Riippuu ihan ihmisestä, ja mitä haluaa harjoituksillaan saavuttaa. Molempi parempi.
Printable View
Riippuu ihan ihmisestä, ja mitä haluaa harjoituksillaan saavuttaa. Molempi parempi.
Olin Belgiassa ajamassa viime vuonna ja siellä oli kiva kun ajajilla oli numerolapuissa nimet näkyvillä ja katsojat huusi kannustuksia ihan osallistujan omalla nimellä. https://chinarello.files.wordpress.c...1.jpg?w=839&h=
Onhan noita nimillisiä numeroita myös Suomessa jossain kisoissa mutta Suomessa ei ole tapana kannustaa tuntemattomia. [emoji17]
Tahkolla ainakin on tänä vuonna.
Suomessa järjestetään loistokkaita MTB-kisoja ja se on todella hienoa! Ne alkavat olla jo niin loistokkaita, ettei monet paikkakunnat ilkeä järjestää resurssipulassa minkäänlaisia MTB - kisoja. Joo, on maankäyttölupaongelmia jne. Siis on varmasti kun reitti pitää olla se 30km per kierros vähintään kun muillakin on. Useammassa kunnassa löytyy kunnan omistamia maita sen verran, että 5-15km:n reitin saa johonkin ängettyä. Sitä kiekkaa sitten veivataan niin paljon kun mikäkin sarja tai pelkkä yleinen sarja vaatii. Täytyy vain hyväksyä se, että meillä ei ole mahdollisuuksia sen parempaa järjestää. Mutta tahdomme silti sellaisen järjestää, koska tilausta on myös halpahintaisille ja vaatimattomammille kisoille.
Kalliissa tapahtumissa, ainakaan meidän porukka, ei juuri kuitenkaan käytä oheisohjelmaa eikä -palveluita hyväkseen. Pesulla käydään, jos ehditään ja se soppa saatetaan syödä, mutta edes näitä emme vaadi kun kisakohdetta mietimme. Loma-aikaa lukuunottamatta (toki silloinkin) riittää meille kilpakumppaneiden tapaaminen, hyvin merkitty rata, jos on useampia sarjoja kuin yleinen, niin joka ryhmälle oma lähtöviiva (-lokero), ajanotto, podium (yksinkertainenkin riittää), kolmelle parhaalle joku lätkä tms., jonka kaiverruksesta muistaa myöhemminkin menestyneen ja tulokset.
Kirjoitan tästä siksi, että pitkien välimatkojen vuoksi perus MTB-kisoja (en tarkoita puolisalaa pidettäviä kyläcuppeja) voisi olla enemmän. Kun tarjontaa olisi reilummin, pääsisi aina silloin kun on terve tai kun on vapaata, johonkin kisaamaan. Jostakin syystä brändi Anttola MTB, Valkeala MTB, Ala-Härmä MTB jne. Tahko MTB:n ja muiden jo olemassa olevien nimien mukana kuulostaa selkeimmältä ja lajin ulkopuolellakin tunnetummalta käsitteeltä. Myös kasvava harrastajajoukko ymmärtää mistä on kyse.... Siispä sinne kisaamaan! Hei, oletko lähdössä Taipalsaari MTB:hen? Joo, totta kai 👍
Ja voi vitsi kun nämä kaikki pikkukisatkin löytyis yhdestä paikasta netistä.
Paras paikka tälle kaikelle on Fillarilehden tapahtumakalenteri, jossa muutenkin on jo suurin osa kisoista ilmoitettu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
Onko foorumilla tai Fillarilehdellä jo tulosten ilmoittamissivua tapahtumakalenterin tapaan? Ei ilmeisesti kun en ole törmännyt. Toki foorumilla infotuissa tapahtumissa on aina ollut tuloksetkin tai linkki tuloksiin, mutta ajattelin silti avata uuden aiheen, johon voisi lykätä myös salaisista salaisimpienkin kyläkisojen tulokset suurien kisojen lisäksi. Olisi paikka, johon olisi ainakin mahdollista ilmoittaa valtakunnallisesti ja kootusti tuloksia. Minua ainakin kiinnostaisi vilkaista millaisia lahjakkuuksia paikallisissa iltakisoissa on ollut treenaamassa jne.
