Pyöräilijöiden tervehtiminen

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ikispessu

.Samaa mieltä fuugan ja jami2003 kanssa että samaa ryhmää tervehditään, ei kaikkia pyöräilijöitä.

---

Se tosin saattaa vaihdella miten tiukasti kukin vetää rajat siihen kenet katsoo samaan ryhmään kuuluvaksi. Ne voivat vaihdella myös tilanteen, ajankohdan tai muiden tekijöiden (ja miksei joskus fiiliksenkin) mukaan.

Itse olen lähtenyt siitä että jos seura-asuinen ja kisakuskin oloinen maantiefillaristi katsoo sopivaksi tervehtiä tälläistä harrastajaa jonka pyörityksestä on sulavuus kaukana ja jonka olemuksesta ei mikään muukaan viittaa siihen että hän olisi samaan kategoriaan luettava pyöräilijä, niin ei minulla ole minkäänlaista aihetta olla tervehtimättä jotain toista harrastajaa sen vuoksi ettei hän ole tarpeeksi vakavasti otettavan harrastajan näköinen.

Ja joskus - kieltämättä harvemmin - tosiaan voi juoksija tai jopa maastopyöräilijä olla samaan ryhmään kuuluva. Toisin sanoen tuntuisi tyhmältä olla tervehtimättä siksi että hänellä on vääränlainen pyörä tai ei pyörää ollenkaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Itse olen sen verran uniikki yksisarvinen, että en tervehdi ketään.

---

Sekin on ihan okei. Tosin monet meistäkin jotka tervehdimme vastaantulijoita koemme olevamme uniikkeja yksisarvisia. (Luultavasti yhtä heppoisin perustein ja yhtä suuressa määrin väärässä.)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti e150330

Aamuneljältä tapaan tervehtiä jokaista pyöräilijää ja juoksijaa juurikin tuosta syystä. Aina vastaavat, kyllä hullu hullun tuntee.

---

Sama. Vielä aamukuudeltakin kyllä.

Täällä liikkuu niin vähän väkeä muulla pelillä kuin autolla että ihan jokaisen näkemisestä ilahtuu, kun joku muukin on lihasvoimin liikenteessä myrskyisessä vastatuulessa, hellepätsissä tai kaatosateessa. Aivan sama vaikka ajaisivat mummopyörällä Pelle Hermanni -asussa.

Kuka ikinä sattuikin ajamaan kippurasarvisella meikäläistä vastaan ja moikkaamaan jossain Somerniemen hevonpersiissä muutama vuosi sitten, kun olin nääntymässä johonkin päivän tsiljoonanteen nousuun - siitä jäi poikkeuksellisen hyvä fiilis, kun alkoi olla jo puhti vähän poissa. pieni vaiva, iso vaikutus.

Moikkaan kaikkia jotka ohitan. Nöyryytyksen suolaa TMT haavoihin.

Viimeaikoina on hyvin vähän tullut vastamoikkauksia. Syynä on epäilemättä sorapyörä. Vanha cyclocrossi maantierenkailla varmaan hämäsi nopeassa kohtaamistilanteessa vakavimpiakin maantiekuskeja, mutta nyt ei huijaus mene enää läpi. Tai ehkä vika on siinä, että usein ajaessa hymyilyttää, enkä siksi vaikuta ottavan lajia vakavana harrasteena (en otakaan, pyöräilyhän on itselle ennemmin elämäntapa kuin harrastus). Mutta edes keskellä juhannusyötä vauhdilla kaupungista toiseen polkiessani ei vastaantuleva trikookanssapyöräilijä moikannut - höh!

Ryhdyn jatkossa ihan piruillakseni (kehä III ulkopuolella) moikkamaan näyttävästi etenkin kaikkia maantiepolkijoita. Toivottavasti näitä kivikasvoja ei alempien säätyjen moikkailu kuitenkaan harmita liikaa. Ettei esimerkiksi kotia autoillessa patoumat ala purkautumaan liikenneraivon muodossa.

