Ei mitään hajua, kun ei pysty juoksemaan niin, että saisi maksimia näyttöön.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jalkajarru
Sent from my iPhone using Tapatalk
Printable View
Ei mitään hajua, kun ei pysty juoksemaan niin, että saisi maksimia näyttöön.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jalkajarru
Sent from my iPhone using Tapatalk
koska fillarointi jalkalajivoimalla niin tietty km ja vuosi menee ennen kuin maxsykkeet siinä pystyy takomaan. siksi kipumielessä niin kova laji. teetkö 12-15mmolia etureisillä ja kankulla vai koko kropalla noin kärjistäen.
Maksimit olen takonut tauluun spinnussa intervallilla ja sauvarinteessä. Vaan eipä tuo maksimisyke ole niin tarpeellinen, kun ei maksimilla tarvitse edes treenata.
Hyvää luettavaa, ei ihan 'sohvaperunasta satkulle' perusteita mutta laajentaa näkökulmaa ja hyvin sovellettavissa deskjockeyllekkin:
https://www.amazon.co.uk/Science-Tou.../dp/1472921704
http://www.sweatelite.co/eliud-kipch...ecord-attempt/
Komppaan buhvaloa. Ensimmäinen jopa niin hyvä, että hankin sekä Kindle (https://www.amazon.com/Science-Tour-...tour+de+france) että painetun version. Jos tämä olisi myyntipalsta, laittaisin ehkä tuon painetun myyntiin.
Samoin eka luettu ja hyvä.
Kiitos erinomaisesta keskustelusta ja linkeistä. Kun täällä on oikeasti asiantuntijoita, käytän tilaisuutta ja kysyn vielä voimaharjoittelusta:
Voiko punttisalia tai kuntopiiri/omapaino tms. harjoittelua korvata pyöräilyllä? Ainakin talvella pyöräily teillä (kiitos kunnossapidon) on aika ajoin melko julmaa vääntämistä, maastossa ajosta nyt puhumattakaan. Silloin tarvitsee oikeasti sekä coren voimaa että jaloissa orkkua. Voisiko näitä tietoisesti käyttää voimaharjoittelun perustana?
Aiemman perusteella siinä ainakin hetkellinen intensiteetti on korkealla ja (voima)harjoittelu on lajinomaista.
Olen itse laiska kuntoilija ja sain punttisallergian jo nuorena kilpailuvuosinani. Lisäksi viihdyn mielellään ne vähäiset harjoittelutunnit ulkona.
Keskivartalon maxvoimaa tekisin vielä erikseen. Jaloilla jotain, jossa laajemmat liikeradat ja myös poikittain. Tääkin on tutkittu, että fillaristien jalkalihakset epäsuhtaiset. Jos mulla olis lonkat kunnossa, niin säbää.
Tuosta on kokemusta. En pystynyt nostamaan jalkaa liki kahteen viikkoon, kun kävin kylmiltään luistelemassa viime talvena.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Siinä polven yläpuolella on jokin vinottainen lihas, joka ylirasittui laakista. Jalkaa ei siis saanut nostettua esimerkiksi auton kyytiin, mutta trainerilla olisi pystynyt polkemaan ihan hyvin, eli tuo lihas ei ilmeisesti kuormitu lainkaan pyörällä.
Ikävä juttu, mutta hyvä kuulla ns kokemuksen kautta. Fillarointi on superlaji aineenvaihdunnan ja tiettyjen lihasten suhteen. Invalidisoiva noin muutoin suppean liikeradan ja tiettyjen lihasten suhteen. koukkupolvista puhutaan = liian kireitä lonkankoukistajia, etureisiä ja erityisesti tempomiehil kireät pienet pakaralihakset. Sit kun nää saat juntturaan, niin lantio ja selkä on kaarella ja kipee. elikäs ei pelkkää fillarointia.
