Kaikkein ratkaisevinta on mielestäni alkuperäisen äänitteen soundi. Paskasta ei saa konvehtia tässäkään tapauksessa. Konvehdista sen sijaan helposti loihdittua paskan.
Joskus joutuu tekemään kompromisseja ihan vaan sen takia, ettei saa raitoja asetettua lähellekään samalle viivalle äänen, noh sanotaan vaikka perusvoimakkuustason osalta. Näin esimerkiksi Dire Straitsin On the Night Livessä - remasteroidun saa säädettyä huomattavasti lähemmäs muiden levyjen raitojen volyymiä, vaikka muuten mielummin ei-remasteroituna kuuntelisin.
Ongelma ilmenee siis tietenkin vain soittolistoilla, mutta kun aina kuuntelen niitä työmatkoilla ja muutenkin, niin minkäs teet.

