Printable View
Itse käytän aina oikeaa reunaa kelvillä liikkuessani, mutta tottahan se on, että jalankulkija saa puolensa valita.
Tässä tilanteessa tuo vastaantullut kouluttaja olisi varmasti siirtynyt keskemmälle, ellei olisi ollut aivan hullu. Turhahan sillä nyt on spekuloida, mutta itse pidän selviönä, että nopeammin liikkuva väistää näissä tilanteissa, koska tämä pystyy tekemään sivuttaissiirtymän nopeammin (ja tieliikennelain mukaankin se on näin, tosin tuosta yllä mainitusta syystä, eikä nopeudesta).
Ajoin fillarilla liikennemerkin 324 (jalankulku sekä polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty) vastaisesti. Ajoin Jalasjärveltä Seinäjoelle yön pimeydessä. Tullessani uudistetulle tielle, huomasin tien laidassa kyseisen merkin, mutta en havainnut mahdollisuutta siirtyä muullekaan reitille. Eli keskellä suoraa tietä tulee kaikille kevaria pienemmällä laitteella liikkuville seinä vastaan. Poistuin kyllä seuraavasta rampista ja ajelin sääntöjen mukaan loppumatkan kotiin asti (ok, saatoin myös rikkoa 50 km/h nopeusrajoitusta taajama-alueella, mutta hyvin lievästi).
Pitää ottaa ihan asiakseen ja käydä katsomassa onko liikennejärjestely toteutettu tosiaan noin, vai jäikö vaan yössä huomioimatta joku aikaisempi liikennemerkki tai opaste.
Lähetetty minun D5803 laitteesta Tapatalkilla
En pyörällä vaan autolla törttöilin. Niittasin pakettiautolla peruuttaen postilaatikon. Jätin lapun ja eiköhän aamulla viimeistään puhelin soi ;)
Ainoa virhehän tuosa on se, että toki polkupyöräilijä käytännössä on oikeutettu odottamaan, että valittu puoli säilyy eikä kelvin puolta vaihdeta ennakoimattomasti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Tänään itsekin vähän säädin, hypähdin Sahaajankadulla agiilisti vähän valojen takaa ajoradalle… meinasin että odotan autojen ohi menoa vastaantulijoiden kaistalla mutta kun kärkiauto hidasti varmaan kummissaan niin polkaisin siitä sitten kauden kärkitehoilla muutaman sata metriä ennen kuin päästin ne ohi. Sori siitä.
Pari päivää sitten illansuussa Tampereen Tesoman ympyrässä meinasi syntyä iso tilanne.
Hidastin ympyrään ja huomio kiinnittyi täysin ympyrässä olevaan liikennevirtaan (jota ei lopulta ollut) sekä kanssamatkustajiin. Samassa oikealta suojatietä pitkin lirutteli maastopyöräilijä. Hänellä ja pelkääjän paikalla istuneella oli tilanne paremmin hallinnassa eikä törmäystä syntynyt.
Itse samanlaisista tilanteista autoilijoita sättineenä nostan käteni ylös. Mun moka ja luojan kiitos ei osuttu. Jos tämä maastoilija lukee tämän: tuhannesti anteeksi!
