Alkujaan tämän lähetti
aleksik
Hurahdin täysin työmatkatemmon tuomiin haasteisiin viime syksyllä ja siitä asti jokainen työmatka on mennyt veren maku suussa. Tärkeintä ei ole voitto vaan se ettei häviä. Tappiota on tullut usein, mutta eilinen tappio oli jotenkin karvas, joten ajattelin jakaa sen kanssanne.
Olin polkemassa töistä kotiin (pitäjänmäki -> leppävaara). Ensimmäiset kilometrit sujuivat hyvin eikä oikeastaan edes haastajia ilmaantunut. Onnistuin jopa aiheuttamaan muutamalle kanssakilpailijalle tappion törkeröillä ohituksilla risteysalueilla. Tovin poljettua ja lähestyttäessä Vihdintien ja kehä III:n risteystä huomasin silmäkulmassani jotain. Pikainen vilkaisu omaan mittariin ja huomaan kandenssini olevan liian korkea liki 100. Asia on korjattava ennen kuin tappio koittaa, joten ei muuta kuin isompaa välitystä sisään jolla sain kadenssin laskettua liki optimaaliseen 40:een. Samalla kuitenkin huomasin heränneeni kisaan liian myöhään, kun sähkövaihtajilalla varustettu focus kurvasi jo ohitseni. Tappio oli taattu.
En kuitenkaan myynyt maatani vaan, vaan runttasin muutaman kerran oikein kunnolla, jotta pääsen tämän työmatkajumalan peeseen. Törkeästi etikettiä rikkoen peesailin focuksen perässä pitkän vastatuuli osuuden. Seuraavissa liikennevaloissa, joukkoon liitty todellinen työmatkasoturi. Punaisten palaessa, ajattelen nauttai virvoketta juomapullostani, jotta jaksan vielä rankan 30km matkan kotiin. Samalla kun hörppään pullosta valot vaihtuvat vihreäksi ja päiväni on murskana. Hävisin taas. Päätin, että tämä ei jää tähän. Ajan työmatkasoturin ja sähköfocuksen kiinni ja peesailen rankat osuudet heidän perässä. Yhtäkkiä tajuan, että käännyn seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Ennen risteystä lasketaan hyvä alamäki, jonka jälkeen tulee kohtalainen nousu. Tiedän tilaisuuteni tuleen. Hyödynnän alamäessä peesiedun törkeästi ja valmistelen julmimman välityksen mitä pyörästäni saa irti. Alamäki muuttuu ylämäeksi ja iskun paikka on tullut. Runttaan kuin viimeistä päivää ja ohitan sekä työmatkasoturin, että fokuskuskin. Turvallisen edun varmistuttua nostan kädet ilmaan sen merkiksi, että hekin hävisivät. Samalla kurvaan vasemmalle kohti laskevaa aurinkoa pois kohtalotovereiden murhaavien katseiden alta.