Pyöräilijöiden tervehtiminen

Eniten on tullut moikkauksia yksin tai parin kanssa ajavalta sarvipyörilijältä joka on yllätys kun ajan sähkömaasturilla, joskus saatan nyökätä takaisin, usein en, koska fokus on ajamisessa eikä sosiaalisuudessa, pyöräily on mulle omaa aikaa ja mahdollisuus syrjäytyä hetkeksi muulta maailmalta.

Vielä kummallisempaa on että pitkiä katseita ja hymyjä on tullut usein oletetuilta naispyöräilijöiltä, ehkä olen sen verran säälittävän näköinen setämies sähkömaasturin sarvissa että he olettavat hymyn ja pitkän katseen antavan lisää motivaatiota pyörän kanssa punnertamiseen...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Laroute

Keskusteluun ajautuminen, vaikka kavereidenkin kanssa lenkillä on turhauttavaa. Yleensäkin rupattelu selvinpäin on ajan hukkaa.

---

Ismo Leikolalla on aika hyvä stand-up aihe tuosta keskusteluun ajautumisesta. Kun erehtyy keskustelemaan jonkun kanssa niin siitä ei meinaa tulla loppua.

https://www.youtube.com/watch?v=6HPpA5HD9Co

^^Kaukana kloonista, lähempänä perinteistä tankavaaran travolttaa.

Mua ei tervehdi kukaan, kerran eräs näytti nyökäyttävän päätään, nyökäytin takaisin. Ehkä hän kuitenkin rentoutti vain niskojaan.

Kerran liikennevaloissa oli herra pysähtynyt punaisiin ja ajattelin pysähtyä hänen taakseen, mutta oli sen verran leveä kohta ja pysähdyin viereen. Alkoi herralta armoton pulputus omasta teräspyörästään. Mulla on alumiinirunkoinen eli käsitin kuuluvani täysin eri kastiin (alempaan). Onneksi valot vaihtuivat vihreäksi ja päästiin matkaan. Minun ei tarvinnut tietenkään suomalaiseen tapaan tarvinnut sanoa mitään. Olinhan selvinpäin. Jälkeenpäin jäin miettimään, olikohan teräspyörän omistajan puheessa hieman ulkomaan aksenttia.

Tänään Hki - Espoon kepu - Reitti 2000 - Hki soralenkillä joka ikinen lukuisista vastaan tulleistä pyöräilijöistä tervehti, samoin kuin oletettavasti tämä seurue Pirttimäen kahvilan terassilla. Muutenkin oli hyvän mielen lenkki.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tommi2

Minhä...hik... thervhehdin khaikkia....

https://www.cyclemiles.co.uk/wp-cont...-500px3-wr.jpg

---

Miten mä onnistuin tavaamaan pyörän nimeksi Hedarine...

Mitenhän tuollaisella sporttijuomapullolla loppumatka sujuu?

Lähetetty minun XQ-BC52 laitteesta Tapatalkilla

Mulla on kypärärrremmi niin löysällä, että morjestan muita vitnesss-pyöräilijöitä nostamalla kypärää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tommi2

Mulla on remmin tilalla kuminauha ja sen alla äänitorvi, nostan kypärää ja päästän sen irti jolloin se kolahtaa päähän ja kuuluu Trööt-ääni.

---

Itselläni on remmi, vahvalla soljella varustettuna, jos näen henkilön, joka edes etäisesti vaikuttaa pyöräilijältä, niin otan remmin ja sidon jalkani toisiinsa.

Miksi?

Siksi, että korvalääkärinä toimiva ystäväni kehoitti vaikuttavien henkilöiden kääntyvän hänen puoleensa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti xubu

Mua ei tervehdi kukaan, kerran eräs näytti nyökäyttävän päätään, nyökäytin takaisin. Ehkä hän kuitenkin rentoutti vain niskojaan.