Hieman samantyyppinen tilanne sattui itselle joitakin päiviä sitten. Olin autolla liikkeellä ja hiljaisesta liikenteestä johtuen en ihan tarkkaan seurannut edessäni olevan liikenneympyrän tilannetta. Onneksi vauhtini oli hiljainen ympyrään siirtyessäni, sillä yhtäkkiä huomasin edessäni vasemmalta tulleen huojuvan ja vaappuvan maantiepyöräilijän, joka huitoo kädellään ja taitaa siinä näyttää keskariakin. Oletukseni tapahtumaan on, että pyöräilijä on tullut varsin kovalla vauhdilla ajorataa pitkin ympyrään ja olettanut (ihan oikein), että minä päästän hänet menemään. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista havaintoa pyöräilijästä, ennen kuin näin hänet kaatumisen partaalla autoni edessä. Törmäyksen sattuessa minä autoilija olisin ollut syyllinen, kun en noudattanut liikenneympyrässä ajavan etuajo-oikeutta. Mutta mitä laki sanoo pyöräilijän paikasta liikenteessä, onko luvallista ajaa ajoradalla vai onko käytettävä kevyenliikenteenväylää, jos sellainen on käytettävissä? Anteeksipyyntö kuitenkin tapauksen johdosta. Onneksi tilanteesta selvittiin molemmin puolin säikähdyksellä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tjm
Mitä oikeasti tarkoitetaan 'väylällä', jos välissä on katkoviiva? Itse olen aina noudattanut tätä: 'Yhtenäinen viiva erottaa pyöräilijät ja jalankulkijat,joilla molemmilla on oikeanpuoleinen liikenne. Katkoviiva on kaistaviiva, ja kaikki liikkuvat kulkusuuntaan nähden viivan oikealla puolella.' http://www.pyoraily.fi/@Bin/119441/Kohtaamisopas.pdfLainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
On se hyvinkin mahdollista että tuo on lain oikea tulkinta (ja että minä vain onnistuin lukemaan HePo:n tekstistä sellaista mitä sen kirjoittaja ei ole tarkoittanut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PMP
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että on pahuksen tylsää jos jalankulkija velvoitetaan tuommoisen pykäläsaivartelun perusteella kulkemaan aivan autoliikenteen melussa ja pölyssä. (Semmoisella reilun vihervyöhykkeen ajoradasta erottamalla minäkin pysyn oikealla.)
Luultavasti rikoin useampaakin hiljaista sekä lain sanelemaa sääntöä eilen kun käväsin ensimmäistä kertaa elämässäni fillarilla Helsingin keskustassa. On se vaan hämmentävää menoa kaikin puolin :) Suhasin Pitäjänmäestä ensin Jätkäsaarta kohti ja jossain kohtaa yhtäkkiä risteyksen jälkeen katosi erillinen pyörätie... Kun jalkakäytävää ei oltu erikseen merkitty jalkakäytäväksi ja se tuntui kiitettävän leveältä niin jatkoin reteesti jalankulkijoiden seassa, mutta keräsin selvästi muutamia katseita. Myöhemmin keskustasta pohjoiseen ihmettelin samanlaista settiä kun kuljin autotien laidassa merkattua fillariväylää pitkin ja risteyksen jälkeen vasemmalle kääntyessäni väylää ei enää ollutkaan. Tämä taisi olla se kuuluisa Kurvi, eli Helsinginkadulta Hämeenkadulle. Taas arvoin kahden välillä, että missä sitä oikein pitäisi ajaa kun logiikka vaihtuu vauhdissa :p
Kertokaahan te paikalliset miten ihmeessä Helsingissä pitäisi ajaa? Merkatut pyörätiet ja kaistat nyt on ihan selvää pässinlihaa, mutta muuten mentiin kyllä täysin arvalla missä sattuu ihan mututuntumalla :)
Selvisin kotiin naarmuitta eikä tullut sanaharkkaakaan kenenkään kanssa niin kai se suht ok reissu oli kuitenkin.
"Autotien laidassa" kuulostaa jo ulkopaikkakuntalaisesta eksoottiselta.
Ajat vaan. Tykität menemään. Ajoradalla siis. Kevyen liikenteen väyliäkin saa käyttää jos haluaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti To_Ok
Ei täällä ole aikaa joka kymmenen metrin välein filosofoida että miten ja missä. Annat palaa vaan. Sitä jalkakäytävällä ajoa en suosittele täällä.
Itse olen Espoossa ihan pihalla. Löydä minnekään ilman kartanlukua.