Mitenkäs muuten hierarkiat ja niihin vaikuttavat tekijät menevätkään? Seuraavala listalla luokkajako etenkin yläpäässä tuntuu olevan hyvin tiukka:
- seurapaita päällä
- a e r o-pyörä ja -kiekot alla
- ajaessa selkä alle 40 asteen kulmassa
- vaatteiden ja pyörän värit koordinoidut
- ei hymyile
- alle 33 mm renkaat pyörässä
- maantiespesifit ajovaatteet
- droppi-tanko a.k.a. kippurasarvet
- ajaa kovaa
- ei reppua tai pienen satulalaukun lisäksi muita laukkuja (retkeilijät oma lukunsa)
- maastopyöräilijät
- työmatkaajat
- sähköpyöräilijät, jopoilijat, baaripyöräilijät

Lycra päällä siirtymää kovaa polkevaa XC-miestä en osaa sijoittaa listalle. Ikä tuo myös oman ulottuvuutensa; 35-55 -vuotiaat lienee kaikkein tietoisimpia omasta sijoittumisestaan kastijärjestelmässä. Vastakkaisen sukupuolenkin kohdalla on oltava varovainen, ettei tule väärin ymmärretyksi.

Joo, mulla on aamuisin reppu seljässä jos töihin olen menossa tehden samalla lenkin. Tänään oli poikkeuksellisesti ihan lycrat ja maantiespesifi ajopaita(kirkkaan keltainen koska maantie).
Yleensä vihreä tai musta merino T-paita ja TLD:n khakin väriset shortsit(pyörä violetti).
Ja pyörän rungossa on myös kiinni lukko! Renkaat 47mm ja 650b.
Keskari aina alle 30.
Ja ihan oikealla lenkilläkin on Uswen xc pikkujuomareppu seljässä aina.

En mä enää ihmettele kun ei lapaset nouse. Hävettää.

Moikkaaminen on maantiekuskien juttu maantiellä, missä tulee muita valkoisen viivan tuijottajia ja pyöräreissaajia tervehdittyä. En moikkaile ketään satunnaisia cyclo/gravel/hybridi/maastokuskeja jotka ajelevat lökäpöksyissä ja t-paidassa jossain kelvillä, vähän sama kuin tervehtisi kävellessä vastaantulijoita kadulla. Ei tietenkään mitenkään kiellettyä, mutta aiheuttaa vastapuolessa vaan hämmennystä. Tervehdin toki takaisin, jos joku lapaa nostaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Penator

Viimeaikoina on hyvin vähän tullut vastamoikkauksia. Syynä on epäilemättä sorapyörä. Vanha cyclocrossi maantierenkailla varmaan hämäsi nopeassa kohtaamistilanteessa vakavimpiakin maantiekuskeja, mutta nyt ei huijaus mene enää läpi. Tai ehkä vika on siinä, että usein ajaessa hymyilyttää, enkä siksi vaikuta ottavan lajia vakavana harrasteena (en otakaan, pyöräilyhän on itselle ennemmin elämäntapa kuin harrastus). - seurapaita päällä
- a e r o-pyörä ja -kiekot alla
- ajaessa selkä alle 40 asteen kulmassa
- vaatteiden ja pyörän värit koordinoidut
- ei hymyile
- alle 33 mm renkaat pyörässä
- maantiespesifit ajovaatteet
- droppi-tanko a.k.a. kippurasarvet
- ajaa kovaa

---

Noin se menee täällä Mikkelin tienoillakin: nopeasti ajavat hiilikuitu-tiimipaitapyöräilijär eivät tervehdi lainkaan. Eivät edes sillon kun ajelen maantiepyörällä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Äijä

Noin se menee täällä Mikkelin tienoillakin: nopeasti ajavat hiilikuitu-tiimipaitapyöräilijär eivät tervehdi lainkaan. Eivät edes sillon kun ajelen maantiepyörällä.

