Tais olla Mikko olin sen verran aikaisin siellä.
Tais olla Mikko olin sen verran aikaisin siellä.
Olipa kyllä reissu, hieno maa meillä tässä ja mainion tapahtuman on Mikko järjestänyt. Kiitos.
Oma ajo eteni melkolailla suunnitelmien mukaan, vaikkei ne kovin tarkkoja ollutkaan. Perillä suunnilleen silloin kuin arvelin.
Harvoin näkee noin sujuvasti liikkuvaa paria kuin Raimo ja Esa, yleensä siinä menee säätämiseen tuplasti aikaa. Loppumatkasta tuskin oli paljon apua peesaamisesta, kun tie on tuollainen ja matka alkaa tuntua, niin ilmanvastus ei ehkä ole se isoin vastus.
Hienoja paikkoja ja onhan toi reitti aika kokeneeseen makuun kohdennettu ehkä sinänsä, että sää ja palveluiden vähyys tekee tosta ihan haastavan.
Ruska on muuten vielä värikkäämpi täälä rajan takana, kun on enemmän lehtipuuta.
Seuranta ollut jumissa eilisestä päivästä asti? Jää venäjän seikkailut näkemättä jos ei päivity? Toisaalta, onko siellä rajan takana edes 3-4G:tä? :seko:
Suoraan sovelluksesta näkee ainakin osan nytkin. Kuvassa valkoisella merkatut on tuoreita sijainteja, punaiset 19 tunnin takaa.
https://i.imgur.com/b4jmZH5.png
Joo mun venäjän seikkailu Alkoi mielenkiintoisesti. En huomannut mistään mediasta että raja Joosepin rajaa ei saa ylittää pyörällä. Tullimiehet sanoivat kyllä yleensä joku tulee tankkireissulle ennen puolta päivää ja ottaa kyytiin. Tullimies tarjoili kahvit ja puhuttiin mukavia. Norjalainen paketti auto otti sitten kyytiin ja pääsin rajan yli. Tulli varoitteli että siinä on huoltoasema heti rajalla sitten ei mitään. Ja näinhän se oli 182km nikkelin asti pelkkää metsää ja suota. asumatonta taloa kaksi venäläisen näköistä juoma pistettä......? Tie asfaltilla ensim 130km sitten hiekalla 35km ja loppu asfalttia. Ihan ajettavassa kunnossa eikä suuria kuoppia. Asfaltti Eestin karheaa ja hiekka tie kuorma autojen tasoittamaa. Eli rohkeasti vaan venäjän seikkailulle.
On kyllä ollut hienoa seurattavaa. Kuvittelin etukäteen että kelit aiheuttaa suurempiakin haasteita mutta väärässä ilmeisesti olin. Pitkän matkan pyöräilijät näyttää että vielä on täysin maantiekelit :)
Tuossa rajan ylitystä fillarilla koskeva uutinen, niin ei kaikkien tarvi googlailla: https://yle.fi/uutiset/3-8561869Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arto64
Joopa joo kaksi vuotta vanha juttu ja kyllä ne Suomen puolen kaverit oli aidosti pahoillaan tarjosivat kahvit ja sanoivat kyllä me sut toiselle puolelle saadaan. Venäjän puolella niitä ei kiinnostanut yhtään vaikka ihan selvästi näkivät että tuovat mua yli.toi on suomelta taas sitä pilkun n.......sta.myönsivät kyllä että ihan turha juttu enään. Saa nähdä kauanko kestää kunnes taas pääsee "laillisesti "ajamaan yli.
Samuli ei anna lupaa katsoa kuvia
Kyllä mulla näkyy. Hienoja kuvia :) toivottavasti tapahtuma vakiinnuttaa paikkansa.
Se taitaa olla tää venäjän netti kun ei anna lupaa. Joihinkin sivuihin ei pääse ollenkaan. Isoveli valvoo (putin) 😃
Ruskan viimeiset saapuivat juuri perille ja nyt on alkamassa juhlaillallinen.
Sent from my NEM-L21 using Tapatalk
Onnea kaikille. Hyvää rapsaa tulemaan tänne kun on palauduttu, mielellään faktojen kera. Strava jäljet, ajoajat lepotauot ja ruokailut kiinnostaa kuten myös reitit, fiilikset ja maisemakuvat. Kiitos :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fuuga
Tämän seuranta pääsikin yllättäen unohtumaan. No, otanpa menneisyyden kiinni
tämän illan aikana, kun teinistö näemmä saunoo ennen minua.
Arto64; jatka raporttia tänne tai ihan mihin vain venäjän osuudesta.Ajatko takas etelään saakka venäjälle?
Onnittelut kaikille perille päässeille ja viivalle päässeillekin. Kaikki ei aina mene kuin suunnittelee. Ensi vuonna uusi yritys ja huomenna varovainen lenkki sairastumisen jälkeen.
Lähetetty minun K10000 Pro laitteesta Tapatalkilla
Nikkeli osoittautui kaupungiksi tehtaan varjossa. Se on jäänyt vanhalle neuvostoajalle hienoine keskustoineen mutta muuten rähjäiseen talokantaan. Pe teeman mukaisesti Hanko-petsamo päätin käydä Petsamon luostarissa 34km päässä Nikkelistä. Liikenne vilkasta ja autot viistivät muutaman cm päästä ohi. Luostari löytyi ja olin tehnyt sen Petsamo saavutettu kuvan kera. La aamulla kohti norjaa jossa vielä viimeinen yllätys.Norja olikin tunnin jäljessä enkä päässyt 19km lähemmäksi ennenkuin jouduin odottamaan tunnin puomien aukeamista. Nikkeli on paikka johon ilman brevettiä ei tulisi koskaan mentyä. Hienoa oli kokea venäjän ilmapiiri. Rohkeasti vaan rajan taakse siellä elämä yllättävän normaalia.
Nyt kun kaikki on jo maalissa, niin voi julkaista matkaraporttejaan:
https://ep1.pinkbike.org/p5pb15200768/p5pb15200768.jpg
Kirjoittelen vähän reissuraporttia nyt naisten MM-kisaa katsellessa, siinä kun ei ihan koko ajan tapahdu.
Kuvan mukaisen suunnitelman tekaisin joitakin päiviä ennen lähtöä, ja esitin Raimolle, että miltä kuulostaa.
Suunnitelma sopi hänelle, joten sitä lähdettiin toteuttamaan. Ennen matkaa olin tietysti varannut majoitukset valmiiksi, joten jos suunnitelmassa pysyttäisiin, niin majoituksista ei tarvitse murehtia. Kaikkiin onnistui myös tilaamaan iltapalan, vaikka tultaisiin yömyöhään, ja aamiaisetkin onnistui riittävän aikaisin.
No itse matkaan: Hangosta lähdettiin muutama minuutti myöhässä, kun Mikko tahtoi vielä pitää puheita.
Alun myötätuuleen lähdettiin innolla liikkeelle, ihan alkuun Mikon perässä, mutta aika pian otettiin kärkipaikka.
Haasteellisin navigointi alkumatkasta oli Lohjan paikkeilla, mutta se on Raimolle tuttua seutua, joten mentiin optimireittiä.
Eka pikainen kahvitauko Seisakissa (102 km), jossa oltiin myötätuulen vuoksi n. 40 minuuttia etuajassa.
Seisakin jälkeen ajettiin Samulin ohi, hän ei varmaankaan ollut vielä pitänyt ensimmäistä taukoaan. Tämän jälkeen menikin pitkään ennen kun nähtiin muita osallistujia.