^^^Itselläni hieman samantapaiset kokemukset viime vuodelta kun hairahduin "baanojen" ulkopuolelle. Mitään ei opasteta, vaan pitää onnistua päättelemään että tarkoittaako liikennemerkitön "tie" 1. erillistä tietä, 2. tien osaa, eli jalkakäytävää, 3. merkintävirhettä. Ei tarvitse ihmetellä että miksi jalkakäytäväpyöräily on yleistä tai pyöräilijät arvaamattomia, kun liikennejärjestelyjen tulkinta vauhdissa on oikeastaan melko mahdotonta. Säännöt jotka ohjaa pyöräilijän paikkaa tiellä on kyllä pääosin huonosti kirjoitettu, sillä etenkin 3-kohdan osalta sääntö/ennakkotapauksen tulkinta on armoton: siksakkia ajoradan ja pyörätien välillä jos kyltti puuttuu joka toisesta risteyksestä (jos siis puhutaan ajoradan oikeanpuoleisesta pyörätiestä). Myös kohdan 1- ja 2 taitaa olla aika tulkinnanvarainen: ajoradasta erotettu osa on osa tietä, mutta matkoista ei säännöissä taideta puhua käytännössä mitään. JOS vain jalankulun osoittavaa liikennemerkkiä käytettäisiin vähintään kun pyörätie muuttuu jalkakäytäväksi, selkeyttäisi se nykytilanetta valtavasti, tai ylipäänsä merkittäisiin se pyörän paikka, että mihin pitää siirtyä kun selkeä pyörätie loppuu.
Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole risteyksen, käännöksen tai suojatien jälkeen, kyseessä on jalkakäytävä. Pyörätie on aina merkitty.
Ajoradalle vaan. Kyllä se siitä.
^ Valitettavan totta. Pitää pystyä paitsi lukemaan liikennemerkkejä myös niiden puuttumista.
Mulle on käytännössä vaikeimmaksi osoittautunut tilanne jossa ajan kelviä, käännyn ja vasta jonkin ajan kuluttua tajuan ajavani jalkakäytävällä. Viimeksi näin kävi sunnuntaina vaikka ajoin omilla hoodeilla Kurkimäessä, jossa ajoradan toisella puolella on kelvi ja toisella jalkakäytävä. Vastaantullut lippalakkimies osoitti pyöräilijän oikeaa paikkaa sormella aitoon autoilijan tyyliin ja vaikka mieleeni tuli joitakin kommentteja moisen nipottamisen järkevyydesta leveällä jalkakäytävällä, en katsonut voivani kuin nyökätä ja esittää anteeksipyytävä käsiele virheeni tunnustamisen merkiksi.
Mitä jos kyltti on 20m päässä risteyksestä kasvilluuden peittämänä? Kuinka tuollaista voi noudattaa ajaessa ilman pysähtymistä joka risteyksessä? Kritisointi siis liittyy kyltin puuttumisen aiheuttavaan määräykseen, mutta myös kyltin velvoittavuuteen samaan aikaan kun kylttien sijoituspaikka on hyvinkin epäsäännönmukainen. Itse en jaksa valittaa tai ihmetellä että ihmiset pyöräilee aika vaihtelevasti ajoradalla, jalkakäytävllä ja pyörätiellä juuri koska ei noista aina ota selvää. Kunhan jalkakäytävällä osaa sitten ajella tilanteen vaatimalla varovaisuudella.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb
Kiitos sille valppaalle Volvokuskille, joka havaitsi minut ja jätti ajamatta yli, kun sumeilematta työnsin villarilla risteykseen väistämisvelvollisuudestani piittaamatta.
Ajoin omakotialueen kokoojakatua, enkä älynnyt ettei risteävillä kujilla ole kolmioita. Onnekseni yhdeltä kujalta tullut autoilija vilkaisi ennen oikealle kääntymistään myös vasemmalle ja huomasi tohelointini. Itse älysin virheeni vasta pysähtyneen Volvon puskurin edessä. Kahteentörmäys olisi ollut väistämätön, mikäli toinen osapuoli ei olisi ollut tehtäviensä tasolla.
