Printable View
Tarkennat sen verran vielä että kyseiset kumit kyseisellä exo casingillä, toki toimivat DH kumeina jos DH casing. Mut suht rullaava tuo DHF esim on ja maailman matkituin maastorengas kuvioltaan, eli varsin toimiva. Käyttötarkoitus sit casingin mukaan :) Tuntuu monet säikähtävän tota mallinimeä niin piti tarttua siihen, toki kuviokin on vähän rouheemmasta päästä, että ei mikään xc kumi kevyelläkään casingillä :)
DHF oikein hyvä eturengas melkein mihin vaan käyttötarkoitukseen maastossa, etugummi kun ei juurikaan rullaavuuteen vaikuta ja pidosta on pelkkää plussaa. DHR:n vaihdon kevyempään kuvioon takana toki ymmärtää perus polkuajoon.
Kobain oli myös itsellä kiikarissa jo hinnankin puolesta mutta kun ei ollut saatavilla niin kyllästyin odottamaan, fiksu kokonaisuus kyllä. Hienolta näyttää.
Osunee kategoriaan, kuvassa myös tyypillinen kotimainen allmountain-ajomaasto :)
https://i.ibb.co/DRCx1Jn/20211013-164311.jpg
Hienolta näyttää! Myös kotimainen polku ansaitsee pisteet. :D
Saataran hieno ja maasto on mikä on kuhan täysiä vetää niin ihan sama.
Hiukan ohi aiheesta, mutta pistänpä silti.
Tähän asti olen ollut vanhan liiton XC geometrian kannattaja, mutta kaippa tässä on korjattava omaa mielipidettä. Lähinnä satulakulman ja reachin osalta. Ajelin tavan läskillä rauhallisen gravel-henkisen lenkin ja samalla tutkailin ajoasentoa omaan 29” jäykkäperään verraten. Ja havaitsin kuinka helpon, mukavan ja tilavan oloinen se oli. Sitten kotona rullamitta käteen ja vertailemaan. Niin läskissä keskiö-ohjaustanko väli oli 4 cm pidempi kuin XC:ssä ja satulan kärki 2,5 cm keskiön takana kun XC pyörässä satula oli 4,5 cm keskiön takana. Muuten ohjaamo on samoissa mitoissa, eli satulan kärjestä tankoon on 53 cm.
Eli jos tässä runkoprojektia itselleen katselisi, niin minäkin alan kallistua jyrkän satulakulman ja pidemmän reachin kannalle. :)
Kannattaa myös huomioida loivempi keulakulma. Se on se mikä on muuttanut ehkäpä eniten pyörien suuntausta. Loiva keulakulma tuo selkeästi helpompaa ja vakaampaa ajoa kunhan siihen tottuu. Varsinkin uudet "aloittajat" hyötyvät tuosta ominaisuudesta paljonkin mitä nyt porukkalenkeillä huomaa.
Missä vaiheessa keulakulma on liian loiva?
Mulla oli joku vuosi sitten dartmoor primal ja ostin sen kun jäykkäperäiset oli in ja ajattelin sen olevan oiva yleispyörä. Bike parkissa ei tullut käytyä ja perus poluilla ajeluun primal ei kääntynyt kuin oli XC vehkeissä tottunut. Täpäriin tottuneena reidetkin oli kovilla vaikka loiva keula alamäessä kiva olikin.
Välillä tuntuu keskusteluja seuratessa, että mistään muusta ei osata puhuakaan ,kuin keulakulmasta.
Keulakulmissa kannattaa muistaa myös täpärin ja jäykkäperän ero: koska jäykkäperä joustaa vain edestä, niin pyörän päälle istuessa keulakulma ja satulakulma jyrkkenevät. Täpärissä menee yleensä toisin päin. Siksi täpäriä loivempi keulakulma on jäykkäperässä ihan perusteltu.