Olenko väärässä jos väitän, että pyöräilijän pitäisi tehdä maksimivoimalla perinteisiä vatsalihasliikkeitä, eli vinolankulla, jotta lannesuoliluunlihakset vahvistuisivat, jotta wattimäissä pysyy kyydissä, kun Isot pojat vetävät wateilla sen jyrkän pätkän. Itseni tasoiset harrastajat vetävät usein putkelta, vain painamalla poljinta alas, eikä kehon paino pysty tuottamaan niitä watteja, vaan vaaditaan vahvaa vetoa ylöstulevalle jalalle kun puhutaan esim. 500 + wateista. Nuoruudessani, kun oikeasti ajoin, niin tehtiin pystylankulla vatsalihasliikkeitä ja kyllähän sitä tehoa sitten riittikin siihen jalan veto-osuuteen äärimmäisissä voimamäissä kun pantiin jalalla koreasti.
Siinä ei paljoa ftp: eet auta, kun Pyöräilijät vetävät sen jyrkän mäen "yli wateilla".
Vinolankku ottaa helposti lonkan koukistajiin. Jos ajattelet pyöritystä niin pointtihan on pitkälti se, että kropan tehtävä on stabiloida se tilanne, kun voimaa tuotetaan yhdellä jalalla eli epäsymmetrisesti vaikkapa satulasta katsottaessa. Heikolla kropalla näet kuinka vartalo kiertyy joka polkaisulla. Sitten kun teet voimapyörää suorin jaloin niin se osasto on kunnossa. tai lankutat jalat ja kädet suorina. heikon selän tietää siitä kun ajelee ns forcea 60rpm 30 min ja selkä alkaa kipeytyy. fillarilla voi kokeilla miltä tuntuu ajaa mäki ylös yhdellä kädellä.
^ Tarkoitin tuolla jalan ylösvedolla putkelta tapahtuvaa äärimmäisen kovaa vetoa mäessä, jolloin ei ole enää kyse tasamaan pyörityksestä, vaan siitä, että voimansiirtoon saadaan mahdollisimman paljon tehoja. Mielestäni silloin tarvitaan erittäin vahvoja lonkan koukistajia, kuten mainitsit ( onko ne lannesuoliluulihakset, ainakin minulle se on niin esitetty aikoinaan valmentajakursseilla -70 luku). Kun pungerretaan "voimamäkeä" ylös, niin voiman tarve saattaa hetkellisesti ylittää reilusti ajajan painon/per jalka hetkellisesti ja silloin tarvitaan hetkellisesti erittäin kovaa nostavaa jalkaa. Jos sitä voimaa ei löydy sillä hetkellä, niin voi katsella kilpailijoiden loittonevia perävaloja, ellei omaa ultimaattista kadenssia ja voimaa penkiltä ajaen.
luulen että tunnistan tavan. ollaan ihan sippi, mutta viel pitää vääntää, vaihdetaan hitaampi kadenssi ja poljin vedetään ylös ?. väittäisin että se tehdään enempi takareidellä sekä pakaralla ja lonkan koukistalla.
^ kp63 alat pääsemään kärryille mitä tarkoitan. En kuitenkaan tarkoita sippinä olemista, vaan sitä kun lyhyt "voimamäki" vedetään täysillä ylös ja on odotettavissa, että vauhti jatkuu senkin jälkeen ja sinun on pakko pysyä se 30 sek. mukana mäessä tai jäät ajamaan sitä porukkaa kiinni jatkossa ja uhraamaan voimiasi jopa kymmeniksi minuuteiksi, sen sijaan että olisit sen 30 sek. pysynyt mukana. Olet mielestäni oikeassa että suurin osa "ylös vedosta" tehdään takareidellä, mutta mielestäni viimeinen kolmannes siirtyy lonkan koukistajalle ja se saattaa olla pyöräilijän heikoiten harjoiteltu lihas, jos ei ole Elite luokan polkija, joka on sitä erikseen harjoitellut, tai se on harjoituksen myötä kehittynyt.
joo loppu tulee koukistajalla kaiketi. en ole vaan missään nähnyt, että sitä olisi puntilla tai muuten erikseen vahvistettava. sen olen lukenut, että tuppaa fillaristilla kehittyy liikaa normi lihastasapainon kannalta ja ettei sitä tulisi nimenomaan treenata erikseen.
