Printable View
Jyväskylässähän vieraan tervehtiminen on ilmeisesti merkki jonkunasteisesta mielenviasta.
On se sitten pyöräilijä tai kuka tahansa.
Katse lattiaan tai horisonttiin kun kohtaamistilanne tulee päälle. Ja äkkiä pois.
Pyöräilijöille ei viitsi juuri enää lapasta nostaa, varsinkaan maantiesuccistelijoille.
Ilmeisesti läski(n)kuskin tervehdys on sopimatonta käytöstä heille. :rolleyes:
Väärät kuteet ja väärä pyörä. ;)
Vappuviikonlopun auringon houkuttelemana lähdin molempina päivinä ulkoilemaan maantielle - vain todetakseni ettei käsi nouse :mad:
Onkohan talven aikana ajohanska jäätynyt kiinni ohjaustankoon vai ajoasento niin väärin säädetty ettei sormia saa puutumiselta nostettua...
Pyrin hieman ajotilanteessa riippuen huomioimaan jollain tavalla kaikki sen näköiset pyöräilijät, joilla on tämä tervehtimistapa, toisin sanoen pyöräilyn harrastajan näköiset pyöräilijät. Tervehdin automaattisesti, koska useimmiten tervehdys tulee niin myöhään, ettei siihen meinaa ehtiä vastata.
Stetsonimutulla sanoisin, että noin 80 % harrastajan näköisistä pyöräilijöistä tervehtii tuolla maantiellä. Poikkeuksena mainittakoon jostain syystä Team Rynkebyn jäsenet, joista kukaan ei ole vielä tervetinyt tai vastannut tervehdykseen. Kohtaamisia on noin viiden vuoden aikana ollut kuitenkin kymmeniä.
Sanoisin kuitenkin, ettei mieltään kannata pahoittaa näistä tervehtimisasioista. Kukin punnitkoon itse, miten tuon suhteen toimii. Joillekin se on kiva juttu, jotkut eivät moisesta perusta. Ei se niin vakavaa ole. Pääasia että pyöräilijöitä, harrastajia ja hyötypyöräilijöitä, tuolla teillä taajaan liikkuu.
Määrittele "pyöräilyn harrastajan näköinen" :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Rynkebyn jäsenissä paljon myös ensikertalaisia joille tapa ei välttämättä tuttu. Oisko siitä kyse ?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Sent from my SM-G920F using Tapatalk
Oma määritelmä pyöräilyn harrastajan näköisestä on kypärä päässä (vastapuolella on jotain suojelun arvoista korvien välissä) ja hieman liikunnallista vaatetusta päällä. Oli fillari sitten maantiepyörä tai mummon mankeli, sillä ei ole väliä. Ansaitsee moikkauksen ;)
Sent from my iPhone using Tapatalk
Jos ajat sellaisella "läskipyörällä" niin niitä ymmärtämättömänä vertaan teitä larppaajiin. Vakavammin tarkoitan että yleensä moikkaan pyöräilijöitä joiden oletan olevan "samalla asialla", en esimerkiksi maastopyöräilijää joka on maantiepätkällä oletettavasti vain siirtymässä ennen sitä oikeaa polkua. En usko että kukaan on siitä pahastunut eikä muistaakseni yksikään ole moikannut minua (kippurasarvilla ajavaa). Oma häpeä se on olla tervehtimättä. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti brilleaux
Yleisesti ottaen koen että todella moni tervehtii ja yleisesti pyöräilijät on aika kivaa porukkaa muutenkin.
Määrittelyjä lienee yhtä monta kuin määrittelijöitä. Oma näkemykseni on jako kahteen perustyyppiin harrastajiin ja hyötyajajiin. Harrastajan tunnusmerkkeihin kuuluu jonkinlainen pyöräilyn ilmentäminen urheilulajina. Lajinomaisuuteen liittyy lenkkivarustus, oli se sitten mihin tahansa pyöräilyn alalajiin ominainen. Hyötyajajalle pyöräily on siirtymismuoto.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Tämä perusjakohan ei missään nimessä tarkoita, etteikö sama ihminen voisi olla molempia, mutta tervehtiminen näyttäisi olevan osa harrastajien lajikulttuuria. Itse ilmennän molempia tyyppejä, lenkeillä ja lenkkivarustuksessa tervehdin ja useimmiten tulen tervehdityksi. Kauppamatkalla tai piknikretkellä en lähtökohtaisesti tervehdi, eikä myöskään minua juuri tervehditä.