Hölmöyttäni korostaa vielä se, että kulkemani kadun vasemmassa reunassa menee kelvi :(
Pahoittelut kansainvälisestä käsimerkistä punaisella kotterolla liikkeellä olleelle nuorelle miespuoleiselle kuskille, rautatiesillan jälkäisessä lapintien ja naistenlahdenkadun, varsin tietyömaapainotteisessa risteyksessä. Jäi itseltä kyllä suuntamerkki näyttämättä.
Nöyrä anteeksipyyntöni kohti etelää polkevalle pyöräilijälle, joka joutui tänään keskiviikkona karvan ennen neljää pysähtymään Kustaa Vaasan tien eteläpään ja Hämeenkadun risteyksessä, vaikka jatkeella oli vihreä valo. Pysähdyit jatkeella ja jäit katsomaan perääni. Olin se puusilmä, joka ajoi Hämeentietä pohjoiseen sinisellä farmariautolla ja kääntyi omalla vihreällään oikealle kohti Arabianrantaa.
Sent from my iPad using Tapatalk
Kohtalaisen tarkkana täytyy olla näillä kapeilla väylillä, kun talvella pimeässä lisäksi tien pinta on vähintään hiekoitussepelin, monesti myös jään tai loskan peittämä. Ovesta ulos tulevana voi jäädä huomaamatta, että jalkakäytävä onkin yhdistetty klv ja siksi jalankulkijaa nopeampi pyöräilijä huomaamatta. Varsinkin, jos pyöräilijän lamppu on himmeä tuikku otsassa. Sori siitä huolimatta, onneksi pyöräilijän tilannenopeus oli kohdillaan ja refleksit kunnossa.
https://goo.gl/maps/CguN8XawrhT2
Yleensä ite kiroan niitä pyöräilijöitä jotka eivät aja oikeassa reunassa vaan vasemmassa, mutta tänään tää kalahti omaan nilkkaan. Olin kääntymässä valojen jälkeen vasemmalle klv:llä ja vastaantuleva klv yhtyy tämän kanssa omaa väyläänsä pitkin, siis risteys muodostaa ikään kuin kolmion. No vastaan tuli pyöräiljöitä ja huomasin liian myöhään että yks niistä kääntyi samaan suuntaan, joten en sitten uskaltanut siirtyä kääntymisen jälkeen heti oikeaan laitaan kun ajattelin että olemme törmäyskurssilla. Sain tästä sitten kuulla että pitäisi oikeaa laitaa ajaa. Ihan aiheesta sanottu ja sanoin sori. Virhearvio, mutta ei ole tapana ajella vasenta laitaa jos se yhtään auttaa.
Meinasin jäädä tasa-arvoisessa risteyksessä auton alle, kun aurinko sattui paistamaan silmään oikealle katsoessani. Joo, varmaan maailman vanhin selitys läheltä piti- ja onnettomuustilanteissa. Jos se sinisen Focuksen kuski lukee tämän, niin pahoittelen säikähdystä ja kiitän siitä, että jarrusi ovat kunnossa.
En ole törttöillyt mutta laitettakoon tämä juttu tänne (vaikka se on näitä hömppiä osallistu äänestämällä -juttuja), sillä ajatus on toki ihan hyvä (ja muistaakseni Fillarifoorumillakin pohdittu):
"Miten näyttää liikenteessä, että tuli töpättyä? – Osallistu äänestämällä paras "Sori vaan" -käsimerkki"
https://yle.fi/uutiset/3-9633138
Kuskasin tytärtä lauantaina ylioppilasjuhlasta toiseen. Katsottiin tytön kännykästä (Apple) reitti. Viimeinen käännös oli suuremmalta tieltä pienelle. Jouduttiin siinä hetki odottamaankin, koska tie oli kapea, sieltä oli auto tulossa ja odotti että liikenne meidän isommalla tiellä rauhoittuu. Loputa auto pääsi edestä pois ja me tienpätkälle. Pätkä oli pieni nyppylä, jossa rinteessä puolimatkassa oli kelvin merkki. Niin ne navigaattorit johtivat harhaan meitä ja muitakin...
