Jos tykkää dekkareista niin Elina Backmanin Kun kuningas kuolee on lukemisen arvoinen.
Printable View
Jos tykkää dekkareista niin Elina Backmanin Kun kuningas kuolee on lukemisen arvoinen.
Just hain kirjastosta Lasse Rantasen Raha pilaa kaiken -opuksen.
^ Siinä tapauksessa saattaisit pitää myös Haruki Murakamin "Mistä puhun kun puhun juoksemisesta".
Suomalaisten keihäsfinaalin konttaamista seuratessa kävin lukemassa Seppo Rädyn legendaarisia: https://fi.wikiquote.org/wiki/Seppo_R%C3%A4ty on kyllä läppä lentänyt, ja sillähän lensi se keihäskin.
Vasili I Tsuikov ; Tien alku- Stalingrad
Toista lukukertaa menossa Ann Radcliffen "Udolpho". Kaunokirjallisuuden järkäle ja helmi, jonka tarkkaa ja viipyilevää mm. maisemakuvausta, sekä tunteita kuvaavia jaksoja, on nautinnollista lukea loputtomiin. Kirja menee ehdottomasti omalla asteikolla kärkikymmenikköön, ellei korkeammallekin.
Tie Tali-Ihantalaan, konekiväärimiehen päiväkirja - Antti Nieminen
Aatsalo: Paljastus.
^Olipa mielenkiintoinen lukukokemus.
Herronin Luupäiden viidettä osaa.
Takalo/Männistö-Funk: Polkimilla.
Antti Koskinen - Miehet jyvällä
Tämän sain eilen loppuun. Erittäin miellyttävä lukukokemus.
https://pic.useful.fi/Jgla-4Ucm.jpg
^^ En tiedä onko se mitenkään erityisen suomalainen tapa, mutta aina jaksavat nämä kirjojen ja elokuvien uusiksi laitetut nimet yllättää!
Mutta miellyttävä lukukokemushan se oli myös tällaiselle, jolle kirjassa seikkailevat filosofit ja älyköt ovat jääneet melkeinpä pelkiksi nimiksi. (Itse luin sen englanninkielisenä käännöksenä, koska sellaisena The Seventh Function of Language tarttui kirjaston kierrätyshyllyltä käteen, alkuperäisteos olisikin jäänyt ranskaa osaamattomalta hyllylle.)
Juuri nyt luettavana on S.J. Bennettin A Death in Diamonds(suomeksi "Timanttitapaus"). Ei ehkä varsinainen lukukokemus, mutta englantilaisuudesta pitävälle oikein viihdyttävä. Joskus alkuvuodesta luin saman tekijän A Three Dog Problemin ("Kolme koiraa haudattuna") enkä menisi vannomaan etten voisi kolmannenkin vielä lukea.
Kyllähän itseltäkin jäi jotkin nimet pelkiksi nimiksi. Todellakin harhaanjohtavasti suomennettu.
Laurent Binetin edellinen HHhH: Heydrichin salamurhan jäljillä oli erikoinen lukukokemus.
Jo Nesbøn Pimeyden talo alkoi eilen, erityyppinen.
Mikko Porvalin Operaatio Hokki
Pedro Juan Gutierrez: Likainen Havanna-trilogia.
https://pic.useful.fi/UofkMYQgd.jpg
Tämä luettu.
Sain synttärilahjaksi tyttäreltäni Katja Ketun Ismo Alanko kirjan ja sihen aion paneutua nyt.
Jukka Salminen. Kirjeitä Etelä-Amerikasta. Tämä on siis samainen kaveri joka aikanaan kirjoitteli myös fillarilehteen maailmanympäri matkastaan, ehkä joku 10-15v sitten. Nyt tekemässä uusia pyöräseikkailuja Etelä-Amerikassa.
Vakooja ja petturi : Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio. -CH-
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen
Tulipa viimein luettua tämäkin. Onhan nuo asiat tietenkin olleet tiedossa, mutta nyt sitten oikein "rautaisannos" tuosta teurastuksesta. Huh huh.
Nordic noiria.
Ensimmäisen Jo Nesbøni, "Verikuu" taitaa jäädä samalla viimeiseksikin. Ei sillä että se olisi ollut huono, sillä Nesbø on kyllä oikea kirjailija, mutta taidan olla vääränlainen ihminen lukemaan Harry Hole -sarjan kaltaisia rikosromaaneja.
Samoin ensimmäisen Lars Keplerin, "Lazarus" olisi vahvasti ehdolla surkeimmaksi koskaan lukemakseni kirjaksi. Suomennostakaan ei voi syyttää, sillä luin sen alkukielellä. Thrilleriksi siitä ei ollut, se oli kuin huono toimintaelokuva, ja vaikka nimimerkin takana on "oikeaakin" kaunokirjallisuutta tuottanut aviopari, ero Nesbøn osaamiseen on valtava, Ei todellakaan tullut tarvetta kääntää sivua saadakseen lukea seuraavan lauseen tai lukea seuraavakin luku, jotta näkisi mitä tapahtuu. Kannen mukaan kirja oli ilmestymisvuonnaan Ruotsin ostetuin, mutta en minä jaksa uskoa että se olisi yhtään sen parempi kuunneltunakaan!
(Päähenkilönä on ruotsinsuomalaiseksi mainittu Joona Linna, joka muka puhuu ruotsia suomalaisella korostuksella, vaikka on asunut ikänsä Ruotsissa. Hänen tyttärensä on nimeltään Lumi, uskokoon ken tahtoo...)
David Lagercrantzin Rekke-sarjasta olin jo lukenut sen toisen osan, "Memoria" (suom. "Nainen menneisyydestä"), josta en erityisemmin innostunut, mutta joka kuitenkin sai minut lukemaan toisenkin eli sarjan ensimmäisen osan "Obscuritas" (suom. "Mies pimeästä"). Lagercrantz osaa kirjoittaa! Tai sitten minä ehkä vain olen juuri sellainen puolikulturelli ja pikkuälykäs lukija, jollainen pitää hänen tyylistään kirjailijaa hyvänä. Mutta uskallan silti häntä suositella, jos johonkin näistä kolmesta haluaa tutustua.
PS Ruotsalaisista rikoskirjailijoista ylivoimainen ykkönen on minulle edelleenkin Leif G.W. Persson, mutta hän edustaakin aikaa ennen "nordic noiria".
^^ Hyllyssä kaikki suomennetut Nesbot (lukuunottamatta lastenkirjoja), kaikki Keplerit, kaikki G.W:t, kaikki "Milleniumit" (joista heikoimpia Lagercrantzin kirjoittamia), kaikki Adler-Olsenit ja muutamia Lapiduksia... G.W. Perssonin "Kesän kaipuusta hyiseen viimaan" ja "Toinen aika, toinen elämä" ovat loistavia, loppujen taso vaihtelee kioskirjallisuudesta hyviin rikosromaaneihin.
Hieman erillaisia mutta loistavia ovat Niklas Natt och Dag:n 1700luvun Tukholmaan sijoittuvat rikosromaanit, ei ihan Nordic Noiria kylläkään...
Kiitos Binet-vinkistä. Minut herätti juurikin tuo suomennoksen nimessä mainittu kulttuurifilosofi.
Juan Pedro Gutierrez: Etelän peto
Tosiaan Kepleriä yritin joskus lukea mutta ei vaan pystynyt, todella onnetonta kerrontaa.
Jos ei Fred Vargas ole dekkareiden ystävälle tuttu niin voin vilpittömästi suositella. Mielestäni ehdottomasti paras rikoskirjailija.