Printable View
Aika tuttu kuvio täällä meillä pöndellä kanssa....Mikähän sitten on kun tervehtii vastaantulijaa jolla on Hankkian lippis ja haljasnahkaiset ajohanskat kalustona mummis + flätit niin tervehdys on jokakerta kuitattu reilulla vastatervehdyksellä...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Shimaani
Meit oli kyl seittemän mut en mä ainakaan mitään täpäriä huomannut. :seko: Kyl me moikattiin kaikkia jotka huomattiin eikä kaikki moikannu takasin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Shimaani
Viikonloppuna oltiin ekaa kertaa satulassa Ylöjärven ja Säijän suunnalla. Vähän oli nihkeää noiden tervehdysten kanssa. Ovat tainneet ostaa liian mukavat kahvat kun eivät millään maltaneet irrottaa kättä. Eräs maastopyöräilijä vilautti ujon hymyn, hänelle kiitos tästä.
Mikä on virallinen linja? Pitääkö kämmenen nousta hartian tasolle? Riittääkö sormien nosti kahvalta? Entä pään nyökkäys, onko riittävä?
Olen käyttynyt jopa wierd alin iloista käsitervehdystä. Saamattta edes keskisormea vastaan.
Jo vain! Meitinkin poluilla on nykyisin jo melkein läyhkettä. Toistakymmentä vuotta sai ajella yksin, nyt tulee melkein joka lenkillä maastopyöräilijöitä vastaan. Joutavat vielä jotkut pysähtyä juttelemaankin. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jake_Kona
Erinomainen kysymys. Itselle on riittävää mikäli minulle jää selkeä käsitys että kanssapyörittäjä huomasi minut. Mitä se sitten on, lienee yhtä henk.koht. kuin hammasharja. Tässä vaihtoehtoisia tapoja. Saa soveltaa vauhdin, tien kunnon, muun liikenteen tms. mukaan:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
1) KÄDEN NOSTO: Ehdottomasti näkyvin ja suositeltavin. Hyväksyttävä korkeus kahvoilta ajettaessa 15 senttiä olkalinjan alapuolella, siis selkeästi irti tangosta.
2) SORMIEN NOSTO: Diskreetti ja hienostunut tapa, saattaa tosin jäädä huomaamatta.
3) PÄÄN NYÖKKÄYS: riippuen moshauksen määrästä saattaa helposti jäädä liian vähäiseksi
4) 2 ja 3 yhdistelmä: molempien käsien herkeämätöntä käyttöä vaativissa olosuhteissa riittävä mutta turvallinen
5) joku muu???
äänimerkki. MORRJÖSSS:)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tjm
siitä tuli mieleen, mitä jos sattuu ohittamaan jonkun. yleensä annan jokin komentin ohittaessa, "hophophop" "vengavenga" "jaksajaksa" tai "hyvätahtiiiii".
Kaikki hyvin? Alles gut? Allt bra? Tai vain kevyt kädennosto "minä tässä painelen menemään" ilman mitään rivienvälistä kommenttia vauhdista?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Johan Moraal
Joo se mimimivaihtoehto minulla on kevyt oikean käden nosto ohittaessa. En yleensä kysy onko kaikki hyvin, onhan se ihminen lenkillä, ei voi paremmin olla?)
Aamulla sanotaan 'huomenta', iltapäivällä 'hyvää iltapäivää' ja illalla leppoisasti 'iltoja, onpa upea keli' (säästä riippumatta).
Itse tulee moikkailtua vain tyypeille, jotka tunnen nimeltä ja ovat olleet minun kanssani tekemisissä/puheväleissä. Tämä §ääntö koskee myös oman työpaikan ihmisiä (n. 40). Aina tulee ajateltua noiden muiden pyöräilyharrastajien olevan kunnoltaan teräsmiehiä omaan etenemiskykyyn verrattuna. Kompleksinen suhde siis. Olen kuntoilija, en kilpailija.
Satulalta lapanen heilahtaa ryhmälle pyöräilijöitä, joita omalla asuinalueella edustavat keltapaitaiset Kaupin Kanuunat. Onneksi ovat tulleet aina vastaan! Olisi kyllä jonkinasteinen kriisi, jos KK-miehet painisivat muina miehinä ohitseni (näin tapahtuisi aivan varmasti, itseäni ilahduttaa suurestikin, jos yllän edes 30,0 km/h keskiarvonopeuteen).
Ryhmässä ajellessa pitää olla varovainen vilkuttelun kanssa, etteivät kanssapolkijat erehdy luulemaan suuntamerkiksi.
Tosin yleensäkin vastaantulijan tapauksessa käytän vasenkätistä neljän sormen perpendikulaaria, eli sormet suorassa kulmassa menosuuntaan nähden, n. 45° kulmassa yläviistoon. Näkyy aavistuksen paremmin. Joskus pitää nyökätä, ja tuttuja morjestetaan perusteellisemmin.
Ohittaessa nostan yleensä oikeaa kättä selkeämmin ylöspäin, jottei ohitettava luulisi sitä suuntamerkiksi.
Tänä keväänä ei ole kuin yksi moikannut mulle takaisin maantien laidassa ja vastaan on tullut varmaa sata muuta.
Pärstävärkki on vissiin vikana tai sitten mulla on väärän merkkinen peli alla:eek:.
Kyllä aina moikataan sekä maantiellä että maastossa. Esim omat maantielenkit suuntautuu usein tuonne (kuuluisan?) Bodom- järven seutuville ja ei siellä niin paljoa kanssataistelijoita tule vastaan etteikö muutamaa sormea voisi kohottaa vastaantuleville.
