Printable View
Menee hieman OT:ksi, mutta en viitsi avata tälle omaa ketjua:
http://www.bbc.com/news/health-43308729
eli BBC:n sivuilla oli juttu mielenkiintoisesta tutkimuksesta, miten kestävyysurheilu (tutkittu 125 pyöräilijää) vaikuttaa vastustuskykyyn. Vaikutus on iso; 80 vuotiaana immuunivaste voi olla samalla tasolla kuin 20:nä, vaikka luontainen alenema on luokkaa 2-3% vuodessa.
Rivien välistä on mielestäni luettavissa että erityisesti säännöllisyydellä ja sopivalla määrällä / intensiteetillä (enemmän määrää kuin intensiteettiä painottaen) on keskeinen merkitys, jos halajaa noita ultimaattisia terveysvaikutuksia.
Sehän on selvä kun aerobista harrastaa hitaasti ja pitkään niin seuraukset ovat terveydelle erinomaiset..
Tarpeeksi pitkään ja hitaasti kun harrastaa, niin tartuntoja ei tarvitse tosiaan pelätä. Ei ole niitä tartuttajia lähistöllä...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti travelleroftime
Kuulostaa kyllä kummallisen jyrkältä pudotukselta. Jos sen muuttaisi indeksiksi, jossa 20-vuotiaan vastustuskyky on 100, menisi alenema tähän malliin. Voiko olla näin vai olenko tulkinnut uutista jotenkin ihan pieleen?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JPK-works
^ Samalla tavalla tulkitsin itse artikkelia, eli tasasen jyrkkää on pudotus.
Hiukan asiaa sivuten; saman suunntaisia tutkimustuluksia olen lukenut muualtakin. Eräs, ei ole viitettä, kertoi, että reipas 20min rypistys riittää tuohoamaan syöpäsoluja, tai siis aktivoimaan omia tappajasoluja. Ehkä juuri niitä T-soluja. Mutta vaikutus kestäisi vain vuorokauden. Seuraavana päivänä olisi tehtävä uusi rypistys. Artikkelissa ei mainuttu, mitä "reipas" tarkoittaa.
Noinhan se 2-3% per vuosi vaikuttaa eli pitkällä aikavälillä tiputus on hurja. 60 vuodessa jo ero 2 tai 3 % tekee paljon.
Jutun termi on 'immune system declines', joka tullee jostain biomarkkereista (tutkimuksessa oli mitattu veren T-solujen markkereita), jopa solutasolta. Tämä on eri asia kuin sairastuminen. Ennemmin pitää käsittääkseni ymmärtää, että nuorena on paljon enemmän marginaalia, ettei sairastuminen johda vakaviin seurauksiin.
Taitaa olla hiukan mutkien oikomista puhua vastustuskyvystä sellaisenaan. Tosiaan "immune system declines", mikä on eri asia.
Raivostuttavaa, ettei tätäkään tieteellistä tutkimusta ole luettavissa avoimesti (mikä on täysin vastoin tieteen perusperiaatteita). Yhteenvedon sentään näkee. En ymmärrä valitettavasti siitä puoliakaan, mutta jotakin kyllä:
"The frequency of naïve T cells and recent thymic emigrants (RTE) were both higher in cyclists compared with inactive elders, and RTE frequency in cyclists was no different to young adults. Compared with their less active counterparts, the cyclists had significantly higher serum levels of the thymoprotective cytokine IL‐7 and lower IL‐6, which promotes thymic atrophy. Cyclists also showed additional evidence of reduced immunesenescence, namely lower Th17 polarization and higher B regulatory cell frequency than inactive elders. Physical activity did not protect against all aspects of immunesenescence: CD28−veCD57+ve senescent CD8 T‐cell frequency did not differ between cyclists and inactive elders."
Prosenttilaskut on joskus vaikeita. Esim. 2-3 %:n ja %-yksikön lasku voivat johtaa kymmenien vuosien aikajänteellä isoihin eroihin.
Sent from my iPad using Tapatalk
^ Prosenteista tuolla puhuttiin. Jos olisi prosenttiyksikköä, oltaisiin 40 vuodessa jo nollassa.
