Postilakon päättymistä. Pahaksi onneksi ulkomailta tilatut osat olisi pitänyt tulla niinä päivinä kun lakko alkoi. Ehti tulla vain 1/3 osa. Toivottavasti AKT ei keksi muuta känkkäilyä tähän jatkoksi.
Printable View
Postilakon päättymistä. Pahaksi onneksi ulkomailta tilatut osat olisi pitänyt tulla niinä päivinä kun lakko alkoi. Ehti tulla vain 1/3 osa. Toivottavasti AKT ei keksi muuta känkkäilyä tähän jatkoksi.
Voi ei, paranemisia. Toivottavasti tämä ei ole noin sitkeää laatua. Vielä en ole käynyt antibiootteja tms hakemassa, kun toistaiseksi vaikuttaa vain perus kuumeilulta. kunhan vaan ei ole vain esimakua kunnon hc flunssasta. Pitääkin vedellä c-vitsku poreita jos se edes lyhentäisi sairastamisaikaa.
Kohta alkavaa Scooterin keikkaa itäisessä satamakaupungissa.
Heh, nyt vasta keksin tämän ketjun.
Kestovastaus: MOTIVAATIOTA.
Eläkkeelle pääsemisen ja 365 päivää vuodessa kestävän kesän mahdollistavan lottovoiton....
Talvea tai edes kunnon yöpakkasia että tämä kurakeli loppuisi!
Odottaminen on elämän tuhlaamista! Huonot kelit vaatii hyvät varusteet. Jos sattuis tulemaan kunnolla lunta ostan snow scootin jos ei ni ajelen läskillä.
Työpäivän päättymistä...
Kahvin valmistumista.
^sama..
Kahvia + aamupala ja sitten päivän valkenemista niin voisi "kävästä ulkona" (ajamassa) :)
Lähetetty minun PLK-L01 laitteesta Tapatalkilla
Kuka on sanonut ettei odotellessa voi tehdä muita asioita? No esimerkiksi voi käydä lenkillä.
Lunta ja pakkasia odottelen lähinnä talvikuvia varten. Ja vaikka talvellakin voi ajaa, aattelin pitää pienen lepotauon että kesällä jaksaa.
Ja jos otetaan toi eka lause "odottaminen on elämän tuhlaamista" - niin kyllä se on hukkahan mennyt tämä koko mun elämä...
...josta tuli mietittyä. Miten mun vanhempienikin elämä olisi ollut niin paljon helpompaa ilman mua ja mun mukanani tuomia murheita.
Että kuolemaa mä odotan. Se tuntuisi oikeudenmukaiselta kaikkia kohtaan.
Vähän odottava fiilis, kun tänään ollut taas samanlainen kuumeeton päivä kuin viikolla (tais olla torstai), joka sitten jatkuikin kuumeiluna. Energiaa ei ole kyllä tänään ollut torstainkaan vertaa. Odottelen siis onks tämä paranemassa vai keksimässä uusia metkuja.
Ens kesää.... haaveilen ja suunnittelen jo kesäisiä pyöräreissuja.
Kolmen kärki on 1) kuumeesta parantuminen 2) veronpalautukset 3) Lappiin lähtö taas kesällä.
Nopsaan kun kattelin niin aika saman tyyppistä odottelua muillakin.
On ihan eri asia tuleeko kutsuttuna vai kuokkavieraana.
Mutta en ainakaan pelkää että "jos sairastun vakavasti" - ei vaan mene tasan onnen lahjat ja toiveet; noita uutisia kun lukee niin aina on menny "iloinen, ihana täynnä elämänhalua ja suuria suunnitelmia" oleva ihminen.
Usein ajattelen sitä tilannetta kun oli 1995; äiteelle oli sanottu että "ei elä yli viikonlopun", ja tämän itsekin jossain määrin aavistelin - mutta sitten mietin että ei elämä voi olla tässä! .. että elämällä on pakko olla jotain hyvääkin tarjottavana mulle, ja en halunnut lähteä täältä ilman yhtäkään onnellista muistoa mukanani, ja halusin kokea vielä rakkauden tunteen. Sen avulla sitten jaksoin.
En kyllä uskonut että olisin ihan väärässä. Näin kuitenkin pääs käymään.
Eiköhän ne tilit siinä tulles tasata. Meni kummalla tavalla tahansa. Luulis sen olevan murheista pienin siinä tilanteessa jos lähteä haluaa.
Mutta muistelisin lukeneeni joskus tästä käänteisestä placebosta, eli uskomalla omaan sairauteen on mahdollista saada oireita. Olihan sille joku hienompikin nimi, mutta eihän rahvas sellaista muista. En tiedä oikeuttaako se sitten lääkitsemään ja tarjoaa tavallaan kiertotien.
No on siinä ero, äiteeni on ortodoksi. Toivottavasti osaat tehdä tästä tarvittavat johtopäätökset.