Tämmöinen ei ole nykyaikaisessa suoritusyhteiskunnassa muotia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Kyllähän tuo tuntuu, että nykyään tapahtumaa kuin tapahtumaa markkinoidaan "Ole oman elämäsi Valentin Kononen ja haasta itsesi äärirajoille" tyyppisesti ja reitistä tehdään mahdollisimman vaativa. Sen ymmärtää, että jossain XCO-, mara- ja mitä näitä cuppeja nyt onkin niin reitti pitää olla riittävän vaativa sille kärkiporukallekin, mutta sitä en oikein ymmärrä, että kunto- ja massatapahtumien reittejä suunnitellaan kärkiporukan ehdoilla. Luulisi sen massan olevan jossain muualla. Ois ihan kiva ajella useampikin tapahtuma kesässä, mutta kun ne tahtoo olla aika kasassa tuossa heinä- ja elokuussa niin ei oikein jaksa sitä, että jatkuvasti on palautuminen rankasta vedosta käynnissä ja johonkin 20-30km vetoon ei jaksa vaivautua.
Tour de Tampere, Tour de Jyväskylä ja eiköhän muitakin maastopyörällä kaupungin kiertoja löytyy jossa ei ajeta kisaa vaan kierrellään eri pituus-, vaatimus-, taito- jne tason ryhmissä. Ongelma ei ole etteikö näitä olisi vaan se että ne löytää. Monesti kyseessä ilmainen paikallisen pyöräseuran järjestämä tapahtuma ja ilman kaupallisuutta mainostus on myös hyvin pientä.
Viikonlopun XCO SM kisassa oli esimerkillinen lähtökuulutus. Kisan yksi tuomareista joka toimi lähettäjänä tuli kuuluvalla äänellä sanomaan kuinka monta minuuttia lähtöön sekä viimeisen lähtölaskennan suoritti niin -30sek lähtöön -15sek lähtöön jonka jälkeen pilliin vihellys. Tässä ei ole mahdollisuutta ottaa "varaslähtöä"
Ahkerana kisaaja olen huomannut että moni lähettäjä laskee viimeiset 5 4 3 2 1 aja. Tämä toimii ihan ok kyläkisassa mutta ei esim. Crossi kisassa taikka näinkin tärkeässä kuin SM kisa jossa lähdöllä on merkitys.
Tulipa vaan mieleen... :)
Keskustelimme erään kuljettajan kanssa siitä, että selvisikö hän hiljattain järjestetystä marakisasta ilman maakosketuksia. Taustalla eräs toinen kuski kuuli sen ja kommentoi, että mararadoilla pohdinta on aiheetonta, sillä radan pitäisi aina olla sellainen, jossa ajettavuus on selviö kaikille. Selvisi, että hänkin on käynyt Euroopassa marakisassa, jossa on kyllä korkeita nousuja ja laskuja, mutta ne ovat sen verran hyväpintaisia ja loivia, että teknisyydestä ajaminen ei jää kellään kiinni. Hän jopa sanoi, että ratamestarin paras mitoitusväline olisi 26" jäykkärunkoinen pyörä, vaikka kisaajilla ei sellaisia olekaan enää juurikaan.
Tämä on tosi hyvä pointti
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti DaNi_BoY
Joskus olen sanonut, että taluttaminen kuuluu maastopyöräilyyn. Joo kyllä edelleenkin, mutta lyhyitä pätkiä. Jos pitää taluttaa sadoista metreistä kilometriin, niin silloin puhutaan jo järjen vastaisuudesta reitin suunnittelussa.
Täytyis saada Suomeen enenmän lämmintä ja kuivaa
Saattaa olla, että tästä on ollut jo joskus puhetta, mutta joka tapauksessa olisiko aika matkia hiihdon Suomen Cupia? Olisi ihan selkeästi Maastopyöräilyn Suomen Cup myös. Nytkin Vantaalla hiihdossa naiset hiihtivät varttitunnissa oman 5km:n kisansa ja miehet hieman kauemmin kympin. Lisenssihiihtäjiä valtava määrä ja tv-paikalla. Jos maastopyöräilyssä halutaan päästä myös suuren yleisön suosioon, pitäisi miettiä uusiksi kannattaako suosia vain maracupia ja teknistä maastoa jne. Suomen Cupissa voisi olla erityyppisiä ratoja ja matkoja sprinteistä tunnin parin kestoisiin. Vaihdellen olisi yhteislähtöisiä, väliaikalähtöisiä ja viestikilpailuja. Yhdistävänä tekijänä pitäisi olla kuitenkin aina luottamus radan turvallisuuteen ja pärjäämiseen halvemmallakin kalustolla.
