Pieni korjaus vain :D
Printable View
^ Viime tai toissa viikolla joku tykitti spandexeissä ilman paitaa CC:llä tappioita tasaisesti jaellen. Paha sanoa oltiinko siinä kohti ns. loppusuoralla...
Olin joskus lukevani jotain sellaista, että jos omistaa takalokarin, jonka päässä on pieni punainen pläntti niin siitä saa lisäpisteitä TMT:ssä? Pitääkö paikkaansa? Jos vetäisen tuohon muovilokariini spray-maalilla punaisen pään, onko se ok?
Varmaan hävisin vuoden työmatkat koska emmin.
TMT:ssä huomioidaan vain tappiot, ei värityksiä, muitakaan kaluston yksityiskohtia tahi muka "voittoja". Vain tappiot ovat tosiolevaa. Ja Oulun tykille merkinnäksi tosiaan DNS eli tappio.
Pitkän läskipyörä-putken jälkeen ryhdistäydyin eilen ja otin alle maasturin.
Olin aivan liekeissä koko matkan ja 6-0 lopputulos.
Tosin on myönnettävä, että kaksi ohitettua eivät olleet kovinkaan Pro-TMT-tekijöitä, mutta kuiteskin...
Aivan kuin Puffella olisi jäänyt jotain olennaista ymmärtämättä. TMT:ssä lasketaan vain omat tappiot.
Kenelle 6-0?
Todellisen tempoilijan hauta on liikkuvaa mallia, kivessä lukee "Minua ei ohiteta edes täällä."
Enpä ehtinyt puolta kilometriäkään tänään ajaa kun joku opiskelijan näköinen jantteri jo pyyhkäisi hybridillä ohi. Tappio tuli lopulta sillekin kun kaveri survoi mäessä itseltään jalat alta ja ohitin mäen päällä. TMT on armoton laji, sillä jos hetkeksikään jää vetämään henkeä tai jalkaa suoraksi niin taatusti tulee ohitetuksi.
Tuli ilmeisesti tähän lajiin sekaannuttua eilen iltalenkillä. Pimeyden laskeutuessa farkkutyyppi reppu selässä survoi edeltä menemään aika vauhtia, siihen nähden että tällä oli alla 1-3v naistenpyörä. Noh, kolmen kilometrin ja muutamien kiltisti odottamieni liikennevalojen päästä CC:ni saavutti tahtomatta karkulaisen, joka pyöritteli päätään etuvaloledien loisteessa kuin pakopaikkaa etsivä eläin.. Käännös tieltä oikeaan oli hänelle ainoa mahdollisuus..joka meni ohitse:p
Alkuviikosta aamulla saavutin 29 jäykkäperän. Takakiekossa loisti Hopen sininen napa joten ei ollut ihan perushybriidiä.
Piti odottaa hetken että tie aukeaa ja tiesin että tulee loiva alamäki. 29 kuski laittoi jalan suoraksi, hölmö. Tiputin kolme pykälää ja eleettömästi vauhdilla ohi.
Eilen aamulla saavutin jäykkäperä maasturin vuosimallia vanha ja natiseva. Edessä oli tie kaivettu auki tien leveydeltä.
Maasturikuski päätti vetää keskeltä asfaltissa olevaa hiekkamonttua läpi vaikka oli barrikaadeja. Meinasi vetää lipat heti alkuun. Kiersin barrikaadit pyörän mentävästä reiästä talojen välistä ja hienosti maasturikuskin nenän edestä eteen kun joutui siirtää barrikaadeja että pääsi takaisin asfaltille.
Tänään työmatkalla kotiin näin edessä olevissa valoissa ku hipsteri vetää fixillä päin punaisia ja toivoin salaa mielessä että käänny seuraavasta mun reitille. Sehän kääntyi. Sujahdin kahen metrin päähän 23 millisestä takarenkaasta ja kuski rupee vilkuilee taakse. Kiihdyttää koko ajan pikku hiljaa ja rupee hakemaan syvempää otetta bullhorneista. 35 km/h paikkeilla sillä loppuu välitykset ja olen edelleen perässä. Ei päässy muun liikenteen takia iskemään joten laitoin jalan suoraksi ja Hopen takanapa kertoi fixikuskille että takana rullataan rennosti. Seuraavista valoista taas pyyhkäisi punaisia päin. Oli pakko kääntyy pois ja antaa mennä ku oli luvannut olla kotona. Muuten olis voinut heittää vähän pidemmän lenkin. Ei oikein nappaa noi punaisia päin menevät.
Jotain äksöniä edes muuten tylsällä reitillä.
Jotain olennaista on unohtunut kahdelta edelliseltä. Ei täällä kukaan usko teidän valehtelujanne.
Tämä tarina on tosi.