Matka jatkui hyvissä oloissa vauhdikkaasti Mäntsälän Shellille n. Tunti etuajassa.
Nyt en muista tarkkaa kohtaa koska sade alkoi, mutta joka tapauksessa selvästi ennen Kuorttin ABCtä, jossa syötiin aamupuurot ja kuivateltiin kenkiä ja sukkia ja vähän muitakin varusteita. Tämän takia tauko venahti, tuonne tultiin tunti etuajassa, mutta seuraavalla taukopaikalla Visulahden ST1:llä oltiinkin enää tasan aikataulussa.
Myötätuuli kuitenkin jatkui, ja sadekaan ei ollut ihan jatkuvaa tai ainakaan kovin voimakasta, niin Joroisille ehdittiin lounaalle kolme varttia etuajassa. Tämä oli ensimmäinen neljästä lounasbuffetista, jotka oli suunnitelmissa ja kaikki neljä myös toteutuikin.
Sade oli loppunut hiukan ennen Joroisia, ja se pysyikin poissa melkein seuraavaan suunniteltuun taukoon, mutta ei ihan. Kun sade alkoi otettiinkin tauko hiukan aiemmin Seolla, ja siirrettiin seuraavaa taukoa aiemmaksi. Näin aikataulusta ei ollut niin tarkkaa tietoa, mutta alkoi varmistua, että kyllä sinne ensimmäisellä yöpymispaikalle ehditään ja jaksetaan suht suunnitellullisti.
Olikin hyvä, että vaihdettiin taukopaikkaa ennen Kolia, kun Kolinportti ei ollutkaan auki myöhään lauantai iltana, vaikka mainosti niin.
Kolille lähestyminen oli yllättävän mäkinen jo ennen varsinaista Kolin mäkeä. Jyrkimmät pätkät oli ihan lopussa, vielä kun ajettiin ylös kapeaa ramppia hotellin ovelle. Siellä oli vastassa juhlatuulella olevaa porukkaa, joiden ensimmäinen kysymys: Mistä kaukaa ollaan tulossa? No vastattiin tietysti: Hangosta. Sittenhän yksi rouva(?) halusi tarjota meille oluet, ja emme kieltäytyneet.
Kortit leimattiin ja tilattiin sauna lämpöiseksi majapaikkaan, ja hurautettiin sinne vielä n. 30 km.
Saunan lisäksi oli tietysti myös makkaraa ja olutta, ennen hyvinansaittuja n. 5 tunnin unia.
Illalla oltiin kutakuinkin aikataulussa, mutta päädyttiin myöhäistämään aamiaista reilu puoli tuntia, joten seuraava päivä lähti vähän aikataulusta jäljessä, ja edelleen kosteissa merkeissä, vaikka enää ei pitänyt sataa.
Valtimon ABC:lla oltiin melkein tunti myöhässä. Sama jatkui Paltamo Shellillä, mutta siellä saatiin paitsi taas maahamme täyteen puffetista, myös voimahalit kanuunatoveri Tuijalta. Oli siellä Jaskakin, mutta ei taidettu halata ;)
Puolangalla oltiin enää vähän yli puoli tuntia jäljessä, ja pidettiin lyhyt kauppatauko, eikä käytykään pessimistien kahvilassa, jotta ehdittäisiin Tulitaukoon, joka on auki vain klo 20 sunnuntaisin. No pistettiin vähän vauhtia ja ehdittiin muutama minuutti ennen sulkeutumista tuonne, ja saatiin maanmainioita lättyjä.
Iso-Syötteelle oli myös vähän tavoitteena ehtiä ennen klo 22, mutta se ei ollut niin oleellista. Myöhästyttiin vartti, mutta saatiin kuitenkin henkilökunnan kuittaus kortteihimme, vaikka ovet oli jo kiinni, mutta hän tuli jostain sivuovesta ja oli kotiin lähdössä.
Sitten oli vielä pikku 80 km iltalenkki majapaikkaamme, vähän vettäkin saatiin niskaamme. Sitä ennen oli kyllä jo laitettu kaikki vaatteet päälle, kun huipulta laskiessa tuli vähän kylmä, lämpötila oli aika lähellä nollaa.
Ranualla oltiin melkein tunti myöhässä, mutta ehdittiin kuitenkin n. 5 tunnin unet ottaa iltapalan ja suihkun ja housujen pesun ja aamiaisen välissä. Meillähän ei ollut mitään vaihtovaatteita, housut vaan pestiin joka ilta, villapaidat ei pesua tarvitse. Kengät ehti vaihtelevasti kuivua yön aikana, mutta toisaalta jos ja kun Ranualta lähtiessäkin vähän taas satoi, niin kengät kastuu uudestaan.
Ranualta lähdettiin 40 minuuttia etuajassa, kun eihän siinä aamiaisessa tuntia mene. Tuulet alkoi olla jo vähän epäsuotuisia, mutta Napapiirin Shellillä oltiin vielä vähän edellä aikataulua. Lounasbuffetin (olihan niitä 4 eli joka päivä) jälkeen vielä saatiin ketjuihin öljyä, on siis oikea huoltoasema! Käyrämön keitaalla sai taas lettuja, ja varusteitakin taas kuivateltiin, vaikka napapiirin jälkeen näytti keli jo hienolta.
Sodankylässä poikettiin maan (vaiko maailman?) pohjoisimmassa Lidlissä, paistopisteestä poimittiin vähän suolaista ja makeaa, evääksi matkalle pohjoiseen. Seuraava tauko oli suunnitelmissa Kiveliön kalaan, mutta oli vähän epävarmaa, olisiko se auki 9 aikaan illalla. Mainostavat olevansa auki aamusta iltaan. No eipä se ollut, syötiin sitten eväitä pihassa mainosvalon loisteessa.
Saariselälle saavuttiin tunti myöhässä, mutta hyvät taas n. 5 tunnin yöunet ehdittiin ottaa suunnitellulla aamulähdöllä.
Lähdettiin nousemaan kohti pakollisia magneettimäen edestakaisin ajeluita, niin Samuli lasketteli vastaan kylää kohti. Hän oli lähtenyt aikaisin liikkeelle ja jättänyt yöunet väliin lähes kokonaan. Seuraavan kerran nähtiin vielä, kun me oltiin nousemassa magneettimäen loppua ja hän alkoi laskua kohti Ivaloa, oli siis reilun puolituntia edellä meitä tuolloin.
No eihän meillä varsinaisesti kisaa ollut Samulin kanssa, olimme monella tapaa eri sarjassa, mutta mukava että aika monet sai lisämielenkiintoa seurata tätä tapahtumaa, kun kärjessä oli näinkin tasaista "kisailua". Molemmat kuitenkin noudattivat ennalta laadittua suunnitelmaa, tosin Samuli ei ole vielä kertonut mikä se tarkemmin oli.
Meillä tuli ensimmäinen tekninen ennen Inaria kun vaihdevaijerini katkesi. No varaosa oli mukana, ja vaihto sujui ilman ongelmia, oltiin vaan vähän myöhässä Siidan noutopöydän aloituksesta, johon oli aikataulu tähdätty.
Seuraava stintti oli 143 km eli pisin huoltopisteiden väli, joten oli syytä tankata hyvin, ja vielä vähän jälkiruokapullia tarttui matkaan evääksi. Näätämön tie on yksi hienoimmista pyöräteistä, mutkittelee pienempien ja yhden ison järven rantojen tuntumassa. Melko voimakasta vastatuultakaan ei oikein huomannut, kun ihmetteli mikä maisema seuraavan mutkan takaa taas avautui. Jossain vaiheessa huomattiin, että vastatuuli oli rokottanut vauhtia niin, että tekee tiukkaa ehtiä Näätämön kauppaan ennen klo 19 kun se sulkee ovensa. No taas viritettiin paritempokisa kelloa vastaan, ja ehdittiin muutama minuutti ennen.