Olin kyllä sairaalassa ihan oikeasti sairas, ja tilanne oli tosi vakava. TAYSissa pitivät anorektikkona eikä suostuttu edes katsomaan masua, mutta paksusuolen poisto oli se parantava toimenpide, ja se tehtiin yksityissairaalassa, maksoi yht 50 000markkaa. Meni omat ja vanhempieni säästöt. Ei ollut kyllä uskon asia, vaan tiedon.
Tuohon keksittyyn sairauteen en usko pätkääkään, kun mun mielestä vaikka on jotain vaivoja niin elää sitten sen mukaan. Jos jalat ei kestä kävelyä - liikuntaa ei tarvitse jättää vaan voi vaikka pyöräillä. Jos kaikkea ei voi syödä, niin syö sitä mitä pystyy. Ja jos on menoa jonnekin, niin ajoittaa syömiset sillee että voi mennä ( jos haluaa mennä).
Jos vihjaat että jotenkin ite alkaisin lääkitä itteäni jollain tappavalla annoksella, niin se on kyllä todella typerä vaihtoehto.
Mutta, älkää nyt missään tapauksessa enää tarjotko mulle sitä iänikuista "hanki elämä", koska se juna meni jo.
Tai "juttele jonkun kanssa", kun perusongelma on se ettei laiteta töitä. Siitä olen puhunut varmaan sata kertaa vuodessa, puhutellut ajanvaraajia ihan vakavasti mutta ei ole apua ollut.
Nyt kun on räjähdysherkkä tilanne, otan myös migreeninestolääkettä illalla, mutta ei se kyllä mielialaan auta yhtään ( lääke on lähtökohtaisesti mielialalääke).
Huomista työjakson alkua odotan pelolla, on suunnilleen samanlainen tunne kun menisi kisoihin, paitsi että kisoihin mennessä kuitenkin tiesi että on harjoitellut ja normaalisuorituksellakin kisa menee hyvin. Nyt en voi itse vaikuttaa asiaan, eli onko töitä.
Odotan, että saan uudet kiekot alle ja tietysti myös ajamaan pääsyä. En edes tiedä mikä polvien rasitusvamman tilanne on, kun olen reilu viikon ollut kuumeessa, mikä jo sekin tekee nivelsärkyä.
Kevätklassikoita. Ja pakkasta! Laiska ei jaksa vaihtaa nastoja nappuloihin.
Tilatun tavaran toimitusta. Tyhmyyksissäni menin tilaamaan tavaraa kotimaisesta kaupasta. Tilauksen jälkeen varastossa olevan tuotteen liikkeelle saamiseen meni viikko...
Vertailun vuoksi: vastaavanlainen paketti tuli Italiasta kotiovelle neljässä päivässä ja sitäkin viikonloppu hidasti.
Perintöveroja
Perintöä .
Miks Kisu kituttaa jossain yksityisellä puolella jos ei ole hommia? Olen ollut siinä uskossa että julkisella puolella terveyskeskuslääkäreistä olisi oikeaa pulaa ja hommia piisaisi varmasti?
Itse odotan teen hautumista ja lauantain Rauman MTB porukan pikkujoulu lenkkiä/saunaa.
^ Bansku, ei tämä ole niin yksinkertaista. Ei tuonne julkiselle puolelle vaan "mennä töihin", sinne pitää hakea ja liittää hakemukseen se CV. Joka on mulla tasan yhden lauseen mittainen. ( no voin mä urheilu"saavutuksetkin" mainita, mutta tuskin siitä apua on).
Koska ensiapukokemusta tai tiettyä osaamista ei ole niin on ihan selviö etten voi hakea syrjäseudun terveyskeskukseen jossa tietyt asiat vaan pitää osata. Lähiterveyskeskuksiin kun olen joskus yrittänyt hakea, on naurettu ulos - joten osaan tässä toki itsekin arvioida mikä on mahdollista ja mikä ei.
Vaikeaa se on yksityisiltä lääkäriasemiltakin saada lisätöitä, yritetty on. Joku on ehdottanut "perusta oma yritys" - jätän sen ehdotuksen oman mahdottomuutensa arvoon...
Olen sata kertaa maininnut, että mun työpaikalla on kaikki ihan täydellisen hyvin, ja potilaitakin on - kun vain laittaisivat niitä myös minulle.
Palkasta en ole koskaan valittanut. Terveyskeskuksessa saan tehdä 5 päiväistä viikkoa 3 vko kesälomalla ja sittenkin kokonaispalkka jää pienemmäksi, ja jos se työpaikka ei ole ihan tässä niin tietää myös autoilua, niin ...mietipä ite.
Mutta odotan uutisia äiteen voinnista ja ennen kaikkea äiteetä kotia. Millään muulla ei ole väliä, kun että äitee paranee ja pääsee kotia ja elämä jatkuu.
"Ei erikoistuneen", terveyskeskuslääkärin keskipalkka näytti olevan 6728€/kk ja jos nykyisellään tienaat enemmän "kevyillä" työpäivillä niin en nyt itse ainakaan olisi kovin tyytymätön tilanteeseen. Asioista pitää oppia näkemään hyvät puolet ja lopettaa hirveä negatiivisuus. I rest my case!
Nyt odotan perjantaisaunaa ja kylmää olutta.. Mmmmm... Bier...