^ Et ole, ne "mestarit" ovat jo poistuneet muonavahvuudesta. Lopullisesti.
Printable View
^ Et ole, ne "mestarit" ovat jo poistuneet muonavahvuudesta. Lopullisesti.
Minun haasteeni on ollut aina se, että ruokamaistuu. Ja asiaan kuuluvat juomat myös. Ei ole väliä onko suolaista tai makeaa,rasvaista vai kasvista, kaikki maistuu ja hyvin maistuukin. Ja syöminen on myös yksi elämän suurista nautinnoista. Aikoinaan monikin ihmetteli miten noin pieni kaveri (173cm ja n65kg) syö tuollaisia määriä. No, seurauksethan tälliaisesta harrastesta tiedetään. Ensimmäisen kerran laihdutin parikymppisenä noin 20kiloa käymällä punttisalilla ja siihen lisäksi pyöräilyä, mutta vain hiukan.Sitten aikaa vieri ja sohva kului, tuli perhe ja lapsia ja lapset kertyivät vyötärölle, kunnes hiukan yli nelikymppisenä havahduin että katsos, vaaka näyttää 85 ja henki ahistaa. Siitä lähti panttaaminen (ei liikuntaa) ja puolitoista vuotta myöhemmin oltiin taas kelvollisissa lukemissa eli 15 kiloa alempana. Tässä kohtaa täytyy huomioida se, että olemme ruumiinrakenteeltamme erilaisia. Peili kertoo välillä enemmän kuin vaaka.
Olen aina ollut mielestäni myös hyvä sietämään nälkää. Ajatus oli että 5 kiloa vielä, sitten on hyvä. Vaan sepä ei enää panttaamalla onnistunutkaan, ei sitten millään. Muutama todella nälkäinen vuosi ja lopulta paino lähti hitaasti hiipimään ylös. Ja lääkäri luetteli kolesteroleja huolestuneena. Ehdotti mokoma liikuntaakin. Minulle se oli tässä kohtaa ratkaisun avain. Aiemmin olin ollut sitä mieltä, että kyllä sitä pärjää kun syö vähemmän kuin tienaa, mutta minun(kin) oma kokemus viittaisi tuohon kehon kykyyn sopeutua vähenevään energiaan. Joka tapauksessa pyöräilystä tuli siinä kohtaa hyvin varovaisesti aloittaen minulle se juttu, joka mahdollistaa sen, että saan syödä edes jotenkuten sen verran kuin haluan + tietysti olo on ihan toista luokkaa kuin 10 vuotta sitten.
Tietenkin olen kiinnittänyt myös ruokavalioon huomiota. Silloin kun panttasin, vältin vain rasvoja ja sokereita ja kaikkien rasvojen välttely johti siihen, että kolesteroli nousi. Nykyisin kiinnitän rasvojen laatuun huomiota, kasviksia menee paljon ja pidän niistä, suklaan syöntiä pitäisi vähentää. En laske kaloreita. En punnitse itseäni kuin satunnaisesti tietäen, että tuloksissa on aina heiluntaa. Tietyt rajat kun ylittyy (minulla 70kg), niin se johtaa tarkempaan seurantaan ja tiheämpään punnitusväliin. ”Laihdutan” yhä, sillä tavoitteeni on päästä 63-66kg välille.En kuitenkaan ota tuosta hirveää stressiä, kunhan pysytään kutosella alkavissa lukemissa.
Omat havaintoni ruoasta: pitää tarkkailla mitä syö jos haluaa laihtua. Jo aiemmin on täällä mainittu hyviä vinkkejä. Ja ikä lisää tarkkailun tarvetta.
Liikunnasta: Olen pyörtänyt aiemman näkemykseni ja uskon nyt että liikunnasta on paljon apua, etenkin kun ikää kertyyja perusaineenvaihdunta kuluttaa aiempaa vähemmän. Minun havaintoni ovat viime aikoina menneet siihen suuntaan, ettei tarvitse ajaa brevettejä laihtuakseen.Pikemmin lyhytkestoisemmat säännölliset puristukset (minulla lyhytkestoinen tarkoittaa 1-2h) kovemmalla tempolla toimii ehkä paremmin jos haluaa painoa alas. Tämä on käsittääkseni ’rasva palaa vasta pitkillä matkoilla’ -ideologiaa vastaan. Kun mennään oikein pitkiin suorituksiin, niin silloin pitää kuluva energia saada ainakin jollakin lailla korvattua että jaksaa ja vaikka kaikkea kulutettua ei pystykään nauttimaan, niin osan kuitenkin. Ja suorituksen jälkeen on usein pitkän aikaa (päiviä) niin nälkä että menetys tulee paikattua tehokkaasti. Lyhyempien suoritusten jälkeen minun on ainakin helpompi hallita nälkääni.
