Surkeus onkin tämän illan teema...
Tulipa käytyä vähän maistelemassa lentokeliä suksilla - kirjaimellisesti!
Lämmittelykierros antoi jo osviittaa tulevasta; 3 km kierros Paavonpolulla taittui rauhallisesti kihnuttaen hieman alle yhdeksään minuuttiin (keskinopeus siis yli 20 km/h).
Ja toisella kierroksella vauhti ylittikin sitten tekniikan, ja alamäessä ohituksen jälkeisessä ladullepaluussa suksi käväisi (on muuten tehty latu todella reunaan) ladun vierellä, siellä pehmeällä puolella, sillä seurauksella, että ensin hieman koitin hakea tasapainoa takaisin, mutta lopulta syöksyin oikea jalka edellä, sillain pitkälle venytettynä, syvään hankeen. Muuten jäi kaikki ehjäksi, jopa takanani tullut hiihtäjä, joka kaatui toiselle puolelle takiani (pahoittelut hänelle), mutta oikea takareisi revähti melko pahasti.
Nyt on särkylääkettä pumpattu äijään, ja kerrankin istun jään päällä (enkä tulisilla hiilillä...). Vähän on reisi helpottanut, mutta olo on kyllä ylen surkea, ja v..uttaa niin pirusti, kun voi mennä jonkin aikaa ennen kuin uskaltaa taas urheilla.
Saataisiinko me kohta joku vertaisryhmä kokoon loukkaantuneista? Voitaisiin voivotella surkeuttamme yhdessä...
Jos joku on ajatellut huomenna hiihdellä, niin pieni varovaisuus saattaa olla hyväksi!
Tässä tämän illan jälkeni:
http://www.sports-tracker.com/#/work...e56ucm6n83m7rt
Näyttää olleen melkein 33 km/h vauhtia kaatuessani siinä pitkässä mäessä ST1:n viereiseltä kukkulalta laskettaessa.