Sitten todettiin, että enää ei ole kiire, kauppataukokin venyi, kun ei ne ihan heti sisään ehtineitä lähteneet ulos heittämään.
Syötiin osa eväistä kaupan terassilla ja lähdettiin Norjaan. Alkumatkasta nähtiin hienointa ruskaa ja hieno vapaana virtaava Näätämöjoki, mutta aika pian tulikin pimeää, ja saatiin ihmetellä, mistä näitä mäkiä oikein piisaa täällä Norjassa. Alkuun isompaa tosi sileää tietä, mutta sitten loppu 30-40km oli todella reikäistä asvalttia, piti olla täydet valot koko ajan ja ajettiin rinnakkain, jotta pystyi helpommin väistelemään monttuja. Ja tie meni jatkuvasti ja välillä jyrkästi ylös tai alas. Viimeiset 9 km oli soratietä, joka oli vielä monttuisempi, mutta onneksi vähemmän mäkinen. Ketään ei oltu nähty muutamaan tuntiin, mutta maalissa nähtiin sitten Samuli nukkumassa penkillä bivybagissään, ja Inga nukkumassa meidän bemarissa. Oltiin sovittu treffit maaliin puolen yön jälkeen, Inga oli ollut omalla ruskaretkellään. Oli kyllä tosi mahtava hetki päästä perille, eikä tarvinnut enää muuta kuin pakata pyörät autoon ja istahtaa lämpöiseen autoon ja aloittaa kotimatka.
Tässä tallenne ajosta Raimon garminista poimittuna. Sotkamon paikkeilla on pätkä suoraa viivaa, kun Garmin kaatui ja hukkasi sen osan. Kokonaismatka n. 1750 km paikkeilla.
https://connect.garmin.com/modern/activity/1990647664
Omalta osaltani ruska pyöräily oli omien rajojen ja kestävyyden kokeilua. Perjantai päivän olin suosiolla ottanut töistä vapaaksi joten kun lähtö tapahtui klo 19.50. Ei minulla ollut yhtään univelkaa ja olin hyvässä vireessä. Tarkoitus oli myös ajaa ensimmäinen vrk putkeen. Ensimmäisen pysähdyksen tein Nummelan tie 25.sen yö grillillä. Sitä ennen oli poliisit jo ehtineet ajaa vieressä ja kysellä mihin olen matkalla? Kerrottuani tapahtuman luonteen tuli peukkua ja sanoivat hyvää ja turvallista matkaa ootte yksinkertaisesti kovia.myötätuulen siivittämänä matka jatkui 25 pitkin Mäntsälään josta 140 pitkin eteenpäin. 2 tauko Mäntsälän shel. Lahteen saavuttuani alkoikin sitten sade. Sade vai yltyi ja Kuortin ABC. Llä olikin sitten märkä mies. Aamupuuro mahaan ja kohti 5 tietä aina juvalle asti jossa päivällinen. Booking.com toimi Juvalla ja tilasin huoneen varkauden kunnonpaikasta. Klo 17 majoitus ja lepoa. Lähtö seur aamun klo 04 Joensuu tietä. Aamupala jäi syömättä ja hieman alkoi olla jo nälkä kun saavuin outokumpuun juuri klo 08.muffinsi ja kahvi ja kohti polvijärveä sekä kolia. Kolilla nopeat kuvaukset ja eteenpäin alamäessä tulikin sitten Mikko vastaan. Kolin portissa pizzaa ja 5 tietä kohti sotkamoa. Tie oli kuiva ja pyöräily sujui. Munkit ja kahvit valtimoissa. Ajattelin nyt mennään kyllä vielä seuraava yö putkeen mutta......🤣Sotkamossa alkoi hurja vesi sade ja ajattelin ottaa huoneen hotellista mutta hotellin viitat hukkuivat ja jatkoin matkaa. Vesi sade yltyi näkyvyys huononi ja ilmakin kylmeni. Mitä nyt?? Paltamossa pysähdyin nesteen huoltamolle. Joo kiinni tietty !mutta hei tuolla on tupakka paikka johon vois käydä pitkälleen. Mulla oli pelkkä bivy mukana ilman makuupussia. Unesta ei tullut mitään ja kauhujen ja tärinän jälkeen luovutin ja jatkoin matkaa 03.30 Puolankaa kohti. Parempi ajaa kuin täristä ja ihmetellä surkeutta. Puolankalle tuli klo 07.10. Eli ihan liian aikaisin jotta saisin ruokaa tai kahvia. Jaksanko odottaa 45 min? No en. Eli kohti pudasjärveä. Ajoin muutaman km käännyin takaisin pakko saada ruokaa. Mitä nyt? Minne lämmittelemään ja odottamaan kaupan aukeamista? Paikallisella hiihto stadionilla oli alkamassa eläke jumppa. Menin mukana lämmittelemään.oli siinä papoilla ihmettelemistä kun märkä väsynyt likainen pyöräilijä ilmestyy ovelle. Kaupasta aah ruokaa ja taas eteenpäin. Onneksi kävin kaupassa sillä Taukopaikat oli vähissä. Iso syötteelle nopea leima muffinsi ja booking. Com majoitus Posiolla. Lapin satu majatalo otti matkailijan vastaan vaikka klo oli jo 8 illalla kun saavuin sinne. Olin epähuomiossa tilannut huoneen 2 hengelle. Sovittiin lapin sadun venäläisen omistajan kanssa että mulla mennyt sitten pyörä rikki ja en tullutkaan. Sain huoneen yhden hinnalla. Posiolla vuoristorataa pitkin mourujärvelle ha 75 tielle. Kemijärvellä Garmin lopetti toiminnan mutta eihän siinä vaiheessa enään navigointia tarvinnut. Sodankylässä keskustaan ja hotelli. Jälkeenpäin kuulin että olin onnekas kun sai huoneen. Kevitsan kaivoksessa huoltokatkos ja kaivoksen huoltajat varanneet kaikki huoneet. Lähtö klo 04 kohti Saariselkää. Aamu lähdössä hyvät puolensa tuulta ei juuri ollenkaan ja kaikki ns houkutus paikat kiinni. Mm paikka joka mainosti hillalettuja. Saariselän pakollinen reitti ja kaunispään turistirysässä nopea kuva ja alas kylille. Tietysti aikaa meni etsiessä Sokos hotellia. Pienen ajan kuluttua täytyi tarkistaa oliko se sittenkään Sokos hotelli. Eipä tietenkään hoidat club. Leima korttiin ja kiinalaiseen syömään. Siellä istuessani näin randonneurs paitaisia kavereita kävelevän mua kohti. Esa ja kymp oli nähnyt seurannasta että olin siellä istumassa olivat käyneet jo maalissa ja tulivat takasin päin omalla kyydillä. Muutama sana vaihdettiin ja bookin. Com toimi taas ja majapaikka näreniemen leirintä. Ivalosta seur aamuna kohti raja jooseppi ja venäjää..... sen te tiedättekin jo. Venäjän sodasta jäi hyvä ja maailmanmatkaajan mieli. Viimeiset rykäykset vielä gränse Jakobsen. Luulin että kaikki odottavat jo minua ja olisin viimeinen. Mitä vielä.?😃nojapyörä tuli vastaan vaihdettiin muutama sana ja sanoi siellä ylhäällä yksi kaveri. Ihmettelin kukakohan. Kääntöpaikka pyörän kastaminen Barentsin mereen ja loppu. Kun ajoin takas näin jonkun kaverin kävelevän tiellä. Ihmettelin onpas kävellyt pitkän matkan. Mutta sehän olikin elämäntapa pyöräilijä Mikko aggola joka oli yöpynyt metsässä. Kaakao pyyntö oli hieno ele mutta hiki olisi kuivunut. Kaikkiaan olin yllättynyt kuinka helposti pystyin ajamaan pitkiä matkoja päivästä toiseen. Ilmeisesti syynä oli tasainen rauhallinen vauhti. Tämä luo uuttaa intoa ja uskoa omaan tekemiseen. Yritys TCR.ään On edelleen voimissaan. Petsamon luostarin näkijä kiittää Mikkoa todella upeasta tapahtumasta. Ja suuret KIITOKSET myös kanssa pyöräilijöille ootte kyllä ole rotunsa joka ansaitsee patsaan.