---

Mä moikkaan varmasti! (mutta en jää jutulle)

PS. tunsin kyllä oloni vallan esineellistetyksi kun kevään korvalla hurauttelin grävelillä ylämäessä sähkismaasturilla liikkeellä olleen naisoletetun ohitse! Oikein tuntui miten taakse jääneen silmät porautuivat takamukseen. Läskillä taas kun ajelee, niin selvästi muiden kiinnostus on enemmän muhkeissa kumeissa kuskin sijaan. Läskeillä seksismiä vastaan!

Läskeissä on sekin hyvä puoli, kun ne kuuluu hyvin kun tulee esimerkiksi takaa. Kumit pitävät ääntä. En tosin tiedä onko se tietty rengastus mikä pitää ääntä vai ovatko kaikki äänekkäitä.

Morjestan takaisin jos joku morjestaa. Harvemmin ensin. Jää jotenkin pöljä olo jos toinen vetää vaan kyrpä otsassa eteenpäin reagoimatta morjestukseen. Näitä on nykyään yhä enemmän maastossakin. 10v sitten kaikki morjesteli.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Jää jotenkin pöljä olo jos toinen vetää vaan kyrpä otsassa eteenpäin reagoimatta morjestukseen.

---

Pyöräily on mun omaa aikaa milloin haluan syrjäytyä kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä vieraiden henkilöiden osalta, eikä siinä ole kyrvällä mitään tekemistä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Koheltaja

Pyöräily on mun omaa aikaa milloin haluan syrjäytyä kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä vieraiden henkilöiden osalta, eikä siinä ole kyrvällä mitään tekemistä.

---

Okei olet ilmeisesti niitä, jotka luulee omistavansa polut ja muita ei ole olemassa kun jyrätään menemään ja oletetaan muiden väistävän. Samalla voi unohtaa normaalit käytöstavat kun vietää sitä omaa aikaa. Jos tuollaista omaa aikaa pitää saada viettää ilman minkäänlaisia kontakteja niin kannattaa mennä johonkin missä ei ole muita ihmisiä lähimaillakaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Okei olet ilmeisesti niitä, jotka luulee omistavansa polut ja muita ei ole olemassa kun jyrätään menemään ja oletetaan muiden väistävän. Samalla voi unohtaa normaalit käytöstavat kun vietää sitä omaa aikaa. Jos tuollaista omaa aikaa pitää saada viettää ilman minkäänlaisia kontakteja niin kannattaa mennä johonkin missä ei ole muita ihmisiä lähimaillakaan.

---

Ai jos ei moikkaa, niin on automaattisesti mul**u?

En minäkään aina muista moikkaa takas. Olen siis (kelvien) mul**u.

Lähetetty minun XQ-BC52 laitteesta Tapatalkilla

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Okei olet ilmeisesti niitä, jotka luulee omistavansa polut ja muita ei ole olemassa kun jyrätään menemään ja oletetaan muiden väistävän. Samalla voi unohtaa normaalit käytöstavat kun vietää sitä omaa aikaa. Jos tuollaista omaa aikaa pitää saada viettää ilman minkäänlaisia kontakteja niin kannattaa mennä johonkin missä ei ole muita ihmisiä lähimaillakaan.

---

Mitä sä oikein horiset?

Ensin väität että ne jotka ei moikkaa takaisin ajaa kyrpä otsassa, seuraava väittämä on että jyrätään muiden yli välittämättä kenestäkään, ei myöskään ole käytöstapoja eikä kontakteja ulkopuolisiin.

Kannattaisiko nyt ihan ensimmäisenä tehdä oman mielen itsetutkiskelua siitä miksi sinulle tulee pöljä olo jos joku ei moikkaa takaisin.

Mulla on päivittäin riittävästi sosiaalisia kontakteja ja yksin pyöräily on vastakohta tälle, eikä silloin fokus ole tuntemattomien moikkaaminen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Koheltaja

Mitä sä oikein horiset?

Ensin väität että ne jotka ei moikkaa takaisin ajaa kyrpä otsassa, seuraava väittämä on että jyrätään muiden yli välittämättä kenestäkään, ei myöskään ole käytöstapoja eikä kontakteja ulkopuolisiin.