Mitä lähempänä helsingin keskustaa ajelee siirtymiä niin sitä vähemmälle jää moikkailu, mutta kyllä viimeistään Pitskun jälkeen alkaa lapa nousemaan. Ei ole jäänyt mieleen kauheasti kertoja kun täällä pääkaupunkiseudulla olis jengi jättänyt vastaamatta 2012. Selkeästi kyllä moikkailuinnostus on kovempaa kun on kevät ja vihdoin päästy putsatuille teille. Tempoa tykitellessä kuolan valuen ja Strava-ennätyksiä metsästäessä tosin kättä ei aina huvita nostaa.
Moikkailin kaikille vastaantuleville pyöräilijöille 80km lenkillä.
Ainoastaan tempo- ja mummopyöräilijät ei saanut kättä ylös.
Liekö samasta syystä, ettei kaadu.
Itellä on ollut hauska kokemus: kun ajan omalla suoratankoisella ridleyllä niin kukaan ei morjesta. Mutta jos ajan kippurasarvella niin kaikki trikoomiehet morjestaa :)
Kai tää liittyy siihen, että kippurasarvet, kapeet renkaat ja sukkikset paljastaa jo kaukaa että pyöräilyä harrastetaan ihan "oikeesti".Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kettu-Pekka
Vaikka vaan työmatkalla olen täällä Zaragosassa (ESP), niin pakko sanoa, ettei täälläkään näy kovin morjesteltavan, korkeintaan jos toinen harrastaja erottaa toisen harrastajan selvästi. Tosin puolentoista päivän tarkkailun perusteella edes lajilla ei oo väliä. Trikoo kippuran kanssa voi bmxlle morottaa, jos on pärrää päässä ja vaikka polvisuojat tms..
oon kohta temponu työmatkaa tällekesälle noin 350km ja kertaakaan ei oo kenekään vastaantulevan pyörän lapa noussut. alla on kippurasarvinen maantiekonkeli, mutta yllä ei kyllä ole trikoita ja ajolaseina raybanin aviatorit..
Tänään oli muuten puolen tunnin alitus todella lähellä. 30min35sec. matkaa noin 15km. hippasen syletti :|
Trikoilla olis menny alle..Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Keevo
^ trikoilla pääsee täysii.
Eilen tuli parikin pyöräilijää vastaan välillä Halikko - Paimio, vanhaa turuntietä ajelin. Joka kerta ehdin tervehtiä ensin, mutta kyllä se käsi nousi aina vastaukseksi.
Keski-iän ohittaneena heteromiehenä kynnys iloisesti tervehtiä pelkissä raybaneissa ajavia on kohtuu korkea vaikka minulta on työpaikkalounaalla kysytty: Joku pervo ajeli vastaan aamulla, kerrotko kuka hän on? ja jostain syystä firman tj katsoi minua hieman hitaasti eikä kysyvää neitokaista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Keevo
Fiksihipsteriksi luulevat.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Keevo
Oon nyt tässä kolmisen kuukautta ajanut Espoossa ja pääkaupunkiseudulla maastopyörällä, niin kevyen liikenteen väylien osalta oon todennut että jos itse ensin moikkailee ns. oikeita pyöräilijöitä, niin muutkin moikkailevat, mutta jos ei jaksa/huvita olla aktiivinen, niin eipä juuri kukaan morjesta. Ajokamat ihan normaalit pyöräilyvaatteet, Oakleyt päässä yms. ja fillarikin kait "ihan oikeesti harrastaa" -osastoa. Ei ole esittää mitään erityisiä päätelmiä tästä, totean vain asiantilan. Ehkä olen spede ja kaikki nauraa ja halveksuu selän takana, jopa työmatkatempoilijat.
-Lauri
Tässä Espoon ja Kirkkonummen rajalla asuvana olen ollut huomaavinani sellaisen seikan että tervehtimisillä on ratkaisevia eroa riippuen siitä mihin lenkki suuntautuu. Jos lähden itään Espoon ja Nurmijärjen suuntaan niin takaisinmoikkaukset on suht harvassa. Länteen lähtiessä taas lähes kaikki tervehtivät, Siuntion ja Lohjan pikkuteillä tervehtii jopa mummiksella liikkeellä olevat isännät :) Naiset tervehtivät takaisin jostain syystä todella harvoin tai sitten tervehdys on niin hillitty nyökkäys etten sitä yleensä huomaa.
Taajama-alueilla moikkailu on vähän niin ja näin etenkin työmatka-aikaan. Silloin jää itseltäkin yleensä tervehtimiset väliin vaikka toki tervehdyksellä aina vastaan jos joku muu tekee aloitteen.
En minäkään työmatkalla usein tervehdi, mutta jos lähes joka päivä se sama kaveri tulee vastaan lähes samassa paikassa niin kyllä alkaa pikkuhiljaa naurattaa oma ja toisen hölmöys jos ei kumpikaan nosta edes pikkurilliä. Kun kuitenkin täällä susirajan takana tavataan tervehtiä dösätsöraakin.
Tossa kun maastokamppeissa on cyclolla ajellut maantienlaitaa niin lähemmäs miehen ikään päässeiltä lapa nousee reippaasti. Sen sijaan hiilikuitutykeillään veivaavat n. kolmikymppiset eivät vaivaudu edes vilkaisemaan. Löysätkää pojat ihmeessä kypärää.