Mulla ei kovin tarkkaa suunnitelmaa ollut, kun reittinikin piirsin vasta lähtöä edeltävänä torstaina töiden jälkeen, ennen pyörän huoltoa ja pakkaamista. Perjantaina neljän maissa töistä ja kiireellä junaan Hankoon. Taukopaikkoja ehdin reitiltä selailla sen verran, että tiesin suunnilleen missä ja kuinka tiheässä niitä on, mutten merkinnyt mitään muistiin. Perille oli tarkoitus päästä ti-ke yönä puolenyön maissa. Ainakin alkuun ihan kunnollista nukkumista, viimeisenä yönä ehkä vähemmän, kun voi jo ajaa suoraan perille.
Kiireisen viikon jälkeen alkoi väsy tulla jo ekana yönä. Olin ajatellut ajaa yön läpi, jos tuntuu pirteältä, mutta toisaalta turha pinnistellä vielä alkumatkasta. Parin tunnin torkut jossain ennen Asikkalaa. Nukuin kaikki yöt ulkona, kuten suunnittelinkin. Joustavampaa, ei vaadi suunnittelua eikä maksa mitään. Ja viihdyn ulkona. Kannettavaa toki oli sitten vähän enemmän, muttei silti paljon.
Kolille tulin aika myöhään, mutta virkeänä, kun olin edellisenä yönä nukkunut. Sielä oli innokas kannattajalauma, luokkakokousporukka, kertomassa Raimosta ja Esasta ja kyselemässä suunnitelmia ja muuten tapahtumasta. Tahtoivat kovasti tarjota kaljan. Nukkumaan sitten siihen johonkin Kolin lähelle.
Syötteellekin tulin alkuyöstä. Hienoja nousuja molemmat nämä kontrollit Suomen maisemissa. Pyörästä kuva hotellin ovella, se someen ja aika korttiin. Noin tuntia myöhemmin tuli vastaan jonkun kyläkaupan vieressä kota, johon menin nukkumaan, kun oli vähän sateistakin. Nukuin niin hyvin, että meni vähän pitkäksikin, muttei pahasti. Heräsin kahdeksan jälkeen, jolloin se kauppakin oli jo auennut ja sain aamupalan sieltä. Niin tukevien unien jälkeen ei seuraavana iltana juuri ramaissut, joten tuntui sopivalta ajaa yön läpi, pysähtyen vain lyhyille unille ennen auringonnousua.
Saariselän nousussa tosiaan nähtiin Esan ja Raimon kanssa. Muuten ei alkumatkan jälkeen muita näkynyt. Siitä eteenpäin ajoin aika vähillä pysähdyksillä. Tai aamupäiväkahvit heti Ivalossa, seuraavan kerran Näätämön marketissa. Ateria siinä terassilla ja sitten taas matkaan. Sen verran evästä taas mukaan, ettei ole kiire maalista takaisin Kirkkoniemeen. Hieno tosiaan se pitkä rauhallinen Näätämön tie.
Grense jakobselviin vievän tien viimeinen muutama kymppi tosiaan oli hidasta tai hitaalta tuntuvaa ajettavaa, varsinkin pimeässä. Perille päästessäni katsoin paremmaksi jäädä sinne yöksi, koska tahdoin nähdä paikan, sekä sen tien, päivänvalossa. Ja miksi turhaan sinne kaupunkiinkaan ajelisin väsyneenä keskellä yötä. Todella hieno paikka olikin, arvoisensa päätös tuolle reissulle.
Oliko kaikilla käytössä dynamot vai miten valoon riitti virtaa yöstä toiseen tähän aikaan vuodesta.
Itellä dynamonapa, tosin vittuili alussa kunnes rupes toimii. Varalla oli akkulamppu ja oli käytössäkin.
Lähetetty minun K10000 Pro laitteesta Tapatalkilla
Meillä ei ollut dynamoja, latailtiin akut yötauoilla.
Valojeb lisäksi kiinnostaa mitä majoitusrompetta kannoitte jotka taivasalla nukuitte? Yöt oli kuitenkin nollan tietämillä. Oliko mitää alustaa?
Sent from my ONEPLUS A5000 using Tapatalk
Lamppujen mallitkin ihan kiinnostaa ja kuinka kauan akut kesti/kestää
Sent from my ONEPLUS A5000 using Tapatalk
MTE G33 taskulamppu ja kaksi 18650 akkua a 3400 mAh, lisäksi varavalona USB ladattava, jota en juurikaan käyttänyt. Takavalona USB ladattava jossa ns. päivänvalomoodi eli tehokas vilkku, jota tuli käytettyä lähinnä päivällä viitostiellä, lopussa tavallisena takavalona. Lisäksi kahdella cr2032 patterilla varustettu minivalo, johon ei pattereita tarvinnut vaihtaa.
Ennen ensimmäistä yötaukoa ajettiin lähes puolitoista yötä, jolloin nuo pari 18650 akkua alkoi jo olla aika tyhjiä.
Mulla napadynamo ja valona bush &myeller USB liitännällä. Ei ollut virta ongelmia. Garmin lataus pysyi vaikka välillä joutuu ottamaan irti sateen takia. Vielä varalla oli power back jonka myös pystyy lataamaan dynamon kautta. Kypärässä kiinni USB ladattava pezl reactik lamppu . Se on ehdoton loivassa ylämäessä kun dynamon virta ei riitä ja kun jos joutuu korjaamaan pyörää tai leiriytymään metsässä. Bivy back oli mukana mutta olisin tarvinnut makuupussin ja alustan. Ei tarjennut yöllä.
Myös vaatetus (varsinkin sade-) ja yöpymisvarusteet samoin kuin ruokailusysteemit kiinnostaisi jos vaan jaksatte kirjoitella. Ainakin Sakulla oli ilmeisesti Trangia mukana.
Mulla oli bivi ja makuualustana sellanen foliopintainen ohut solumuovi, jota oon leikannut vähän pienemmäksi, että menee pienempään tilaan. Ja kevytuntuvatakki. Kuten TCR:ssäkin oli. Lisäksi kunnon villasukat ja reilummin vaatetta niin ajaessa kuin nukkuessa käytettäväksi, trikoita, merinokerrastopaitoja ja kurahousut. Pieneen pakkautuva sadetakki ja lämpimät sormikkaat. Parit lämpimät ajosukat. Nukun yleensä aika hyvin viileessä ja missä vaan.
