Oliko kelvi kelvottomassa kuosissa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoR
Printable View
Oliko kelvi kelvottomassa kuosissa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoR
Ei ollut, mutta "melko" paljon enemmän hiekotushiekkaa siellä kuin ajoradalla. :rolleyes:
Silloinhan kelvi on kelvoton. Mikä oli tien nopeusrajoitus?
^tuosta on nyt turha mieltänsä pahoittaa^Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoR
Samaan "syyllistyn" itsekin kunnes sepelikuorrutus vähenee kelveillä ... Toistaiseks mielenosoittajat on olleet melko vähissä :o
Pari päivää sitten Keskuspuiston hiekkaisia reittiä ajaessa tajusin hetken liian myöhään, etten äännellyt tarpeeksi kuuluvasti. Puutarhapalstojen kohdilla vieressä menee hevosreitti ja sillä oli kaksi hepoa talutuksessa. Yritin ajoissa pääsetellä ääniä, puhella hevosille, jotta tunnistavat minut ihmiseksi, mutten tarpeeksi kuuluvasti. Ensimmäinen otti jo pari sivuaskelta ennen kuin ymmärsi vaaran vaarattomaksi ihmiseksi. Ensi kerralla hihkaisen vähän kauempaa ja kuuluvammin.
N. Tunti sitten poljin (Helsingin) keskustan suuntaan Urheilutien pyörätietä pitkin. Käännyin suuntamerkkejä näyttämättä vasemmalle Stadionin parkkikselle vastaantulijan edestä. Meillä oli sen verran välimatkaa, ettei mitään sattunut, mutta typerää se oli silti, pahoitteluni sille, jonka nenän edestä viuhahdin.
Ootko kokeillu äänimerkkiä eli kelloa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
En hevosten kohdalla, muutoin kyllä kilauttelen. Lukemani perusteella on hyvä puhua, jotta hevonen tunnistaa lähenevän uhkaavan kohteen ihmiseksi. Ymmärsi se, mutta olisin voinut olla äänekkäämpi, eikä edes lyhyttä sivulle astumista olisi tapahtunut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oem
Kellon lisäksi normaaliajossa jossain vaiheessa otin vaihteiden napsuttelun vaihtamatta vaihdetta käyttöön, silloin kun ei tarvitse kelloa kilauttaa edes dempattuna, mutta haluaa herättää huomion. Tänään sellainen hetki oli, kun ajoin ajokaistaa pitkin, jalkakäytävällä perhe ja koira pitkässä hihnassa. Yritin saada koiran havaitsemaan minut vaihtajilla. Havaitsi, ei pelästynyt ohitusta.
Koirat ei edes aina käänny katsomaan kun on kilauttanut kelloa ennen ohitusta ja tietävät mitä on tapahtumassa. Saattavat pikaisesti vilkaista jos sitäkään.
Hevoset oppii hyvin nopeesti kellon äänen mutta huutelu niiden takaa saattaa niitä hämmentää, samoin ihmisiä kun se ei ole yleinen tapa. Huutelulla saattaa vaan peittää informaation polkupyörän lähestymisestä.
Ensimmäisen kerran voi kilauttaa jo kaukana jos epäilee sen säikäyttävän.
Nyt kyllä kiinnostaa, että miksi osa hevosimmeisistä pyytää puhumaan kun heppa ei käsitä kelloa ja osa sanoo että älä puhu kun heppa ei ymmärrä sitä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oem
Ei siis taida olla lähestymistapaa joka kelpaa kaikille?
Ohjastaja tai taluttaja on vastuussa hevosen käyttäytymisestä ja tietää parhaiten hevosensa ellei sitten ole satunnainen käyttäjä johon hevonenkaan ei ihan täysin luota.
Hevoset pelkää pyörää enemmän kuin ihmistä ja eläimet tunnistaa epävarmuuden äänestä ja jos joku yllättäen puhelee tai huutelee ehkä vähän hengästyneenä ja takaa saattaa tilanteen outous laittaa eläimen varuilleen.
