Taisit ampua ohi. Oikein laihduttaneet eivät kerää läskejään takaisin. ;)
Printable View
Tämä. Itse en uskonut tuohon joka päivä punnitsemiseen, mutta kun tuli hankittua tuo "äly"vaaka, niin nyt on sitten punnittu. Ja paino tosiaan heittelee päivästä toiseen yllättävänkin paljon ja siksi kannattaa peilin lisäksi tuijottaa vain keskipitkän välin trendiä.
No vitsit miten vaikeeta on saada yksi kilo pois, perhana sentään. No ok, ei sitä kukaan huomaa eikä vaatteissakaan huomaa onko 45kg vai 47kg. Olin mä viime viikolla 46,5kg.
Aamulla leivät, loppupäivä raejuustoa ja marjoja lisukkeella. Lauantaina käytiin Haikan Grillissä syömässä, otin kuha-annoksen ja ai että oli hyvää. No sinä päivänä tuli sitten syötyä paremmin. Nyt sitten sitä samaa ^ kotona, ja lauantaina onkin makkarapäivä ( talkoot) ja sunnuntaina nahkiais-päivä.
Ei oikein voi vähentää kun aamupalasta, mutta aamulla on nälkä! se on normaalioloissa ainut hetki kun syö sillä tavalla "kunnolla". Toi yhden kilon poissaaminen näyttää edellyttävän jo hieman epäterveitäkin toimintoja.
En todellakaan käy puntarilla joka päivä, ehkä kerran kahdessa viikossa. Mieluummin mä katson miltä tietyt vaatekappaleet tuntuu. Peilistä en nyt itteäni katsele, tasanen pötkö.
No, viime vuonna tähän aikaan olin 52kg. Nyt siis vajaa 47kg.
lisäys: 47kg, ei saa sitä kiloa pois millään.
On. Polarille tais kyllä päivittää vaan niiden oma mutta Withings ja Garmin päivittää aika moneen paikkaan.
Ai jaa. Oli aika kun kävin todellakin joka aamu ja illallakin puntarilla, ja 90% paino laski tai oli sama. Oli pari hetkeä kun vaaka näyttikin vähän enemmän, ja se oli katastrofi - jaaha, jos syön tällä tavalla niin paino nousee puoli kiloa joka päivä ja...ja mä todella siinä tilanteessa uskoin näin. Otin sitten aamupalalta sen toisen hapankorpun pois.
Mutta ei ainakaan minulla ole nyt paino heitellyt, ehkä jos vatsa ei ole toiminut niin sitä ennen voisi olla puoli kiloa enempi, mutta kyllä se liukuma on se puoli kiloa.
Viime syksynä paino laski tasaisen tappavaa tahtia, mutta siihen taisi syy olla migreenin pahoinvointi. Nyt taas paino on noussut niistä lukemista - ok, 42kg onkin liian alhainen - eikä ainakaan laskusuhdannetta ole ollu havaittavissa.
No, mä olen ajanut paljon enemmän kuin aiemmin joten voihan se paino olla myös lihasta. Ja tuossa kun tein inventaariota niin löysin vanhoja kisa-ajan merkintöjä, mä olin siis 53-55kg !! kääk!! viime vuonna tähän aikaan kun talkoot alkoi olin 52kg. Että ei tässä varmaan mitään kamalaa jos pysyisin vaikka tällaisena kuin nyt.
Tässä nyt omia havaintoja pienen painonpudotuksen vaikutuksesta, ovat täysin subjektiivisia eikä niillä ole mitään tieteellistä faktaa pohjalla. Lähtötilanne oma paino 73kg alkukesästä. Sitten varsin nopea painon putoaminen 72kg->68kg (tuo 72kg antaa mulle painoindeksiksi 24, mikä sekään ei taida olla ylipainoa) noin kolmessa viikossa tässä heinä/elokuun taitteessa. Pyöräilty koko ajan normaalisti maantiepyörällä (osin brevettejä) ja mulle tyypillisesti keskinopeudet nousee kesän edetessä. Viime vuonna paino siinä 72 kieppeillä. No kesäkkuussa ajoin kovan lenkin testimielessä hyvin tuloksin. Sitten elokuussa vastaavan, olosuhteet hyvin vastaavat kuin aiemmin. Lopputulos oli että vauhti oli sama, vaikka kunto taatusti noussut. Muita huomioita; kyllä fillari kulkee kevyemmin, tiettyä mukavaa keskinopeutta on suorastaan naurettavan helppo ylläpitää tuntikausiakin. Minulle jos lenkin keskinopeus on kolmenkympin huitteilla niin se on ollut kovaa, tänä vuonna noiden vauhtien pitäminen on tuntunut ihmeen kevyeltä. Mutta sitten kun lähdetään puskemaan tosissaan, sanotaan 1½ tuntia, niin silloin leikkaa - tuossa tuntuu että seinä nousee aika lailla nopeasti vastaan, maksimeja on vaikeampi saada irti. Toki mun ajelu on mitä on, aika usein setämiehen harjoituksellisesti tyhmää touhua, mutta kuitenkin. Eli mun kohdalla tuntuma painon pudotessa on se, että perusvauhti paranee ja kaikki on kevyempää, mutta maksiminopeudessa sitten painonpudotuksessa sakotetaan.