Niin liittykö tuo tarina nyt keulakulmaan? Tuskin tuossaa primalissa ollut liian loiva, 2019 mallissa 66 astetta. Sama kulma näyttäis olevan myös uusimmassa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti #78
Ja tuo ajelu ottaa sen aikansa että siihen loivuuteen tottuu. Ensimmäisessä taisi mennä 6kk, nyt uudelleen taas opettelemassa. Jos nyt hyppää tuon läskin ohjaimiin jossa kulma taitaa olla 68.5° niin pelottaisi pitää samoja vauhtia polulla mitä tuolla Polella.. Toki läski kääntyy paikallaan vs Pole,mutta tuon kääntyvyyden kanssa oppii elämään.
Juu en tiedä millä keulan pituudella toi 66 on annettu, mutta varmasti niitä luokkia 150mm keulalla. Kun esim monessa Polessa keula on vielä huomattavasti loivempi niin ei varmaan käänny sen herkemmin. Tottumis kysymyshän se varmasti on ja kääntyvyyteen/käytökseen vaikuttaa moni muukin asia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sambolo
Pistänyt vaan silmään että keulakulma on se mitä katsotaan ja mitä loivempi sen parempi.
Loivalla oppii ennakoimaan ja kiertämään suht nopeeta. Yhden kauden jälkeen menee niin polut kuin alamäet.
Ei ole tarvinnut opetella loivaa kulmaa varten mitään, enkä myöskään hahmota yhtään mihin viittaatte kääntymisongelmilla, en tunnista ongelmaa :D Tosin jäykkäperää mulla ei enää ole, paitsi jyrkkäkeulainen dirtti.
Mitä loivempi, ei tosiaankaan tietenkään automaattisesti parempi. Testasin joskus Hello Davea joka on esimerkki "more is better"-tyylisestä ajattelusta mitä tähän aiheeseen liittyy ja se oli aika karsea pyörä ajaa missään muualla kuin hissipyöräillessä ja sielläkin tuntui että olisi kaivannut tarkempaa ohjausta. Olisi toiminut tosi hyvin maailmalla jossa ränni on 5km pitkä ja bermit loivia ja nopeita mutta ei niinkään härmäläisessa 200m laskettelurinteessä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti #78
Olen tehnyt vahingossa myös pientä empiiristä tutkimusta klassisesta trailajosta kun olen ajanut useasti yhtä XC/trail tyyppistä 25km MTB reittiä lähikansallispuistossa (hyvin klassinen sisäsuomalainen reitti joka sisältää vähän kaikkea mitä suomalainen luonto tarjoaa polkujen ja pinnanmuotojen puolesta) tällä omalla all mountain pyörällä ja kaverin puhdasverisellä XC pyörällä (jonka keulakulma lienee 69 pintaan) ja jälkimmäinen oli paljon parempi taas siinä hommassa. Loivasta keulasta ja pitkästä rungosta oli lähinnä hyötyä vaan niissä alamäkiosuuksissa jotka on perussuomalaisella traililla jotain kämäisiä 10-50m pitkiä ja ne voi ihan yhtä hyvin ajaa yhtä kovaa millä vaan XC pyörällä jos osaa yhtään ajaa. Loput tasamaan kivikkojuurakkopoluista eli about 80% kokonaisuudesta taas oli paljon miellyttävämpää vetää jyrkkäkeulaisella XC pyörällä koska ohjaus on tarkka laittaa kivin välistä sekä paljon nopeampi keskari johtuen kevyestä ja rullaavasta pyörästä.
Käyttötarkoituksensa kaikilla pyörillä ja geoilla. Kannattaa miettiä missä ja mitä lajia oikeasti ajaa eikä specsata pyörää sosiaalisen median tai jonkun oman ideaaliminän mukaan.
Aamen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hitlike
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
Kyllä mä lisään tohon vielä ultimaattisena ja absoluuttisena totuuna että "Down country"-pyörä on, typerästä nimestään huolimatta, Etelä-Suomeen paras pyörätyyppi. Piste. [emoji1318][emoji38]
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
Jo on "todisteet", aamenet ja halleluujat. Kannattaa kokeilla loivaa ja pitkää omiin ajoihin, ja tehdä sitten johtopäätökset.
Omissa kokeilussa 69 asteinen XC pyörä sopi lähinnä kuntoradoilla ajeluun. Poluilla niin kiikkerä kampe että lähti myyntiin eka kesän jälkeen. Kaiken minkä tuollaisella ajaa voi ajaa ihan hyvin jo cyclolla.