Silloin kun kyse pyöräilyn kestävyyslajeista niin yleensä jyrkissä hyytymisessä kyse kestävyysominaisuuksien puutteesta eikä lihaksen voimantuoton puutteesta. Kun happoja ei elimistöllisestä valmiudesta johtuen pystytä puskuroimaan/poistamaan hitsaa homma takuuvarmasti. Tätä voimistaa vielä se miten siihen jyrkän alle on tultu suhteessa omaan toiminnalliseen yläkynnykseen: helpolla, tykitellen, pitkää kovaa vähän yli oman tason, kaksi-kolme-neljä tuntia.
Euro huippuamatöörit-proffat on monesti todella siroja jannuja ellei mitään kevätklasssikoiden spesiaalijamppoja katso, no jos on nähnyt Jaakko H livenä tai Jussi V heti Giron jälkeen, eikä kumpikaan mitään kovin suuria rautoja saleilla kolistele, mutta nousee jyrkkää oikeasti kovaa vielä pitkän alkulämpän jälkeenkin.
Mitokondrioiden määrä ja niiden treenaus toimimaan eri rasitustilanteissa.
tässä markun kanssa 110% samaa mieltä. Kun pyöräilevä kansa ei vaan usko, että ruoka loppuu , niin lihasjuttujakin hyvä pohtia.
Samoilla linjoilla kaiman kanssa.
Itselle hyödyllisin.voimatreeni on ollut rapputreeni (Puijon metalliportaat, joiden korkeusero on 48m). Oon tehnyt pari 5-6vkon ”voimakuuria” keski- ja kevättalven aikana. Pyrkinyt vaihtelemaan harjoituksia tehojen suhteen ja johtavana ajatuksena nousujohteisuus niin harjoituksen sisällä kuin myös niiden välillä.
Ja hyvä mainita myös että teen ne kävellen joka toiselle askelmalle, ns vääntömomentilla. Yleensä juoksijat hyytyy puolivälissä ja kävellen mennään ohi. Rapuissakin kannattaa kiinnittää huomiota tekniikkaan. Oma asento alkaa olla aika lailla pyöräilynomainen, selkä pyöreänä ja jalkalinjat suorat. Puijon raput pakottaa myös muuttamaan askelpituutta/frekvenssiä.
Isoin riski tässä on vetää homma överiksi tehojen kautta.
Suosittelen kokeilemaan. Lähes joka kaupungissa löytyy joku pidempi porrassiivu.
Punttia (kyykky, maastaveto, prässi) tuli tehtyä joskus kisa-aikana, mutta en mielestäni saanut siitä hyötyä ajoon.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Komppaan kolmea edellistä. Oliko niin, että 90 kadenssilla, 170mm kammilla, 400 wattia ajaessa on painetta joku 13 kg per jalka? En ole ihan varma onko simppelisti tuplapaine jos tehoa on 800 wattia (”voimamäki” on varmaan joku 20-40 sekuntia ja ajetaan 600-800 watilla), mutta ihan mahdottomasti ei voimaa tohonkaan tarvita. Lisäksi se kolisteluvoima on hyvin suureltaosin liikespesifistä eikä siirry polkimiin ainakaan helposti. Lihaksen poikkipinta-alaa on kasvatettava, jotta se siirtyy jotenkin sinne polkimiin asti. Ja lihaksen kasvattaminen ei ole ihan helppoa jos harjoittaa aerobista konetta samaan aikaan.
Itse olen mitannut 90 rpm kadenssilla 400 W tarvitsevan noin 550 N maksimivoiman/jalka. Muistan lukeneeni, että esimerkiksi ratapyöräilyn 1000m lähdössä tuotettu maksimivoima on luokkaa 1300 N.
http://www.kuntopolku.com/wp-content...3993882612.jpg
Sitten taas löysin lähteen, jonka mukaan kyykky 5 RM painoilla (1 RM oli arvioitu 170 kg) tuotti maksimivoimaksi 2650 N, eli noin 1300 N /jalka. Kaikkiaan siis sanoisin, että pienellä kadenssilla kovaa polkien voisi päästä yli 1000 N maksimivoimaan poljinta vasten. Eli jos tarkastellaan ainostaan liikkeen aikana saavutettua hetkellistä maksimivoimaa jalkaa kohti, niin pyöräilyssä on mahdollista tuottaa samaa kertaluokkaa olevia voimia kuin salilla kyykyssä isoilla painoilla.