Koska tervehtimiskulttuurissa ei ole kyse yleissivistykseen kuuluvasta tai käytöksen kultaiseen kirjaan painetusta säännöstä, ei myöskään sen noudattamatta jättämisestä tai erilaisesta tulkinnasta kannata pahastua.
Viime Elokuusta päivittäin pyörää lenkittäneenä en muista nähneeni moikkauksia kuin kerran. Tuokin Tammikuussa sakean lumipyryn jäjiltä auraamattomalla kelvillä jossa vastaan tuli tasan tuo yksi pyörällä. Molemmat moikkasimme, mutta taisi spontaani ele olla enemmän extreme-olosuhteiden kirvoittamaa. Eli vissiin meikäläisen "lenkkivarustus" ja pyörä (lokasuojineen - vaikka kapeine sellaisineen) ei täytä kriteerejä :D No ei minun harrastukseni toisten moikkailuista ole kiinni. Motoristina vaan olen tottunut siihen, että yleensä valikointia ei tehdä, siksi aihe "akateemisesti" kiinnostaa. Jos kohta toki toiset tuota moponkin päällä tekevät. Tyyppiesimerkkinä se, että HD-kuskeja ei tervehditä / tervehtivät vain toisiaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Tai sitten heillä on voimakas keskenäinen yhteenkuuluvuuden tunne, ja he ikäänkuin määrittelevät itsenä osaksi tätä omaa alakulttuuriaan. Mene ja tiedä. Jokseenkin varmaa on ainoastaan, useiden kymmenien kohtaamisten perusteella kyse ei enää liene sattumasta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Reno
Lajikulttuureissa on varmasti olla eroa sekä lajin sisällä, alueittain että lajien välillä. Juoksussa ei vastaavasti tervehditä ikinä, ei edes kahden ihmisen kaupungissa aamuyöllä räntäsateessa.
Ai, en olekaan havaintojeni kanssa yksin! Ellei meneillään ole joku eeppinen räkä poskella -hetki, niin aika harvassa ovat maantiepyöräilijät, jotka eivät tien päällä tervehtisi. Rynkebyläisten nuiva tervehtimiskulttuuri on vähintään yhtä tehokas tapa erottua kuin räikeän keltainen ajoasu...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Onko tämän "miks mua ei tervehditä" -ajatusketjun takana joku alitajuinen tunne alemmuudesta tai vimmattu halu kuulua johonkin viiteryhmään vai mistä on kyse? Tervehtivätkö audikuskit toisiaan maantiellä tavatessaan, tai nissanmiehet? No eivät, paitsi noissa pienissä itäsuomalaisissa kirkonkylissä, jossa kaikki ovat lapa pystyssä kaiken aikaa, tutuille ja tuntemattomille.
Näillä suosituimmilla fillariteillä, kevään ruuhkahuippuina saisi olla lapa pystyssä jatkuvasti jos haluaisi ettei kukaan herkkähipiäinen pahoittaisi mieltään ja nillittäisi fillarifoorumilla siitä että sekin jätti tervehtimättä siellä ja siellä. Siitä huolimatta, että saan totaalimulkun maineen, ilmoitan että tervehdin jos huvittaa, mutta en lupaa kaikille ja joka kerta alkaa kättä heiluttelemaan.
Käytöstavoista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Aika paljon kiinni liikenne määristä. Täällä periferiassa jos kohtaa toisen harrastajan niin hyvä ettei pysähdytä juttusille mutta taas vilkkaalla harrastus tiellä (yli 3 pyöräilijää/h) ei aina
ja kaikkia jaksa.
Virossa pyöräily harrastus on valovuoden Suomea edellä mutta sielläkään tuskin kukaan tervehtii toista. Suositulla baanalla tulee pyöräilijöitä vastaan kymmenittäin tunnin aikana.