Jep. Ja siksi pudotus ei ole tasaisen jyrkkää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Sent from my iPhone using Tapatalk
Mitäs ohjeita annatte Pärmäkoskelle sen insta-julkaisun perusteella? :)
https://www.instagram.com/p/Bgivqa6n4fP/
Lissssää pk:ta kun kunto ei riitä palautumiseen alamäissä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Mun blogin uusin postaus "Perusteiden pohdintaa" liippaa tämän otsikon aihetta. Käykää vilkaisemassa, jos kiinnostaa :)
https://nikibirling.com/
Mielenkiintoinen, itselleni uudenlainen näkökulma tavoitteisiin. Vaan ovatko tavoitteet aina tai edes yleensä ristiriidassa päivittäisen laadukkaan tekemisen kanssa? Insinöörinä voin mieltää tavoitteen kohdepisteeksi ja tekemisen siihen suuntaan lähteväksi vektoriksi. Joskus jää vajaaksi, tosiaan menee yli. Tavoitteen tärkein tehtävä on toisin sanoen ohjata pitkäjänteistä, laadukasta tekemistä. Siitä olen samaa mieltä, että tavoitteen saavuttamisella on pienempi arvo ja ainakin omalla kohdallani motivoidun sen verran haastavista tavoitteista, että usein vektori ei ulotu pisteeseen. Tällöin tyydytystä jää antamaan mukava matka kohti tavoitetta eli se päivittäinen tekeminen, mikä onneksi muodostaa 99 % elämästä, ei se lyhyt hetki, jossa tavoitteen saavuttaminen / epäonnistuminen määräytyy.
Sori, että viisastelen. Menee vain niin omalle tontille, jolloin on vaikea olla hiljaa.
On vähän kapeakatseista mieltää tavoitteiden liittyvän vain lopputulokseen.
Lainaus Nikin tekstistä:
"Sen sijaan voin kiinnittää huomioni tapoihini. Miten harjoittelen, palaudun, syön, juon, nukun ja käytän aikaani muihin asioihin. Jos teen itselleni tapoja asioista, jotka edistävät kehittymistäni pyöräilijänä ja pidän kiinni niistä tavoista, teen parhaani enkä enempään pysty."
Tavoite vastaa kysymykseen: mitä minä haluan. Aika hyvin Niki kuvaa tuossa ilmiötä nimeltä "prosessitavoite". Se on Nikin tavoite - eli mitä hän haluaa. Tavoite on asia, joka tuo toiminnalle sen tarvitseman käyttövoiman - motiivin tehdä jotain. Harvoin vain lopputulos (joka on väistämättä saavuttamisen tai mittaamisen kannalta on/off tyyppinen) on ainoa motivaation lähde.
Toinen asia. Luovuttaminen ja keskeyttäminen eivät ole sama asia. Joskus keskeyttäminen urheilussa voi olla yhteydessä siihen, että näin parantaa mahdollisuuksia varsinaisen tavoitteen suorittamiseksi. Joskus jatkaminen voi tarkoittaa luovuttamista. Toki tämä taas sisältää mahdollisuuden kinastella keskeyttämisen käsitteestä.
MikkoVe: Ei ole mitään kohdepistettä. Maantiekisoja on huhtikuusta syyskuuhun ja ajan koko kauden. Onnistuminen riippuu monesta tekijästä, jotka kaikki eivät ole mun kontrollissa ja se voi osua kauden alkuun, loppuun tai keskelle.
Patilz: Aivan oikein, mulla on vain prosessitavoitteita. Keskityn tekemiseen juuri nyt, eli prosessiin.
Keskeyttäminen on yksi luovuttamisen alalaji. Olen ajanut itseltäni jalat alta muiden vuoksi, tippunut porukasta siksi ja ajanut silti maaliin. Jos maaliin olisi ollut pitempi matka ja vaihtoehtoinen transportaatio, keskeyttäminen olisi voinut tulla kysymykseen, mutta luovuta en silti ikinä kesken. Musta vaan tuntuu, että monet on sisäistäny sun näkemyksen keskeyttämisestä vähän liiankin hyvin ja kynnys tuppaa olemaan melko matalalla, niin kisoissa kuin harjoituksissa.
