasvatuksen saaneelle tai jo lapsena tavoille opetetulle vähän outoa - ja silloin kun siitä melko läpinäkyvästi joskus aiheutuu kuvaamani kaltaista temppuilua, niin eihän siitä yksinkertaisesti voi olla huvittumatta.
Ja mitä vähemmän ajajia on liikenteessä esimerkiksi sään tai ajankohdan takia, niin sitä luonnollisempaa olisi tervehtiä ja/tai vastata tervehdykseen ja sen vuoksi sitä silmiinpistävämpää tuommoinen käytös on. Tuskin kukaan ihmettelee sitä ettei fillaristien ruuhka-aikoina tai valtaväylillä tervehditä kuin kavereita.
PS Ja vielä yleisesti asiaa ymmärtämättömille selitettynä: asialla ei ole mitään telemistä sen kanssa onko joku vastaantulija hyvä tuttu, puolituttu, ulkonäöltä tuttu vai ventovieras. Kysymys on tilanteesta riippuen tietystä yhteisen intressin ja samaa heimoon kuulumisen tunnustamisesta tai siitä että ihmisten tapana on noteerata toisen ihmisen olemassaolo ja ilmaista se (elleivät kohteliaisuus- tai pikemmin hienovaraisuussyyt vaadi olemaan ikään kuin ei olisi nähnytkään).
Tänään Luhtamäentiellä ohitin pyöräilijän ja näytin kahdensormen kansainvälisen voitonmerkin. Ja se oli nimenomaan oikeinpäin näytetty, eikä haistavv... jos jäi asianomaiselle epäselväksi.
Ei morjesta. Purjehtijat ei useinkaan moikkaa moottoriveneilijöitä ja osin myös toisin päin. Melojilla ei kumma kyllä ole kovin kummoista moikkauskulttuuria.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esuli
--
Talvemmalla joku maantiepyöräilijäkin moikkasi, tulin kyllä hyvälle tuulelle :)
Tämä on looginen päättelykysymys. Purjehtijat eivät voi morjestella koska vene on aina melko kallellaan oikealle ja turvaköysistä kaksin käsin kiinnipitäen on huono morjestaa ohipaahtavaa jahtimiestä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Smo
Sama koskee melojaa: jahdissa syntyvä peräaalto hukuttaisi onnettoman melojapoloisen jos hän erehtyisi suuremmin jahtimiestä tervehtimään. Pakko puristaa melanvarresta kaksin käsin hengenmenon pelossa. Maantiepyörilijän tervehtimättömyyskin johtuu usein turhautumisesta sekä turtuneisuudesta valkoisen viivan toljotukseen jolloin vaikka pyöräilijä olisikin avoin ja muutoin mukava henkilö niin hän on usein niin turtunut viivan toljotuksesta että reflexit ovat hieman hitaalla. Sama koskee hiekkatien tahkoojia eli graidereita.
Huom. Kommentti saattaa sisältää sarkasmia sekä pekaanipähkinän jäämiä.
Ehkä pyöräilijöitä on vaan liikaa jo eikä heimottumista tapahdu enää vanhaan tapaan pelkän liikkumavälineen perusteella. Mutta jos on saman seuran paita päällä niin kai ne sitten morjestaa toisiaan.
Pari viikkoa sitten ensimmäisenä lämpimänä viikonloppuna moni maantiepyöräilijä tervehti iloisesti kuin juuri laitumelle päässyt varsa / lehmä / mikä ikinä:D
Maalla tietysti tervehditään luontevammin. Kävin eräänä päivänä Seutulan suunnalla kääntymässä (pääkaupunkilaisten lenkkeilyreviireillä), siellä homma oli vähän nihkeämpää, varmaan juuri lukumäärästä johtuen.
Juu, eine melojat ja purjehtiat aina morjesta veneijöitä.
Annan sen anteeksi kun ovat niin tärkeitä ihmisiä.
Muuten elämä olis helpompaa kun oltas kaikki aina kännissä niinkuin 80 luvulla.
Olen polkenut työmatkaa - pääosin Helsingin Keskuspuistossa - jo pitkään, eikä kukaan ole moikannut. Mutta: ostin pari viikkoa läskipyörän, ja nyt useampikin täpäri- ja fatbike-kuski moikannut. Tosin vasta sen siinä vaiheessa, kun eturengas on viskonut rapaa naamalle.
No oikeestaan ihmettelin miksei melojat morjesta toisiaan. Ehkä niitä on sen verran paljon tossa Lauttasaaren ympäristössä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esuli
Miksi pitää morjestaa? Morjestaako jalankulkijat toisiaan? Autoilijat? Juoksijat / lenkkeilijät?
Tervehdykset vaan kaikille. On se mukava morjestaa ja tulla vastamoikatuksi. Tulee sellainen olo, että ollaan samassa veneessä tällä pallolla, eikä kukaan keikuta tahallaan.
Kaikki tutut ja vähintään tervehtimistutut tervehditään, muut jää nuolemaan näppejään!