Printable View
03/2015 - 05/2016. 52 kiloa lähtenyt ja pikkuhiljaa hiipii edelleen alas. Kiitokset pyörälle ja päivittäiselle 30 - 40km lenkille yhdistettynä tietty ruokavalioon, josta on poistunut leipä, makkara, riisi, peruna, valkoinen leipä, pääsääntöisesti punainen liha puhumattakaan makeasta. Tilalle salaaatti, juurekset kala, kana, muutama pala ruisleipää, rahka, mysli... Olo on aika hiton hyvä.
^ mahtavaa!
Lähetetty Tapatalkista, pahoittelen kirotusvirheitä.
Lopettamalla kokonaan sokerinsyönnin on nyt tippunut 2kg kahdessa kuukaudessa. Sellainen vaikutus sillä on, kilo kuukaudessa. Myös hedelmät lukuun ottamatta puristettua sitruunamehua veden mausteena ovat olleet no-no ja hiilihydraattiset alkoholijuomat kuten olut.
^Jep. Sokeri on silkkaa (turhaa) energiaa. Ja hedelmissä tuota on kuitenkin jonkin verran. Itseasiassa kun jättää pastat, sokerit, riisit, perunat ymv. veks, voi hyvin juoda viikonlopun saunaoluetkin :) ja vaikkapa vielä sen viskipaukun päälle ja silti paino hiipii alas. Treenatessa kourallinen pähkinöitä ja/tai banaani pitää energiat ihan mukavasti yllä.
Ihan kaikkea voi syödä kunhan syö vähemmän kuin kuluttaa. Nopeasta painonpudotuksesta ei ole mitään hyötyä kun kaikki tulee kuitenkin takaisin. Puoli kiloa viikossa on maksimi ja jos treenaa niin kilo kuussa on hyvä tahti. Muuten tulee hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat siihen, että riippumatta painosta kulutus jää pysyvästi alahaiseksi. Tämä on selvinnyt mm. suurin pudottaja-kisan laihduttajia tutkimalla. Lähes kaikki lihovat takaisin. Jokunen vuosi sitten karppasin ja sain painoa alas. Tulivat takaisin. Nyt olen hyvällä tiellä. Pidän ruokapäiväkirjaa ja olen 600-800 kilokalorin päivävajeella. Kaiken lainen ruoka maistuu ja olo tuntuu hyvältä. Paino ei putoa joka viikko vaan aina silloin tällöin kilo lähtee kun periksi ei anna.
^ Kaikella kunnioituksella. Ei ole "yhtä oikeaa tapaa". Jokaisen pitää etsiä se tapa, joka toimii omalla kohdallaan - se tapa joka motivoi ja ruokkii painon pudotusta. Eli saa uskoa, motivoituu ja pysyy motivoituneena - myös painon pudotuksen jälkeen. Joillakin tuo vaatii nopeaa, näkyvää pudotusta - ainakin aluksi. Elintapojen muutoksen pitää tietenkin olla pysyviä. Olet itsestään selvästi oikeassa siinä, että kaikkea voi syödä kunhan kuluttaa enemmän tai korkeintaan sen minkä syö. Jos haetaan totuuksia jostain "Suurin pudottaja kilpailusta", jonka motivaattoreina on raha ja julkisuus, voi tuon tilastollisen todistusvoiman aika ketterästi kyseenalaistaa. Sattuneesta syystä parinkin lihavuustutkijan kanssa keskustelleena, oli noiden viesti se, että ison painonpudotuksen jälkeen elimistö pyrkii tutkimuksien mukaan noin kahden vuoden ajan mahdollisimman tehokkaasti palauttamaan menetetyn painon. Oli siis pudottamisen tapa mikä hyvänsä, avain pysyvään painon kurissa pysymyseen on omien elintapojen ja painon jatkuva (alussa tehostettu) seuranta. Myös Suomessa on tehty tutkimuksia painonhallintaryhmissä tehtyjen painonpudotuksien pysyvyydestä ja ne ovat aika karuja. Eivät kuitenkaan lähelläkään noita "Suurin pudottaja"-kisojen tuloksia. Viime kädessä jokainen omalla kohdallaan syö sen minkä kuluttaa - tai sitten ei. Vaaka on helppo ja simppeli apuväline sen seuraamiseen, jos tahtoa on ja motivaatio piisaa. HYväksyttävä kuitenkin on, että kovan ylipainon jäljiltä on syömistottumusten ja elintapojen pysyvästi muututtava, jos pysyviä vaikutuksia haluaa.
Kaikella kunnitoituksella kaikki tavat, jotka johtavat jojottamiseen tai takaisin lihomiseen ovat vääriä tapoja.