Paino alkanut tippumaan liikaa. Poikkeuksellista mulle.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...a373a1459f.jpg
Ratkaisu!
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...bcd0c07b25.jpg
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
^Mulla on nyt "syksyn tullen" lähtenyt painosta puolitoista kiloa. Kesällä se vaan nousi. Mulla pienetkin helteet kerää kehoon nestettä ja vaikka hampaat irvessä yritin laihduttaa, niin ei. Nyt kun on viileät yöt ja viileämmät päivät, niin paino putosi saman tien.
Minusta ei pitäisi katsoa painoa lainkaan silloin kun tarkoituksena on vähentää ruhosta rasvaa. Oleellisesti parempi mittari olisi vyötärön ympärysmitan seuraaminen. Se kertoo onko läskiä lähtenyt tai tullut vai onko painonmuutos aiheutunut jostain muusta. Esimerkkinä, alkukesästä naapuri kertoi käyneensä kevään salilla. Paino kuulemma noussut 7kg, mutta laihtunut samalla. Olikin silminnähden huomattavasti lihaksikkaampi kuin ennen. Itsellä kävi aikoinaan toisinpäin kun aktiivinen punttijumppa meni pidemmälle tauolle, paino putosi 6-7kg, mutta housujen vyötärö istui ihan niinkuin ennenkin.
^ Tuo on aika hyvä neuvo. Se on aika helppo huomata housuista suoraan, tai kun käytän vyötä niin sitten siitä. Mulla kaikki ylijäämä tuntuu kertyvän tohon vyön kohdalle. Ja siitä yleensä kyllä lähteekin. No kädet on ihan yhtä narut aina vaikka salilla kävisikin ja voimataso olisi jotain ihan muuta kuin alussa...
Kyllä. Omassa vuoden alusta jatkuneessa kevennyksessä vyötärö on pienentynyt runsaasti, mutta myös paino on pudonnut lähes 8 kg. Projektia aloittaessa paino pyöri hieman yli sadan kilon ja nyt lähestytään hitaasti 92 kg:a. Tavoite on alle 90 kiloa -ajaminen on kevyempää ja maastoon tulee suunnattua juoksulenkeille, happeakin on paremmin tarjolla.
Aktiivisimpina vaellusharrastusvuosina paino vaihteli 80 kg:n molemmin puolin, joka oli mielestäni silloin sopiva.
IPAt ja namit ovat olleet itselläni pääosin pannassa, paavin asettamassa. Paino on pudonnut vähän liiankin nopeasti, sillä aamupaino on alkanut yhä useammin lukemilla 90.x kg.
Tavoitteen siirsin alemmaksi, eli luokkaan 85 kg, joten nyt on aika lisätä hieman syömistä, eli vähentää salaattia lautasella, mutta pitää oluet edelleen peruslapparissa.
Paino taas vaihteeksi nousussa. Mun kroppa ei siedä näemmä yhtään viikonloppuherkuttelua. On tää s****na työmaa.
Jokaikinen ylimääräinen suupala kulminoituu läskiksi.
Mistään ei sais nauttia jos meinaa hoikkana pysyä. :/
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...da3dac99e1.jpg
Vuosi lähtenyt hyvin liikkeelle, noin 5kg tippunut paino. Vähentänyt kaloreita treenien aikana, kävellen hiihtämään ja treenin jälkeen banaani tai kaks mustikkakeitolla. Mitä muita muutoksia en ole tehnyt. Katsotaan mihin tällä systeemillä päästään, olen siis 183cm ja paino nyt 83,4kg.
