Oho, en muistanu et gallupeille on oma osastonsa, Sorry! Mut antaa mennä nyt täällä kun liittyy tähän kehittämistopiciinkin...
Printable View
Oho, en muistanu et gallupeille on oma osastonsa, Sorry! Mut antaa mennä nyt täällä kun liittyy tähän kehittämistopiciinkin...
Annetuista vaihtoehdoista 2 ja 75km. Tai asteikkoa vapaasti soveltaen: 1,7 ja noin 3h rykäsy.
Vaihtoehto 1 ja 25km
Vaihtoehto 2 ja 60km vähintään, eikös säännötkin matkasta tai kestosta jotain tollasta sano, ja tais jotain mainintaa olla kierroksen pituudesta.
Siis esimerkki ei ole maracupiin kuuluva ja on muutenkin lajiliiton ulkopuolelta järjestettävä😎... Mutta sovitaan, että kun 25km on kierroksena liian lyhyt sääntöjen mukaisesta marathonista puhuttaessa, niin tarkoittakoon se 30km jne. (60km ja 90km). Eli maracupin ja SM-kisojen kiertäjätkin äänestykseen mukaan!
1,8 ja 25/30km
2 ja 30km ja puuttuvat merkit
1 ja molemmat käy 30 sekä 60 km. Jos pakko päättää niin sanon 30km
1 ja 30km.
Mitäpä vielä?
Tokihan matkavalintaan vaikuttaa teknisyyden lisäksi myös korkeuserot, mutta olkoon esimerkki vaikka kotimaista keskitasoa (n. 500 nousumetriä/kierros, vai?). Keskitytään kyselyssä kuitenkin enemmän alustaan (eli jäykkäperää vai täysjoustoa vaativaan suosikkialustaan... ei tarvitse mainita kumman kalustoversion omistaa, vaikka kyllä senkin saa kertoa ja usein sen voi vastauksesta päätellä:) Toisaalta monethan omistavat molemmat maasturityypit).
1 ja 50 - 70km
Loppukiri äänestykseen. Muutimme matkoja siten, että 25km=30km, 50=60 ja 75=90 eli kumpi vain käy... Ja maracuppilaisetkin pystyvät äänestämään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pete Riemu
Sanotaanko, että vaihtoehtojen 1 ja 2 välistä ja 60km
Äänestys on päättynyt! Kaikkiaan 12 foorumilaista antoi äänensä kuulua. Ei siis suuri otos, mutta jotakin osviittaa antaa mielihaluista. Otin vapauden tulkita äänet seuraavasti: Alustavaihtoehto 1 sai 6,5 ääntä, 2 sai 5,5 ääntä ja 3 ei saanut yhtään ääntä. Matkavaihtoehto 30km sai 6 ääntä, 60km sai 5 ääntä ja 90km 1 äänen. Ja sitten vaan kommentoimaan...
Tuo kolmosalustan äänettömyys forumilla on ymmärrettävää, koska sen kannattajat eivät ole yleensä foorumiin liittyneitä. Saattavat osallistua kyllä helpompiin MTB-tapahtumiin, jos ei tarvitse matkustaa, mutta eivät ole niin paljon haksahtaneet lajiin kuin monet meistä. Joka tapauksessa itsekin tunnen muutamia maantiepyöräilijöitä tai tavan ulkoilijoita, joita saa narrattua korkeintaan puru/kuntorata- tai hiekkatiealustalle.
Suomen maastotapahtumat/kisat on kyllä kivoja ja turvallisia.
Tartun rattamaratonilla on niin paljon jengiä radalla että pelottaa.