On aivan erilainen tilanne jos hevosta lähestyy jalkaisin, silloin varmaan puhuminen rauhoittaa.
Näyttää, oman kokemuksen mukaan, että eläimet ei pidä ajavaa ihmistä ihmisenä vaan ajoneuvona ja kun huomaavat pari kertaa että tilanne ei aiheuta vaaraa, ei ne siitä enää hermostu. Ellei sitten taluttaja tai ohjastaja hermostu. Mutta sietäähän ne autojakin ja mopoja.
Ainahan hevosen voi pysäyttää ja antaa sen katsoa kun pyöräilijä ohittaa ja samalla rauhoitella.
Eläimet kuulee paremmin kuin ihminen ja havahtuuhan se ohjastaja tai taluttaja kellolla tai sitten ei.
Ainut tilanne jossa hevonen on ottanut pari hyppyaskelta on kun ratsukko on ollut ylittämässä tietä suojatiellä ja olen lähestynyt sitä moottoripyörällä mutta seuraavilla kerroilla on vaan rauhallisesti kattonu isoilla silmillään.
Mielipiteet on omiani ja saatan yhtä hyvin olla väärässä.
...tulipa laadittua v. 2007 lajiliittokollegoiden kanssa tällainen Kohtaamisopas... (= ohjeita erilaisiin liikenteen kohtaamistilanteisiin; hepat; hauvat; autotkin). -- Heppa on siis arka saaliseläin, joka saattaa pelästyä ja POTKAISTA ihan vaikka jonkin pienen, yllättävän äänen vuoksi (esim. vaatteiden kahina, ks. s. 6-8). Tämän hevosen pelästymis- ja vauhkoontumisominaisuuden takia pitää hevosta lähestyttäessä tehdä selväksi, että lähestyjä on (vaaraton) ihminen. Helpoiten tämä käy puhumalla selkeästi ääneen hevoselle/ratsastajalle, "Hei, Heppa, tässä tulee pyöräilijöitä" tms.... Se, ettei hevonen ymmärrä mitä puhutaan, on kohtaamistilanteessa toisarvoista :)
Noinhan se menee, että hevoset ovat kovin erilaisia ja riippuu muutenkin paljon siitä, mihin niitä on yritetty totuttaa. Ainut kaikkiin pätevä neuvo on, että mahdollisimman kaukaa ja mahdollisimman rauhallisesti. Kelvillä ei tietenkään mahdu kovin kaukaa kiertämään, joten vähän se menee arpapeliksi miten kutakin yksilöä pitäisi lähestyä ja ohittaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kolistelija
Iso osa kyllä ymmärtää kellon, jos ei nyt ihan ensimmäisiä kertoja olla liikenteessä, eikä sitä rimpauteta vasta ihan kohdalla. Se mitä itse tunnen ratsastajia, niin kaikki kyllä totuttavat hevosta kelloon jo tutuissa maisemissa, ennen teille lähtöä. Mikä ei tietenkään takaa, että kaikki tekisivät sitä.
Kovavauhtista alamäkeä kohti liikennevaloristeystä rullaillessani tarkkailin mahdollista muuta liikennettä niin tarkkaan, etten huomannut kuin vasta viime hetkellä valon vaihtuneen punaiseksi. Tuosta kuitenkin selvisin pikkaisen normaalia voimakkaammalla jarrutuksella eikä tarvinnut ajaa punaista päin.
Tuo hevosta lähestymisohje oli hyvä. Itse vuosia ratsastaneena ja hevosten kanssa touhunneena käytän myös mieluummin omaa ääntä kuin kelloa. Hevonen on saaliseläin ja vaikka olis kaupunkiheppa ja tottunu liikenteeseen se omaa silti saaliseläimen luonteen ja kellon rimpautus hiljaisessa metsässä on ihan eri asia kuin tasainen meteli esim liikenteessä, silloin hevonen voi säikähtää. Itse pyrin hidastamaan ohittaessa ja hyräilemään/ puhumaan, whatever, kunnes nään, että heppa huomas mut.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Alottelia-14
http://www.matkaratsastus.fi/@Bin/117854/merkki_01.gifKevyenliikenteen väylä, jossa ratsastamista ei ole sallittu.