Mutta; jos painon kanssa kamppailee, niin se kamppailu jatkuu läpi koko elämän. Minulla ainakin tuntuu siltä, että keho pyrkii koko ajan tiettyyn tilaan ja omalla kohdallani se ei vastaa sitä näkemystä mikä minulla itselläni 'optimista' on. Näin ollen taistelu jatkuu joko vaimeampana tai kovempana.
Sain omalta personal trainerilta dieetin aloittaessani pyöräilyn "vakavasti" uudelleen. Lähtöpaino oli 99.9kg, siitä on tultu alas vuosittain 97.5 -> 92 -> - 93 -> 88 -> 83 -> 82kg ja tuossa 81-83kg välissä se on nyt viimeisen vuoden pysynyt. Vaalea vaihtui leipä ruisleiväksi, kinkku kalkkunaksi, vettä (ei sokerijuomia), kahvia, teetä, paljon vihanneksia ja hedelmiä, voita, juustoa, pienempiä ruoka-annoksia. Syön useammin ja vähemmän. Jos vaimo tai työkaverit tarjoaa makeaa piirakkaa tai pullaa, se kelpaa mutta ei tarvi syödä koko pullapussia kerralla. Karkkia ei ole tehnyt vuosiin mieli, mutta suklaata napsin viikottain. Joka lauantaiaamu on punnitusaamu.
Liikuntana on päivittäinen työmatka (30km) fillarilla läpi vuoden ja muuta lenkkiä sään mukaan (vuodessa noin 10.000km pyöräilyä ja patikoinnit päälle).
Liikunnan lisäämisen tukena on ollut tuo vuosia sitten laadittu dieetti. Olen kokeillut kaikkia pähkinädiettejä, karppausta, yms mutta mikään niistä ei mulla toiminut. Ei vaan jaksanut... Kaloreita en ole laskenut. Vaalean leivän poisjättäminen on vienyt makean himon. Viinerit yms. ei edes houkuta. Korvapuusti maistuu kyllä :D
Melko jämptisti pari vuotta. Eli sinänsä ei vielä niin kauaa kun on ensin vuosikymmeniä ollut reilusti ylipainoinen (lievästi ilmaistuna) mutta olen kyllä kohtuullisen optimistinen kyvystäni pysyä nykypainoissa monestakin syystä. Pariinkin otteeseen juttelin HUS:ssa ylipainoa ja sen hoitoa johtavan ryhmän vetäjä-professorin kanssa (telkkarissakin ollut pariin otteeseen). Kertoi paljon teoriaa elimistön toiminnasta ja evoluution jalostamasta pyrkimyksestä palauttaa kehon paino kerran saavutettuun ylipainoon. Tuo pyrkimys on vahva mutta heikkenee ajan kuluessa. Tutkimuksissa todetusti pitävät juuri kahta vuotta rajana, jonka jälkeen todennäköisyys ylipainon palaamisesta alenee jyrkästi. Myös kaikki tuo kuihduttamisen aikana opeteltu ravintotietous, ymmärrys eri ravintoaineiden kaloreista ja siitä mitä (&koska) suuhunsa työntää on iskostunut tajuntaan aika syvälle. Kun vuoden punnitsee ja kirjaa kaiken syömänsä ja lunttaa energiamäärän kaloritaulukosta oppii kiusallisen hyvin mitä tarkoittaa kun vetäisee naamaansa kaljapullon, korvapuustin tai lautasellisen pastaa... Nyt sitä vetää mahansa täyteen mutta lautanen pullistelee salaattia, kalaa, kanaa, sieniä, tofua tmv. Sokeri, riisit, pastat, perunat, pullat, valkoinen leipä puhumattakaan kastikkeista, voista, kermasta ymv. ovat käytännössä shit-listallani. Tilanteen mukaan noita voi ruuassa olla, mutta "pitkin hampain ja vähäisiä määriä". Terveiset vaan vaimolle, joka on jaksanut vääntää hyviä salaatteja päivittäin 3,5v ajan. Minulla on myös onni päästä syömään todella hyvässä työpaikan ravintolassa, jonka salaattipöytä hakee vertaistaan :) Eli ruokailutottumukseni ovat muuttuneet totaalisesti muutaman vuoden takaisesta. Kontrolloimaton nälkä ei yllätä kun popsii useasti, pieniä ja kevyitä annoksia ja juo vielä vettä päälle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Tuohon ajatukseen perustuu mun noudattama "dieetti", jolla paino on laskenut ja pysynyt halutussa lukemassa. Vähän mutta usein, jolloin elimistö ei ala varastoida ruokaa tulevan nälänhädän varalle. Tämä tietokin on jostain tutkimuksesta peräisin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Aamulla ruissämpylä (kalkkunaa, juustoa, basilikaa ja salaattia välissä), kuppi teetä ja omena. Aamukahvilla töissä (15km pyöräilty) puolikas Snickers-patukka, lounaalla kerrosruisleipä (jälkiuunipala, kalkkunaa, juustoa ja salaattia), kuppi teetä ja omena. Iltapäiväkahvilla puolikas ruisleipä juustolla. Kotona (15km pyöräilty) lämmin ateria runsaalla salaatilla, kahvi ja pari keksiä. Iltapalaksi viili marjoilla, pala ruisleipää ja omena. Vettä joka välissä.