Miten pirussa me pärjättiin ennen navigaattoreita :D Pitkin eurooppaa mentiin moottoripyörillä ja paperikartoilla. Aina löytyi kohde ja kotiinkin päästiin. Kotimaassakin kyläilykohteet yleensä löytyi...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mara I
Pahoittelut sille pyöräilijälle kenet tänään aamulla autolla säikäytin Pihlajamäessä.
(jos sattuu tätä lukemaan)
Eilen ajoin Koskelantietä tai siis sääntöjen mukaan sen pyöräteitä ja kelvejä Viikintien suunnasta suunnasta. Seisoin liikennevaloissa tarkoituksena ylittää Mäkelänkatu ja jatkaa Koskelantietä Hakamäentien suuntaan.
Valo vaihtui odotuksen jälkeen ensin vihreäksi Mäkelänkadun Pasilan suuntaan vievän ajoradan ylittävälle osalle ja sitten myös minua lähimpänä olevan Käpylän suuntaan vievän ajoradan ylittävälle osalle, jolloin lähdin jo hieman kärsimättömäna - olinhan joutunut pysähtymään kolmissa edellisissä valoissa - liikkeelle,. Raitiovaunukiskoja ylittäessäni kuulin kilkuttavan varoitusäänen. Sen anatja oli Pasilan suunnasta tulevan raitiovaunun kuljettaja.
Minulta oli jäänyt täysin huomaamatta että sille osalle oli vielä yksi erillään vaihtuva valo! Mitään vaaratilannetta ei päässyt syntymään, marginaalit olivat sen verran suuret, mutta törttöily mikä törttöily.
Edellinen viesti tässä ketjussa on toukokuun lopulta ja sitä edeltävät viime vuoden marraskuulta ja kesäkuulta. Mitä ihmettä! En voi millään uskoa ettei yhdelläkään foorumilaisella olisi ollut syytä ripittäytymiseen!
Tai no, eiväthän maastopyöräilijät koskaan törttöile liikenteessä ja läskipyöräilijöistäkin se yksi ainoa musta lammas joka ajoi Helsingin kulttuurijohtajan kumoon jalkakäytävällä. Mutta onhan meitä maantiepyöräilijöitä ja cyclocross- ja gravelpyöräilijöitä ja työmatkapyöräilijöitä ja muita harrastus-, hyöty- ja/tai huvipyöräilijöitä.
Mutta tunnustukseen:
Ajoin moottoriliikennetiellä. Oudolla seudulla ja ei vähiten olemattomaksi jääneen reittispeksauksen takia olin ensin päätynyt sellaiselle kaksinumeroiselle tielle jolla nopeusrajoituksesta kertovassa liikennemerkeissä oli kolmenumeroinenkin luku. Piennar oli tosin niin leveä ja liikenne kohtalaisen rauhallista joten ajo ei kummemmalta tuntunut, mutta ainahan se on mukavampi ajaa pienempää tietä. Vihdoin edessä näkyikin eritasoliittymä ja valmistauduin silmä tarkkana lukemaan kyltit.
Päässäni olevan kartan ja maantiedon tuntemuksen perusteella vaikutti kuitenkin siltä että käännyinpä risteävälle tielle kumpaan suuntaan tahansa, joutuisin vain entistä kauemmaksi määränpäästäni, joten jatkoin suoraan. Samassa huomasin tien molemmin puolin semmoiset isokokoiset vihreät kyltit joissa oli auton kuva. Voihan vitalis! En ruvennut kuitenkaan enää pysähtymään, kääntymään ja ajamaan takaisin vaan tuumasin ettei tämä nyt niin kaamea juttu voi olla, sama nopeusrajoitus ja sama leveä piennar kuin ennen kylttiäkin, eikä seuraavaan liittymään voi olla mahdottoman pitkä matka.