^ Oletan, että tämän lisäkyltin kanssa ratsastus on sallittu. Kaupungeissa ehkä harvinaisia, maalla yleisempiä. :)
http://farm6.static.flickr.com/5298/...0b925d00_m.jpg
Minusta tuo on virheellisesti merkitty. TLA sanoo, että "Yhdistetty ratsastustie ja kevyen liikenteen väylä osoitetaan allekkain asetetuilla merkeillä. Rinnakkainen ratsastustie ja kevyen liikenteen väylä osoitetaan rinnakkain asetetuilla merkeillä."Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Alottelia-14
Jos ymmärsin oikein? Bemari ohitti ja antoi äänimerkin?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoR
Minua sakoittaneen poliisin mukaan hän toimi oikein, ohittaessa on annettava valo tai äänimerkki.
Rikesakolla selvisin ja nykyään pyrin ohittaessa antamaan äänimerkin aina.
^^ Tuolleen ne kuitenkin täälläpäin tahtoo olla. En muista, että sitä pyöreää ratsastus-merkkiä olisi missään lähistöllä.
Liekkö foorumilaisia se sukkahousuilija jonka eteen eilen iltapäivällä epähuomiossa ajoin autollani Hervannassa Duon kohdalla kun olit aikeissa ylittää suojatien. Pahoittelen törttöilyäni, onnistuin jotenkin kadottamaan sinut A-pilarin taakse ja huomasin sinut liian myöhään. Onneksi pidit silmäsi auki etkä tullut lujempaa, oli kylkikolarin paikka.
Tänään tuli kyllä ajeltua niin urposti tuolla liikenteessä että huh, vaikkei varsinaisia vaaratilanteita aiheutunutkaan. En tiedä mikä idioottivaihde oli jäänyt päälle.
Toivottavasti eivät olleet foorumilaisia ne kaksi kaverusta Garminin ajopaidoissa kapealla Vesivehmaantiellä tänään iltapäivällä. Vierekkäin on toki kiva polkea ja jutella, mutta ohitusta yrittäville autoille se ei ollut kyllä oikein parasta mainosta pyöräilijöiden toiminnasta...
^ "Kuka törttöili silloin siellä?"
Minä taisin törttöillä kolmasti samalla hädin tuskin kahden tunnin lenkillä:
(1) Tyynenmerenkadulla Jätkäsaaressa on jännähkö pyörätieratkaisu, jossa yksi kaista on kiveyksellä erotettu, jalkakäytävän tasoa hieman alempana kulkeva ja toinen on tutumpi maalatulla yhtenäisellä viivalla jalankulkijoiden kaistasta erotettu. Nämä siis tulosuunnassani ajoradan oikealla puolella. En huomannut kadun alussa mitään tästä kertovaa liikennemerkkiä (enkä itse asiassa taida tietää millainen sen pitäisi olla) joten lähdin ajamaan kadunpuoleista pyöräkaistaa, joka oli tarkoitettu vastaantuleville pyöräilijöille. Tämä olikin (kuten vasta takaisinpäin ajaessani huomasin) merkitty katuun maalatuilla pyörän kuvilla ja kulkusuuntaa osoittavilla nuolilla.
Ihme kyllä, kukaan 4-5 vastaan ajaneesta pyöräilijöistä ei huomattanut minua asiasta - mutta ehkä urbaanit pyöräilijät ovat holjempia eivätkä ensimmäisenä rupea kouluttamaan virheentehnyttä.
(2) Uuden Jätkäsaaren ihmettely ilmeisesti söi jonkin verran huomiokykyä ja erään katutyömaan kohdalla näin kyllä äidin joka oli jo ylittänyt kelvin, mutten nähnyt tai oikeammin hahmottanut pikkutyttöä jonka edessä oli jokin sähkötolppa ja työmaan muovinen varoitustolppa. Vaikka vauhtini oli hyvin alhainen, jouduin jarruttamaan aika äkisti ja ilmeisesti pelottavan näköisesti, sillä ainakin äiti säikähti.
