Sääh, TMT:ssa EI voi voittaa. Voit vain hävitä tai aiheuttaa toiselle häviön.
Printable View
Lajissa aloittelijana en kaikkia hienouksia vielä tiedä, mutta tässähän niitä oppii:
Tilanne säilyi siihen saakka jossa erkanimme, joten toiselle aiheuttamani häviö oli varsin makea.
Tappiota on nyt tullut muutama mutta lukuisia tappiota myös tullut aiheutettua.
Pispalan valoissa ei vaan viitsi vetää punaisia päin kun autoja kerkeää menemään sen 60 yksien valojen aikana. Siinä jonottaessa muutama tullut ohi ja tappio tullut. Pitäisi varmaan liimautua autotiehen kiinni että kukaan ei voisi tulla edelle ilman kuolemaa.
Tosin mielelläni olisin lähtenyt peesaamaan erästä neitosta maantiepyörällä mutta tiet erkanivat heti valoissa. Peesaajista puheenollen ihme kärpäsiä nykyään. Muutaman kerran meinannut tulla kurapunttiin kun sotkee 25 lasissa vastatuuleen ja kurkkaa taakse nenää tyhjentäekseen aivan takarenkaassa vihollinen naama virneessä. Pitää varmaan hommata maasturiin peili tai spy lasit.
Peesaajista puheen ollen..
Mäkin menin yksi kaunis aamu sellaasesta sinkullalla ajavasta ruuhkatukasta ohi ja se suuttuu häviöstä niin kovasti että jäi takarenkaaseen roikkumaan noin kilometrin ajaksi. Meikäläinen ei enään millään jaksanu sykkiä, joten nöyrästi vaihdoin lennosta reittiä hiekkatielle ja jätin sinkulamiehen sykkimään aamukasteen kostuttamalle asfaltille.
Eikös muuten suojatiellä ohittaminen ole sääntörikkomus vai onko vain ja ainoastaan yksi sääntö ÄLÄ HÄVIÄ!?
Ainakaan tieliikennelaki ei kiellä ohitusta suojatiellä, vaikkei ohittaminen tuossa kovin fiksua liikennöintiä olekaan.
Tulipahan koettua ihan uudenlainen tappion aiheuttaminen. Fiximies liimaantui ohituksen jälkeen peesiin ja tuntui pysyvän siinä ihan hyvin. Luonnollisesti pidin koko ajan selkäsilmät tarkkana, ettei toveri lähde puskemaan ohi, mutta en lähtenyt edes yrittämään lopullista niittiä. Lopullinen putoaminen kaverilla tapahtui sitten vasta seuraavaassa alamäessä. Tässä vaiheessa koin herätyksen, että näinhän nämä fiximiehet täytyykin pudottaa. Todennäköisesti aiheuttaa vielä astetta pahemmin mielipahan kun ei pysty pysymään edes alamäessä peesissä :p
Mitkä ihmeen sääntörikkomukset? Kilpakumppanisi käyttämät taktiikat ovat nimenomaan TMTn perustaktiikoita, joita kuivaharjoitellaan jokainen kerta ennen kilpailua ja vielä kilpailun jälkeenkin niitä muistellaan. Aivan kuin jalkapalloilijat harjoittelevat sisäsyrjäsyöttöjä tai pianistit skaaloja.
Sinä sen sijaan syyllistyt tarpeettomiin ja TMTn kuulumattomiin selittelyihin :).
Peace
Luki luki: "Fiximies liimaantui ohituksen jälkeen peesiin...", eli kaipa siinä jonkilainen häviöön johtava tapahtuma edelsi peesailua.
Omalta osalta ihmettele suuresti TMT:n tasottomuutta tänä vuonna. Vakavasti otettavan näköisiä (ei siis vakavasti otettavia) kisailijoita ei juuri ole näkynyt. Tänäänkin ohitukset olivat pelkästään koulun keittäjä -tyyppisistä tempoilijoista. Ovat läheistä sukua niille maatalouslomittajan näköisille TMT:lle. Taisi olla joku huomioliivihybridistikin.
Onneksi ei tarvitse selittää, kun kaveri jäi kaikista taktiikoista huolimatta taakse. Kai tappion aiheuttamiseen liittyviä vivahteita on sentään lupa hehkuttaa? Enkä malta lopettaa vieläkään, kun parin tunnin tasaisen polkemisen jälkeen pieni vaihtelu piristää kummasti mieltä. Mutta kiitos kommenteista, vähitellen tässä alkaa pelin henki nöösillekin selvitä. Harmi vain, että työmatkapyöräily on osaltani satunnaista.
Kato, juu, totta viserrät. Seison korjattuna ja pahoittelen huonoa ulkolukutaitoani :).
Tänään oli pakko lausua - toivotavasti otti kehuina - yhdelle leidille, joka lähti raskaan näköisellä 3-vaihteisella citypyörällä valoista kuin hauki rannasta että 'kummottis kovaa sä ajasit jos sulle kunnon pyörän antais?'. Siinä on nimittäin heti valojen jälkeen pieni nyppylä, jossa moni vouhkaaja huomaa joutuvansa pusertamaan enemmän kuin kuvitteli etukäteen. Tämä paineli sellasta vauhtia että siinä sai itsekin pitää huolta että pysyi junassa.