Tosin on sitten huomioitava, että kyykyssä mekaaninen rasitus on huomattavasti pidempiaikaista, eli keskimääräinen alustaan tuotettu voima lienee suurempi. Lisäksi nivelkulmat saattavat olla erilaisia, eli noissa löytämissäni luvuissa ei arvioitu esimerkiksi polviniveleen kohdistuvia voimia.
Mistähän on kyse kun jonkin mäen - puhumme nyt suomalaisista nyppylöistä emmekä vuorinousuista - ajaa kyllä tietyllä teholla joko matalalla (60 tai alle) tai korkealla (100 tai päälle) kadenssilla, mutta jos vaihtaa toisesta päästä toiseen kesken nousun, ei jaloista tunnu löytyvän enää tarpeeksi voimaa/kierroksia ja vauhti hyytyy (minkä kellokin todistaa)?
Tässä teho- ja voimadataa tämän viikon treenistä trainerilla/Zwiftillä, joka meni vähemmän-tai-enemmän kaverin kanssa nokitteluksi. Natsaa aika hyvin näihin kirjoituksiin keski- ja maksivoimatasoista... toki suhteutettuna omaani ikään/tasooni (=47v kuntourheilija)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Montere
7min mäki nousevalla intensiteetillä:
https://uploads.tapatalk-cdn.com/201...3cc410dfbe.jpg
n. 200m kiri:
https://uploads.tapatalk-cdn.com/201...e136d3b81f.jpg
www.tahkomtb.fi
www.kuopys.fi
Ihmelkääpä jossa välissä missä kulmassa nuo piikkivoimat syntyy, ja onko sillä jokin syy-yhteys siihen porrasjuoksuun. Voisi pian epäillä ettei siihen kampeen 55kg leiteta perse penkissä, mutta en toki tiedä kun en voimaile. Luulen siis että se 55kg kampeen joisi jo vähän pompottaa persiin irti penkistä. Ja jos piikkivoima tulee työntövaiheessa, ei sillä porrasjuoksulla ole työkulmina mitään merkitystä. Ylipäätään tässä puuhastellussa kukaan ei välitä oikeista työkulmista; ylisyvät kyykyt tms egopaska.
^ Harva puskee 55 kiloa kammelle/jalka penkistä ajaen sataa kertaa peräkkäin. Itse pungersin nuorna miesnä 62 kiloisena 120 kiloa syvä kyykystä ja pyörä kulki. Nyt pungerran 80 kiloa 55 vuotiaana ja 80 kiloisena. Keväämmällä tulen toivottavasti pungertamaan 100 kg syvästä parikertaa ja prässisä uuden ajan ennätyksiäni.
Jos nyt pungertaisin tuon 120 kiloa syväkyykystä, niin olisin pysynyt mukana niissä kisoissa missä putosin "jyrkkään" "mäkeen". Vaikka kestävyyteni on kohtuullinen, niin jouduin käyttämään maksimeita mäessä, kun minua kovemmat kaverit käyttivät vain 70% maksimivoimistaan.
Ensi kesänä tilanne on toinen! Heh, tervettä uhoa!
Itse en ole kovin voimailu orientoitunut minkään perusmatkan kestävyystreeninin suhteen. Melko vastikään pukkasin 10min testin viimeisen +2min, tehoilla joka on minun huippukunnon 5min maksimi, kadendessilla 65. Tällä N=1 otannalla voima ei ole mikään tekijä kestävyysuheilussa. ;) Kyykky (reidet vaakaan) voip olla jotain 120kg nyt ja 150kg 3-4 treenin hermostollisen herättelyn jälkeen. Painoa jotain 67kg.
Ai täällä on edelleen puheena kolistelu? Jokainen saa treenata miten haluaa, mutta punttien kolistelu ei varmasti ole minkäänlaisessa ratkaisevassa roolissa kun yritetään estää tippuminen jossain mäennyppylässä.