Kannattaisiko nyt ihan ensimmäisenä tehdä oman mielen itsetutkiskelua siitä miksi sinulle tulee pöljä olo jos joku ei moikkaa takaisin.

Mulla on päivittäin riittävästi sosiaalisia kontakteja ja yksin pyöräily on vastakohta tälle, eikä silloin fokus ole tuntemattomien moikkaaminen.

---

Omien havaintojen mukaan nämä jotka ei vastaa tervehdykseen eivät myöskään omaa käytöstapoja vaan poluilla ajetaan vauhdilla kohti naama peruslukemilla ja ei tehdä elettäkään minkäänlaiseen tilanantamiseen (ilmeisesti se olisi sosiaalinen kontakti), ei kiitetä, ei pyydetä tietä jos tullaan takaa vaan ajetaan melkein päälle eli ei käytöstapoja, kun ei ilmeisesti kyetä fokusoitumaan ja vietetään omaa aikaa. Minusta tervehdykseen vastaaminen oli se tuttu tai tuntematon ei vaadi mitään fokusta.

Kannattaisiko tehdä itsetutkimusta miksi yksinkertaiset ja normaalit käytöstavat vaatii pyöräilessä erityistä fokusta.

Morjensta poteroon ja kättä lippaan kaikille vastaantuljoille :)

Pikkukundi fillarilla vastaantullessaan moikkas, moikkasin takaisin.

Pikku kundit usein moikkaa pyörälle, itse yleensä moikkaan enkä ota nokkiini jos toinen ei...

https://i.postimg.cc/rm2rFMFP/waveback.jpg

En moikkaa.

Kyllä sitä alkaa ainakin työmatka-ajossa väistämättäkin samoja vastaantulijoita tervehtimään, kun viikosta ja kuukaudesta toiseen törmää samoilla kohdin.
Ja sitten on ihan ihmeissään, jos ei tulekaan vastaan joku kerta[emoji1]

Lähetetty minun Nokia G22 laitteesta Tapatalkilla

Lenkillä yleensä aina moikkaan, aika yleistä "alan ihmisten" keskuudessa täälläpäin.

En moikkaile. Muuten ei saisi muuta tehdäkkään kuin moikkailla täällä päin. Ymmärrän rekkapenat, karavaanarit, moottoripyöräilijät, mutta fillaroinnissa en ihan. Yleensä kiitän kun kellonsoiton jälkeen ihminen siirtyy oikeaan reunaan ja antaa tietä.

Kaikki eivät ole Facebookissa ja joillekin Facebook on punainen vaate, mutta tässä eräs näkemys otsikon aiheeseen:

https://www.facebook.com/reel/128949490199628

(Niille, jotka eivät maantiepyöräilyä seuraa: Rick Zabel on kolmannen polven pro, joka ajaa Israel - Premier Tech -joukkueessa.)

Tänään Meltsi-Pilvijärvi-Meltsi -reitillä moikkasin juurikaan valehtelematta yli kolmeakymmentä kanssapyöräilijää. Olisiko se jotenkin niin, että kelvillä näkee tulijat hyvissä ajoin ja käyrältä tangolta on helppo morjestaa vain oikaisemalla sormia. Maastossa usein se vastaantulija tulee kirjaimellisesti puskista ja moikkaaminenkin vaatii käden irrottamista tangosta.

Täällä meidän takametissä jos sattuu pyöräilijän näkemään niin toistaiseksi joka kerta on pysähdytty juttelemaan, näin ei ihan joka viikko/kuukausi tapahdu ;)

Ite morjestan vain pyöriä, rakastan niitä.
Pyöräilijät herättää liikaa tunteita, vältän morjestamisia selvin päin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Tänään Meltsi-Pilvijärvi-Meltsi -reitillä moikkasin juurikaan valehtelematta yli kolmeakymmentä kanssapyöräilijää. Olisiko se jotenkin niin, että kelvillä näkee tulijat hyvissä ajoin ja käyrältä tangolta on helppo morjestaa vain oikaisemalla sormia. Maastossa usein se vastaantulija tulee kirjaimellisesti puskista ja moikkaaminenkin vaatii käden irrottamista tangosta.