Jotain neljä kilometriä sitä moottoriliikennetietaivalta kuitenkin ehti kertyä. Yksikään autoilija ei soittanut torvea, mutta en tiedä pääsinko kuvana tai videona johonkin someryhmään edustamaan huonotapaisia pyöräilijöitä. Poliisiautoa eikä -moottoripyörää ei osunut kohdalle. (Myöhemmin kyllä Uudella Porvoontiellä näin miten minut hetkeä aikaisemmin vähän brassaillen ohittaneet mopopojat olivat joutuneet puhuteltaviksi. Itse ajoin silloin ajoradalla, poliisi kyllä vilkaisi suuntaani, mutta mullahan oli valotkin päällä...)
Toiseenkin törttöilyksi katsottavaan tuli syyllistyttyä samalla lenkillä. Jo hämärän laskeuduttua sytytin takavalon, sillä pidän sitä maantiellä ajaessani oleellisen tärkeänä siinä missä etuvaloa ei tarvita kuin risteyksissä joita tulee harvoin ja joissa voi itse ajaa tapeellista varovaisuutta noudattaen eli olettaen ettei itse näy muille tienkäyttäjille (eli valotehoa voi sillä tavalla hieman säästä pimeää eli todellista tarvetta varten.)
Nyt kuitenkin huomasin puskapissalle pysähdyttyäni että takavalo oli sammunut. Akku oli tyhjä! Olin kyllä ennen lähteä tsekannut eikä varaustarpeesta ilmoittavaa merkkivaloa ollut näkynyt eli kummallinen tapaus. Mutta muisti olikin tehnyt tepposet, sillä merkkivalon funktio on juuri päinvastainen: sen puuttuminen tarkoittaa että on syytä laittaa lamppu varaukseen. No, onneksi mukana oli toinen samanlainen varavalona ja vaikka siinä oli sama juttu, valoa riitti vielä kotiin saakka.
Tietyön takia jouduin ajamaan "väärän" puolen pyörätiellä ja etsin pääsyä takaisin reitille.
En tullut ajatelleeksi että olin kuitenkin väistämisvelvollinen kadun suhteen kun ylitin sen pyörätien jatketta pitkin. Tuo jatke on korotettu ja autot joutuu siinä hiljentämään mutta kolmiota ei ole. Vaaratilannetta ei syntynyt eikä torvisoittoa kuulunut.
Voinko tunnustaa täällä kaikki tähän astiset syntini ja saada synninpäästön? Jos ei niin ei haittaa.
Pyöräilijät eroavat kaikista muista liikenteen osapuolista sikälikin etteivät he voi saada ymmärrystä tai anteeksiantoa tai sovitusta. Eikä tästä ketjusta kannata hakea vertaistukeakaan. Parhaassa tapauksessa joku viitsii tulla sanomaan että juuri tuommoisia te olette tai tiesin että olet juuri noin mulkku liikenteessäkin tai kertomaan ettei itse ikinä tekisi mitään vastaavaa tai toteamaan että kaikenlaisia dorkia sitä liikenteeseen mahtuu eikä mikään ihme että juuri pyöräilijöitä.
^Miksi niin olisi?;)
edit.
Ei ole kysymys.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Unohdit maastopyöräilijät :DLainaus:
Tai no, eiväthän maastopyöräilijät koskaan törttöile liikenteessä
Tilan ja internetin vajavaisen kapasiteetin vuoksi lupaan postata tänne vasta sitten, kun ajan yhden pyörälenkin 100% (liikenne)sääntöjen mukaisesti. Siihen asti sitä odotellessa...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Tosin sama taitaa koskea mun autolla ajoakin.
Ei tänne tosiaan jokaista oikaisuaan tai lipsahdustaan ole syytä raportoida. Kukin osannee omalla kohdallaan arvioida milloin on menty jo selvästi törttöilyn puolelle. Mulla se määritelmä menee suunnilleen niin että jos jotain omaa mokaa tai vastaavaa ei todellakaan välittäisi tehdä toista kertaa, niin kyseessä on ilman muuta ollut törttöily.