Minusta cyclocrossin kantoesteet ovat viimeaikoina ruvennut mietityttämään. Miksi aina pitää olla jotakin, mikä estää liian nautinnon pyöräilystä? XC-kisoissa ylitekniset pätkät, CX:ssä nouse selästä juuri kun on ollut kivaa kurvailla vauhdikkaita mutkia ja nyppylöitä, maantiekisojen vaarallisuusaspekti jne. Cyclocross olisi muutoin kiva formaatti. Cravel hommat ovat ilmeisesti esteettömiä, mutta siinä ei pääse yleisön kanssa eikä rata-ajon tyyliseen tunnelmaan kun ovat pidempimatkaisia tapahtumia. Pitäiskö CX- ja hiekkatiepyörille keksiä oma lisenssivapaa laji ilman nosteluesteitä?
CX ssä esteet saa myös hypätä yli jolloin vauhti ei laske/tökkää. Se on sitte eri asia osaako hypätä. Esteissä on myös se jossa voi tavallaan ottaa pienen gäpin takana olevaan peesaajaan.
Cyklo-kisoissa kun alunperin mentiin sitä lyhintä reittiä, niin aitojen yli piti pyörää nostella.
Jotenkin muistelin, että 80-luvun alussa esteet piti olla niin korkeat, ettei kukaan hyppinyt yli. Esim. Kapan voittaessa Imatralla SM:n 1983 oli eräskin tukki korkealla jyrkässä ylämäessä. Sain eilen kuulla, että toiset tykkäävät kun saa juosta pyöräilykisoissa. Eräs toinen taas sanoi, että esteet tai pidempi pätkä pehmeää hiekkaa ovat ainoita asioita jotka potuttaa esim. CX:ssa. Mielestäni CX on CX:ää, eikä sen pitkää perinnettä tarvitse muuttaa, mutta gravelcross voisi olla samantapainen laji ilman esteitä.
Nyt kaikki kyläkisat ja omatoimikisat kalenteriin, sillä kova on hinku päästä mtb-tapahtumiin (vaikka pieniinkin)! Aika varovasti tuntuu ajoja olevan taas...
....ja kisasivulinkit myös Fillarilehden kalenteriin! Sieltä on kätevä tutustua järjestäjien sivuihin vaivatta ja sitä ainakin itse pääasiassa käytän ohjelmamme suunnitteluun.
Onko jossain jotain selkeää yhtä kanavaa mistä näkisi kesän esim. MTB tapahtumia? Vai täytyykö nää etsiä eri formaateista: osa FB, osa foorumilla, osa lajiliiton sivulla ja osa seuran (esihistoriallisissa) sivustoissa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pete Riemu
Tällein nöösinä täytyy antaa palaute että välillä näiden tapahtumien löytäminen on melkosta aarteenetsintää.
Syy siihen lienee että tapahtuma on rullannut jo muutamia vuosia mukavasti, joten standardiporukka tietää jo valmiiksi kaiken. Täten ei nähdä kehitykselle tarvetta. Siinä mielessä uudet kisat löytää helpommin koska heidän on pakko mainostaa. +Uudet platat suoraan haltuun.
Katselin tässä ajatuksella osallistua Funduron tai Endurocupin kisaan kesän aikana ja monttu loksahti osallistumisen hinnasta levälleen; ennakkona 55 ja jos mahtuu niin paikanpäällä 70€. Vaikka kyseessä onkin hissipyöräily, niin luulisi rinneyrittäjien tarjoavan päivälipun alehintaan. Nimittäin esim. Nuuksion kisasta kilahtaa 160 osallistujan määrällä 8800 kassaan. Josta toki maksetaan ajanottokulut ja rinneliput ja tietty merkintänauhat yms, mutta niitäkin luulisi saavan sponsoroituina. Sen sijaan ruokailua tms ei kuulu hintaan.
Itse karsastan tätä nykyajan suuntausta tehdä kilpailuista bisnestä. Takavuosina cup-kisaan osallistuminen oli kohtuuhintaista ja bisnestä oli vain Finlandia-maastopyöräily ja vastaavat massatapahtumat. Finlandia hiihdostahan rahastus alkoi ja seuraavaksi Finlandia mtb muutettiin kalliimmaksi ja samalla karsittiin palveluista.