Täysin sama havainto! Juttelin asiasta myös Rynkebyläisen, kokeneemman pyöräilijän kanssa. Lupasi viedä asian eteenpäin heidän lenkeillään. Ja eilen juuri tätä miettiessäni vastaan tuli aurinkoa vasten Rynkebyn väreissä ajava nainen, joka tyylikkäästi moikkasi. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Onhan heillä nimenomaan nämä "opastajat" ja kokeneemmat, jotka tämän opettavat (toivottavasti) uusille ajajille?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Reno
Omasta mielestä kuuluu ainakin maantiepyörällä etikettiin. Ainakin maantiellä ajaessa, taajamissa ei niin tarkkaa.
Satunnaisesti joku vastaantulija moikkaa, mutta yleensä niin myöhään, etten enää ehdi ajoissa nostaa kättä. Pahoittelut vastaantulijoille, ei ole tarkoitus olla töykeä. En kuitenkaan pidä tällaista tervehtimistä olennaisena juttuna, kun nimimerkkini mukaisesti en koe kuuluvani mihinkään ryhmään tai muuhun vastaavaan.
Ehkä tuo viime tipassa tervehtiminen kertoo myös siitä, että vastaantulijakin empii asian kanssa. Toki kun vastaantulija ajaa trikoissa kapearenkaisella maantiepyörällä ja itse tulen vastaan lahkeet lepattaen tarakalla ja lokareilla varustetulla krossarilla, ei kuitenkaan retkivarustuksessa ellen ole matkalla kauppaan, joutuu pääkopan vakavastiotettavanpyöräilynharrastajatunnistuspr osessori koville ja tervehtimisen viivästyminen on ymmärrettävää.
Moikkailen suht' aktiivisesti. Ei syö vähiäkään energioitani, eikä ahdista. Mielenkiintoista olisi nähdä Ulkorengas lahkeet lepattaen tarakalla. :cool:
Minulla tuli eilen sama havainto Rynkebyn värein varustetuilla fillareilla liikkuvista. Ei tervehditä. Muilta tuli sen sijaan tervehdyksiä paljon. Itse kun aloittelin pyöräilyharrastusta ihmettelin jo ekalla lenkillä että miksi nuo moikkailee, mutta sen kummemmin asiaa pähkimättä moikkailin takaisin ja aika pian tuo tuli tavaksi itsellekin. Vasta myöhemmin täältä luin että tällainen on tapa monilla.
Eilen oli ilmeisesti joku kansallinen 'En tervehdi' -päivä. 80 km lenkillä pyöräileviä vastaantulijoita oli kaiken kaikkiaan useita kymmeniä. Tervehdin jokaista, mutta vain 3 vastasi tervehdykseen?!? En ole aiemmin kokenut vastaavaa... Ehkä olin liian häkellyttävä näky uudessa neonvihreässä tuuliliivissä.
Tänään aamusella ennen seitsemää Jorvaksessa oli ilo kohdata varusmiesten pyöräletka(avojono?). Ensimmäinen veti kättä lippaa reippaasti, minä vastasin.
Tämä keväänä on tervehditty enemmän kuin aiempina viitenä yhteensä. Olen ajanut aika paljon reppu selässä, mikä onkin ainoa ero aiempaan. Se luo vaikutelmaa maastopyöräilyn harrastajasta, eikä vain maastopyörällä satunnaista kuntolenkkiä heittävästä. Näin olen asian järkeillyt.
Mun havainto on, että tervehtiminen tuntuu lopahtaneen lähes kokonaan. Hitrate on jotain korkeintaan 20% tuntumassa. Outoa... Haisenko mä jotenkin pahalle vastaantulijoiden nenään vai mikä on vialla?
Pyöräilijöiden kohtaaminen alkaa aiheuttamaan vaaratilanteita. Näyttää uusi trendi olevan katseen kääntäminen sivulle/maahan kohtaamistilanteessa.