En jaksa kahlata 80 sivua viestejä, joten kysäisenpä tässä:
Mikä olisi järkevä hiilareiden käyttö pyörälenkkien aikana, jos haluaa kuitenkin laihduttaa? Itse olen jättänyt hiilarit kokonaan pois lenkkien aikana, paitsi jos mennään omilla rajoilla lenkin pituudessa. Ajallisesti lenkit ovat olleet 2-3,5 tunnin luokkaa ja pituudeltaan 40-70km. Keskinopeudet siinä 21km/h paikkeilla.
Lenkkien aikana harvemmin on jaksamisongelmia, jos on vaan tankannut riittävästi. Huomaan kuitenkin, että melkein aina lenkin päätyttyä hiipii jäätävä heikotus niin, että on pakko mennä pitkäkseen.
Mikä olisi järkevä balanssi hiilareiden käytölle lenkkien aikana, kuitenkin niin, ettei se vie kaikkea tehoa painonpudotukselta?
Jäätävä heikotus viittaa siihen että aivoilta loppuu glukoosi kun verensokeri laskee.
Laihdutuksen kannalta oleellisinta on vuorokauden kaloritasapaino.
Helppo tapa pitää aivot sokereissa aika vähillä kaloreilla on syödä siripiriä eli glukoosia. Jos vaikka 2 tunnin kohdalla alkaa syödä pastillin kymmenen minuutin välein niin siitä ei paljon energiaa kerry mutta pää pysyy pirteänä.
Siripirin etu on että annoskoko on pieni verrattuna vaikka geeliin tai patukkaan. Ne on myös halpoja eikä sula taskussa lämpimällä. Ja nimenomaan suoraa glukoosia kannatta tuossa koittaa kun sitä aivot vaatii. Yhdessä pastillissa on 8,8kcal ja kymmenenkin syöminen on jo aika kova homma. Yhdessä geelissä on jo yli 200kcal.
Toinen lähestyminen on sitten jatkaa vaan syömättä niin jossain vaiheessa kroppa alkaa tuottamaan glukoosia rasvoista. Painonpudotuksen kannalta tuolla ei ole suoraa merkitystä että mistä ne aivojen glukoosit tulee jos energian kokonaissaanti on sama. Yleisestä hiilaririippumattomuudesta on kuitenkin epäsuoraa etua kun ei tee sitten mieli napostella hiilareita. Liian isojen asioiden yrittäminen kerralla voi kuitenkin osottautua turhan kovaksi.
Täsmentävä kysymys tai kaksikin:
Onko lenkeille lähdetty tyhjällä tankilla vai aamiaisen jälkeen tai muuten normaalisti syöneenä?
Onko jäätävä heikotus tullut heti kotona suihkun jälkeen vai sitten kun on syönyt jotain?
Ihmiset taitavat olla tässä suhteessa sekä kovin erilaisia että eri vaiheessa kestävyysurheiluharjoittelussaan eli yksi vetää vaivatta pelkällä vedellä ja kone käy lähes pelkillä rasvoilla siinä missä toisen kone on sokeripolttoinen eikä puhdas PK-lenkkikään onnistu ilman lisäenergiaa.
Jonkin verran hyviä tuloksia on saavutettu pätkäpaastolla eli sillä että elimistöä on totutettu tulemaan toimeen ilman hiilihydraatteja. Jos syömisen lopettaa vaikkapa klo 20 ja sinnittelee pelkällä kahvilla kahteentoista muutamana päivänä viikossa, saavuttanee vähitellen toivotunlaista tulosta. Mitään pitkää lenkkiä ei silloin tarvitse ajaa, tuntikin on jo hyvin.
Rasvanpolton kehittymisen kannalta tärkeimmät ovat lenkin ensimmäiset 1,5-2,0 h eli ne kun jaksaa mennä vedellä, elimistö ikään kuin suostuu uskomaan että on pärjättävä rasvoilla. Jos viimeisellä tunnilla hörppää jotain sokerista jaksamisen vuoksi, siitä ei ole haittaa - ja painonpudotuksen kannalta siitä voi olla hyötyäkin mikäli sen ansiosta syö vähemmän lenkiltä palattuaan.
Palautumisen kannalta ei normaalille yhden lenkin kuntopyöräilijälle ole mitenkään välttämätöntä vetää kiireesti naamaan hiilihydraatteja ja voi hyvinkin olla niin että on päin vastoin harjoituksellisestikin hyödyllisempää olla nauttimatta muuta kuin pienen määrän proteiinia. Ensimmäisen tunnin lenkin jälkeen voi käyttää nestetasapainon palauttamiseen eli juoden hissukseen. Sitten voikin olla jo normaalin aterian aika ja parhaassa tapauksessa lenkin jälkeinen suden nälkä on jo mennyt ohi.