Dynamovalo.
Minulla oli MagicShine MJ-872 etuvalo, jossa oli 4,4 Ah Li-akku sekä "kelvi ja peesivalona" Bilteman USB-ladattava pyörälamppu. Takavalona oli Bilteman USB-ladattava kirppu.
MJ-872:n akku kesti 1-teholla íhan hyvin kun käytin sitä vain etummaisena ajaessani sekä jyrkemmissä alamäissä. Hetkittäin laitoin alamäissä 2-teholle (yhteensä 4 tehoa).
Kelvivalo oli päällä hämärällä ja peesissä ajaessa kun Esan valo riitti hyvin. MJ:n akkua latasin Ranuan yötä lukuun ottamatta joka yö.
Takavalo oli pari ekaa yötä vilkulla ja Norjassa taisi sitten olla koko ajan päällä -moodissa.
Kännykkää ja Garmin Edge 810:aa latasin pääosin tauoilla. Pariin otteeseen varmistelin Garminin virransaantia 6000 mAh USB-virtapankista ajon aikana.
Esa kirjoittikin jo edellä ruokailuistamme lähinnä seisovista pöydistä. lisäksi kävimme toki pullakahveilla/teellä pariin kertaan päivässä ja pari kertaa oli tarjolla lettuja.
Kaupoista ostimme täydennystä muutamia banaaneja sekä karkkipusseja, suklaalevyn yms pientä. Minulla oli mukana myös toiseen juomapulloon laitettavaksi laimeaa urheilujuoma/maltojauhetta. n 70 g / 1 l pullo. Toisessa pullossa oli aina vettä. Kerran ostettiin colapullo, joka lantrattiin juomapulloihin ( 2* 0,75 l + 2* 1 l).
Varalla minulla oli geeli ja lakupötkö. Vain geeli ja pari juomajauhepussia taisi jäädä käyttämättä reissun aikana?
Yöpymisvarusteina minulla oli mukana ohut avaruushuopa ja lyhyet kalsarit ;-) Avaruushuopaa ei tarvittu. Oikeasti se oli lähinnä hätätapauksia varten...
Vaatetta tuli taas yhden talon verran liikaa. Olisi riittänyt yksi kunnon vettä hylkivä takki. Sade kuoritakkia en myöskään tarvinnut. Talvi rukkaset oli tarpeekseen ja niillä ajoinkin sitten kolilta asti. Sukat kastuivat enkä saanut niitä kunnolla kuiviksi joten parin uudet parit salpalinja kaupasta. Villasukat olivat todella hyvä ostos. Ens reissulle riittää yhdet talvirukkaset villasukat ja normi sukat sekä sadekuorihousut. Lisäksi ajohousut ja pitkä merino aluspaita. Turvaliivi oli päällä koko ajan pitämässä tuulta ja sadetta.
Minulla oli dynamovalo (Luxos U), akkuvalo (Piko) ja otsalamppu (Petzl). Dynamo ja otsalamppu toimivat hyvin, mutta toistamiseen Piko haukkasi vettä Kuhmon kaatosateessa. Nähtävästi se saa taas kyydin Saksaan. Onneksi loppumatkasta ei ollut enää sateita niin ei ollut mitään mainittavaa tarvetta Pikolle.
Vaatetta oli paksut lyhyet ajohousut, paksut kokopitkät irtolahkeet, paksut lyhyet merinosukat, merino villapaita (Randonneurs), mission ajotakki (Randonneurs), Mavic vision heijastin-/tuuliliivi, Sealskinzin ultra grip hanskat, lyhyet ajohanskat, lippis, buffi ja varpaanlämmittimet. Nämä olivat päällä käytännössä koko matkan. Lisäksi oli toiset villasukat, toinen buffi, veden-/tuulenpitävä myssy (Löffler) ja ohuet merino linerihanskat. Lisäksi villa-aluspaita, kalsarit ja shortsit taukoja varten, mutta en lopulta kertaakaan käyttänyt mitään niistä. Hotellitauolla (1x) unohdin ne pyörään ja ulkoyöpymisissä oli aina liian kylmä tai märkä, että olisi jaksanut alkaa niitä jumpata päälle vaikka olisi useimmiten kannattanut.
Majoitukseen oli Rab ascent bivy, Rab neutrino 200 makuupussi ja Thermarest neoair xlite. En ollut niitä aiemmin käyttänyt peräkkäisinä öinä, vain yhden yön kerralla. Hyvin ne toimivat. Puolivälissä Pikku-Syötteellä toin ne yöksi huoneeseen kuivumaan. Riittävän lämpimiä ne olivat, mutta olisi tosiaan pitänyt mennä sinne sisälle kuivissa vaatteissa niin ilmasto olisi ollut vähemmän trooppinen. Lämpötila oli makuupussissa ok, mutta muutaman kerran nenänpää jäätyi, kun oli kääntynyt kohti bivyn ilma-aukkoa. Harvoin olen nukkunut millään vastaavalla reissulla yhtä pitkään kuin nyt. Kaikki unet olivat öisin ja pituudeltaan sellaista 4-6 tuntia.
Oma ajatus #ruska2017'sta oli, että mennään reipasta vaan ei näännyttävää vauhtia mukavuusasteen ollessa korkeahko pääosin ulkona nukkuen. Eli ajatus oli tehdä matkaa n. 15 h (250 - 300 km) ja levätä hyvin 9. Pari viikkoa nukuskelin ulkona ja testailin minimivarustusta teltan kanssa. Tuloksena oli että reissu tehdään bivyllä ja Haltin parhaat päivänsä nähneellä 450 untuvamakuupussilla (-5). Ruokapuoli oli tarkoitus hoitaa ostopalveluna, mutta ilta- ja aamupalaa varten mukaan pakkasin 700ml titaaniastian ja 100g kaasupatruunan kaveriksi MSRn pocket rocketin. Varusteista tuli n. 5.5 kg painoa kun mukana oli siviilit sekä mm. talvihanskat ja turkisvuorelliset kengänsuojat.
Reittivaihtoehtoja piirsin muutamia, joista yksi tuli valikoiduksi. Näin jälkeenpäin olisin voinut hieman tarkemminkin utsia reitin varrella olevia 'palveluja' kuten laavuja, kotia sun muita, samoin kuin eri syöttölöiden ja juottoloiden aukioloaikoja.
Pyörän tekniikkaa ei tullut päivitettyä uusia gatorskeja lukuunottamatta. Takapakan koostumusta olisi ollut syytä miettiä, 32-28 kevyimpänä välityksenä ei ollut lainkaan riittävä tälle reitille. Tarvittavat varaosat lähtivät mukaan. Veli tarjosi mukaan itse kasaamansa dynamokiekon ja lampun, joita ilman matkaa olisi joutunut tahdittamaan lataustarpeiden mukaan. Nyt Garmin Epix ja kännykkä latautuivat sillä.
Ensimmäisen yön päätin ajaa läpi. Lohjalla syöty pizza oli aamulla Asikkalassa kulutettu. Alkoi sataa kunnolla eikä ruokapaikkaa tuntunut löytyvän. Läpimärkänä, väsyneenä, kylmissäni ja hypotermiaa peläten jouduin venymään Sysmään asti tärisemään ennen kuin avoin kahvila löytyi. Jotain piti tehdä lämmön eteen, joten päätin koittaa VBLn toimivuutta; Nesteeltä ostin työhanskat, joiden alle korjaushommiin tarkoitetut lateksisormikkaat ja torson suojaksi ohuemman merinopaidan ja paksumman ajo-merinopaidan väliin paikallisesta S-marketista kertakäyttösadetakki, josta lyhensin helman puserokokoon. Lopuksi jalkoihin vedin turkisvuorelliset kengänsuojat. Konsti toimi, lämmöt palautuivat ja ajo alkoi taas sujua. Ensimmäiseksi yöksi tein leirin mäntykankaalle ennen Pieksämäkeä jo kello 19 aikoihin.
