Printable View
Kaaduin noin viikko sitten koulupyörällä eli sillä millä ei ole nastoja. Ylitin suojatien ja käännyin heti oikealle ja silloin lähti etupyörä alta. Polvihan siinä otti eniten iskua ja oli ihan mukavasti turvoksissa, mutta kyllä sillä viikonloppuna jo maastolenkkejä uskalsi tehä. Salilla en tosin vielä tänään uskaltanut jalkoja tehdä, jos tekee sitten vasta perjantaina, kun ei ole enää varmasti turvotusta.
13-v tyttö talutteli "kevyen liikenteen väylällä" saksanpaimenkoiraa (fleksissä tottakai). Koira singahti suoraan eteen oikealta penkereeltä, vasempaan laitaan. -> täysjarrutus, tangon yli asfaltille. Vuorosanat:
JJT: "TTU, pidä se koira hallinnassa.
Teinix: mitä ttua, eihän sulla oo ees kelloo, miten mä voin nähdä, ei mulla oo silmiä selässä.
minä; "ei se koira sun hallinnassa ollut, suoraan tuli päin, eikä mulla ole kelloa, eikä tässä mitään kelloa olisi ennättänyt soittamaan. Sulla on pentukoira ja se hyppää penkalta mun eteen.
teinix: "onhan mulla hallinnassa, eihän me edes osuttu voisit kyllä soittaa kelloo kun ajat niin kovaa...
minä:"on sulla otsaa väittää, että onnettomuus johtu siitä, että mulla ei ole kelloa. Siksi ei osuttu toisiimme, kun jarrutin niin kovaa kuin mahdollista. Mulla on takki rikki ja kyynärpää auki. LENSIN TANGON YLI ASFALTILLE, KUN VÄISTIN SUN KOIRAA, JA EI MUUTEN OLE KOIRAN SYY MITÄ TAPAHTU.
teinix: no se ei oo kyllä munkaan syy...
Joo, tollaset käy hermoille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JJT
Tuli sitten itsekin pannutettua sellane tuskin metrinen mutta ilmalennon pituudeltaan aika pitkä droppi, lensin vinossa ja alas tullessani keula teki tempun nimeltä 180 astetta. Hallittu kaatuminen ja saldona jokseenkin perunapeltoa muistuttava kylki ja fillarin toinen puoli. Pikainen puhdistus ja uusi yritys... Ei sattunu mutta pelästyksestä kädet tärisee vieläkin, tapahtuneesta on jo 1,5 h.
Jos te kaikki tiedätte koirien säntäilevän flektissä sinne tänne, niin miksi siis ette suosiolla väistäisi niitä tai mahdollisesti hiljentäisi vauhtia siinä kohdalla tai ehkä mahdollisesti voisitte soittaa sitä KELLOA ja näin tehdä itsenne tiedetyksi, kun olette ohittamassa tällaista vaarallista yhdistelmää????
Polkupyörä - liian iso pyörätielle, liian pieni maantielle:o
Kuka ei varoisi esim. pyöräilevää lasta, tai lasta yleensä autolla ajaessa? Vaikka se olisikin turvallisesti siellä jalkakäytävällä, niin se on sekunnissa siinä edessä.
Pari viikkoa sitten pyörätiellä ajoin sohjossa ja etupyörä huirahti alta,siitä sitten kyljelleen.Onneksi oli lunta alla,enkä satuttanut polveani.
Syksyllä 2005 kaaduin täysin amatöörimäisesti rotvallinreunaan. Ihottuma ei haittaa, mutta ranne oli kipeä noin 6 viikkoa. (Siinä meni Tour de Tampere) Tosimieshän ei lääkäriin mene ja niin vain nytkin vamma parani itsekseen vaikka alkutalvesta kerran oireili ensimmäisen kerran suksisauvaan koskettuani.