Ajattelin, että kun on ollut niin autiota jo pitkään kelveillä, että ajelen hissukseen töihin, ettei tarvi suihkussa käydä. Noi eihän sitä saanut kun 4 kilsaa ihailla kaunista auringon nousua, kun farkkujalkainen hybridikuski tunki ohi ja punaisia päin karkuun. Jälkikäteen tavoitin kyllä punanaamaisen kuskin ja ajoin ohi, mutta ohitus sai tappion tuntumaan entistä nolommalta, kun selvisi, että ohittajalle pidemmällä matkalla 20 km/h oli maksimivauhti, eikä se ohittaessakaan paljon kovempaa ajanut. Tuli muistutus lajin raadollisuudesta :-(
Tänään, myöhäiskesäisenä syyskuun alun aamuna kun kermanpehmeä usva helli niittyjä, ajattelin vielä nauttia maantiepyörän helppoudesta työmatkalla. Puin päälle pitkähihaisen paidan, laitoin jalkaan parhaat ruudulliset pitkät ratsastussukat lämpötilan ollessa vasta 10 asteen kulmilla ja lähdin kampeamaan peninkulman mittaisen rupeamani etelään kohti Helsingin keskustaa.
Koska en omaa puhdistautumismahdollisuutta matkani jälkeen, ajoin normaaliin tapaan rennosti, hikeä vältellen. Maantiepyörän renkaiden rullausvastuksen ollessa mitätön, nopeus on kelpoväylällä helposti kuitenkin puolessavälissä neljättäkymmentä, aamun ryhtiharjoituksia käsittä ajaen suorittaessa.
Helsingin pohjoisemman -Pasilan - rautatieaseman jälkeen aloin saavuttamaan hitaasti valkeaa ratsastajaa joka selvästikin kiri ohi kanssakilpailijastaan loivassa viettävässä. Piru iski päähäni kuin auringonvälähdys, en voi kärsiä tappiota tätä naispuolista ajajaa kohtaan. Valkea lady tempoi kuin raivotar ohi nöyryytettävästään Alppipuiston ruusut taakseen jättäen, kohti ylämäkeä. Syksyiseen ilmaan jäi vain kevyt höyryjälki hänen sieraimistaan vaan ei juuri muita havaittavia tuoksuja.
Aloin olla jo silmäilyetäisyydellä ja valkeuden miltei sokaistessa minut tunnistin ajokkinsa maantie- ja kaupunkipyörän mainiot puolet yhdistäväksi hybridiksi. Kirkkaus loisti valkeasta pyörästä, sen valkeista lokasuojista ja sankarittaren valkeasta ulkoiluasusta. Vain mustat renkaat ja mustat trikoohousut suitsivat kirkkautta, katseen eksyessä niihin ja niiden peittämään, selvästikin hyvin harjoitettuun lihaksistoon. Kirkas ei myöskään ollut pienestä vaatteen raosta loistava alaselkään tatuoimalla ikuistettu aurinkosymboli, se oli musta. Mieleeni palasi laulun sanat "musta aurinko nousee" ja pohdin hetken taas arvoitusta, nouseeko aurinko mustana vai nouseeko se minusta?
Vauhtia oli ylämäkeen vähintäänkin kolmanneksen enemmän kuin tavan naispuolisella työmatkaajalla, saavutin silti kilpailijaani Kenda Kriteriumien antaman kulun keveyden turvin.
Ohitus.
Epäkohtelias kasvoihinvilkaisu oli jätettävä tekemättä, kilpailijan ikä tai ulkonäkö jäi vieraaksi joskin liikkeen helppoudesta ajattelin ensimmäisen olevan vähäisempi kuin omani. Varmistin asemaani pitämällä velositeettiäni parin tuntikilometrin verran keskimääräistä korkeammalla ja lennähdin ylös Linnunlaulun mäen. Huomasin hengittäväni hetken kiivaammin kuin mikä oli tarkoituksenmukaista, mutta tappio oli vältetty.
Nyt oli liikenteessä sankari, jolle työmatkatempo on työmatkaTEMPOA eikä mitään neitimäistä marjanpoimintaa. Muna-asento, kädet aerotangoilla ja nopeutta silmämääräisesti arvioiden noin 40 km/h. Komean näköistä eikä varmaan yhtään vaarallista pujottelua hitaampien ohi Koskelantien puistopyörätiellä. Mad props, bro!
Aamulla tuli pahasti turpiin. Yllättäen ja suoralla tiellä. Olisikohan ollut neljäs aamu uudella reitillä.
Onneksi sentään pääsin aiheuttamaan tappion jollekin "aeroasennossa" polkeneelle hybridimiehelle niin lohdutti edes vähän.
Se mikä ei tapa se vahvistaa :) Mut sun teksteistä päätellen oletkin enemmän fiilis polkija kuin kisaviritteinen ajokoira, mut silti hävisit :D
Nyt kun flunssa on selätetty ja alla oli maantiepyörä niin oikein kaipasin uhittelijoita.. Yks kippurasarvikuski tuli ohitettua, mutta senkin meno oli ihan käsittämättömän verkkaista, joten peruspaska reissu.
Kerrassaan kaunis kuvaus. Minkähän työnantajan pussista tämäkin runoilu maksettiin.. ;)
Itse mietin, voinko enää näyttää naamaani julkisesti, tai muutenkaan mitenkään esiintyä edes naamatta ja väärällä nimelläkään. Niin monesti on minut tälläkin viikolla voitettu.