Alaotteelta kun puskee vastatuuleen (tai tempoa), ja katse ajoittain ainoastaan käväisee ylhäällä, niin siinä välttämättä edes huomaa, mitä vastakkaisella puolen tietä tapahtuu.
Printable View
Toi morjenstelu tuntuu kyllä vähän vieraalta ajatukselta. Jos joku nostaa lapaa niin kyllä mä siihen vastaan mutta alotetta en ikinä tee. Toisaalta en tajua sitäkään että miks mulla ei sais olla valkoista tankoteippiä tai miks en sais pitää päällä keltaista paitaa jossa lukee tour de fuck you (innoittava lausahdus kerta kaikkiaan). Siis täysin absurdi ajatus että fillaroinnissa vois olla joku etiketti.
Vai onko nää semmosia juttuja jotka pitää adoptoida sit ku rupeaa ajamaan porukassa?
^ ilo saattaa levitä sivuoireena.
Näin kesällä omalla työmatkalla tulee jatkuvalla syötöllä sekä naama että selkä eella niin paljon porukkaa vastaan, että sitä sais koko matkan ajaa käsi etuyläviistoon ojennettuna jos alkais morjestelamaan. Näin ollen on helpompi rajoittaa tervehdykset liikennevaloissa naljailuun. Talvella onkin sitten eri juttu, kun ilahtuu näkiessään muitakin hulluja.
Jos ei ole kypärää, niin ei sitä viitti tervehtiä. Koska todennäköisesti hetken päästä kuitenkin vastaan tulee pyörän oikea omistaja joka pysäyttää sen tervehtijän eli sut. Ja siinä saa siten kivasti selittää että ei ollut mun kaveri. Ja se hengästynyt ukko on siinä vaiheessa vihainen ja veri kiertää reenatuissa muskelissa, eikä päässä, ja ne arvet ja tatuoinnit, eikä tietysti se usko: mitä v.ttua sä täällä sitten tuntemattomia lapapystyssä morjenstelet? Haet epätoivovoisesti seuraa? Ja ykskaks todella omituisen käänteen kautta se keskustelu kääntyy siihen, että sua neuvotaan nettien treffi palstojen käytössä siinä kevyenliikenteenväylällä. Ja sä et kehtaa polkea karkuun vaan alistut, ihan vaan siksi ettei sua luulla sen pyörävarkaan kaveriksi. Ja myöhemmin kun saat sellaisen kannustavan tekstarin siltä ukolta, joka on muuttunut isommaksi mitä se oikeesti oli ja se on mielissään kun saa jeesata sua tulee ulos kaapista. Ni sä et vaan pysty olemaan itsellesi rehellinen, sä vaan laitat sen ilmoituksen kuvan kera sinne nettiin ja käyt niillä treffeillä. Ihan vaan sen takia että päätit tervehtiä tuntemattomia succicsissa..
Että pitäs olla joku selitys sitten valmiina. Eikä: että eiku fillarifoorumilla, kato jätkät keksi että moikataan ku tavataan vaikkei tunneta ku ollaan alan miehiä ja naisia, ollaan niinku etelän perukoilla yhtä suurta perhettä.
Moikkaatko sä kaikkia? Prismassaki, moromoro jauhelihamiehiä? heitä yläfemma! Oikeesti jengi hei..
Okei, kyllä mä joskus ostan spitfiren ja juttelen tuntemattomille jos niillä on korissa väärää juomaa, että kyllä hei, sä oot ansainnut oikean oluen, kyllä sä tiedät sen, sä olet sen arvoinen, sulla on ollu tosi vaikea lapsuus, eiku työviikko.
Juuri näin! Aika hyvä...