Pitää muistaa että suomessa pk-kausi kestää about 6 kuukautta ja pk lenkkiä ei saa tuhota millään tehoilulla. Joten ainut teho tulee siitä sadan toiston kyykky tai prässitreenistä. Siten siis voimatreeni tuottaa tulosta. Ite olin kerran kovassa kunnossa, 13kk kisaa ja vähän kisahenkistä pk :ta päälle. Tämä näin desk-jockeynä. Muut wannebeet voi tarvita pk:ta enempi, ja ku on aikaa hieroa persittä penkkiin.
^ Tämä ei ole läpeensä väärässä.
Vielä voimailuista, provosoimatta. Kun tässä vastikään ajoin pakosta omaa kovaa n 58 kadenssilla, ja sama voimantuotto itselle normaalilla TT kadenssilla tekisiki kivat 7W/kg/30min, epäilyttää paitsi kestovoiman merkityksen myös sen treenaamisen. Koska olen varman että korkealla kadenssilla hermostollinen kestävyys on heikoilla, suhteessa tuohon pyöräpainiin, niin onko oikeasti sillä kyykylllä mitään merkitystä, kun suoritusnopeudet ovat samaa kuin tuossa mäkipainissa, eikä vastaa TT kadenssia.
Minä en kolistelusta mitään ymmärrä, ja pysynkin pelkästään satulassa harjoitellessani :)
Kirjoitin viime aikojen harjoittelustani tekstin Fillarikesä-blogiin. Jotain aiheesta on tullut jo raapusteltua foorumin muissa ketjuissa. Tuolla kuitenkin vähän yhtenäisemmin ja graafien kanssa. Tuntuisi liian isolta statementiltä sanoa kaikkea noin vahvalla rintaäänellä tässä ketjussa.
Mielenkiintoista juttua, itse olen viimevuosina pikkuhiljaa pyöräilyyn enemmän ja enemmän hurahtanut voimailija, voimanostossa vähän kilpaillutkin, 220kg syväkyykkyennätys raakana
Taustan parhaana puolena pidän coren hallintaa, kyykyt ja vedot kun tuppaa vahvistamaan (oikeintehtynä) juuri sitä tärkeintä, eli ruodon kasassa pitämistä. Ja se kyllä pitää, ihan sama mistä röykkyyttää jäykkiksellä menemään...
Huono puoli taas maksimivoimataustassa pyöräilyä ajatellen, on epätaloudellisuus. Kroppa kun on totutettu olemaan mahdollisimman epätaloudellinen, eli pystyn esim parilla mäkivedolla vetämään itseni totaalisen loppuun. Pyörä kyllä liikkuu ensimmäisen minuutin ajan aika reippaasti.
Jatkossa jos pyöräilystä tulee ”pääharrastus” aion pitää vuosittain mukana 2-3kk voimakausia... mielestäni ei ole järkeä yrittää kehittää täysin eri ominaisuuksia yhtäaikaa. Jos kokee tarvitsevansa voimaa/lihasta lisää, yleisesti tai esim lihasepätasapainon korjaamiseksi, jättäisin suosiolla aeroobiset pitkät lenkit hetkeksi sivuun/tosi vähälle, ja tekisin voimaa... mielellään vielä pienet plussakalorit päälle.
Minusta aerobinen liikunta sekä salilla kehon rakentaminen täydentävät hyvin toisiaan. Huomiona se, että keskittyy tekniikkaan maksimivoiman sijasta (puhtaat suoritukset) jonka päälle paljon lihashuoltoa. Näin toimien jaksaa paremmin pyörän päällä kun kropasta löytyy paukkuja aerobisuuden lisäksi. Toiminnallinen lihaskestävyys on erittäin hyödyllistä sekä sitä voi harjoittaa samalla kun pyöräilee, juoksee hiihtää jne.