Kannattas nyt kuitenkin yrittää ympäristöä havainnoida vaikka vastaantulija yrittääkin tervehtiä. ;)
Mä olen ollut huomaavani jonkinlaisen korrelaation lämpimän, aurinkoisen ja kesäisen sään ja tervehtimisprosentin kesken. Etenkin touko-kesäkuussa hieno keli saa ihmiset paitsi hyvälle tuulelle myös suhtautumaan kanssaihmisiin ja -pyöräilijöihin positiivisemmin. Ns. suomalaiseiin käytöstapoihin voi muutenkin ilmaantua sosiaalisia piirteitä jotka ehkä ovat meillä vähemmän yleisiä. Valo, lämpö ja luonnon vihreyus eivät tietenkään välttämättä mitenkään vaikuta pahimpiin työmatkatempoilijohiin tai muihin jääriin. mutta tarpeeksi moniin jotta voitaneen puhua todellisesta olemassaolevasta ilmiöstä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti orc biker
Havaintoihin kannattaisi ehkä liittää paikkakunta (vähän samaan tapaan kuin luontohavaintoihin yleensä), sillä maamme eri osissa ja jo paikkakunnittain voi tunnetusti olla suuriakin eroja,Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Mä kyllä veikkaisin että sun ketjut ovat päässeet kuivumaan tai olet ulohtanut voidella ne viime sadelenkin jälkeen. Tien toiselle puolelle asti kuuluva kitinä saa kyllä jo alkaneen tervehdysliikkeen pysähtymään, vaikka kuski olisi muuten lajitoverin näköinen ja tyylipoliisinkin hyväksymässä asussa ja varustuksessa.
Jos olen läskillä lenkillä niin koitan muistaessani moikkailla muut läskikuskit, onhan sitä siinäkin.
Mallorcalla ei ole vielä tervehtinyt takaisin kuin muutama kuski. Lopetin.
Tervehdin yleensä aina muita pyöräilijöitä. Maastossa tosin ei kovin usein kohtaa muita pyöräilijöitä, mutta maasturikuskeilla ei juurikaan ole kuulokkeita päässä niin he yleensä vastaavatkin tervehdykseen. Samoin kuin he eivät räplää kännykkäänsä. Kohtaaminen on usein hyvin lyhyt joten siinä ei pitkiä tervehtimisiä ehditä. Joku "moi" tms.
Viimeaikoina olen sen sijaan törmännyt uuteen koiranulkoiluttajatyyppiin joka kävelee koiran hihna kädessä koiran jäljessä tyhjä ilme naamalla ja pälättää kännykkään. Tämä tyyppi ei havainnoi muita ihmisiä, eikä tietysti vastaa mihinkään. "maastosmombie" voisi kuvata henkilöä. En sano tätä ollenkaan pahalla. Kyllä keskellä metsää voi hyvin käyttää matkapuhelinta ja nauttia siitä. Ei se ole laitonta. Autolla ajaessa toinen juttu.
Ohessa ohjeistusta.
Remember always that if the oncoming ride looks exactly the same as you, you are about to ride through a shop window.
Itse tervehdin kaikkia, jotka näyttäisi olevan lenkillä tai vaikka työmatkallakin, mutta varusteista näkee, että pyöräilyä harrastetaan. En tosin nosta lapasta vaan nyökkään, joka mielestäni on helppo ja vaivaton tapa tervehtiä. Tosin jos vedän hapoilla täysiä, niin silloin huomio kiinnittyy vain ajamiseen, eikä tuolloin ole aikaa, eikä mahdollisuutta tervehtimiseen. Tuon toki ymmärrän muiltakin, mutta muuten. luulisin sen olevan helpooa, vaikka vastaan tulisi vaikka pyöräilujä joka kilometrillä. Itse olen usein Hki-Vantaan ympäristössä ja ehkä 30% vastaantulijoista morjestaa jollain tapaa. Vanhemmat miehet ei jaksa tai viitsi tervehtiä juuri koskaan, sama naiskuskeilla, eivät tervehdi. Siinä ehkä kyseessä ujous tervehtiä miesajajaa tms. mene ja tiedä. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että joku tulee tervehtimättä peesiin, ajaa siinä jonkin matkaa hiljaa ja sopivan hetken tullen koettaa sitten tykittää karkuun. Tuo mielestäni on pahempi ns. "etikettivirhe" kuin tervehtimättä jättäminen.