---

Eipä oo maastossa koskaan tullut moikattua vastaantulijaa kättä irroittamalla, vaan molemminpuolisella moromorolla, tai jos single trackilla tulee vastaan (kuten keskuspuiston reitillä kävi viime viikolla useamman kerran), kiitetään sitä osapuolta joka pysähtyy antamaan toiselle tietä.

Tässä viime viikolla tuli tehtyä havianto, että kyllä ne vaatteet on aika ratkaiseva tekijä tervehditäänkö (edes takaisin). Tilanne oli sellainen että olin ajamassa viimeistä satasta 300:n lenkistä. Olin liikkeellä tavanomaisin brevettivarustein, maantiepyörä ja hiukan tavaraa satulaputkeen kiinnitettynä. Koska paluupuoliskolla oli aika reippaita sadekuuroja, vetäisin ylle (pyöräilyyn sopivat) sadevehkeet ja sitten kuuron tauottua riisuin ne taas pois. Tämä toistui useamman kerran, eikä ollut mieleeni, mutta oli pakko toimia sillä en halunnut totaalisesti kastua. Joka kerta kun ajoin sadevehkeet päällä niin tervehtiminen jotakuinkin loppui kun taas ilman niitä suunnilleen kaikki tervehti takaisin. Pelkät sadehousut oli lähempänä kokoasua asian suhteen. Eli jos ei näytä ulkoisesti 'vakavasti otettavalta, eli nimenomaan nopeuteen panostavalta, pyöräilijältä' niin tervehdykset sivuutetaan. Toki meikäläinen varmasti aika retkipyöräilijän oloinen olikin kun oli oikein 28milliset kumitkin alla...

Heh.. Mä pyöräilen tennisshortseissa, rikkinäisissä lenkkareissa ja varustelekan t-paidassa, ei hanskoja. Mut en olekkaan oikea pyöräilijä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti The flying Chocobo

...Eli jos ei näytä ulkoisesti 'vakavasti otettavalta, eli nimenomaan nopeuteen panostavalta, pyöräilijältä' niin tervehdykset sivuutetaan. Toki meikäläinen varmasti aika retkipyöräilijän oloinen olikin kun oli oikein 28milliset kumitkin alla...

---

Tästä on myös kevyttä havaintoa: jos ajan matalana, kädet vahvasti koukussa, nälkäinen katse tiukasti eteen ja olkapäät pulleina, niin tervehtiminen on yleisempää, kuin jos ajaisin kädet suorina ja reidet velttoina, laiska katse silmissä.

Toisaalta näin se on: minä tervehdin myös helpommin toista harrastajaa, enkä työmatkalla yleensä kovin morjenstele, vaikka alla on tervehtimiseen käypäistä kalustoa. Tulkintaa helpottaa vaatetus ja meininki pyörän päällä: että on otetta ja osaamista.

Eikö tässä koko tervehtimisjutussa kuitenkin ole kyse siitä, että pyöräilyn harrastajat tapaavat tervehtiä toisiaan ja siinä mielessä on täysin ymmärrettävää, että pitää olla jotain ulkoisia tunnusmerkkejä, joista vastaantulevan henkilön voi arvella olevan pyöräilyn harrastaja. Mulle sellaisia tunnusmerkkejä on esimerkiksi pyörä, vaatetus, kengät, kypärän käyttö jne, jne. Kengät esimerkiksi kertoo jo jotain: varsinkaan nykyisen gg-pyöräbuumin myötä ei ihan helposti tule tervehdittyä lenkkareissa käyrätankoisella pyörällä ajavaa, mutta esimerkiksi farkkushortseissa, t-paidassa ja pyöräilykengissä polkevia lähettejä ja wannabe look a likeja kyllä moikkaan yleensä. Moikkaan myös aina pyöräretkeilijöitä ja bikepackaajia heidän vaatetuksestan riippumatta.