Tiistaina mettässä pariinkin kertaan: kerran tökkäsi eturengas alamäessä pehmeään maahan ja yli mentiin ja toisen kerran eturengas luisti puunjuuren päällä alta. Ja taas mentiin... Onneksi kummassakin vauhtia tarpeeksi vähän, jottei mitään vakavampaa seurauksena...:)
Nousin mutaista kalliota aika hitaassa paikassa ylös ja kuinkas kävikään kun pito loppui kuin seinään ja mätäs esti kengän irroittamisen. Kaaduin puoliksi kyljelleni ja SELÄLLENI rapakkoon, ajopaita vaihtoi väriä valkoisesta ruskeaan.
Mutta silti olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kauden ensimmäinen kaatuminen odotti näinkin pitkään :D
3.7.1992 Pitkäkoskella ojaan, liian lujaa mutkaan. Kylkiluu murtui. Peugeot retkifillari.:cool:
4.4.2002 Vantaalla pyörätiellä 4*4 tuuman parruun joka oli viereisen mäntymetsän varjojen suuntaisesti. Marinin maastofillari. Etuvanne kieroksi ja silmä mustaksi.:mad:
Ei turhan usein.... seuraava 2012?:seko:
P#?¤#l##% kanto nous maasta :D keskeltä sammalikkoa suoraan renkaan eteen, hallitusti sarvien yli siitä lennettiin, mutta ei onneksi sattunut mitenkään... :p
Eilen takarengas puhki (ja vanne hajalle), siitä lipat, runko suoraan kiveen ja tietysti hajalle... Ja kaiken lisäksi 13 km päässä kotoa.
Pompautin etupyörän juuren yli ja sehän tuli alas juuri seuraavan - viattoman näköisen - juuren eteen. Arvatenkin tyylikäs lento tangon yli mahalleen.
Tuossa muutama viikko sitten ajelin jyrkkää ja kaltevaa mäkeä poikittaissuunnassa. Tajusin ettei jaloissa riitä jerkku ja päätin taluttaa kiesin ylös. Jalkauduttua huomasin mäen olevan mukavan mutaisen liukas, missä ei tennari pidä. Mäki alas mahallaan Konan sarvesta kiinni pitäen. Alhaalla oli mutainen ja kovin nauravainen mies. Vahinkoa siis ei sattunut, mitä nyt vaatteet meni pesuun.
Enpä edes muista.
Tänään oli kyllä OTB enemmän kuin lähellä :o.
43,2 max speed lukee tallissa olevan hybridin Sigman mittarissa jonka se on tänään kulkenut.Liikaa oli koska se ei tuntunut hyvältä.
Viime vikon maanantaina.
Utranharjulla Lehmon suunnasta tultaessa siinä jyrkällä oikopolulla, joka kiertää Lehmon ja Utran yhdysladun jyrkän pehmeän hiekkamäen. Juurakon kohdalla olevasta pikku dropista yli tangon ja mukkelis makkelis fillarin kanssa melkein kannontynkään osuen. Oikean käden peukalo tuli lyötyä johonkin siten, että ylin luu meni hetkeksi sijoiltaan, mutta sain sen saman tien naksautettua takaisin. Toki peukalo oli sen jälkeen kosketusherkkä, ja voimakin on kadonnut siinä määrin, että vaihdevivun ja takajarrun käyttö onnistuu vieläkin vain juuri ja juuri.
Tänään tuli aika kivat lipat Lykyn xc-radalla. Hyppyrimäen kohdalta alaslaskeuduttaessa linja oli vähän huono ja vauhtia liikaa ---> aika pahasti osuin kiviin ---> korjausliikkeitä ---> hieno kaatuminen parin voltin kera!