Arvaan että kohta joku kommentoi että jos on varaa ostaa monen tonnin maasturi, on varaa maksaa osallistumisestakin vaikka mitä. Mutta kyse ei olekaan nyt siitä, vaan voiko tällaisen rahastuscupin voittaja sanoa olevansa Suomen paras, jos korkeat maksut karkoittaa nopeita kuskeja, jotka vaan nyt ei näe vaivaa maksaa liikaa osallistuakseen kisoihin.
Siinä mielessä pyöräilyliiton alaiset kisat olivat ennen ja ilmeisesti nykyäänkin hyviä, että osallistumismaksut olivat lisenssin lisäksi kohtuulliset. Toisaalta jos lisenssivapailla kisoilla ei tehtäisi bisnestä, niin vieläkin halvempaa olisi silloin.
Itse kaipaisin mieluummin useita vaatimattomampia kisoja kesässä kuin pari valtavaa massatapahtumaa ja eikä sitten juuri muuta. Nytkin joutuu pakosta osallistumaan erääseen jättitapahtumaan kun ei muut järjestä kohtuu etäisyydellä muita kisoja koko kesälomani aikana. Minua ei haittaisi, vaikka joka viikonloppu olisi jossakin Päijät-Hämeessä, Kaakkois- tai itä-Suomessa kisa. Ymmärrän, ettei niitä jakseta järjestää kun pitää hamuta satoja osallistujia ja vähintään 30km:n kierrokselle pitäisi saada isäntien luvat. Mutta ei, oikeasti ei tarvitse. Lyhytkin kierros kunnan mailla ja parin kympin osallistumismaksulla kelpaisi oikein hyvin. Esim. Lappeenrannassakin, Muukon enskarata liitettynä Raviinintien viereisten kankaiden polkuihin ja metsäteihin, olisi MTB-kisareitti valmiina. Eikä luvan saanti olisi varmaan vaikeaa. Minun ikäisille ovat pienetkin kisat tosin rankka järjestää kun ei enää siedä pientäkään stressiä, mutta mielellään osallistuisin muiden joukkueemme jäsenten kanssa toisten järjestämiin kisoihin useammin. Päätin jäädä eläkkeelle nääs kaikista muista talkoista kuin omien treenikisojemme järjestelyistä.
Miksi Suomen XCM-kilpailuita on pakko viedä kokoajan teknisempään suuntaan, vaikka tämä on täysin vastoin lajin luonnetta? Itse monien muiden tavoin tykkään jumpata röllipoluilla, mutta silti hieman harmittaa, ettei Jämin tapaisia hiekkatieralleja oikein enään nykypäivänä arvosteta kisa skenessä, vaikka ne ovat mitä parhaita kestävyyskunnon mittareita
Ylipäätään sellaisia rentoja ja matalan kynnyksen massatapahtumia ei ole olemassa vähän pidemmällä matkalla. Kaikkien pitää olla "kahlaa vuorokausi kaulaa myöten suossa" tai "neljä tuhatta metriä nousua ja laskuissa kivirakkaa, katsotaan kuka selviää hengissä" tyyppisiä. Kai se on tämä suoritusyhteiskunta.
Ihan mielellään kävis kerran pari kesässä ajamassa jonkun rennomman maran. Luulisi pyöräilyn suosion lisääntymisen johdosta tuollaisella olevan tilausta. Sitten jos tuollaisen joku erehtyy järjestämään niin hc-tosimtbkuskiporukka on vinkumassa, kun ei ole tarpeeksi haastava.
Rokua MTB on mukavaa ajettavaa. Kivikkojuurakko loistaa käytännössä poissaolollaan. Nousua on toki hiukan, mutta ei mitään älytöntä kiipeämistä. Sillai sopivasti. Kolmannen kierroksen kun tuohon lisäisi, niin sehän täyttäisi nuo em. vaatimukset. Kivointa olisi, jos reitti olisi niin pitkä että ei tarvitsisi kuin yhden kierroksen, mutta ei taida ihan helppoa olla tuollaisen toteuttaminen. Toki lisää tuollaisia kisoja mahtuisi hyvin kalenteriin.