Kiitos hienosta cupista! Tässä vielä M15-juniorin kuvaus ratakierroksesta viimeisen osakisan kilpailutilanteessa. Harmi vain kun meitä takarivin taaveja ei näy kuvissa. Yksi tyylikäs sähköpyörällä ohittaja näkyy kyllä puolivälin raskaimmassa nousussa:) https://www.youtube.com/watch?v=5ZV2Q0D70kELainaus:
Alkujaan tämän lähetti speteke
Monien menneiden vuosien tangon ylilentojen ym. lisäksi satutin viime viikolla solisluun/olkapään tietämiltä jotakin kun yritin hypätä kaksipattisesta hyppyristä molempien yli. Onneksi iskareissa oli kovat ilmanpaineet kun eivät täysin pohjaan jysähtäneet hypyn jäädessä vajaaksi, mutta lähes seinäpysäytys oli kyseessä. Samalla lenkillä pyörä hyppäsi eräässä kaarteessa olevassa hypyssä melkein puuta päin. Taas vahveni ajatukset lajin vaaroihin liittyen turvallisuuden parantamiseen kisoissa.
Eräs minua tuplaten kovatasoisempi pyöräilijä jätti XC:n koska yksityisyrittäjänä ei ollut varaa loukkaantua. Hän hoksasi että riskit itsensä satuttamiseen olivat melkoiset maastopyöräilyssä. Kyllä, vaikka hänen ajotaitonsa oli huippuluokkaa.
Toisaalta maastopyöräily on huippukivaa. Siksi "PR" - miehenä politikoin turvallisten maastokisaratojen puolesta ettei kenenkään vaarallisuuden takia tarvitsisi lajia jättää. Ja omia valmennettaviakin on helpompi laittaa kisoihin jos ei tarvitse olla sydän syrjällään. Tekniset nousut eivät pelota, mutta laskut kyllä.
Sydäntäni lähellä on myös Jokkis MTB. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Kuntosarja, jokkissarja, puolikas, puolimaraton, harrastesarja. Sama asia eri paketissa. Jos jossakin alle 200km:n säteellä on halukkuutta järjestää ihan pelkkä Jokkis MTB - kisa, johon voisi tyyliin vasta-alkajasta Vastarantaan osallistua kuka vaan samaan lähtöön, voisin harkita ahkerasti tulevani mukaan talkoisiin:) Vähän jo kulissien takana ehdotinkin monien ulottuvilla olevaa päämajakaupungin suuntaa....
Kysymys: olisi kiinnostusta järjestää kisat, mutta reitillä eri maanomistaja on n. 15, ja kaikilta on todella vaikea saada puhelinnumeroja, vaikka osoite on. Osa omistajista voi olla jo kuolinpesiä. Jos kaikille lähetetään kirje niin tuskin kaikki vastaavat.
Miten toimia että saadaan luvat kuntoon?
Niin, tuo sama ongelma esim. yhtäjaksoiselle 20-35km:n reitille jäytää täällä meillä päinkin. Ainut ratkaisu on ajaa yleisöystävällisesti lyhyempää kierrosta useammin ja/tai käyttää kunnan, valtion, metsäyhtiöiden maita. Olen suunnitellut Imatralle lyhyen jokkiskisakierroksen kunnan maille suihkujen, pukukoppien ja parkkipaikan äärelle. Vihreää valoa tuli saman tien maankäytölle ja kisalle kunnalta kuten Ukonlinna MTB:ssäkin pari vuotta sitten. Nyt on toinen kohde kyseessä. Pitäisi vain saada muutama sitoutunut ja positiivinen (Paloski MTB:n tyyliin) messiin... se onkin jo vaikeampi yhtälö. Edelleen pidän kuitenkin sitä Mikkelin seutua tällä kolkalla Suomea parhaimpana sijaintinsa puolesta:)
Joskus anteeksi saa helpommin kuin luvan...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lukija5
Ja joskus se jääkin sitten viimeiseksi kisailuksi niillä main.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tuomas
Mä joudun töissäni kyselemään kirjalliset* luvat erinnäislle toimenpiteille. Ihan tuttua tuo ettei kaikkia maaomistajia tavoita puhelimitse tai osoitetietoja löydy. Googlella tai FB:lla voi löytyä henkilön työpaikka tai muu yhteys ellei ole pekkavirtanen ja sitten voi tiedustella mahtaisiko olla tavoiteltu henkilö. Joskus on käyty ovikelloakin soittamassa. Kuolinpesillä on muuten aina jokin edustaja/edunvalvoja/yhteyshenkilö.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lukija5
Viime kädessä siirrytään naapurikiinteistölle jos luvan antajaa ei kerta kaikkiaan löydy. Erittäin harvoin on näin pitänyt tehdä.