Aineenvaihdunnassa monen pienen aterian vaikutuksen huomaa tihentyneinä miestenhuonekäynteinä :D
Painon kanssa kamppailussa liikunnalla on ylikorostunut käsitys ihmisillä sen hyödyistä. Tosiasia on, että moni hyvä dietti kaatuu siihen liikunnan määrään jota yritetään vähillä energioilla tehdä. Kolmen tunnin pylrälenkin jälkeen olen valmis syömään kokonaisen sian.
Kun kunnolla on ylipainoa, niin ne parhaat painon laskut on saatu aikaseksi ainakin itselläni niukilla kaloreilla ja liikunta minimoimalla, niin
^Kolmen tunnin (noin 75km) pyörälenkin alle nappaan 1-2 palaa ruisleipää. Lenkillä on mukana kaksi pulloa juomaa, joissa molemmissa on ruokalusikallinen intiaanisokeria ja taskussa varalta 1-2 energiapatukkaa. Lenkin jälkeen taas 1-2 palaa ruisleipää.
Jos ei syö, ei jaksa polkea ja jos ei jaksa eikä nauti, ei kohta edes huvita polkea.
Itse myös syön arkena usein, mutta vähän. Toisinaan levolle pyhitettyinä vapaapäivinä voin syödä ja juoda tukevasti. Oma painoni nousee melko helposti, jos syön, minkä vetää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MacKonte
Taitaa aika moni syödä sokeria huomaamatta aivan liikaa. Käsittääkseni se menee vieläpä helposti sisäelinrasvaksi, joka on haitallisinta mallia.
Ihtellä pidän nykyään lenkkijuomana suolattua vettä ja joku geeli on vain hätävarana mukana.
Lyhyellä tähtäimellä varmasti, mutta jos asetat tähtäimen kauemmas, niin laaja-alaisen harjoittelun merkitystä en väheksyisi ->treenaamisesta elämäntapa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jyri K
..eilen tuntui juurikin ^ tuolta. Mutta ton jälkeen tulisi sitten ettei huvita syödä ja se on siinä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MacKonte
Ei vaan juuri päinvastoin. Kun syö energiatiheydeltään matalaa ravintoa, voi sitä syödä enemmän ja saa itsensä kylläiseksi ja näinollen sisään syödyt kalorit pysyvät aisoissa. Esimerkki: 100g suklaata 520kcal vs yksi omena n. 40kcal. Omenoita pitäisi siis syödä 1,3kg, että saavutetaan sama energiamäärä. Kummalla ruoan määrällä se nälkä lähtee?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Tommi2, minullakin on ongelmia sokeritasojen kanssa - olen huomannut, että korkesykkeinen lenkki alentaa sokeritasoa reilusti.
Esimerkki: pojan yo-juhlien jäkeen arvo > 7; puolentunnin lenkin jälkeen viiden pinnassa.
^ Uskoisin, että jo yksi lenkki tehoaa, jos on teoakseen.
Ikäänkuin nopeaa hoitoa akuuttiin vaivaan.