Ei kai se pyöräily nyt niin alakulttuuria ole, että kaikkia pitää tervehtiä "yhteenkuuluvuus"-meiningeissä? Munkin lyhyellä työmatkalla tulee ohitan/tulee vastaan kymmeniä pyöräilijöitä näin kesäaikaan. Erikoistilanteisa toki moikkaan ja saatan käydä jopa sanalle. Tervehtiiköhän nämä totisimmat tervehtijät muita kuin toisia totisen näköisiä pyöräilijöitä? Esim. teinejä Jopojen selässä? Jos ei, niin sehän on melkoista elitismiä. Jopa syrjintää!
Eilen kävin kokemassa Hirvensalon pyörätiet Turussa ja yllätyksekseni sain todeta, että maantiepyöräskene on siellä kova! Monta kippurarsarvea oli liikenteessä. Kaksi henkilöä nosti käpälää kun vastaan tulivat, toinen varmaankin sen takia koska annoin hänelle tilaa hieman tiukassa tilanteessa. Kolmannelle vastaantulevalle kaverille nostin itse kättä, mutta vain pysäyttääkseni hänet, sillä sillalle (jonka nimeä en nyt muista) jota olimme ylittämässä, oli lahonnut hyvinkin iso ikkunaruutu. Lasia oli joka puolella koko sillan leveydeltä.
Tämä tervehtimiskulttuuri on kyllä itselleni uusi ja olen liittänyt sen lähinnä motoristeihin, mutta lämmitti kovasti mieltä, kun huomasi että joku huomioi muutakin kuin itsensä liikenteessä. Olen siis aivan uusi koko pyöräilytouhussa (koulumatkat pois lukien), joten tavat eivät ole vielä aivan hallussa. Ehkä tässä pitäisi nyt kehitellä jokin turvallinen ja itselle "oma" tervehdys tyyli seuraavaa lenkkiä silmälläpitäen...
Ja tuolta löytyy..
Veti kämmenen kramppiin näin lounaan jälkeen. Pitää reenata.
Tulipa tossa reissun aikana muutama fillaristi ja muita tien käyttäjiä vastaan. Toteamus; paikalliset asukkaat morjestivat ahkerimmin, lukuunottamatta pääkaupunkiseutua ( yhtään kertaan ei lapa noussut, pieni hymyn kare vaan), retkipyöräilijät morjestivat aina ja tulivat juttelee, maantiekiitäjät harvakseen. Oltiin liikenteessä tandemilla jossa peräkärry eli piiitkä yhdistelmä. Virossa lapa nousi melkein kaikilla vastaan tulleilta fillaristeilla.
Kyllä oli käsi tiukassa tänään aamupäivällä Puutossalmen / lossin tiellä. Jos ei ensi kerralla käsi nouse, niin otan kiinni ja puhkon renkaat!
Niinmuttakun ainoa kulkuväline on polkupyörä eli omistaa useita erilaisia,mistä voi mielialan, tarpeen tai sääolosuhteiden mukaan valita kulkuvälineen, onko silloin arkipyöräilijä, jota tosiharrastajan ei yhteisöllisyyden nimissä tarvitse tervehtiä? Tietysti tälläinen tavallinen arkipyöräilijä myös vapautuu tästä yhteisöllisyyden vaatimuksesta... :)
http://media.kantti.net/viittomakiel...t/images/f.jpg
Liekkö virallinen vai ei (kantti.net sivun sormiaakkosista löydetty), ainakin helpompi tehdä ku peukalon päälle taittaminen.
Tänään sai tervehtiä niin maan perusteellisesti kun ajelin Porvooseen.
Jos tervehdykseen ei vastata, käännyn perään, ohitan moukan, käännyn uudelleen vastaan ja nostan jälleen kättä. Jos tämäkään ei toimi, käännyn perään, ohitan moukan, kysyn, mikset kunnioita veteraaneja, käännyn uudelleen vastaan ja nostan jälleen kättä. Jos tämäkään ei toimi, käännyn perään, lyöttäydyn peesiin ja solvaan pyöritystekniikaa koko loppumatkan .