Ei ole edes odotusarvon mukaista, että jokaista vastaantulevaa polkupyörällä liikkuvaa henkilöä tervehdittäsiin, joten siinä mielessä tuollaiset ”en olekaan oikea pyöräilijä” -tyyppiset kommentit on ihan turhia. Ja tässä on siis kyse tilanteesta, jossa itse olen aktiivinen osapuoli. Jos minulle moikataan, niin riippumatta moikkaajan olemuksesta moikkaan aina takas, mikäli tilanne vaan on sellainen, että moikkaaminen on mahdollista ja jos havaitsen moikkaamisen ajoissa. Joskus yksin polkiessa, sitä voi olla niin omassa kuplassaan ajatuksineen, että moikkauksia ei vaan huomaa tai niihin ei ehdi reagoida ajoissa.

Jos olen itse aktiivinen osapuoli, niin mulle pääsääntöisesti moikataan takaisin, vaikka olisin liikkeellä työmatkavarustuksessa ja ajoittain myös vaikka en moikkaisi itse ensin. Jonkin verran tuolla kyllä tuntuu olevan (yleensä seura-asuissa polkevia) maantie(kilpa?)pyöräilijöitä, jotka eivät ehkä moikkaile edes takaisin vaikka itse olisin liikkeellä lenkkivarustuksessa.

Tänään nostin käteni vaakasuoraan vilkun merkiksi kun olin kääntymässä ja vastaan tuleva pyöräiljä tervehti. No ei haittaa, saa sitä tervehtiä.

En yleensä selvinpäin tervehdi.
Mutta tuolla maaseudulla kaikki morjestaa ja ovat iloisia.
Olenkin alkanut nostamaan vasenta kulmakarvaa millinverran merkiksi siitä että olen yksi muitten joukossa.

Tampereen seudulla lähinnä maantiepyöräilijät tervehtivät toisiaan, muut sitten vähemmän.

Ajelin autolla autotapahtumaan Alankomaille pitkää reittiä, 17 ulkomaan alueella Euroopassa huhti-toukokuun vaihteessa 2025 (6534 km).

Suurimmat sävärit oli aamiaisella suur-Pariisin alueella vappuaamuna (muuten, ranskalainen hot.aamiainen on tosi pelkistetty), kun menin hissille ja takaisin huoneelleni. Vastaan tuli naiskaksikko 30 vuotta minua nuorempia. He tervehtivät kuuluvasti BONJOUR.

Vitsit, mikä ihana hetki. Ihan lovena (sydän-sydän-sydän !!) Siis tulla huomatuksi, tämä on se pointti.

Nimenomaan tämän Fillari-foorumin keskustelun päätelmänä aloin itse tervehtimään muita alan pyöräilyharrastajia. Suomessa on vaan niin vaikeaa tällainen peruskäytöksen toteutus. En voi ymmärtää, miten vaikeaa on niin monelle työpaikallani TERVEHTIÄ aamulla, kun nähdään toisemme. Itse olen antanut periksi naamoille, jotka eivät voi terveydystäni kuitata (suru :-w)

Onko maantiepyöräilyssä ohittaessa sallittua tervehtiä pienellä käden nostolla vai onko tämä jonkinlainen provokaatio tai kutsu tulla peesiin?