Facessa kommentoinkin hyvää kirjoitusta. Itelle keskeytys ei ole luovutus vaan aina kokonaisuuden kannalta harkittu. Fyysisesti riippuu kuormasta ja jatkosta. Henkinen poweri on ainakin mulla rajallinen ja sitä säästelen aina jos mahdollista. 2018 ajan 2.5 lähtöä kaikki pelissä enkä usko, että henkisesti enempään on mahiksii. Ehkä mentaalipoweri mulla pieni tai osaan ottaa siitä kaikki irti.
Hyviä kirjotuksia kaikki noi Nikin jutut ja muutenkin tykkään kovasti, että muutamat (esim. Hietala) viitsivät avoimesti ja rehellisesti jakaa ajatuksiaan harjoittelun lisäksi tavoitteista ja muista pyöräilyyn liittyvistä jutuista.
Erittäin mielenkiintoista luettavaa!
Onhan tuossa selkeä tavoite(piste), menestyä kaudella kokonaisuutena mahdollisimman hyvin. Samalla lailla sen pitäisi ohjata harjoittelua, kuin yhden kisan tavoitteenkin. Itsestä riippumattomat asiat vaikuttavat tuloksiin, mutta se mihin pystyy vaikuttamaan eli oma kunto kuitenkin kasvattaa tai pienentää todennäköisyyttä menestyä. Useita kisoja kattava tavoite tuntuu jopa mielekkäämmältä ja helpommin aseteltavalta sillä siinä yksittäisten kisojen satunnaisuudet tasoittuvat.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nikib
Ihan kiva juttu. Mulla ei tosin ole tarkoituksena olla kovin kuski kisoissa. Tarkoitus on olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja nauttia pyöräilystä. Kyllä noita harjoitustunteja on tänä vuonna kertynyt yli 200 h pyörän selässä, vaikka pidän yleensä launtain tai sunnuntain lepopäivänä (riippuu säästä). Silloin on jäänyt muutakin sosiaalista elämää, eikä ole tarvinnut absolutistiks ryhtyä. Eikä oluenystävä absolutistiks ees ryhtyis. Ei sitä oluttakaan tartte kaksin käsin kiskoa. Ei ne energiajuomatkaan terveellisiä ole paljon juotuna ja niitä mainostetaan tosi monessa urheilutapahtumassa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nikib
Laitetaan tähän irtokommentti. Jos ajelette jotain, missä voi joutua kirimään, niin sitä kiriä olisi hyvä harjoitella. Ai mistä tiedän? Ajoin kriteriumin torstaina ja siihen loppuun piti tehdä kiri. Sanotaan vaikka niin, että ei ollut ihan tappamisen meininki siinä kirissä kun en ole kirinyt varmaan viiteen vuoteen. Tehot oli OK, mutta vaihteiden käytto ja ajoitus ihan hanurista.
Garmin antoi palautumisajaksi reilun 60 tuntia ton kisan jälkeen, eli taisi tehdä jossain välissä vähän tiukkaa.
Taskuviesti.
Ikäkriisistä: Ikä on vain numero, ja tuloslistassa se on usein harmillisen iso numero
(blogiteksti putoamisesta Seutulan kierroksen kat3:ssa, sisältää selityksiä)
Kaikki eivät pysty samaan kuin kp63 tai TunkkiPuolikas...
^Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi fiber ei aja Master-kisoja, vaan kolmosta? Olisi kovin mukavaa, jos meitä olisi siellä sankoin joukoin.
Osaatko verrata 3:n ja masterien eroa? Voisin kyllä tulla mastereihin paitsi Rajamäellä, jossa kat3 ajaa murhamäen kahdesti ja masterit kolmesti.
En ole ajanut 3.kat. luokassa. Olen ajanut tänä vuonna yhden 2.kat. Lattomeressä ja yhden Master ajon Turussa. Molemmissa hyvin mukana loppuun asti. Edelliset kisat yli 30 vuotta sitten. Jos tuo kolmonen muistuttaa perinteistä C-luokkaa, niin ehkäpä se on hieman epävakaampaa, koska siellä saattaa olla hieman kokemattomampia, mutta kovakuntoisia kavereita. Aikoinaan C-luokasta pyrittiin pois mahdollisimman nopeasti, jotta vältyttäisiin kolareilta. Itselläni kävi nuorten sarjan jälkeen mukavasti, koska kolmen C-luokan startin jälkeen minut nostettiin suoraan Yleiseen-luokkaan. En kuitenkaan osaa sanoa tämän päivän menosta. Tuo Turun Master lähtö tuntui oikein mukavalta ajaa, koska siellä monilla on pitkä kokemus kilpailuista ja ryhmäajosta yleensäkin. Tuo kevään 2.kat. ajo tuntui hieman rauhattomammalta, kuin Mastersien lähtö, jos puhutaan ajotavasta. Ja kyllä tuossa Masterin ajossa sai oikeasti meikäläinen punnertaa, kun mäki ajettiin kymmenen kertaa ylös. Saattaa olla hieman rauhallisempaa tasaisilla reiteillä.