En nyt kyllä Hannun tekstiä niele ihan tuosta vaan. Itsellä ei ole paino takaisin tullut. No kaksi kiloa ja se on tullut sen jälkeen kun lisäsin proteiinia ruokavalioon. Toisaalta juoksen edelleen, viime viikolla 48 kilsaa ja siihen päälle koiran kanssa kävelyä noin 1,5 tuntia päivässä. Varmaan painoa tulisi lisää jos lopettaisin liikunnan. Toisaalta paino nousu jyrkästi erään lääkkeen takia ja varmasti sen (lääkkeen) lopettamisen jälkeen painoa olisi tippunut muutenkin. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. En koskaan jaksaisi laskea syötyjä kaloreita, en vaan jaksaisi.
Tämä on täysin totta, mutta todella vaikeata. Minulle oli tärkeätä oppia erilaisten ruokien kalorimäärät. Esimerkkinä vaikka tavallinen hamppari-ateria vs. normaali lounas.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Ja suurin herätys tuli ehkä erilaisissa välipaloissa. Joku jugurtti-mysli annos on äkkiä tavallisen lämpimän aterian kaloreissa vaikka mahassa se ei siltä tunnu. Tai sitten päiväkahvin kanssa napattu terveelliseltä vaikuttava Diggestive-keksi onkin liki voileivän kaloreissa. Tai siis juusto-näkkileivässä on samat tai jopa matalammat kalorit kuin yhdessä Diggestivessä. Nyt minulla on kotona "kahvipullana" Vanajan kanelikorppuja, muistaakseni yhdessä korpussa on noin 47 kcal. Eli kun jotain on kerran pakko syödä, niin syödään sitten matala kalorista. :)
Eli minun oma kokemus on se että kaikkia ei saa syödä, vaan tärkeätä on löytää se mitä saa syödä. :rolleyes:
Kaksi kaloripommia ovat maksalaatikko ja pinaattiletut. Maksalaatikossa on 800 kcal, tavallisessa esim makaroniloorassa on 400kcal.
Hampurilainen ei ole mikään paha jos juo vettä sen kanssa ja jättää ketsupin pois perunoista. Whopperissa on saman verran kaloreita kuin lautasellisessa palvihernekeittoa, 600kcal.
Syön Whopperin aika usein. Se on ihan hyvä lounas kun ei sitten ota mitään muuta.
Hesen kerrosateria 943 ja siihen vielä paprikamajoneesi-dippi niin ollaan jo 1200 kcal lukemissa.
Tuota tuli ennen vedettyä aika useasti. :)
Noilla kaloreilla minä syön nykyään kaksi työpaikkalounasta.:rolleyes:
Nyt en ole kaloreita laskenut, kun paino on menossa alaspäin pyöräilyn lisäännyttyä, mutta aikaisemmin tuota tein. Tärkeimpänä pointtina kaloritietoisuudessa itse koin kyvyn tehdä järkeviä ja itselleni sopivia päätöksiä. Perunasta (yllättävän paljon energiaa) en niin tykkää, joten jätin väliin. Samoin Digestive-keksejä en kaipaa lainkaan! ;) Jos taas yogurtti (Miksi näissä on niin paljon sokeria tai kevytversioissa makeutusaineita?) maistuu, niin miksei mieluummin sitä kuin perunaa ja lihasoosia? Eli kalorit otan enimmäkseen niistä asioista, jotka antavat minulle mielihyvää. Ei-niin-hyvistä syömisitä on sitä paitsi paljon helpompi nipistää. Ihan pelkästään ei toki voi mielihalujen perässä mennä, että saa kaiken keholle tarpeellisen syötyä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Tuosta olemme sama mieltä. Siitä johtaako joku menetelmä "automaattiseen" jojoiluun emme. Varmaankin jotkut tavat johtavat tilastollisesti useammin tuohon. Viime kädessä ainoastaan pysvät elämäntapamuutokset takaavat lopputuloksen (joka on saavutettu hitaalla tai nopealla tavalla) säilymisen. Tuossa auttaa kaikki yllä kuvattu: Liikunta, kaloritietoisuus, säännöllinen painon seuranta ja sen hyväksyntä, että ikinä ei ole oikeastaan paluuta niihin syömistottumuksiin, jotka ovat johtaneet (merkittävään) ylipainoon.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Oikeastaan tuo ruokien punnitseminen ja ruokapäiväkirjan pitäminen on aika yksinkertaista kun sen saa rutiiniksi. Myös tietoisuus siitä mitä syö ja miksi syö on laihtumisen kannalta tärkeää. Ruuasta nauttiminen on pitkän tähtäimen toiminnassa tärkeää. Pitää nauttia ruuasta, sen tuoksusta, mausta ja ulkonäöstä. Ihan kuin viinistä. Ei määrästä. Kun välillä valmistaa herkullista ja hyvää niin jaksaa elää vähemmällä määrällä. Loppujen lopuksi laihtuminen ja painonhallinta on päästä kiinni.
http://oivamieli.fi/tietoinen_syominen_step_intro.php
^ Täysin samaa mieltä! Se että se on omasta päästä kiinni tekee siitä samalla hiton helppoa ja toisaalta vaikeaa. Omien tottumusten, mieltymysten muuttaminen on teoriassa niin helppoa, mutta käytännössä vaikeaa.