Kokonaan toinen juttu on että törttöily on voinut olla tahatonta tai siihen on voinut olla silloin joku hyvältäkin tuntunut syy tai tarkoitus on ollut kokonaan toinen kuin tulos. Eli perseilystä ei välttämättä tarvitse ollla kysymys.
Jaa, pakko tunnustaa:
Olin ylittämässä Metsäläntietä. Oikealta tuleva auto hidasti vauhtiaan, ja oletin sen päästävän minut. Lähdin rynnimään, varsinkin kun vasemmalta alkoikin tulla autoja. Kuljettajalla olikin ollut muita ajatuksia, jotka hän ilmaisia torvensoitolla. Oli jo tässä vaiheessa ylittänyt risteyksen ja spontaanisti levittelin käsiäni. Olin ollut aivan liian innokas tulkitsemaan tilannetta minulle suotuisimmalla tavalla. Toivottavasti en järkyttänyt liikaa autolijaa ravakalla spurtillani. Ja itselleni muistutuksena, ettei pidä hätäillä...
Tapahtui viime viikolla eräänä sateisena iltana:
Ajoin Maaherrantietä Oulunkylän suunnasta eli kohti Viikkiä. Ajoradalla, koska olen spandex, koska olin jo väistellyt tarpeeksi valottomia ties miten pyöräilijöitä, haahuilevia ja puhelimensa näyttöä tuijottavia jalankulkijoita ja lemmikkejään fleksihihnan päässä kelvin toisella laidalla ulkoiluttavia koiranomistajia ja koska muuta liikennettä ei ollut nimeksikään. Vantaanjoen siltaa lähestyessäni muistin että edessä on Jokeriradan työmaa ja kevyen liikenteen sujuvuudelle enemmän tai vähemmän palttua antavat tilapäiset liikennejärjestelyt.
Joten päätin kylmästi olla kunnioittamatta liikennemerkkej ja olla noudattamatta punaista liikennevaloa ja jatkoin sillalle. En voi ihan loppuun saakka väittää pitäväni lieventävän asianhaarana sitä että edellinen bussi oli juuri kulkenut, molempiin suuntiin, ja että niin ollen saatoin olettaa että todennäköisyys että näkisin seuraavan bussin valot oli melko pieni.
Olihan se silti aika mölösti toimittu, Olisinhan minä huonosti ja sekavasti toteutetusta kiertotiestäkin selvinnyt.
PS Ylläkerrottu tapaus tai sen jääminen painamaan pyöräilijän omaatuntoani oli kai myötävaikuttamassa siihen että eilisellä lenkillä en ajanut ajlikulkuun, koska ajaminen oli liikennemerkillä kielletty. (En tosin ruvennut taluttamaankaan vaan kiersin toista kautta.) Huvittavinta oli että päätöstäni edelsi se että olin kuulevinani korvissani MRe:n esittämät nuhteet - vaikkei minulla tietenkään ole edes aavistusta eikä minkäänlaista kuvitelmaa siitä millainen hänen äänensä on:cool:
Veikkaan sellaista Darth Vader -henkistä äänimaisemaa.
Kävin tänään pikkulenkillä vaikka lähtiessä huomasin ettei etuvalossa ole virtaa (knog +) taaksepäin oli vielä valoa tarjolla. En vaan pystynyt jättämään väliin, olisi kai voinut mennä sisälle lataamaan vaikka puoleksitunniksi lamppua, jostain syystä en nähnyt tätä vaihtoehtoa lähtiessä.
Häpeä latisti tunnelmaa, onneksi ei ollut juurikaan pyöräilijöitä liikkeellä.
Ja nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen että taloudestahan löytyisi myös yhdet pienet silikoni tuikut joissa olisi varmaan ollut pattereissa virtaa prkl
Helsingin keskuspuistossa Paloheinän kohdalla painelin nollat taulussa vasemmalta jonkun käyräsarviskuskin eteen. Hätäpäätös oli olla jarruttamatta ja ehdinkin alta pois, mutta luultavasti kaveri joutui jarrua painamaan. Huutelin sorit, mutta en tiedä kuuliko.