Sattui nimittäin sunnuntailenkillä kaksi viikkoa sitten Pohjois-Porvoossa seuraavaa: Virtaalan kohdalla näköpiiriin tuli edessä kevyesti pyörittelevä ja rauhallisesti etenevä maantiepyöräilijä. Jatkoin omaa vauhtiani, suunta vastatuuleen, ja Tuorilan kohdalla saavutin hänet ja ohittaessani moikkasin (mielestäni ystävällisesti) nostamalla kättäni hieman. Eli ei mitään ylimääräistä viittoilua tai sen tyyppistä vilkuttelua että sinne jäit jne. No, siinä kävikin niin että takatutka alkoi laulaa ja tämä tyyppi lähtikin peesaamaan aivan lähituntumaan. Jatkoin omaa vauhtiani kahvoilta ajaen. Tavallaan ymmärsin häntä; vastatuuli kun puhalsi, niin oli mukava varmaan saada vähän vetoapua. Sitten hän painoikin ohi, eli tyypin vauhti kohosikin melkoisesti ja välittömästi ohituksen jälkeen hän kurvasi sivutielle, jonka varrella sattui olemaan kotini. Sinne suuntaan minunkin piti tietysti mennä, ja pyöräilijä katsoi hieman yllättyneen näköisenä taakseen kun kurvasinkin saman tien hänen peräänsä. Hänen vauhtinsa tottakai hidastui taas entiselleen. No, siinä sitten ajelin kiltisti kevyesti pyöritellen hänen takanaan kotiin asti ylämäkeä, enkä uskaltanut tehdä perinteistä reipasta loppuvetoa, koska mieleen tuli että vaikuttaisin jotenkin provosoivalta jos lähtisin uudestaan ohittamaan tätä Rapha-selkäistä maanteiden sankaria.

Tuo koukkaus sivutielle heti ohituksen jälkeen tuntui kummalliselta. Oma luuloni on, että häntä haittasi pelkkä ohitus eikä tervehtiminen, ja sen hän vain halusi kuitata. Mutta olisiko reaktio ollut sama ilman tervehtimistä?

Ja muuten heti seuraavalla lenkillä Askolassa saavutin jälleen erästä maantiepyöräilijää. Tällä kertaa edessä ajava Assoksen logolla merkitty mies katseli taakseen minua ajaessaan ylämäessä, ja samassa hänen vauhtinsa kohosi. Tästä reaktiosta tiesin edellisestä kerrasta viisastuneena, että ehkä ei kannata ohittaa jos ei halua ärsyttää, joten jäin jälleen pyörittelemään tämän miehen taakse. Onneksi hänkin sitten kääntyi pian sivutielle, niin sain taas rauhassa ajella omaa vauhtiani ilman pelkoa ohitettavan mahdollisesta temppuilusta.

Alussa esittämääni kysymystäni voisi jatkaa: jos tuon ensimmäisen peesailijan manööveri johtui siitä kimpaantumisesta että joku ohittaa, niin miten toimia niin että provosoitumista ei tapahtuisi ja kuitenkin voisi omaa vauhtiaan ajella? Pitääkö mennessä rauhoitella ohitettavaa puhumalla esimerkiksi jotenkin tähän tyyliin: “Oletpas kovakuntoisen näköinen kaveri, anteeksi että tällainen keski-ikäinen hintelä toimistotyöntekijä kehtaa ohittaa tuollaista maantiepyöräilyn alfaa, mutta minulla on täällä rungon sisällä piilotettuna pieni sähkömoottori, eli oikeasti ajan mopolla” jne.

Mielestäni en ajele mitenkään erityisen kovaa jos puhutaan maantievauhdeista, keskinopeudet oli noilla lenkeillä 30-31 km/h. Ja normaalisti tykkään jakaa vauhtini mahdollisimman tasaisesti ilman intervalleja, valiten mahdollisimman vähän liikennöityjä reittejä. Niin sikäli olisi kiva jos voisi mennä omaa vauhtiaan ilman jonkinlaista magneettivaikutusta muihin tai ainakin niin että osoittaisin että en ole kisailemassa tai muutenkaan liittymässä kenenkään ajoseuraan. Ehkä kohtaloni on vain hyväksyä se, että maantiepyöräilyssä ei saa ohittaa jos ei halua provosoida toista ja tulee vain valita entistäkin hiljaisempia teitä ja kellonaikoja lenkkeilyyn.

Voi olla että tapasit nollamotivaatio perskärpäsen.

Britanniassa ja Irlannissa kaikki rannoilla ja poluilla vastaantulijat tervehtii, jos ei niin ovat ulkolaisia. Useissa kulttuureissa tervehtiminen automaattista.