Eihän siinä hehkutuksessa varsinaisesti ole vikaa. En sitten tiedä onko taktisesti järkevää paljastaa hyviä taktiikoita potentiaalisille kilpakumppaneille. Tosin monet taktiikoista selviää jo tätä säitettä taaksepäin kahlatessa ja pohjimmiltaan paras taktiikka löytyy omista reisistä; ajaa vain kertakaikkiaan niin lujaa ettei tappioita synny. Semminkin kun lajin perusperiaate on vain välttää tappioita.
ketjupiiskalla
Voiko TMT-taudista parantua? Kun on kerran lajin pariin joutunut (ei kukaan voi tarkoituksella haluta olla näin vähäpalkintoisessa lajissa) voiko siitä enää irtautua ilman totaaliluovuttamista mikä on häviöiden häviö. Nehän eivät voi oikeasti ikinä hävitä, jotka eivät edes tiedä koko lajin olemassaoloa. Vielä kun voisi resetoida mieleni ja olla tietämättä TMT:n kataluudesta.
En hävinnyt aamulla, ei ollut liikennettä. Iltapäivällä saattaa olla eri tilanne ja pyörän perässä peräkärry kahden lapsen kanssa osan matkasta. Olen helppo saalis kelle tahansa koulun keittäjä -tasoisellekin TMT-väelle. Onhan se nöyryyttävää, lapsien puolestakin hävettää jo tappion pelkokin. Ehkä tässä nimenomaan punnitaankin sen mielen kovuus kun vetää 60 kg pyörän perässä - onko sisua, luonnetta, voimaa... ...toisaalta tuollaisella yhdistelmällä kun ohittaisi ylämäessä TMT-maantietsygäilijän... mitähän mahtaisi sen päässä sen jälkeen liikkua! TMT on kataluuden lisäksi myös kiinnostava tauti.
Eikö tuosta yhdestä ainoasta säännöstä synny soft play -ongelma? Esimerkiksi kahden kovan, toisensa usein näkevän, tempoilijan välille voi syntyä ajan kuluessa sanaton kolluusio, että toiselle ei aiheuteta häviötä, koska seurauksena on kostonkierre. Vai onko pehmoilija automaattisesti hävinnyt?
Kuinka monen kunnan alueella pystyy saman työmatkan aikana häviämään TMT:ssä?
Itse olen parhaimmillaan hävinnyt samalla matkalla Janakkalassa, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Tuusulassa, Vantaalla ja Helsingissä (jossa kaksi tappiota). Kuusi kuntaa, kuka pistää paremmaksi? Julistaudunko voittajaksi?
Helsinki, Vantaa, Sipoo, Kerava, Tuusula, Järvenpää - pitänee ottaa harkintaan koukkausta Pornainen ja Mäntsälä, jos sillä olisi mahdollisuuksia.
Neljä kertaa samalle henkilölle yhdellä matkalla ja siten, että reittimme erosivat riittävästi ja minulla oli lyhyempi reitti.
"Pullotetaan kyyneleet ja myydään ne Baden-Badeniin..." Kuumat kesäkelit toivat viimein baanoille paljon paisteja ja valikoiman kasvaessa laadukkaampiakin alkaa löytymään. Eilen törmäsin useampaankin pro-tason kuskiin tallipaidoissaan ja ajelluissa säärissään. Liikkeellä oli ajajia ainakin Garminin ja Euskaltelin ammattilaistalleista, olipa joku paidasta päätellen voittanut Ranskan ympäriajon mäkikisankin. Olivat kyllä vähän pulskemmassa kunnossa, kuin mitä odotin, mutta kai he sitten TV:ssä näyttävät laihemmilta. Oli miten oli, hurautin kaikista ohi sellaisella vauhdilla, että katsoivat parhaaksi kadota pierun seuraksi Saharaan - ei nimittäin raukoilla ollut mitään mahdollisuuksia vastakuittaukseen. "Joo, pullotetaan kyyneleet junalla Baden-Badeniin, Missä niissä kylpee turisti ja toinenkin, JEEEAA!"
Voi. Itse vaihdoin trikoot farkkushortseihin, asftalttibaanat metsäreitteihin ja keskarin kolmen kympin tienoilta kahteen kymppiin. Aamut ja elämä ovat nyt paljon parempia. Kaiken hyvän lisäksi en ole kertaakaan vielä hävinnytkään, kun kovin harva tuntuu käyttävän tuota reittiä.
Fiksikuskit on siitäkin pahoja, että ne kulkee niin vähällä äänellä ettei takarenkaaseen liimautumista välttämättä havaitse ajoissa. Huomioliivihybridin lähestymisen havaitsee jo kuulohavainnon perusteella: puuskutus, ketjujen kitinä ja keskiön naksuna junttauksen tahdissa paljastaa liimautumisyritykset ajoissa ja saattaa säästää tappiolta.
Ketjuruoska on vielä lievää. Epävirallisen tiedon mukaan opin vastaisista ajatuksista ja muutenkin yleiseksi ojennukseksi Velocipediensis Laboris Extremis -lahkon jäsenet saattavat jopa järjestää äärimmäisen salaisia ryhmäkokoontumisia, jossa heittäydytään kassit edellä stemmiin tai kopautellaan sääriluuta polkimeen. Niin kauan että langetaan loveen