---

Vähän eri mieltä:). Ajoin siellä päin just ennen jussia pitkällä lenkillä ja kyllä kättä nousi ja ihan juttuakin tuli heitettyä pyöräilijöiden kesken. Tää on tietty niin kiinni siitä, ketä kohtaat.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Äijä

Noin se menee täällä Mikkelin tienoillakin: nopeasti ajavat hiilikuitu-tiimipaitapyöräilijär eivät tervehdi lainkaan. Eivät edes sillon kun ajelen maantiepyörällä.

---

+1

Lähetetty minun HD1903 laitteesta Tapatalkilla

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

Moikkaaminen on maantiekuskien juttu maantiellä, missä tulee muita valkoisen viivan tuijottajia ja pyöräreissaajia tervehdittyä. En moikkaile ketään satunnaisia cyclo/gravel/hybridi/maastokuskeja jotka ajelevat lökäpöksyissä ja t-paidassa jossain kelvillä, vähän sama kuin tervehtisi kävellessä vastaantulijoita kadulla. Ei tietenkään mitenkään kiellettyä, mutta aiheuttaa vastapuolessa vaan hämmennystä. Tervehdin toki takaisin, jos joku lapaa nostaa.

---

Basso alla, Craftin pyöräpaita JA maastolökärit. Ja tiimipaita-prot alkoi tervehtimään.
Parempi puolisko jos on mukana, niin kuittailee (miks lökäri-jannuu prot tervehtii);)

Kirjoitus aiheesta:

Ilkka Kuosmasen Esalainen: Pyöräilemisessä vaikeinta on lajitovereille moikkailu, https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2330917

Itellä ollu tapana morjestaa vastaan tulevia maastossa ja yleensä tulee vasta kaikua, van toissa päivänä tuli vastaan keski ikänen pariskunta, ukolta sai harvinaisen pitkän vttuako tervehit mulkoilun, mutta emäntäsä sentään morjesti takasi..

Kaakonkulman maantieprofessoreilla alkaa Kait näkö heikkenemään tai mieli pehmenemään, kun jokainen vakavasti (yhden tunnistinkin kovaksi kuskiksi) otettava harrastaja nosti mulle kättä. Ja tämä kovin heppu peräti kahdesti. Ja edelleen mulla on lokasuojat, takavalo, mtb-lukot... Tai sitten se on jotain kieroutunutta huumoria.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Fat Boy

Kaakonkulman maantieprofessoreilla alkaa Kait näkö heikkenemään tai mieli pehmenemään, kun jokainen vakavasti (yhden tunnistinkin kovaksi kuskiksi) otettava harrastaja nosti mulle kättä. Ja tämä kovin heppu peräti kahdesti. Ja edelleen mulla on lokasuojat, takavalo, mtb-lukot... Tai sitten se on jotain kieroutunutta huumoria.

---

Itse olen Lappeenrannan ympäristössä huomannut saman, kaikki pro kuskit moikkaa aina takaisin. Myös amatöörit lähes aina, nostaa mukavasti ajofiilistä

Lähetetty minun SM-N975F laitteesta Tapatalkilla

Kummasti olen huomannut että pääkaupunkiseudulla on täytynyt alkaa moikkailemaan takasin maantiekuskeille kun on BMX-kypärä vaihtunut maantie-malliin ja ajoasento madaltunut (droppitangolla) ja ehkäpä vauhtikin kasvanut. Päällä mulla on aina perus t-paita ja jotkut farkkushortsit ym. Otan tämän kuitenkin kohteliaisuutena! :) Vähän se kuitenkin aina hämmentää kun en osaa mieltää itseäni ”kerhoon” kuuluvaksi.

Tauolla tervehtiminen on oma lajinsa ja tapahtuu pääasiassa siten, että sanoo "moroo" ja syö toisen nakkipiilot tahi, jos nakkipiiloja ei ole saatavilla, munkin tai jäätelön.