Kolin saavutin seuraavan päivän iltana. Edellisen aamun kastuminen ja palelu olivat siinä määrin lyöneet että kun alkoi vielä sadellakin ja olin ohuen ajosadetakkini tiputtanut jonnekin Varkauden ja Joensuun välille, päätin jäädä sisämajoitukseen Kolin Ryynäsen aittaan.
Kolilta läksin kohti Syötettä. Tuuli vaihtui sivuvastaiseksi ja matka tuntui takkuiselta. Viimeiset kilometrit Syötteelle tuntuivat erittäin voimakkaan vastatuulen takia ylitsepääsemättömiltä. Ystäväpariskunnan vartavasten tekemä kannustusvierailu Syötteen huipulle tervehtimään antoi kuitenkin tarpeellisen piristysruiskeen ja ei kun kohti Ranuaa. Syötteellä sain oivalluksen, että perille pääsyyn riittää hyvinkin vain 200 km per päivä eli voisin ottaa hyvinkin lokoisasti ja nukkua pitkiä öitä. Kolme yötä olin jo kulkenut ilman peseytymistä, joten Ranuan edullinen gasthaus oli sopiva valinta yösijaksi.
Ranualta 20 km ymmärsin syyn edellisen illan oudolle äänelle - takaa oli pinna poikki. Rengas lespasi, mutta sillä pystyi ajamaan. Psykologinen paine oli kuitenkin melkoinen kun takana oli painoa muutenkin aika paljon. Rovaniemellä ryhdyin etsimään apuja. Täydet pisteet palveluhalusta täytyy tuon kaupungin alan yrityksille antaa tasapuolisesti; Sportian Samille yrityksestä ja pohdinnasta, Mountain Bike centerille pinnoista ja sille kolmannelle putiikille rihtaamisesta. Pinna kesti loppuun saakka, en tosin enää uskaltanut yhtä isoilla poljinpaineilla ajaa kuin aiemmin. Muutama myöhempi jyrkkä vastainen meni siis tunkkaukseksi.
Asikkalassa saatu märkä ja kylmä oli tuleduttanut ensin vasemman akillesjänteen, jota olin hoidellut Buranalla ja Voltarenilla, ja nyt oli myös oikea liittynyt seuraan. Siksi myös Sodankylässä oli helppo valita hotelli majapaikaksi semminkin kun talo oli täynnä Kevitsan duunareita ja aamupalaakin saisi jo klo 5 alkaen.
Sodankylästä matka jatkui kohti Saariselkää ja Näätämöä. Tässä vaiheessa kirkastui ajatus etten halua viettää akillesten kanssa kaikkia päiviä matkassa, joten päätin ajaa loppuun niin nopeasti kuin mahdollista. Tämä johti reissun toiseksi pisimpään päivämatkaan (313 km), jonka päätteeksi tein leirin Sevettijärvelle.
Norjan puolen ajoa kuvaavat sanat ovat tuuli ja mäet. Ensimmäistä oli voimakasta ja joka suunnasta, mäkiä oli paljon ja isoja. Vähän ennen Kirkkoniemeä yhytin Sakun vaihtamassa sisuria ja jatkoimme loppumatkan löyhällä narulla.
Näin jälkeenpäin toisen tarinoita kuunneltuani ja varusteita vertailtuamme, varusteeni olivat riittävät - jopa ylelliset. Makuualusta vaihtuu ilmatäytteiseen ja pussina olisi saattanut riittää kevyempi kesäpussikin. Vaihdepuoli oli fiasko. Kylmä ja kosteus ovat usein seurana ja niiden yhteisvaikutusta vastaan kannattaisi taistella aktiivisemmin.
Itse nukuin matkassa enemmän kuin siviilissä. Erityisesti leirin tekeminen valoisassa ja aikainen maatepano olivat luksusta. Ehkä unen määrän ja ladatun takia usein vieraaksi tullut ja kauan pysynyt pääkipu loisti poissaolollaan.
Sent from my NEM-L21 using Tapatalk
Minulla oli aika vähän vaatetta mukana ja kylmimpinä hetkinä kaikki oli päällä, mutta ne riitti. Kolme villa-aluspaitaa joista yksi ohut lyhythihainen ja ohuehko villainen ajopaita sekä taskuun menevä kevyt goretex sadetakki, lisäksi koko ajan oli kevyt juoksijan heijastinliivi, joka ei mitään lämmittänyt.
Jalassa ns. kanuunahousut eli normaalit kesäpyöräily bibsit ja paksuhkot irtolahkeet, kylmimmillä hetkillä vetäisin päälle craftin windstopper etumuksella varustetut boxerit ja jos satoi, niin hyvin ohuet nyrkin kokoiseen pussiin pakkautuvat sadehousut. Ne ei olleet kyllä päällä läheskään aina kun satoi, välillä sitä oikein ihmetteli kuinka hyvin tarkenee ihan tavallisilla pyöräilyhousuilla, vaikka sataa ja on vain muutama aste lämmintä.
Sadetakitkaan ei olleet päällä aina kun satoi, ainakin kerran muistan, kun alkoi sataa ja Raimo sanoi, että laitetaan takit, niin kysyin että onko kylmä? No ei ollut, joten jatkettiin. Villapaidat toimii yllättävän hyvin sateellakin, opin tämän Keppanakellarissa kun juteltiin Akkolan kanssa, joka oli ajellut siinä kelissä villapaidassa. Tosin silloin oli kyllä melko lämmintä.
Loppumatkasta minulla oli kyllä sadetakki päällä koko ajan vaikkei satanutkaan. Goretex on kyllä noissa lämpötiloissa ja tuulisella kelillä ihan riittävän hengittävä, varsinkin kun mennään maltillista vauhtia.
Jälkimmäisinä päivinä tuli lähinnä jätettyä varalle yksi aluspaita ja boxerit ja toinen buffi. Sitten illalla kun alkoi tulla kylmä, niin laittoi nämä vielä päälle, niin niillä oli yllättävän suuri vaikutus, tarkeni todella hyvin. Toinen buffini oli speciaali TdT 24h extreme tuulenpitävä malli, joka kommandopipomaisesti puettuna lämmitti mainiosti.
Sukkina oli melko paksut villaiset pyöräsukat, toimi hyvin ja niillä tarkeni, vaikka välillä tauolla niistä sai vääntää vettä pois. Ohuehkot kengänsuojat oli toki myös, ei ihan koko aikaa päällä.
Ja miten viisumin kanssa? Vaadittiinko matkavakuutus? (Arto64)
Muistaakseni venäjän viisumi vaatii matkavakuutuksen, itellä vuosivakuutus.
Lähetetty minun K10000 Pro laitteesta Tapatalkilla
Seuraa Akkolan Mikon ylipitkäksi venähtänyt raportti reisusta. Kirjoitin jo junassa puhelimella kaksi erilaista raportin raakiletta, jotka onnistuin hävittämään, kiitos Tapatalkin erinomaisen käytettävyyden. Nyt tästä tuli niin eksessiivinen että pitää lähettää kahdessa viestissä...