Yllättävää kyllä, pyöräilijää ja tämän hurjaa vauhtia ei haukuttu, vaan torut sai kuulla pikkutyttö jota käskettiin katsomaan eteensä ja syytettiin oli jäädä pyörän alle vitkastelunsa takia. En viitsinyt korjata äitiä - vaikka ehkä olisi pitänyt.
(3) Itäisiin lähiöihin palattuani ajoin vähän reippaampaa vauhtia kelviä joka kulki kohtisuoraan kadun poikki. Pyöräilijä on tässä kohtaa väistämisvelvollinen, mutta minulla ei ollut tarkoitus ylittää pyörätien jatketta vaan kääntyä jatkamaan ajoradan laitaa. Niin teinkin mitenkään jarruttamatta ja tällöin kuulin takaani torven soivan ja samassa bussi ohitti minut. Paikalla on leveä asfaltoitu piennar jolla pysyin eikä vaaratilannetta tai väistämistarvetta ollut, mutta olin täysin unohtanut että liikenteessä silläkin on merkitystä mitä joku osapuoli näyttää tekevän (koska kaikki eivät ole ajatustenlukijoita).
Bussinkuljettajan näkökulmasta on ymmärrettävää että hän saattoi luulla minun ajavan kamikazehenkisesti ajoradan poikki ja aiheutin hänelle aivan tarpeettomasti sydämentykytyksiä.
Kinnerillä täytyy ryhmässä ajaessa olla varovainen, kun pystypyöräilijä ei ihan ymmärrä sen ajamisen logiikkaa. Pari kertaa olen jo kuullut, että "meinasin ajaa perään", kun jarrutin eteen ilmestyneen pahan montun takia jonka takia olisin kyllä jarruttanut pystärilläkin. Saattaa tulla yllätyksenä, kuinka nopeasti kinneri kykenee hidastamaan. Älkää ajako kinnerin perässä lähellä. Muutaman kerran on sattunut, että joku on ajanut niin peesissä, etten nähnyt häntä isosta autonpeilistä ollenkaan, jäi selän taakse. Hipaisu jarruun, niin olisi kolissut. Tämä on kinnerillä se vaarallinen tilanne, ei nokan osuminen johonkin vaan perän.
Ihan ajatustasolla mietin, että onko kinnerillä ryhmässä ajaminen ihan järkevää?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti E-Cruiser
Tuon tekstin lukemisen jälkeen en kyllä ajaisi kinnerin kanssa samassa ryhmässä..
Tänään tuli törttöiltyä hieman ajamalla pari sataa metriä väärällä puolella tietä.
Tässä oli siis kyseessä ihan yksittäiset pyöräilijät. Toki ryhmä tuo oman haasteensa, tarkoitan lähinnä löyhiä ja hitaita ryhmiä tyyliin pyöräretki. Älkää nyt ottako tuota haukkumisena, ei ollut siksi tarkoitettu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kolistelija
Ilmaisin asian ehkä vähän huonosti, kuten välillä teen.
No, kinnerin ainoa luonteva paikka ryhmässä on letkan hännillä senkin takia että kinnerin takana ajavan peesihyöty on varsin mitätön. Kinnerikuskin vauhdinjako on lisäksi pakostakin muiuhun ryhmään verraten aika individualistinen jos reitillä on kummoisiakaan ylä- ja alamäkiä, joten liberona ajaminen toimii parhaiten.
Kinnerikuskeille taitaa muuten olla kohtalainen ongelma siinä että matalan näkövinkkelin takia tienpinta ja kuopat eivät erotu yhtä selvinä ja yhtä etäältä kuin pystypyöräilijöille. joten niiden väistäminen valitsemalla loivasti kiertävä ajolinja ei ole yhtä helppoa.
Sillä pystärilläkin on parempi joko hypätä kuopan yli tai ohjata sivuun erittäin loivasti tai hyvissä ajoin.