Päivän takakaisintervehdyssaldo: 2/6 välillä Kalliola-Paimela-Vesivehmaa. En tiedä onko paljon vai vähän kun oma varustus oli cyclo sivulaukuilla ja jalassa lenkkarit. Pitkahihanen paitakin oli jotain puuvillahässäkkää eikä keinokuitua niinku asiaan kuuluis. Otin kuitenkin asiakseni tempasta käden reippaaseen terveyhdykseen oli vastafiloilija kuinka prö tahansa. Ehm...ja arvatenkaan ne prö-hahmot eivät töydelläkään tervehtineet takaisin.

^ Minulle on ne prö:ötkin nostaneet lapasta takaisin ja joskus jopa ennen minua, aina ei meinaa huomata sitä neljän sormen ojennusta.
Viimeksi toissapäivänä tempotankoilija prö morotti ensi, vaikka en varmasti näytä itse kovinkaa prö:öltä etukoreineen kaikkineen. :D

Ai niin ja vaikka topicci onkin Pyöräilijöiden tervehtiminen, niin sain osakseni kaksi maatiaistervehdystä eli tervehdyksiä maankamaralla tallustelevien osalta. Tai ehkä olin siirtynyt virallisesti maalle. Yhtäkaikki, mitä siitäkin tulee että maatiaisetkin alkaa morottelemaan?! Kyllä tässä nyt menee sisäiset mallit aivan sekaisin. Kohta ne alkaa juttelemaan ja mitä seuraavaksi?!

Vaikeeksi on tämäkin vääntö täällä tehty. Ite moikkailen maanteillä vaikka vastaan laahustavia vanhuksia, jos paikka on syrjäinen ja miksei muutenkin. Jossain kelvillä nyt ketään tervehditä koskaan kuitenkaan.

Maastossa tulee tervehdittyä pyöräilijöitä sekä kävelijöitä jos vauhti on kohtuullinen :D

Joo sama^ Jos enempi vauhtia niin huudan vaa että LATUA PERKELE!

Aloittelija kyselee, miten tämä tervehtiminen käytännössä tapahtuu? Sanallisesti, nyökkäyksellä (armeijatyyliin alas vai rennosti ylös), käden nostolla vai sivuun viennillä vai miten? Itsellä on gravel-pyörä (koska maantiepyörän kapeat renkaat eivät välttämättä toimi hyvin sora- ja hiekkateillä, joita maalla asuvana joudun ajamaan), joten keskusteluista päätellen lienee parasta olla tervehtimättä ketään, ettei jollain toisenlaisella pyörätyypillä ajavat paheksu, mutta jos joku minua tervehtii, niin sitten tietysti voinen vastata tervehdykseen.

^ käden nosto jos ehtii/ pystyy, mutta kämmenen ollessa ohjaintangossa niin neljän sormen ojentaminen on mun kokemukseni mukaan yleisin tapa. Myös sanallinen tai nyökkäys-vaihtoehdot käy.
Harmillisinta on se jos on niin ajatuksissaan...tai vastaantulija ajaa senverta reippaasti ettei ehdi reagoida.

:D ja siis lähinnä juurikin kelvillä on vastaantulijoita...

Muistan kun 70-luvulla maaseudulla me ( serkkuni ja minä) tervehdittiin kaikkia vastaantulijoita oltiin sitten kävellen tai pyöräillen, huomenta tai päivää. Semmoista kun ei tervehtinyt, sitä pidettiin nyrpeenä kaupunkilaismoukka-kekkeruusina

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

Muistan kun 70-luvulla maaseudulla me ( serkkuni ja minä) tervehdittiin kaikkia vastaantulijoita oltiin sitten kävellen tai pyöräillen, huomenta tai päivää. Semmoista kun ei tervehtinyt, sitä pidettiin nyrpeenä kaupunkilaismoukka-kekkeruusina

