Alkujaan tämän lähetti
Cantrek
Onpa taas juttuja. Kerrataan nyt vielä että suksen pohjat on polyeteenimuovia, ns. ämpärimuovia. Se on halvinta ja yleisintä muovia ja se on melko lujaa ja kemiallisesti hyvin kestävää, siihen ei juuri liuottimet pysty. Esim. asetoni ja monet muut liuottimet, emäkset ja raa'at hapot säilytetään hyvin usein juuri polyeteenistä tehdyissä pulloissa.
Suksissa sitten muovia lisäaineistetaan, siinä voi olla hiiltä, se voi olla sintrattua ja molekyylikokoa muuttamalla voidaan eri kelialueille valita kovempaa ja pehmeämpää pohjaa.
Itse en oikeastaan ymmärrä miksi kuntohiihtäjän suksen pitäisi olla kovin liukas. Kilpahiihto on tietenkin asia erikseen. Kevään jääkeleillä olen joskus pukannut paikallisen 12,5km lenkin tasatyönnöllä ylämäetkin mutta eipä se nyt niin kummoista liikuntaa ole, toki tiettyä vauhdin tuntua on. Kuntoiluna pakkaskeli jossa joutuu vetämään suurimmman osan vuorotahtia on paljon parempaa, se on sitä oikeaa hiihtoa. Vauhdille se on melko sama mitä se on, tunnin lenkin kun tekee se on ihan ok.
Ja joo on kilpahiihtotaustaakin, yksi vetolaatikon pohja on joitain mitaleja täynnä. Eli on tullut suksenhinkkausta ja veren maku suussa hiihtoa harrastettua. Mutta hyvä ettei tarvi enää. Suksieni luistovoiteluun en ole vuosikausiin käyttänyt mitään muuta kuin parafiinikynttilää ja hyvin luistaa. Kun kävin hiihtämässä kovilla -30 pakkasilla kokeilin steariinikynttilää ja se on oikein hyvä, sen kovempaa vahaa tuskin mistään löytää. En missään tapauksessa ala maksamaan vahoista kalliita hintoja, ne kun ovat vaan vahoja, kemianteollisuuden bulkkituotteita.