Vaikeaa on mutta sitten helppoa kun on riittävän motivoitunut ja voimaantunut. Usein tähän tarvitaan joku vahva sysäys: sairaus, kilpailullinen tavoite, tyytymättömyys ulkonäköön( uusi rakkausuhde laihduttaa :)) jne. Itsellä se oli tuo sairaus. Syöpä pysäyttää ja panee arvot uusiksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Voimaantuminen onkin sitten vaikeampi juttu. Stressaantuneena ei jaksa, masentuneena ei jaksa, vuorotöissä ei jaksa. Nämä Jutan ja muiden fitnesmimmien esimerkit nopeasta laihduttamisesta saavat aikaan väärän kuvan siitä, että laihduttaminen vaatii suuria ponnistuksia. On olemassa kevyt ja hidas vaihtoehto, jota soisi myös mediassa painottaa. Tosin se ei ole yhtä dramaattista kuin räkä porkella porkkanan pureminen. Jos mielikuvissa laihduttaminen on iloinen juttu ja jokainen voi ottaa pieniä askelia tapojensa muuttamiseksi niin silloin ehkä on helpompaa löytää myös voimia totetutta muutos.
painonpudotus on helppoa, mutta lihasmassan pitäminen tai lisääminen samaan aikaan tekee hommasta hankalan. Paino-indeksini tällä hetkellä? keventäjät ei hyväksyisi jäseneksi, pitääpi syödä hieman enemmän :p
Itse olen vihdoin löytänyt ruokavalion joka pudottaa painoa ja on silti rento, eli sokerittomuus. Muuten syön kuten ennenkin. Alkoholia, hampurilaisia, jne. Jo kolme kiloa lähtenyt.
Sokerittomuus toimii. Ei viikossa, mutta varmasti. Maksalaatikossa on 35g lisättyä sokeria, siis riisi-hiilarien päälle. Huh. Kymmenen palaa. Pidän maksalaatikon mausta mutta vastaavaa hiilaripommia etsiessä täytyy alkaa mennä jo jäätelöiden puolelle. Diabetestä ei ole.
Suositus on 50g lisättyä sokeria päivässä. Eli siis yksi maksalaatikko pienellä lisukkeella. Silloin ollaan jo limitillä.
Maksalaatikon suurin ongelma laihduttajan kannalta on rasva eikä sokeri. Puolet maksalaatikon energiasta tulee rasvasta. Hiilareista vain kolmasosa.
Sokereitakin on monenlaisia. Limut ja karkit pois on kyllä hyvä asia.
Mistä puhumme kun puhumme maksalaatikosta? Lähes kaikille se tarkoittaa kaupan einesosastolta usein tarjouksesta ostettua neljänsadan gramman vuokaa joka lämmitetään mikrossa, mutta joillekin meistä se tarkoittaa itsetehtyä ruokaa josta - mirabile dictu - löytyy maksaa enemmän kuin vain nimeksi. Rasvasta tulevan energian osuus riippuu tällöin melko pitkälle tekijästä ja hänen käyttämästään reseptistä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vuohi
PS Joskus vuosia tai oikeammin vuosikymmeniä sitten eli silloin kun Petri Keskitalo -niminen nuorukainen oli erittäin lupaava ja lahjakas kymmenottelija hän lainasi persoonaansa mm. erään einesvalmistajan käyttöön ja mainosti tämän maksalaatikkoa. Petri nautti urheilijana maksalaatikkonsa leikkaamalla siitä "pihvejä" jotka hän paistoi pannulla yhdessä sipulirenkaiden kanssa. (Ei ollut muuten hullumpaa.)
Se onkin se ongelma. Kun ei itse tiedä ruoanlaitosta mitään, ei tuota huomaa siinä kun mättää ruokaa suuhunsa. Mutta kun jättää astiat hetkeksi pöytään ja myöhemmin koettaa huuhdella ne kylmällä vedellä, niin se kyllä paljastaa missä oli rasvaa ja missä ei. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vuohi
Mitäs karppaus ku siinä ei rasvaa vältellä ja paino putoaa?