Täytyypä pistää nuo glukoosipastillit kokeiluun. Kiitti vinkistä!
Varmaan sitten pitkäkestoisilla 4+ tunnin lenkeillä tarttee kunnolla lisäenergiaa lenkin aikana?
Niin, siis tosiaan itselläni heikotus tulee lähinnä siinä vaiheessa kun on lopettanut ajamisen ja ennen syömistä. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, mutta viimeistään puolen tunnin kuluttua on jo aika heikko happi. Lenkin aikana harvoin tulee isoja heikotuksia. Toki väsyy loppua kohden, muttei tuu seinä vastaan.
Ennen lenkkiä syön hiilaripainotteisesti. Joskus myös edellisenä iltana, jos on pitkä lenkki tiedossa.
Omasta mielestäni on hyvä olla ja ajaa reipasta peekoota pitkään, kun ollaan juuri siinä sokerintarpeen rajalla.
Watit ja aika. Kun katsoo kuinka tiheästi kroppa vaatii geeliä tietyllä teholla, niin on helppo ottaa se säännöllisesti. Eli käytännössä jos päässä tuntuu vippaus vaikkapa 1h kohdalla, niin sitten geeli namariin 50min jälkeen.
Tietystikkin ne pari ensimmäistä tuntia menee vanhoihilla sokereilla, mutta pitkään ajaessa se kulutus on kyllä aika tasainen. Ja rasvojen osuus energian saannista vaihtelee paljon kuskien välillä, eli ei kukaan voi sanoa miten paljon just sinä tarvitset lisää sokeria.
Tuota syömistä pidemmillä lenkeillä voi lähestyä vaikka niin että päivän aikana on tarkotus syödä joku määrä ja sen voi sitten syödä ennen lenkkiä, sen aikana tai jälkeenpäin.
Jos lenkit ei ole kovin pitkiä eikä jaksamisen takia tarvi syödä niin on käytännöllisempää olla syömättä lenkin aikana.
Sitten taas tosi pitkillä lenkeillä voi olla käytännöllisempää syödä lenkin aikana. Joko ihan pysähtyä syömään tai sitten vedellä patukoita. Yleensä sitä haluaa päivän energiat muualta kun patukoista tai geeleistä, mutta ne joskus ne voi olla käytännöllisiä nekin.
Jos vaikka vetää 6h jossain mettässä missä ei ole Salea matkan varrella niin patukoita voi tarvita ihan sillä että muuten ei päivän aikana kerkiä syömään tarpeeksi.
Syömisellä voi sitten myös optimoida suorituskykyä, palautumista, energiajärjestelmiä ja muuta, mutta ihan tolla tankkaus-kulutus näkökulmalla pääsee jo tosi pitkälle.
Yksinkertaisimmillaan kalorien saannin ja polttamisen suhde on tietty se ydin. Itselle hämärämpää on ollut sitten se, kannattaako kalorien saantia lisätä suorituksen aikana. Jos lisää kaloreiden saantia, niin jaksaa pitempään ja isommilla tehoilla. Mutta vaikea tietää mikä on järkevä balanssi. Jos vetää tunnin lenkin puolivälissä kolme pullaa kahvilassa, niin ei varmaan helpota painonhallintaa. Mutta esim. jos lisäenergialla jaksaa kahden tunnin sijaan ajaa kolmen tunnin lenkin, niin mikä on merkitys painonhallinnan kannalta?
Lenkillä maksimisokerinkulutus on hyvin treenatulla keholla se 80-100g. Jos oletetaan, että normijannulla menee se 50g hiilihydraattia tunnissa, ja kahden tunnin lenkki niin silloin kyseessä on 100g hiilihydraattia. 100g hiilaria = 400 cal eli kuten yllä todettu miinukselle jäädään. Lenkille kun lähtee ja lenkin aikana syö niin se on fyysisesti mahdotonta (ruoansulatus) syödä enemmän kuin kuluttaa joten aina kannattaa syödä edes vähän niin jaksaa paremmin tai jos ei se jaksaminen kiinnosta niin ei sitten syö lenkin jälkeen koko jääkaappia tyhjäksi kun ollaan isosti miinuksella joka tietysti helpottaa sitä painonhallintaa kun katsoo asiaa näin.