Puntti ja aerobisen yhdistäminen on hyödyllistä tai ei. Molemmat yllä yhtä oikeassa tai väärässä. Anaaerobinen ja aerobinen ei oikein sovi yhteen, mutta ohjelmointiin ja harjoitusjärjestyksiin löytyy kyllä tutkittua tietoa netistä ja ne kannattaa lukea. Oma yleisohje on se, että fillaristilla filotreeni ensin ja sitten tauko ja puntille.
https://www.youtube.com/watch?v=DiUE3qDnFtU
Mielenkiintoinen pätkä, jossa on selkeästi selitetty myös hieman kestävyysurheilun perusteita vaikka käsitteleekin vain tuota tunnin ajoa.
Aloittelevalla kuntoilijalla on kysymys:
Olen ymmärtänyt, että pk-lenkin tulisi olla teholtaan loppua kohden nouseva. Kuinka tämä toteutetaan käytännössä, jos kuitenkin samalla on tarkoitus pitää sykkeet pk-alueella? Ajetaanko lenkki sen verran alivauhtisena, että vielä on varaa lopussa kiristää, vai voiko lopussa mennä keskialueen puolelle? Kuinka pitkään tätä teholtaan nousevaa osuutta olisi hyvä olla esimerkiksi kahden tunnin pk-lenkillä?
Tuo loppua kohti nouseva vauhti on oikeastaan mielikuvatyökalu, joka helpottaa hyödyllisen pk-lenkin tekemistä, jos ei ole kaikkia mittareita käytössä (ja vaikka olisikin). PK-harjoittelussa on olennaista, että aloittaa kevyesti. Kevyesti aloitettu tasatehoinen lenkki johtaa lähes väistämättä siihen, että sykkeet hieman nousevat loppua kohti ja ajo tuntuu hieman raskaammalta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tomy
Jos tarkoitus on ajaa pk:ta, ei tehoa tarvitse tai edes kannata nostaa loppua kohti. Sillä harjoitetaan muita asioita. Ne asiat voi joskus yhdistää pk-harjoitteluun, mutta kokemattoman ei ehkä kannata, vaan pikemminkin eriyttää.
Samaa mieltä siitä, että teho on tässä mielikuva.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tomy
Jos tehon pitää samana, ei syke suinkaan pysy tasaisena. Se nousee väistämättä. Mikäli sykkeen pyrkii pitämään tasaisena pk-alueella, joutuu tehoa laskemaan. On hyvä ymmärtää, että syke ei kuvaa sinänsä lihastyötä vaan sykeseuranta kertoo vain, miten sydän reagoi työhön. Peruskestävyysliikunta tällöin assosioituu jollakin metodilla arvioituna johonkin tiettyyn sykkeeseen tai sykerajaan, jota sitten sopimuksenvaraisesti kuvataan pk-alueen sykkeeksi. Kuitenkin se on työstä riippumaton. Jos kolmen tunnin lenkin jälkeen pysähdyt paikallesi, niiin silloin et tee peruskestävyysliikuntaa. Silti syke voi olla montakin minuuttia ns. pk-alueella.
Jos jatkat riittävän pitkään peruskestävyystehoista liikuntaa tai otat muutaman kofeiinipitoisen geelin tms,, on hyvinkin mahdollista, että sykkeesi nousee yli jollakin x-tavalla määritellyn pk-alueen yli. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nyt siirtyisit lihastyön osalta pois pk-alueelta. Jos nostat puolestaan työn tehon yli pk-alueen, niin kyseessä ei ole enää pk-alueen harjoittamista.
tämä on mielenkiintoinen aihe. lihaksen saama treeni on selvä, mutta tietääkö keuhkot, sydän, suonisto jne sen mistä tarve lisätöihin tulee. onko helpoin VK treeni ajaa PK-tehoinen lenkki krapulassa, jolloin syke korkea?
Niin on. Ja onko se enää pk-treeniä, jos syke karkaa reippaasti yli pk sykkeen? Entä jos ajaa ftp treeniä tehojen mukaan ja huomaa sykkeen olevan kaukana yli kynnyksen?
Varsinkin alussahan se syke karkaa muutaman tunnin jälkeen. Yleensä olen tuossa kohtaa nostanut tehoja ja unohtanut peekoon hinkkaamisen. Lenkki on ollut liian pitkä omalle kunnolle.