Onneksi ei käyny kovin pahasti, jalka on kipeä ja haavoja sekä ruhjeita löytyy ympäri kehoa, mutta eivät haitanne ajamista. Harmittaa vaan, kun oli tulossa huippuaika, alle 16 minsaa.
lähettiin kaverin kanssa lenkille, päätin näyttää miten keulitaan kädet ristissä... no tietysti keulin ympäri lukot kiinni asfaltille :S tuli 7 kohtaan selkään nikamien kohdalle semmosia peukalon pään kokosia vekkejä... pyörän satula vähän repes...
Tuossa about viikko sitten semikaaduin jonkun Volvon konepellille kun se halusi tulla välttämättä kolmion takaa suoraan päälle sivutieltä.
Eilen vakiolenkillä ihan helpossa monta kertaa ajetussa paikassa... vieläpä niin, että mukavasti alkanu lenkki piti keskeyttää ja ajaa polille paikkauttamaan kyynärpää...
Viimeksi taisin kaatua varmaan viisi vuotta sitten kauheassa humalassa jopollani, ihme kyllä itselleniei käynyt mitään mutta pyörästä murtui satula irti ja etu vanne katkesi.. Pitänee koputella puuta, kun tässä parin aktiivisen harrastus vuoden aikana en ole kellahtanut kertaakaan vaikka täysillä mennään.
toissa lauantaina kapealla ojanviertä kulkevalla polulla tökkäsi vasen poljin
kantoon, pyörä seis, mutta kuski jatkoi matkaa päälleen tangon yli; jalat tiukasti lukoilla kiinni polkimissa ja fillari seurasi perässä. Kumpikin polvi mustelmilla ja naarmuilla, pyörästä etuheijastin särkyi.
(Onneksi sain pään väliin, niin ei tullut pysyviä vammoja:D )
Joku aika sitten lähdin hirveä karkuun oikeen vauhdilla. Lukot ei pitäny(kuluneet klossit) ja tietty irtos siinä. Onneks hirvellä ei ollut tarvetta jäädä katselemaan mun lentämistä vaan paineli omaan suuntaansa. Hetken verran kylmäs.
Eilen rämpiessäni äärimmäisen vetistä ja risukkoista rinnettä ylöspäin ehkä nopudella 10 km/h huomaan äkisti, että edessä näyttäisi olevan keskellä polkua iso läjä puolirikkonaisia tiiliä. Tämän jälkeen kuuluu äkkiä jalkojen juuresta kronks-viuh, ketjut tippuu, polkimet katoaa alta, heilahdan eteenpäin, etujuusto pohjaa ja hups vaan OTB pää edellä sinne samaan mutalätäkköön. Samantien kun olen maastoutunut, huomaan puolen ziljoonan paarman saapuneen juuri lounastamaan allekirjoittaneen koivilla; siinä sitten keräilen itseni, revin ketjun keskiön ja rungon välistä irti ja paikoilleen, tapan ehkä neljä paarmaa, josta alkaa joku yleinen itsemurhapommitus-intifada, raavin klossit puhtaaksi mudasta ja yritän jatkaa eteenpäin. Hetken päästä polku loppuu ja muuttuu pusikoksi. Paarmasaattue ei luovuta, ennen kuin metsä vaihtuu kaupungiksi ja terassilla ohi polkevaa kurapersettä naureskelevat, aivan liian paljastavasti pukeutuneet läskit näyttävät ilmeisesti paarman näkövinkkelistä houkuttelevammilta kuin kuiviin imetty rimppakinttu. Prkl. :mad: Ja kaiken lisäksi pannuttaessa SRAMin etuvaihtajan vipu otti osumaa; enää ei toimi vaihteen näyttöviisari...
Eilen tarjosin eturengasta raitiovaunujen kiskojen uraan, seurauksena tietenkin äkkistoppi ja vanteen vääntyminen korjauskelvottomaksi. Ihme kyllä pyörällä pääsi takaisin sen reilut 50km ettei tarvinnut taksia sentään tilata. Ottaa silti pattiin :mad:
Tuli eilen OTB suoritettua.