Mielenkiintoinen aihe. Meikälle lääkäri ehdotti pätkäpaastoa kun aineenvaihdunnassa meikällä häikkää. 15-16h "paasto" vuorokaudessa. Käytännössä puolilta päivin eka ateria kuluvan vuorokauden puolella.
Sopii hyvin iltapainoitteiseen syömiseen eteläisen Euroopan malliin. Aika moni varmaan noudattaa normisti tämän suuntaista. Esmes. aamupala on hyvin kevyt ja lounas myöhään tai lopettaa illalla syömisen aikaisin.
Ideana mm. rasva-aineenvaihdunnan aktivoiminen. Tätä ainaki lääkäri kuvitteli tämän saavan aikaan.
Sent from my LG-H815 using Tapatalk
Tästä oli jossain radio-ohjelmassa taannoin. Joku lääkäri kertoi, että ihmisen vatsa viestii kylläisyydestään sinne haarukoidun/lusikoidun ruokamäärän eikä kalorimäärän mukaan. Vatsa siis ilmoittaa olevansa täynnä tietyn gramma/desilitramäärän jälkeen. Tällä perusteella kannattaa nimenomaan syödä vähäkalorista tai energiatiheydeltään matalaa, kuinka sitä nyt nimittääkään, ravintoa. Juuri kuten EsaJ kirjoittaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti EsaJ
Pyöritin kampea kesän aikana 3.500 km. Laihduin puoli kiloa. FB-kaveri kittari GT:tä, ajaa ryttyytti moottorikelkalla ja hukkasi 16 kiloa. Tulee väistämättä mieleen vanha Pahkasian "Jurpo", sarjis. Eka ruudussa lenkkeilijä vetää "Elän 20 vuotta kauemmin kun huolehdin kunnostastani". Tähän Jurpo toteaa: "Mitähän hyötyä siitä on, kun käytät nytkin aikasi noin typerästi."
Itsellä lähti kuukaudessa kasvaindiagnoosin jälkeen reilut kuusi kiloa. Ei vaan tee mieli syödä enää niin paljon kuin ennen, maitotuotteet ja viljat pannassa (AIP).
Lenkillä huomaa että lämpiäminen ja "koneen käynnistyminen" kestää huomattavasti kauemmin, mutta kyllähän se ylämäessä palkitsee kun liikutettavaa massaa on 12 voipakettia vähemmän. Urheilujuomaa on nykyään aina lenkillä mukana, aikaisemmin 50km asti mentiin pelkällä vedellä.
En tosin suosittele tätä dieettimetodia pahimmalle vihamiehellekään :D
Kääntäen - paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa. Kaverin kanssa lenkillä meillä on 20kg painoeroa. Sen, minkä ylämäissä kevyempänä voitan, alamäissä häviän. Kaveri katoaa aina tulevaisuuteen pitkiä laskuja rullatessa :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti 2wheelfever
Olkoon tämä lohtuna sitä tarvitseville :D
Minulla laihdutus tyssää siihen, että tahdonvoimani ei riitä syömisen kontrollointiin. Liikkumalla kuitenkin laihdun. Pyöräilykauden aikana olen useampana vuonna laihtunut jopa 5 kg, kilot kuitenkin tulevat takaisin kun talvet ovat olleet lumettomia eikä pääse hiihtämään, muuhun liikuntaan ei riitä motivaatio. Kerran kyllä laihduin karppaamalla 4-5 kk:ssa myös n. 5 kg, mutta ne tuli nopeasti takaisin kun karppaaminen alkoi tympiä.
Karppaamalla 5 kg painon lasku tarkoittaa vain noin 2 kg vähennystä rasvan määrässä. Karppaamalla ja kaikissa muissakin dieteissä jossa hiilihydraatin määrä on vähäinen tyhjää elimistö itseään vedestä ensimmäisen viikon aikana jo sen noin 3 kiloa. Tuo 3 kiloa tulee sitten nesteenä takaisin 1-2 päivässä kun elimistö alkaa taas saada hiilihydraatteja.
-5 kiloa karppaamalla ei käytännössä ole vielä oikein paino edes pudonnut.
Jyri
Tuo on ainakin osittain kuin ns. warrior dietti. Siinä koko päivänä ei syödä mitään ja sitten illalla otetaan yksi ateria ja syödään niin paljon kuin huvittaa. (Osittain myös samaa kuin muslimien paastoaika.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TheMiklu
Kyllä koko päivä on jo liikaa :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti ajelee
Sehän on perinteinen suomalainen malli, että aamulla kahvia ja ruisleipää. Sitte mettähommiin päiväks ja kotia syömään.