[emoji2361]
Tärkeintä kait tässäkin ketjussa on provokaatio ja mielensäpahoittaminen...[emoji1787][emoji1787]
Parin viime vuoden aikana ajanut samoja polkuja patarautasinkulalla, "moderneilla" jäykkäperillä (alu ja teräs), XC- ja DC-täpäreillä, Levolla, sähköfätillä ja enduromopolla ja yhä vaan mua jaksaa huvittaa nää "menee puoli vuotta totutella kun vaihtaa pyörää" tai "tällä tai tolla keulakulmalla ei voi ajaa siellä tai täällä"-läpät. Siihen liittyen toi edellisen viestin komppaus.
Mun mielestä hyvin erilaisilla pyörillä on hauska ajaa eikä koskaan ole tullut tilannetta että pyörän epäsopivuuden takia olisi jäänyt lenkki kesken. Silti mä olen todennut että mun ajoihin Etelä-Suomessa sopii parhaiten DC-tyylinen pyörä joten ajan yleensä sillä.
Eikä se tarkoita etteikö pyörätyyppien välillä olisi todellisia eroja ja kyllähän mäkin esim Sappeessa ajan mieluummin Summumilla kuin jäykkäperällä (sitäkin on pari kertaa tullut koitettua).
Nää on mun absoluuttiset totuudet tällä hetkellä. Kuka tietää mitä ne on huomenna... [emoji38]
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
Tämä nyt oli ihan älytön liioittelu. Jos nykyaikainen ja laadukas XC pyörä on kiikkerä polulla niin kannattanee hakeutua lääkäriin sisäkorvaoireiden vuoksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Joni Kani
Sit on toki niitä, jotka syyttää aina kalustoa jos ajo ei suju.
XC-tyylisiä otb-koneita ihannoivat löytää varmaan ihan itse oman topiccinsa. Takki ja ovi.
[emoji1787][emoji1787]Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
Ja niistä suurin osa ei ole edes kokeillut muita, kun "ei niillä tee mitään"Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
Taitaa olla kyse siitä että kun luulee olevansa "kova jätkä" ja tietävänsä kaikesta kaiken ja joku onkin eri mieltä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti GKC
Ei siinä mitään, kyllä tänne itkut mahtuu...
Matalan budjetin runko Octane One Sour. Muutama yksityiskohta odottaa vielä osia viimeistelyä varten, mutta ei hidastanut vauhtia testilenkiltä.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...a514aa62ff.jpg
Lähetetty minun SM-G780F laitteesta Tapatalkilla
Taitaa itselläkin nyt pyöräprojekti käynnistyä jäykkäperän muodossa sähkötäpärin kaveriksi.
Hankintalistalla:
Runko Orangen P7 29
Keula 140mm Revelation/Pike
Deore M6100 12s pakka, vaihtaja, kammet
XT BSA keskiö
XT M8100 jarrut
Jarruadapterit 203mm (PM/PM+IS/PM)
Shimano MT500 dopperi vipu I-spec EV
203 centerlock jarrulevy
Vaijerikuoria + vaijerit
Joku simppeli ISCG05 ketjuohjuri, esim XLC CR-A14
Valmiina löytyy nurkista:
Shimano XT M8120 29" etukiekko
DT swiss M1700 27,5" takakiekko 203 jarrulevyllä ja MS 36t vaparilla
Shimano SLX 12s I-spec EV vaihdevipu
Canyon Iridium 150mm dropperi
Canyon:ON 50mm stemmi 35mm tangolle
Canyon:ON HB0056 35mm Riser bar
Canyon SD:ON satula
Grippejä moneen makuun
Shimanon 12 ketjuja
Renkaita moneen makuun
Lähtökohtana tässä on, että hyödynnetään nurkissa lojuvia osia ja samalla mahdollisimman samoja osia kun sähkötäpärissä, joten esim talvikiekot voi mennä pyörästä toiseen tarvittaessa.
Kammiksi kannattaa ostaa slx eikä deore. Hintaero pieni, painoero siihen nähden iso. Tämä ulkomuistista mutta kannattaa googlata.