Jos nojapyörää viikonloppuna kokeillessa (irtosoraa...) tulleita pikkukupruja ei lasketa niin viime keväänä työmatkalla.
Olin kääntymässä alikulkutunneliin kun vastaan tuli ihan tasan sen tunnelin levyinen muija fillarilla. Yritin väistää ties minne ja etutenkaan pito loppui. Siitä fillari ja minä kyljellään luiskaan molemmat ehjänä, mutta mulla vähän hiekoitushiekkaa nahassa sinänsä ehjien pyöräilyhousujen alla. Mamma jatkoi matkaansa kuin mitään ei olis tapahtunut. Joo, ittehän kaaduin...
Maasturin etupyörä kahden kiven väliin ja siitä etukautta ympäri rintakehä edellä. Lisäksi tietenkin pyörä lensi päälle etuperin voltilla kerien. Jalat oli polkimissa kiinni, kunnes satula napsahti selkärankaan ja kuski parahti kivusta. Ei kuitenkaan naarmun naarmua vaikka oli juurakko laskeutumisalustana... :)
16.6.06 Hypyn alastulossa hajosi kiekko alle. No lopun arvaakin... rengas kiinni haarukan jarrukaareen ja lukkoon. Tangon yli kunnon vauhdilla. Käsillä pahin isku vastaan ja loput naamalla. Raahautuen naama maassa metrin pari. Hampaat säästyivät, mutta naama kärsi muuten hieman. Pahimmat vauriot kylläkin suun sisäpuolella. Vähän aikaa siinä verta syljeskeltiin ja koitettiin saada sitä kiloa hiekkaa pois suusta (tuntuu muuten todella mukavalta suun sisäisissä haavoissa). Pintapuoli oli viikossa parantunut aika kelvolliseksi, mutta syöminen tuotti vielä tuskaa suussa olevien haavojen vuoksi.
Pyörä tuli muutaman voltin kautta päälle ja iski toisen polven hieman kipeäksi. Volteissa hajosi sitten vähän muutakin kuin etukiekko.
Saldo: Etukiekko katkesi hitsaussaumasta ja pinnat vääntyivät kieroksi. Navasta tuli tahmea.
Takakiekko kieroksi ja napaan tuli klappia joka ei parane kiristämällä kuin aivan hetkeksi. Hieman kun kiristää enemmän, niin hirttää jokin kiinni.
Vaihtajan korvake kieroon.
Satulan verhoilut repesivät kyljestä.
Turhan monet voltit tuli heitettyä viimeisimmällä lenkillä. Millon oli kampi kiinni kannossa, hitaassa vauhdissa kiveä etu ja takarenkaan alla ja millon piti heittäytyä muuten vaan. Viimeisellä, laskujeni mukaan kuudennella kerralla, kun maa lähestyi, renkaiden alla oli aikalaista trial-kivikkoa ja matkanteko tyssäsi syystä, jota en siinä välissä pystynyt tarkemmin havaitsemaan. Pääsin kyllä irti pyörästä, mutta myös polun vieressä oli kivikkoa ja könysin sitten sinne. Polvi auki ja komeasti turvoksiin, ronkkaan pari mustelmaa ja henkisiä vammoja väsyneelle kuskille.