---

Itse maalaisena tervehdin ainakin muutaman kilometrin säteellä kotoa kaikkia joko kättä nostamalla tai suullisesti, ajan sitten autolla, pyörällä tai kävelen. Usein ovat naapureita tai muuten tuttuja kyläläisiä. Joskus jotkut kaupunkilaiset mökkiläiset tuijottavat vain eteenpäin eivätkä välttämättä edes vilkaise, ja tietysti mielessäni hiukan sitä paheksun. :rolleyes:

^ ajat muuttuvat ja minä näköjään mukana, en mä ole.....hei siis pitäisi reippaasti ottaa uusi näkökulma ja tervehtia kaikkia kun pihalla/ rapussa vastaan tulee, vaikka ei ne sitten tervehtisivätkään..
Töissä mä olen tämän ottanutkin ( pitkän mietinnän jälkeen) tavakseni, ja olihan tässä pari kuukautta kun jopa vastattiin...

Olin leiriytymisvarusteineni ensimmäisellä pyöräretkelläni ja liikkeellä ensimmäisellä ns. oikealla pyörälläni jokunen viikko sitten. Maantiellä minut ohitti maantiepyöräilijä, siis juuri sellaisen tosiharrastajan näköinen herrasmies, joita itse katson vähän pelonsekaisella kunnioituksella. Tuli ihan kauhean hyvä mieli, kun tyyppi ohitustilanteessa nosti kättä tervehtiäkseen.

Pyrin tervehtimään kaikkia maantie- ja maastopyöräilijöitä pois lukien kypärättömät.

Itse tervehdin kaikkia maastopyöriäilijöitä joilla on ajohousissa vihreää ja MIPS kypärä. Karkausvuonna heiluttelen satunnaisesti kättä myös niille joilla on takissa/paidassa punaista.

Oikea maantiepyörä alla niin heti nous räpylät kaikilta joita vastaan tuli.


Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk

Taimikonperkaaja oli työssä ja tervehti. Maantiepyörällä olin liikkeellä.

Tervehtiminen on liian lähellä sosiaalisia kontakteja... muita ihmisiä... hyi! :)

Tämä gravelöivä wannabe-pyöräilijä, joka ehtii polkea vähemmän kuin haluaisi uskoa, hymyilee typerää onnellista hymyä kaikille vastaantulijoille kun polkeminen on niin kivaa, minkä voi ehkä tulkita tervehdykseksi kun ihan ihka oikeannäköisiä pyöräilijöitä ei uskalla rehdisti kättä nostamalla tervehtiä. Tarpeeksi syrjäisellä seudulla sorateillä lähellä kotia voi jopa huikata heit.

Kylläpäs tuli tänään nosteltua kättä ennätysmonelle kippurasarvikuskille, niitä sattui tulemaan paljon vastaan. Lisäksi yhtä maasturi-/hybridikuskia jopa porisutin hetken, kun oltiin samassa paikkaa pysähdyksissä.

Huomasin yhdellä ensimmäisistä pitemmistä lenkeistäni kaukana kaikesta, kun yks pron näköinen maantiekuski nosti kättä, että "jaa, tämmönen homma". Siitä lähtien olen moikannut itekin kaikkia harrastajan näköisiä.

Vissiin liian kova tuuli tänään jotta ois uskaltanu nostaa edes sormia tervehdykseen.
Vai olinko kenties näkymätön.

Tais kymmenkunta yhteensä tulla vastaan, yhdellä nousi sormet vastatervehdykseen. Ilmeisesti venytteli sormiaan koska olinhan näkymätön.

Chost rider.


Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk

Perjantaina heitin Sipoonkorven lenkin ja siinä matkalla pysähdyin välppäilemään navin kanssa Talosaarentien alkupäässä olevalle parkkipaikalle. Siinä oli yksi pakettiauto parkissa ja hetken päästä paikalle saapuikin naispuoleinen maastopyöräilijä Trekillä ja perään miespuoleinen Mondrakerilla. Koitin hakea katsekontaktia tervehtiäkseni, mutta kumpikaan ei edes vilkaissut minun suuntaani saati että olisi moikannut. Mulla oli aurinkolasien sangat kypärän hihnojen päällä, lökäshortsit, flättipolkimet ja luomutäpäri, eli skenessä oltiin. HC enskailijoista minut erotti reppu.