*suulliset luvat on helppo kiistää tai "unohtaa".
Näin on vähän ajateltu, mutta jos kaikilta pitää saada vielä nimikirjoitukset erikseen sen sijaan että voi suullisesti asian hoitaa niin mennään jo sen verran toimenpiteitä vaativaan hommaan jossa onnistumistodennäköisyys jää pieneksi.(paperi jää palauttamatta jne., henkilö on ulkomailla jne, jokaista tontin omistajaa ei saada kuultua, mieli muuttuu ja joku spesifinen kohta ei lapussa käykkään)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Kaupunki alustavasti positiivinen asian suhteen.
Jos nyt pari isointia maanomistajaa saa mukaan niin homma helpottuu aika lailla.
Täällä maalla, yksi parhaista tietolähteistä on naapurimaanomistajat. Tietävät aika hyvin naapuripalstojen omistajat, monesti myös puhelinnumerot. Hankalampien henkilöiden kohdalla, kun ei ole lupaa meinannut irrota, on naapuri saanut sen puhuttua meidän puolesta.
Ja kun kyse on ollut kelkkaurista, niin luulisi fillari radalle saavan luvat helpommin. Kunhan sovitte, kuka on vastuussa roskien keräilystä.
Pyssymäen reitillä on noin 40 eri maanomistajaa. Suunnitelmaa jouduttiin kahdesti muuttamaan alkuvaiheessa kun lupaa ei saatu ja nyt valmista reittiä siirrettiin myös kaksi kertaa maanomistajan toiveesta. Salapoliisityötä on saanut tehdä. Apuja löytyy maanmittauslaitoksen ilmaisesta karttapalvelusta mistä löytyy kiinteistön rajat ja kiinteistönumerot. Kaupungin maanmittauksesta sitten selviteltiin numeroiden perusteella maanomistajat. Myös paikallinen metsänhoitoyhdistys tietää aika hyvin maanomistajia, unohtamatta naapureita. Reitin suunnittelussa ja toteuttamisessa riittä ihan hel**tisti hommaa, mutta hyvä reitti, tapahtuma ja iloiset käyttäjät palkitsee työn.
Jos kaikilta saitte vielä kirjallisesti luvan niin aikamoinen homma. Nostan hattua.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti konaworld
Pari kisaa on jouduttu jättämään tekemättä kun lupia ei maanomistajilta herunut, toisessa ei edes yritetty kun pari sanoi että tuo ja tuo ei varmana anna.
Ilman lupia en ikinä lähtisi järjestämään.
Kisa-aamuna traktori poikittain reitillä olisi kiva ylläri...
Maalla etenkin naapurustolta kannattaa kysyä kontakteja ja kysyä apuja. Sillä on iso merkitys, että kuka kysyy miten.
Kenttäkäynneillä tulokset ovat usein paremmat kuin kirjoituspöydän takaa.
Kaupunkien läheltä löytyvät hourupäisimmät. Joskus virallisen tahon epävirallinen neuvo on ollut reitittää suunnitellusti, mutta jättää sekopäisimmät tahot kommentoimatta "kun siitä tulee vaan kaikille paha mieli" �� . Näissä tapauksissa taustalla on ollut ulkoilijoiden häirintää, ojien kaivamista ja naulojen kylvämistä...
:) Maastopyöräreitistön työpajassa käydessäni sain huomata, että kyllä se on vaikeaa omistaa maata... Kauhea pelkotila joillakin. Voittaisinpa ejackpotista 90milliä. Ostaisin reilumman palan metsää 70millillä maastopyöräilyn ym. ulkoilun käyttöön;) Voisihan se olla, että jos oikeasti omistaisi noin paljon metsää, ei yöllä saisi nukuttua kun pelottaisi jos joku vaikka katkaisisi oksan yksityismaillani kesken unetonta yötäni. Toivottavasti näin ei kävisi, vaan pysyisin lupauksessani. No, ei taida olla pelkoa siitä kun en ole koskaan ejpottia pelannut :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tuomas