Lähdön päivänä kaikki oli sujunut juuri kuten pitää. Ehkä ensimmäinen matka jonne en lähtenyt viime minuuteilla vaan aikaa jäi joka väliin kunnolla. Sain runsaasti lepoa ja lopputuloksesta päätellen olin valmistautunut retkeen aivan riittävän hyvin. Kuitenkin perjantaina olin joko niin hermostunut, innostunut tai kauhuissani että hampurilainen ja ranskalaiset Eliel Saarisen suunnittelemassa Burger Kingissä teettivät vaikeuksia nielemisvaiheessa.
Pyörä, kuski ja varusteet selvisivät matkasta ehjinä, teknisiä pulmia en joutunut selvittelemään. Gatorskinit 32mm ovat olleet kiekoissa helmikuusta lähtien, eikä niitä nytkään tarvinnut sen enempää ajatella. Kuutisen tonnia renkailla matkaa takana eikä yhtään ongelmaa toistaiseksi. Mukana ollut gorillateippi pääsi käyttöön vain kun vähensin sillä ajokenkien tuuletusaukkojen määrää. Muitakaan yllätyksiä matkan varrelle ei oikein osunut, mutta ajon päätepisteessä vietetyn yön jälkeen silmämunani räjähtivät kun aurinko höyrysti aamukastetta vuorten rinteiltä sekä Venäjän että Norjan puolella. Maisemassa oli järjettömältä tuntuvia mittasuhteita, ruskaa, usvaa, kimallusta ja omakin naamani taisi säteillä.
https://i.imgur.com/iCsW8nah.jpg
Suunnitelman laatiminen: Olin piirtänyt reitin ihan perustyyliin ridewithGPS:sää käyttäen. Lisää tietoa eri teistä ja kiinnostavista kohteista (ruoka) hain Google Mapsista ja kurakartta.net-palvelusta. Pilkoin matkan kahdeksaan pätkään, jotka löyhästi edustivat päivämatkoja, kuitenkin niin että tarkoituksena oli alunperinkin olla joustava. Tein Google Sheetin johon merkitsin lupaavan oloiset taukopaikat ja niiden aukioloajat, sekä näiden väliset kilometrit. Lisäksi etsin laavu.org-palvelusta kohdat, joissa olisi helposti saavutettava laavu järkevässä kohdassa reittiä yöpymisen kannalta. Lopulta näistä kohteista päädyin käyttämään yhtä, eli Portimojärven laavua Ranuan ja Narkauksen puolivälissä. Palveluihin kuuluu juomakelpoista vettä, käymälä ja pöytä jolle levittää kaikki kamat kuivumaan.
Suunnitelman tekemistä helpotti se, että reitin varrella oli monta tuttua paikkaa. Esimerkiksi Rovaniemeltä Inariin kulkevan pätkän olin ajanut juuri viime kesänä, joten tiesin että kyseinen tie loivine mäkineen (poislukien se Magneettimäki) tulisi ajettua varsin hyvällä keskinopeudella ja palveluita olisi tiheään. Lisäksi Rovaniemellä tiesin tuttuja paikkoja kuten ravintola Harunon jonka lounaspuffetista saa varmuudella riittävästi syödäkseen sekä uimahalli Vesihiiden, jossa kävin pikaisesti saunomassa ja pesemässä ajohousut.
Jatkuu...
Varusteet: Maastossa yöpyminen oli alusta asti ainoa vaihtoehto minulle. Sitä muutenkin harrastan vähintään kerran kuussa vuoden ympäri, joten tämä olisi vain yksi tilaisuus päästä retkeilemään vähän lisää. Toisaalta sisämajoittuminen olisi ollut minun matkabudjetillani silkka mahdottomuus.
Bivipussina Mammut Sphere, satasen hinnalla ja alle 300g painolla voin sitä suositella muillekin.
Makuupussina oli Rab Neutrino 400, joka oli omistamistani makuupusseista se kaikkein sopivin, mutta huomattavan ylimitoitettu lämpöarvoiltaan. Pussi on kuitenkin laadukas, hyvin hengittävä ja vettä hylkivä, joten untuva ei imenyt kosteutta itseensä silloin kun makuupussin ulkokangas oli jo kastunut. Pari kertaa pakkasin sen niin että jalkopää oli kostea, kun en käyttänyt aina biviä. Se kuitenkin kuivui nopeasti kun levitin sen mm. Sokos Hotel Kolin saunan pukuhuoneeseen ja lounasravintola Tulitauon terassille napakkaan tuuleen. Neutrino 400 on painoltaan vain 805g, siitä kevyempi versio Neutrino 200 jota mm. Mikko Mäkipääkin käytti samalla keikalla painaa 580g ja olisi varmasti ollut sekin enemmän kuin riittävä näihin yölämpötiloihin. 800 grammaa ei kuitenkaan ole paha painoltaan, mutta aika iso mötkö se kyllä on kun untuvapussia ei suositella pakattavaksi liian tiukkaan pakettiin.
Makuualustana käytin uskollista Exped Airmat Lite UL 5 M puhallettavaa 0,5L limupullon kokoon pakkautuvaa ilmapatjaani. Pohdin sen ja folioidun 6mm solumuovin (vrt. Samuli Mäkinen) välillä, mutta totesin että solumuovi olisi nyt turhan iso möykky ja olen viime aikoina jo kovasti tottunut tuohon ilmatäytteiseen, etenkin jos alustaksi sattuu tarjoutumaan laavun lautapermanto. Talviretkeilyssä käytän näitä kahta päällekkäin, se riittää kohtalaisen mukavasti vielä -20°C öissä hangilla.
Kaasupoltin tuli mukaan lähinnä siksi kun ei se juuri mitään painakaan. Aiemmin pitkillä reissuilla on mukana ollut Jetboil jolla valmistaa ihan oikeita aterioitakin. Tällä kertaa otin kuitenkin vaatimattomammin Varustelekan 0,5L teräsmukin, 100g kaasupatruunan sekä Motonetin titaanisen 40g painavan polttimen. Tämä on tukevan oloinen, hintaisekseen todella kevyt laite joka sopii mukin kanssa hyvin yhteen. Olen kuitenkin huomannut että ainakin Coleman-merkkinen kaasupatruuna jää tämän polttimen kanssa avautumatta. Polttimen kierreliittimen sisällä oleva tappi on vähän pienempi kuin muissa vastaavissa keittimissä ja tohoissa, joten se ei paina em. patruunan venttiiliä auki. Mutta ei se mitään, tällä reissulla tiesin pärjääväni yhdellä patruunalla joka oli Primus tai Jetboil, kuitenkin kotona testattu että toimii. Kaasua kului 68g jolla valmistin kaakaoita illalla, kahvia ja puuroja aamuisin. Lisää kaasua olisi saanut melkein joka pitäjästä, pohjoisesta helpommin kuin etelästä. Valitettavasti noiden markettien kaasupatruunat ovat yleensä alkaen 400g joka ei mahdu mihinkään ja painaa.