Kuitenkin jos joku tunnistaa itsensä ja on sitä mieltä, että se huonosti käyttäytynyt olin minä, pahoittelut siitä ja toivottavasti lenkki oli onnistunut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Perjantaina heitin Sipoonkorven lenkin ja siinä matkalla pysähdyin välppäilemään navin kanssa Talosaarentien alkupäässä olevalle parkkipaikalle. Siinä oli yksi pakettiauto parkissa ja hetken päästä paikalle saapuikin naispuoleinen maastopyöräilijä Trekillä ja perään miespuoleinen Mondrakerilla. Koitin hakea katsekontaktia tervehtiäkseni, mutta kumpikaan ei edes vilkaissut minun suuntaani saati että olisi moikannut. Mulla oli aurinkolasien sangat kypärän hihnojen päällä, lökäshortsit, flättipolkimet ja luomutäpäri, eli skenessä oltiin. HC enskailijoista minut erotti reppu.

Kuitenkin jos joku tunnistaa itsensä ja on sitä mieltä, että se huonosti käyttäytynyt olin minä, pahoittelut siitä ja toivottavasti lenkki oli onnistunut.

---

Näiden "uuden polven" maastopyöräilijöiden keskuuteen ei oikein moikkailukulttuuri omien kokemusten perusteella kuulu. Viimeisin tapaus perjantailta, jolloin reitti 2000sella saaren mustan holleilla vastaan tuli mies jäykkäperäisellä perusmaasturilla. Oman tapani mukaan moikkasin iloisesti ja kuuluvaan ääneen ja kaveri tuijotti minua kuin hullua. Oliko se sitten se seurapaita vai kuituinen xc-täpäri, joka kaverin pelästytti, sitä en tiedä. Itse moikkaan ja olen aina moikannut kaikille maastossa oli vastaantulija sitten liikkeellä ruosteisella 90-luvun tunturilla tai pakasta vedetyllä s-works epicillä tai millä vaan siltä väliltä. (Poislukien tietenkin kypärättömät)

Pyrin tervehtimään pyöräilyn harrastajia vaikka sormia nostamalla tai nyökkäämällä. Ei ole iso vaiva.
Ihan kohtelias tapa omasta mielestä.

Kyllä sen melkein näkee kuka tervehtii ja kuka ei, nuoret (siis vaikka alle 25 tms) ei välttämättä tervehdi, eikä autotie jyrät (tai örmyt, miksi ollaan heidät nimetty), ilmeisesti pitää olla yli 7k€ pyörä, että moikkaavat.
Vähänkin syrjemmässä ja poluilla aika monet tervehtii (pois lukien nuo nuoret maastopyöräilijät), urbaanimmalla alueella vähän harvemmat. Tosin ymmärtäähän sen, kun jossain isommassa paikassa on aika monta pyöräilijää ajelemassa vastaan. Suomalainen perusluonteenlaatu on vähän sellainen, että prkl, en moikkaa ketään, näit on aika paljon.

Sama muissa harrastusporukoissa, mopoilijoissa, jenkkiautoissa, karavaanareissa, osa moikkaa, osa ei. Esim asuntoautoista moni ei moikkaa vaunuja jne. Moparit ei moikkaa välttämättä Fordia.
Vanha jengi moikkaa kaikkia, nuoremmat ei.


----------------------------------------------------------------------------------------------
Pyörä Äijän Youtubea osoitteesta: https://www.youtube.com/channel/UCi4...eqmZfUjsVipZLA

Nyt on sellaiset kelit että silmien on syytä olla tiessä tai mikä alusta sitten sattuu alla olemaankaan. On uria ja töyssyjä josta voi fillari lähteä odottamattomaan suuntaan, ei ehdi katselemaan vastaantulijoita, saattaisi vaikka törmätä heihin.