Vastaa tervehdykseen ruoja muuten sinua ei pelasta mikään. :mad:
Tänään noi kuuden aikaan iltapäivällä tuli Perkkaantiellä vastaan fillari/perävaunuyhdistelmä ja ihan viimehetkellä näin siellä perävaunussa parikin kättä ylhäällä. Yritin moikata takasin mutta taisin olla liian hidas. Joka tapauksessa loppumatka meni vähän kevyemmin tämän kohtaamisen jälkeen.
Mitenkäs se menee, jos sama kaveri tulee uudestaan vastaan samalla lenkillä? Eli on kierretty lenkkiä eri suuntiin ja jälleen kohdataan?
Uskon että tervehdykseen vastaamisessa on se, että ensin koitetaan katsoa, onko joku tuttu ja jos ei ole, niin aivot jää luuppiin ja tilanne ehtii mennä ohi. Varmasti on näitäkin, jotka koittaa päätellä kastijaon mukaisen tervehtimisvelvollisuuden.
Autopuolellahan tervehtiminen lähtee usein siitä kanssaveljeyden tunteesta, kun huomaa toisen onnettoman jolla on samainen "ihan hyvän" automerkin auto, jota nyt täytyy hieman normaalia useammin huoltaa (=korjata) ja joka voi tiellekin jättää, jos nyt vaikka bensa loppuu tai kenties auringon pilkut äityy pahoiksi. Tämä uusi toveruus ja kanssaveljeyden tunne voi tulla pikaiseenkin tarpeeseen, kun se oma kulkupeli tekee ensi kertaa jälleen temput tien päällä.
Itse koitan tervehtiä kaikkia pyöräilijöitä maasta riippumatta, jos heidät ns. matka-ajossa kohtaan. Amazon Pilgrimin blogissa oli mainio kohtaaminen, kun paikallinen kaveri tuli kokonainen pyörän kiekko selässä vastaan. Pisimpiä matkoja ajaa yleensä kaverit farkuissa ja pyöräkin voi olla vaikka sinkula tai muu mammamalli. Hiilikuitukaverit taasen kuluttaa aikansa näillä palstoilla ja nettikaupoissa, mutta kyllä minä heitäkin tervehdän, jos ovat ulos vesisateiden välissä uskaltautuneet ^^.
Maastopyöräilyssä pätee Ned Overendin ohjeistus: kun herkeää peräti juttusille muitten tallaajien kanssa voi saada hyviä reittivihjeitä. Patikoijat ja koiran ulkoiluttajat suhtautuu jatkossa pyöräilijöihin aivan eri tavalla, jos heitäkin tervehtii ja tietysti vielä kiittää kauniisti, jos saa latua. Saattaa joku onneton ulkomaalainen vielä saada sen kuvan, että meillä olisi pyöräilykulttuuria.
Jos erehtyy laittamaan pyöräilysortsit niin ei saa tervehdyksiä, spändekseillä kyllä. Sama jos alla on pyörä taakkatelineellä.
kevleillä ja ulkoiluraiteilla maastopyöräilevät skidit tervehtii ahkerasti kun ajelen maasturilla ja sukkiksilla siirtymiä
Ryhmäajoetiketin mukaan tervehditään vastaantulevan letkan keulahenkilöa/henkilöitä. Eli ei tarvitse ajaa lapa ojennuksessa, jollei tunnu siltä. Itseä aprikoittaa trendikkäät sinkula/fiksi -juipit. Tänäänkin vastaantulevat katselivat fillariani antaumuksella, mutta kädet pysyivät tiukasti stongassa kiinni ja ilme vakavana. Ehkä varhaisvanhus ei enää ymmärrä trendikoodeja. :cool:
Annetaan ajan kulua ja sukupolvien mennä ja tulla. Me suomalaiset olemme vielä sen verran metsäläisiä niin liikenne- kuin tervehtimiskulttuurin suhteen,että ei kannat hötkyillä mihinkään suuntaan.
Työmatkatempoilijat eivät tervehdi;(
Alan harrastajat tervehtivät...sen näkee jo yleensä vaatetuksesta :D