Tiedä tuosta kolmesta kilosta, mutta kun tässä on ollut melkein kolme vuotta hyvin vähä-hiilarillisella ruualla (juu ja voin & jaksan oikein hyvin, kolesterolit ja kaikki veriarvot on erinomaisia - kiitos kysymästä) niin kyllä toi perusviesti Jyri K.lta on ihan totta. Pitsan, pastan, risoton tai jonkun perunamuusin imeskely heilauttaa puntaria reilun kilon (tai enemmän) lyhyellä päivän parin vinkkelillä. Juuri tuosta syystä pitää ymmärtää mitä syö, rekisteröidä tuo jollain tavalla omaan muistiin punnita itsensä säännöllisesti ja suhteuttaa puntarin antama tulos viime päivien syömiseen. Puhumattakaan tietty suolasta. Kunnon suolaisen pitsan mussutus kerää kunnon nesteet kiusaamaan päivän, pari vaa'an näytössä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jyri K
Vyö kertoo kaiken olennaisen.... Niin kauan kun se pysyy siinä "viimeisessä" itse lisätyssä reiässä on kaikki hyvin :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Minulla vyö ja vaaka menee yksi yhteen. Koska jos paino nousee, niin se menee heti vyötärölle.
Ihan yleisesti tiedossa oleva juttu tuo on ja jokainen voi sitä kokeilla jos ei usko. Hiilarit vain pois, niin viikossa 3 tippuu. About pelkkää nestettähän tuo on.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Yhden pitsan syöti ei tuo vielä kolmea kiloa takaisin koska siitä hiilarit palaa aikuisella miehellä jo vuotokaudessa. Sen kilon ottaa nestettä sisään kyllä helpostikin. Sen kolmen litran takaisin ottamiseen tarttee hiilaria niin paljon, että sitä menee vähän varastoonkin.
Helppo testi. Hiilarit vaan pois, niin pari kiloa lähtee jo kolmessa päivässä. Kilo sitten vielä päivässä parissa perään.
Jyri
Minä olen taipuvainen uskomaan, että pitkäkestoinen aerobinen liikunta aiheuttaisi aineenvaihdunnallista sopeutumista. Tämä epätieteellisten vaakatutkimusteni perusteella. Omat lenkithän menevät siten, että alle kolmetuntiset menee pelkällä vedellä, jollei ole tarkoitus kovaa ajaa. Urheilujuoman olen muutoinkin hylkäämässä vatsan vuoksi ja energiaa otan lähinnä syömällä lenkin aikana + tietysti 'tosipitkillä' matkoilla taukojen yhteydessä ruokailu, jossa yhteydessä nautin myös sokerista juomaa.
Tuosta liikunnan merkityksestä sen verran, että se on mielenterveydelle minulle ehdottoman tärkeä - nykyisellään varmasti pyöräilisin joka tapauksessa oli se laihduttavaa tai ei. Pyöräily on minulle 'alkoholismiin' verrattava tapa kuten GrandStan joskus asiaa osuvasti vertasi kun sitä ihmettelin (työkaveri on ehdottanut hakeutumista anonyymit pyöräilijät -hoitoon). Ja kun olen ulkona, niin en ole syömässä. Keskustelussa mainittu 'vyön viimeinen reikä' mittarina on minullekin tärkeä työkalu.
^ juurikin noin :D en minäkään lenkkeilyä (enää) näe ensisijaisesti painonhallintaa, vaan ihan ulkoiluna ja jaksamisen kannalta. Jos tulee viikon tauko niin ei se maailmoja kaada - kuten joskus tuntui.
..tosin olen joutunu nakertamaan vyöhön enemmän niitä...onko nyt ensimmäinen vai viimeinen...kuitenkin niitä reikiä että saa kireemmälle.
^^ no ei lähde paria kolmea kiloa kolmessa päivässä, noi laihdutuskilot pitää kyllä suhteuttaa omapainoon :D
^ & ^^ Minulle lenkeily/treenaminen on ensisiaisesti verensokeriarvojen hallintaa (=laskemista); muu on plussaa.
Täh!? Haluut siis, ett se kaikki höttömössö jää kroppaasi/vyötäröllesi lillimaan, hyödyntämättömänä...kö?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä
Jommankumman logiikka vippaa nyt pahasti