Luodaan myös se ongelma, jossa itse ei tarvitse tehdä mitään, kun aina on jokin taho joka kantaa vastuun/huolehtii, että asiat menevät 'oikein'. Jää siis pois se prosessi, jolla normaali terve yksilö itsenäisesti hahmottaa ja ratkaisee ongelman ehkä jopa yhteistyössä toisten osapuolten kanssa, siis osallistuu yhteisöön, jostain syystä Suomessa pyritään hyvin vahvasti toimimaan yksinäisinä yksilöinä ja yhteiskunta on jokin kaikkivoipa joka järjestää kaiken.
Se on vähän kummallista, mutta hyvin perinteistä.
Itse tykkään pitää ohjakset käsissäni ja ei ole ongelma pohtia toimintamalli, joka takaa parhaan tuloksen eli vähiten riskejä tai joka sietää eniten virheitä, en niin piittaa siitä onko pyhä sääntö samaa mieltä, ennakoitavuus jne. mielestäni tärkeämpää, aina tilanteen mukaan sopeuttaen toimintaa ennenkaikkea muut huomioiden, jokaisella kun on yhtäläinen oikeus kulkea teillämme, jokainen on samanarvoinen, se jos säännöt antavat mulle jonkin oikeuden ei merkitse kovinkaan paljoa, koska mietin enemmänkin kokonaisuuden toimintaa ja kuinka omaa toimintaa sopeuttaen takaan sen kokonaisuuden mahdollisimman häriöttömän toiminnan.
Eli koko ajatusmalli on tyystin erilainen, mun mielestä toimivampi jos suurempi osa unohtaisi koko yhteiskunnan ja keskittyisi itse pohtimaan kuinka toimia siten, että kokonaisuus toimii, eikä vain miettimään, että mulla on oikeus ja tiukasti olla jumissa siinä ajatuksessa, siitähän helposti tulee sitten onnettomuuksiakin.
No siitäkös sitten tulee konflikteja, kun enemmistö on sellaisia jotka toimivat sääntöjä varten ja on lähes pelottava sellainen näkökulma, että ei olisikaan tiukasti määritelty miten toimia, vaan pitäisi tilanteen mukaan itse miettiä kokonaisuutta, siinä hyvin äkkiä tulee sellainen puolustusefekti, kun eihän niin voi kertakaikkiaan olla.
Minä on kaiketi länsimainen ajattelutapa, me ajattelumalli taas jotain muuta, ainakin liikenteessä mun mielestä ei sellaista pitäisi ollakkaan kuin minä, vain me.