Nämä viimeisimmät puheenvuorot ovat musiikkia korvilleni. Täysin samaa mieltä ollaan täälläkin. Jatketaan politikointia asian puolesta!
Täysin samaa mieltä edellisten postaajien kanssa.
Joo Rokua on ihan kiva.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti misopa
Ei ne kivikot tai juurakotkaan niin haittaa, jos niitä ei ole koko matkaa ja ne on ajettavia. Kokemus on vain osoittanut, että noissa massatapahtumissa on paljon sakkia, joilla ei ole edes yritystä ajaa niitä, vaikka ne ei mitään mörkökohtia olisikaan vaan ihan suht helposti ajettavia paikkoja. Helpommilla osuuksilla näillä kyllä sitten vauhtia riittää.
Tästä on varmaan ollut aikaisemminkin juttua, mutta olenko ymmärtänyt oikein, että kategorian 3 ja kategorian 4 (miehet 60+) kilpailuja ei käytännössä ole Suomessa? Pyöräilyn yhä lisääntyessä ja kovakuntoisten uusien/senioreiden määrän kasvaessa olisi varmaan tilausta uusille kilpailuille em. kategorioissa. Liitossa lisenssimäärän kasvun luulisi olevan tavoitteena!? Onko tämä enemmän kiinni halukkaiden järjestäjätahojen puuttumisesta?
Joissakin maastokilpailuissa on todellinen matka selvästi pidempi kuin mitä on ilmoitettu. Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että on mittailtu maantielenkkejä gps:llä ja tosi tarkasti on näyttänyt. Ehkä sama mielikuva on siirtynyt metsän puolellekin. Mutta kuten kaikki tiedämme, oikoo gepsi syheröisessä maastossa mutkien ja korkeuserojen vuoksi
oikein urakalla. Kalibroidulla eturenkaan kehän pituuteen perustuvalla mittarilla sen sijaan tulee tarkkoja lukemia. Kilpailun järjestäjän kannattaisikin satsata matkansa mittaamiseen. Muutama viaton maastokilometri, varsinkin teknisesti vaativalla radalla, tekee kellossa melkoisen lisän. Kahden kierroksen väellä saattaa tulla jo puolikin tuntia ajoaikaa lisää siihen mitä on olettanut.
Huono tuo kalenteri. Tuossa puuttuu ehkä puolet kuntotapahtumista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Janne Lehti
Tuntuu että pikkukylien järjestäjät eivät edes halua mainostaa omia kisoja
Lopputulos on yhtä hyvä, kuin lähtöarvot antaa ymmärtää. On kyllä hieman outoa jos ei fillarifoorumille omaa tapahtumaansa halua ilmoittaa, kun siihen selkeät ohjeet on olemassa ja eiköhän tämä ole kuitenkin isoin alan foorumi suomessa.
Noita erilaisia kalentereita on kyllä googlen mukaan hirveästi, mutta osassa ei ole kuin ihan muutamia tapahtumia....
Mietin, että olisiko suomalaisessa yhteiskunnassa kannattavaa hoitaa osa MTB-tapahtumista yrityspohjalta. Tuosta HelCX-meiningistä tuli mieleen, että jos muutaman nohevan hengen taholla olisi rekvisiitta ja tekniikka hankittuna, niin miksikä ei kyseinen porukka voisi saada osallistumismaksut itselleen ja voisivat näin kiertää eri paikkakunnilla järjestämässä MTB-kisoja. Monet seurat eivät kykene ruinaamaan näet talkoolaisia, sillä talkookulttuuri on menneen talven lumia. Seurat voisivat kuitenkin toimia Oy MTB Ab:n apuna esim. lupa- ja reitinsuunnitteluasioissa paikallistuntijoina. Eilen metsässä kulkiessani ihmettelin kuinka paljon poluilla vilisteli maastopyöräilijöitä verrattuna muutamaa vuotta taaksepäin. Pyöräilybuumi on totta tosiaan päällä. Näille ihmispoloille pitäisi saada lähemmäs enemmän tapahtumia, mutta ei ole voimia järjestää...