Klassisesti maantiepyörällä peesissä takapyörään (vauhtiakin oli kohtuulliset 42 km/h...) ja siitä korjausliikkeen kautta asvaltin reunan yli hiekkaan etupyörä poikittain ja tangon ylitse selälleen ojaan. Oikea hartia edellä laskeuduin - olosuhteisiin nähden - "pehmeästi" tienpientareelle. Kypärä (wanha Mango) räsähti kivasti - juu, kuulosti tosiaan kivemmalta, kun ei ollut oma kallo :eek: - joten kypärä pelasti pahemmilta vaurioilta. Nousin vikkelästi ylös vähän päätäni pudistellen ja pyyhin pölyjä tekstiileistä. Ajopaita ja housut näyttivät olevan kunnossa. Ja ihmeekseni pyöräkin. Kun olin säätänyt hieman stemmiä, matka jatkui muun ajajajoukon epäuskoisena ihmetellessä, että noinkin hurjannäköisestä ilmalennosta (melkein täysi voltti) olin selvinnyt ilman pahempia (näkyviä) vaurioita. - Eipä ollut tullut juurikaan asvaltti-ihottumaa (ei, esim., tavalliseen paikkaan: kyynärpäihin), mitä nyt vähän naarmuja hartiaan, pohkeeseen ja lonkkaan, kuten myöhemmin selvisti.
j.k. Kaatumisen olisin (ehkä) voinut välttää, jos en olisi etukiekkoani päästänyt "mottiin" aivan liian kapeaan tilaan tienreunan ja edellä ajaneen takakiekon väliin. Yleensä en pienistä kosketuksista edes hätkähtä, mutta tämänkertaista, tavallista voimakkaampaa ja äkillisempää kosketusta en jostain syystä ehtinyt ennakoida, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Ja sitten käänsin refleksinä etupyörän ainoaan vapaaseen suuntaan - asvaltin reunan yli... Silti ns. tavallinen tapaus, jossa tarkkaavaisuus hetkeksi hervahtaa ja lopputuloksena - hallitsematon äkkipysähdys...
Kohta kolmeen vuoteen en ole muistaakseni kaatunut kertaakaan, mutta tuolloin tulin kivikossa hieman laiskasti alas kiveltä etupyörän pysähtyessä seuraavaan kiveen, josta lensin tangon yli olkapää edellä sitä seuraavaan kiveen. Palkinnoksi laiskuudesta sain katkenneen olkavarren.
Pekan treenit tuottaa tulosta kun vauhti jo tuota luokkaa! :cool:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pekka Sirkiä
Hyvä että ei käynnyt pahemmin! Tuossa oli ainekset jo pahempaankin mälliin! Itse ei pääse kaatumaan missään kun ei voi ajaa. Kroppa ei kestä rasitusta vieläkään --> lämpö nousee heti.:(
Eilen, kun hypin pyörällä ja jarrutin vauhtia pois etujarrulla... se luiskahti alta.
Pieni naarmu sääreen...
Viime viikolla maantielenkin jälkeen kävin kahvilla, ja siitä kotiin lähtiessä (omissa ajatuksissani) tasapaino hävisi ja 0-vauhdista kyljelleen toinen jalka kiinni polkimessa.:rolleyes: Yleisönä onneksi vain joku kebab paikan pitäjä ja kolhut henkisiä.:o
3 päivää sitten tangon yli olkapää edellä metsään.
Tänään työmatkalla. Eturengas karkas alta sorapätkällä, enkä ehtiny saaha jalkaa irti pedaalista. Hiekkaa ihon alla polvessa ja kyynärpäässä.
Viimeisimmät kaatumiset ovat johtuneet maastossa suht. hiljaisissa nopeuksissa kiviin tai juuriin tökkäyksistä (...ja painon ollessa yleensä liian edessä:o)
Viime viikon keskiviikkona Sipoossa helpohkolla polulla eturengas tökkäsi juureen, Psylon löysähkö jousitus painui sisään ja takarengas ilmaan, meikäläinen kypärä edellä polulle. Pari nirhaumaa, fillarille ei onneksi käynyt kuinkaan.
Säälittävän helpossa paikassa vain menin nurin, tosin siinä vaiheessa lenkkiä olin jo melko väsynyt, kova duunipäivä alla ja siirtyminen keskustasta Sipooseen lenkille pyöräillen. Itse ajolenkin pituus oli 24km, pääosin kohtuuteknistä maastoa.
Tänään kaaduin maastossa viisi kertaa ja upposin suohon kerran