https://www.dropbox.com/s/rl125gfmiz...02337.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/rl125gfmiz...02337.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/rl125gfmiz...02337.jpg?dl=0
https://i.imgur.com/7IAXheam.jpghttps://i.imgur.com/yN1GqhLm.jpg
Kylmyyteen olin varautunut kahdella pitkällä merinokerrastolla ja yhdellä lyhythihaisella merinopaidalla. Yksi kerrasto oli ensisijaisesti korvamerkitty yöpymiseen, että hikisenä tai sadepäivän jälkeenkin saisi kuivaa päälle. Selvää kuitenkin oli että mikäli menisi pakkasen puolelle jossain vaiheessa niin kerroksia tulisi lisää. Kahtena yönä ajaessa tulikin pidettyä molempia tykkejä päällekkäin ohuiden tuulihousujen alla, joita käytän aina talvella ajaessakin. Kaatosateen varalta mukana oli vedenpitävät sukat joita käytinkin kahtena päivänä mutta ilmankin olisin pärjännyt. Ne ovat hyvä keksintö! Toinen varuste rankkaan sateeseen oli Varustelekan sadeviitta, jonka kotona opettelin fiksaamaan niin että se pysyy ohjaustankon ja satulan päälle vedettynä ajokuomuna. Tätäkin pääsin testaamaan Lahteen ajaessani. Tämän varusteen ajatus oli myös täydentää bivin tarjoamaa sateensuojaa sitten jos todella ikävä paikka iskee. Että on joku paikka jossa availla majoittumistarvikkeet ilman että ne ehtii siinä 2 sekunnin aikana kastua läpimäriksi. Sadeviitta painaa 400g ja vie jonkin verran tilaa, joten mietin kannattiko se olla mukana. Jos olisi todella kovaa keliä pukannut niin en varmaan kyseenalaistaisi. Tällä keikalla se kuitenkin oli enimmäkseen kuollutta painoa, kuten oli kyllä EA-laukkukin. Mutta eipä ensiaputarvikkeidenkaan käyttöä ole tarkoitus joka reissulla päästä harjoittelemaan.
Ajovarusteina oli yli-polven olkaimelliset ajohousut, jotka olivat paras valinta tuulisina päivinä jolloin polven kylmettyminen oli riski. Niiden kaverina lyhytlahkeiset bokseri-ajohousut joille kilometrejä kertyi hieman enemmän. Lähinnä koska niiden kanssa on niin paljon helpompi hoitaa biologiset tarpeet. Ajopaitana villainen Randonneurs-paita pitkillä hihoilla, viime kevään tilauksesta. Yksinkertaisesti varma valinta juuri tällaiselle matkalle. Takkeina ohut Sportful-takki joka pitää jonkin verran sadetta, sekä Chrome Wind De Haro 2.0 tuulitakki, joka on suunniteltu kaupunkiin mutta joka on mm. talviretkeilyssä osoittautunut loistavaksi, koska se ei hiosta ollenkaan, mutta hupullisena suojaa hyvin kylmältä ja tuulelta myös taukoja pitäessä. Kaksi erillistä tuuli/sadetakkia kuulostaa liioittelulta, mutta olen todennut että mukaan kannattaa ottaa sellaisia varusteita joita tykkää pitää. Alle 200g painoisia takkeja voi ottaa mukaan kaksi, jos ne tarjoavat edes hiukan toisistaan poikkeavia ominaisuuksia.
https://i.imgur.com/8JVwBbUm.jpghttps://i.imgur.com/yE2nC0sm.jpg
Fiilikset: Tällä hetkellä ollaan todella korkealla. :o Ennen lähtöä oli paljon epävarmuutta koska palautumiseen ei ole ollut paljoa aikaa. Pyöräilen myös työkseni (pizzaa ja sushia nälkäisille) joten tuntui siltä että jos en saa levätä kunnolla, jää reissu sikseen. Mietin ennakkoon että meneeköhän tässä (taas) terveys ja elämänhalu seuraavilta viikoilta. Kuitenkin lähtöpäivään mennessä olin saanut jaloille ja mielelle lepoa joten Hangossa en olisi enää millään malttanut odottaa lähtömerkkiä. Seuraavat pari päivää tuntuivat pitkiltä, välillä oli mahtavaa ja hetkittäin ei. Raskainta oli ajaa Kolilta Puolangalle ja seuraavana päivänä Syötteelle. Tällä välillä ei ollut erityisen hienoja hetkiä, vaan pieniä ilkeitä mäkiä ja itsepäinen 5-7m/s vastatuuli, myös yöllä.
Meininki muuttui koska Syötteellä oli paljon ihasteltavaa, nousu sinne oli kaikin puolin antoisa kokemus joka tuotti mielihyvää. Maisemat paranivat huomattavasti. Syötteeltä kohti Ranuaa lähtiessä alkoi myötätuulen osuus jonka halusin nyt hyödyntää täysimääräisesti joten ajoin pitkälle yöhön. Ensimmäiset porot kohtasin niin että ne seisoivat täysin pimeällä tieosuudella ja ensin säikähdin vietävästi kun etulyhty paljastaa neljä valkoista jalkaa keskellä kaistaani eikä mitään muuta näy pitkään aikaan. Yksin yöllä ajaetta mulla on pieni taipumus säikkyä outoja tapahtumia. Ranuan ohi ajaessa koin että ajo menee hienosti, sillä nyt oli lähiseuduilla muitakin ajajia. Tähän asti olin ajanut keskivaiheilla ajavan ison joukon ja perää pitävien puolessa välissä. Vaikka kyse ei ole kilpailusta niin myönnän että sillä oli iso vaikutus siihen miten koin tähän asti suoriutuneeni ja niinpä jaksoin pitää hyvää vauhtia yllä vielä pari tuntia Ranualta eteenpäin yön halki. Tästä vaiheesta alkaen aina Sevettijärven maisemiin asti minulla ja Fuugalla oli sellaista peliä että nähtiin jossain matkan varrella aina pari kertaa päivässä tai sitten mentiin toistemme ohi kun toinen oli jo/vielä nukkumassa.
Loppumatkan kuittaan toteamalla että olosuhteet olivat paranemaan päin, vastatuulesta tai sateista ei tarvinnut enää huolehtia, ajamiseen tuli sellainen rutiini että se hoitui ilman enempää ajattelua kuin itsekseen, syöminen ja juominen alkoi toimia hyväksi havaitun kaavan mukaan. Tie oli puolen välin jälkeen enimmäkseen tuttua, eikä se Kaamasesta itään lähtiessäkään paljon yllätyksiä tuonut, paitsi tietenkin ne revontulet joiden alla sain taittaa matkaani pari tuntia aivan rauhassa. Olinkohan ainoa joka pääsi havaitsemaan aurora borealiksen tämän reissun aikana? Norjan Etelä-Varanki oli uutta aluetta mutta muistutti viime kesän maisemia Gamvikissa. Tosin nämä mäet päästivät sentään vähän helpommalla, pahempaankin olin osannut varautua vaikka reitin viimeinen 20km olikin se kaikkein pisimmältä tuntuva.
Vasta päätepisteeseen saavuttuani, kiireen, kireyden ja suorituskeskeisyyden kaikotessa korvien välistä, aloin olla aidosti avoin sille että tuo ympäristö johon olimme ajaneet oli oikeasti ainutlaatuinen. Pääsin perille suunnilleen ajassa 167 tuntia, kellon tullessa seitsemän illalla, pimeän laskiessa ja tuulen pauhatessa yli vuorten. Jäin jäämeren rannalle yöksi, nukuin 11 tuntia ja heräsin pari tuntia ennen herätyskelloa auringon noustessa. Kiireetön aamu ja rauhallinen rullailu majatalolle olivat loputtoman mielihyvän lähde jotka kruunasivat koko hienon ajotapahtuman.
https://i.imgur.com/YiEubiCm.jpg?1https://i.imgur.com/D53KTXTm.jpg
Kuvia, videoita ja sekavia ajatuksia matkan varrelta Instagramissa: will_take_a_while ja #ruska2017