Karppaustakin on monenlaista, mutta esimerkiksi Atkinsin dieetti perustuu siihen että hiilareita vältellään viimeiseen asti. Tämä ei siis ole sen takia, että hiilareissa olisi mitään pahaa, vaan koska hiilarit pitävät huonosti nälkää poissa. Niinkuin Hannu tuossa sanoi, ainoa millä on väliä on että syö vähemmän kuin kuluttaa, ja karppauksessa se tehdään ruokahalulla. Jos syö pelkkää rasvaa ja proteiinia, tulee keskimäärin syötyä vähemmän kaloreita. Sitten on monia puolia, jotka sotkevat kuviota, niinkuin karppauksen ensimmäiset pari kiloa laihtumista eivät ole oikeasti laihtumista, vaan nestetasapainon muutosta, se ettei kyseinen ruokavalio varmaankaan sovi kaikille, ja sen pitämisen helppous.
Olen kyllä Hannun kanssa samoilla linjoilla, sillä laihdutustouhuissa pitää vaan löytää se tapa saada kalorit alle kulutuksen itselle mielekkäällä ja helpolla tavalla.
Tästä olen täysin samaa mieltä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Viime vuonna tiputin 27 kiloa ruokapäiväkirjan avulla. Nyt on paino pysynyt ihannepainossa. Ruuassa panostan laatuun en määrään. Eli koitan nauttia joka suupalasta. Ennen ruokailua on hyvä pysähtyä hetkeksi ja rauhoittua niin ei tule hotkittua. Ja kun ei hotki niin kylläisyyden tunne tulee ajoissa ja ähkyä ei synny.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Tässä taas muistin virkistykseksi yksinkertaiset säännöt, joilla estää painon aleneminen vaikka pyöräilee
Bikeradar: 5 simple rules to avoid weight gain while eating enough for cycling
Mulla rupes paino mukavasti tippumaan kun nyt syksyllä aloitin tuon pyöräilyn vaan sit talvi sotki kuviot niin ei oo juuri tullu pyöräiltyä.No kunhan saadaan nyt tää muutto pois alta niin pitää kattella jos uudella paikkakunnalla olis mukavammat reitit ja sopivammat nastarenkaatki pitäs hommata.
Eihän se paino liikunnalla putoa (jos ei johonkin todelliseen rääkkiin rupea). Liikunta toki tukee painonhallintaa, mutta aika pitkän matkan saat polkea jo yhden olutpullon kaloreiden polttamiseksi. Pysyvästi painon saa kuriin ainoastaan lisäämällä omaa ymmärrystä oikeasta energiantarpeesta, eri elintarvikkeiden energiasisällöistä ja opettelemalla syömään säännöllisesti ja kulutuksen mukaan. Myös päivittäinen punnitus auttaa heti reagoimaan kun paino lähtee vaeltamaan. On paljon helpompi reagoida kun paino on noussut parina kolmena päivänä puoli kiloa sen sijaan, että reagoidaan sitten kun tarttee alkaa tehdä lisää reikiä vyöhön. Aivan eri asia pudottaa puoli kiloa kuin kolme. Jälkimmäisen eteen joutuu jo äkkiseltään hieman ponnistelemaan. Puoli kiloa lähtee muutamassa päivässäLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hilex68
Ja nythän ne ajokelit vasta onkin hyvät. :) Ei tuu heti hiki vaikka painaa hieman reilumminkin!
Olen samaa mieltä, näin se toimi minunkin kohdalla. Vuosi sitten tähän aikaan oli mittarissa 86 kg, ja huhtikuun 20 päivä päästiin alle 75 kg. Ja siinä on nyt pysytty.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Oikean syömisen oppiminen on ollut se tärkein juttu. :)
Väliaikatietoa omasta projektistani. 15 kiloa on hävinnyt ja paino on stabiili.
Nykyinen strategiani.
1. Syön hyvin ja nautin siitä mitä syön.
2. Syön säännöllisesti ja riittävästi. Runkona on iso aamupala, vähän pienempi lounas, herkullinen kohtuullinen päivällinen, pienehkö iltapala.
3. Teen asioita, jotka pitävät mielen iloisena. Nautin elämästäni.
4. Liikun riittävästi, jopa paljon verrattuna muihin ikäisiini.
5. Punnitsen itseni joka aamu, ja jos paino nousee korjaan syömäni ruuan määrää alaspäin muutamaksi päiväksi, mutta syön kuitenkin riittävästi huomioonottaen liikuunan määrä ja tehon. Pidän silloin myös ruokapäiväkirjaa, jotta tiedän paljonko syön verrattuna kulutukseeni.
Tiedän että tällä strategialla säilytän nykyisen normaalipainoni.