PS. Murhamäistä sen verran, että Turun jälkeen alkoi pyörä kulkemaan taas pykälän verran paremmin. Ensimmäistä kertaa oli lihakset pyöräilystä kipeät kolmepäivää, kun putkelta sai vääntää mäkeä isolla rievällä. Sen jälkeen pyöräily on ollut erittäin helppoa. Uuden ajan ennätyksiäni parantanut sen jälkeen hurjasti. Ensi lauantaina sitten katsotaan, että onko draivi säilynyt.
Lauantain kokemuksen perusteella kolmonen on kypsynyt siitä mitä pari vuotta sitten ajoin. Kisakokemuksella varustettua porukkaa ja jopa tiimitaktiikkaa.
Jos kakkonen ja masters ovat sulle vertailukelpoisia, niin sitten masters on mulle ihan liian vaativa. Minulle tuo ensi lauantain Rajamäki palvelee samaa kuin Seutula: sellaista treeniä jota en tule tehneeksi itsekseni.
Älä nyt luo kantaasi lukkoon minun juttujeni takia. Parhaiten tiedät, kun katsot itsellesi sopivan rataprofiilin ja tulet sitten mukaan. Se, että jouduit vahvasti punaiselle alueelle tuossa kisassa, voi tarkoittaa sitä, että se herätti sun kroppaa talven jäljiltä ja seuraava onkin jo helpompi. Minulle tuo Turun lähtö teki ihmeitä.
Hyvät perehtyneemmät kestävyysurheilutoverit! Minulla on pulma, johon mieluusti kuulisin kokeneempien vinkkejä.
Alkuun pohjatietoja. Aloitin tehoperusteisen harjoittelun noin vuosi sitten. Sitä ennen noin vuosi synkeiden ja tuntemuksen mukaan ajelua. Pyöräilyä olen harrastanut yhteensä noin kolme vuotta. Enenevissä määrin ohjelmassa on ollut myös sisätreeniä. Nyt vuoden vaihteen jälkeen noin 120h harjoittelua polarisoidusti (neljä kevyttä ja kaksi kovaa treeniä/vko).
Olen siirtynyt treenianalyysissä käyttämään golden cheetahia. GC arpoo näillä ajoilla critical poweriksi 222w. Trainer roadissa olen vääntänyt treenien lisäksi myös 2x8min FTP testit. Niissä tulos on pikkuhiljaa kehittynyt ja tuorein tulos on 261w. Missään nimessä en kuitenkaan kuvittele että voisin tällä hetkellä ajaa tuntia tuolla teholla.
Kysymys: kummalla arvolla (CP vai FTP testi) arvon raadin mielestä treenejä kannattaisi jatkossa skaalata ja harjoitusalueen asettaa?
Noiden välillä on sen verran iso ero, että harjoitusalueet vaihtuvat tyystin toiseksi riippuen kumpaa arvoa käyttää. Toistaiseksi olen skaalannut Trainer roadin treenit tuon ftp testin mukaan, mutta nyt on käynyt arveluttamaan antaako testi ylioptimistisen kuvan kunnosta ja näin vie esim. Z2 tarkoitetut kevyet treenit tempo alueelle?
Sinällään olen pystynyt ajamaan esim Trainer roadin 5x6min VO2 max vedot 110% FTPstä läpi puhtaasti ja Z2 treeneissä sykkeet pysyy alle 130bpm. Edit: tämä siis FTP testin mukaan skaalattuna.
Eli kummalla minun kannattaa teidän mielestä treenit skaalata. Golden cheetah CP vai trainer roadin FTP arvio? Vai onko ohjeena ajaa pidempiä testejä? 20 min FTP? 40km tempoajoa ja siitä keskiteho?