Muuten hyvä ,mutta jos bisnespohjalla hommaa rupeaa tekemään niin osallistumismaksut nousee koska voittoakin olisi saatava.Ja paljonko osallistujat ovat valmiita maksamaan?? kun kisojen järjestäminen vaatii kuitenkin aikasta paljon työtä.Ja moni tykkää vain ajella ilman minkäänlaista kisameininkiä.ps.en koe itseäni ihmispoloiseksi vaikka ittekseni metsässä ajelenkin(kevennys).Ja mikä olisi sopiva maksu?(veikkaus 70-140e)
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pete Riemu
Tämä Suomessakin nyt urheilutapahtuma-alan kasvava ammattimaisuus näkyy jo koko ajan kasvavissa osallistumismaksuissa. Iso osa tapahtumia on nyt sellaisia joihin pienituloinen kansalainen ei pysty osallistumaan tai osallistumismaksu on vähintäänkin merkittävä kynnyskysymys. Maassamme on satoja tuhansia työttömiä ja vielä reilusti enemmän muuten pienituloisia ihmisiä jotka eivät tule palkallaan kunnolla edes toimeen joiden en usko käytännössä juurikaan näkyvän missään pyöräilytapahtumissa. Tapahtumia ei välttämättä ole varaa kiertää kun yksi vuoden aikana jos sitäkään. Kaikki eivät todellakaan laita tuhansia euroja välineisiin tai jos jotakin laittavat, niillä ajetaan sitten vuosia ja niihin säästetään vuosia tai ostetaan pienellä osamaksulla tai käytettynä pitkän aikavälin sijoituksena. Todella moni ei edes aloita haaveilemaansa harrastusta taloudellisista syistä ja siksi koska se harrastus ei näiden hintojen perusteella selvästikään kuulu hänen asemaansa tässä yhteiskunnassa. Tämä on se realiteetti mikä monelle keski- ja ylemmän keskiluokan kuplassa eläville ei välttämättä näy. 140 euroa on osalle porukasta sivuseikka, osalle se on ihan keskeinen kynnyskysymys.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti viimeinenlenkki
Minusta tuntuu että urheiluun ei enää pitkään aikaan ole haluttu matalapalkkaisia duunareita, työttömiä ja opiskelijoita. Yksi tämän ilmiön seuraus tai sivuoire on Työväen Urheiluliiton kaltaisen järjestön surkastuminen viime vuosikymmenten myötä. Osallistujiksi halutaan vain maksukykyisiä ihmisiä koska koko yhteiskunta pyörii taloudellisen voiton ympärillä ja se on tänä päivänä ihan arkipäiväinen fakta ja toteamus. Liikunnasta ja kilpaurheilusta ja varsinkin pyöräilystä on tullut elämässä menestyneiden keski-ikäisten ja sitä vanhempien keskinäinen vertailuareena, muutaman onnekkaan ja ahkeran juniorin ponnahduslauta sekä ihan kourallisen kansallisen tason lajille omistautuneen elämänurheilijan piiri. 90% kansasta ja potentiaalisesta osallistujajoukosta loistaa poissaolollaan. Lue tätä pienenä provokaationa ja kuulisin mielelläni vastaväitteitä.
Minusta tuntuu että urheiluun ei enää pitkään aikaan ole haluttu matalapalkkaisia duunareita, työttömiä ja opiskelijoita.Opiskelijoita ainakin harrastaa ja lienee halutaan harrastamaan(luo jatkuvuutta).osallistumismaksu on vähintäänkin merkittävä kynnyskysymys,kuitenkin pienin kustannus pyöräkisoihin menevästä budjetista onneksi on näitä halpoja kisoja 30-70 e,riippuen milloin ilmoittautuu. keski- ja ylemmän keskiluokan kuplassa eläville ?????. Liikunnasta ja kilpaurheilusta ja varsinkin pyöräilystä on tullut elämässä menestyneiden keski-ikäisten ja sitä vanhempien keskinäinen vertailuareena,vertaillaan mitä??kilpaurheilu erikseen yleensä huipulla parhaat mitä rahalla saa koska kaikilla ei ole mahdollisuutta kilpailla vaikka olisi halua ja taitoa.
Välikommenttina keskusteluun sen verran, että viimeinenlenkki ja helicomatic laittoivat meikäläiselle mieleiset kommentit. Helicomaticin kirjoitus on suorastaan ajattelemaan saava helmi... Meidän työväen taustaisen seuran järjestämän MTB-kisan osallistumismaksu oli muistaakseni viime vuonna 20€ ja kaksi ihmispoloa hoiti 90% järjestelyistä.