Suomen brevetit 2020

B300 ajettu soolona 5-6.7. klo 07:17-02:54. Reitti oli jotakuinkin Pukinmäki-Klaukkala-Otalampi-Karkkila-Renko-Tiiriö-Janakkala-Tervakoski-Riihimäki-Hyvinkää-Pukinmäki, yht. 312 km. Lähtö/maali Puksun Shell, kontrollit Abc Masuuni, Abc Tiiriö ja Abc Hyvinkää.

Reitti oli mahtava, jatkuvan mäkinen ja sää loppumatkasta aivan kauhea, sade/tuuli kombinaatio. Kuivat vaihtoajovaatteet ortliebiin sullottuna oli pop! Matkaa taitettiin sekä asfaltilla että soralla. Hieman väsyttäny tämän jälkeen ja oikea ranne on ihan tohjona vaihdevivun jatkuvasta vääntelystä. Ihmeesti selvisin. Seuraavan brevetin veivaan varmaan mummohybridillä lenkkarit jalassa :)

Lähin kuun vaihteessa kokeilemaan kuinka pitkälle sinkulapyörä kulkee vuorokaudessa. Salaisena haaveenani oli rikkoa 600 kilsaa, mutta olin sen suhteen kovin epäileväinen. Reitti oli speksattu Oulusta Pielavedelle pikkuteitä ja sieltä Pihtiputaalle sisältäen 20 kilsaa gravelia, jottei tarttis ajaa nelostietä Viitasaaren kautta. Pihtiputaalta reitti jatkui rannikolle Pyhäjoelle pieniä teitä ja siitä rannikonmyötäisesti takas Ouluun. Tarkoitus oli pitää Pihtiputaalla pidempi ruokatauko ja muuten pitää tauot minimissä.

Keli oli loistava - aurinko paistoi koko ajan ja lämmöt 10-25. Pielavedelle asti kevyttä myötätuulta, sitten sivutuulta ja vika satku melko kovaan vastaiseen. Pielavedelle (255km) päästiinkin kolmenkymmenen keskarilla ja aikaan 9 tuntia. Pidin pikku breikin legendaarisen Lepikon torpan pihassa. Pohjois-Savossa on kiva polkea, koska maasto on mukavan kumpuilevaa. Kymmenen kilsan pätkä tosin ikävän routavaurioista. Keiteleelle tylsähköä kantatie 77:ää, josta sorapätkälle. Se olikin melko kinkkinen ajaa yhdellä vaihteella, kun alusta oli pehmeä ja mäet jyrkkiä, jolloin ajoittain esiintyi sutimista. Vauhti vähän hyytyikin tuossa, mutta Pihtiputaalle (335km) ehdin kuitenkin noin 12 tunnin kohdalla.

Ruokaa naamaan ja tunnin tauon jälkeen yön selässä kohti rannikkoa. Vähän meinas väsy tulla, mutta hyvin tappelin vastaan ja mukava oli ajella hiljaisia teitä, vaikka melko viileä välistä olikin. Sievissä bongattu metsäpeura piristi. Pyhäjoella (510km) oli aikaa vielä nelisen tuntia käytössä ja pidin jo melko varmana kuussatasen ylitystä, vaikka tuuli olikin vastainen. Ennen Siikajokea järkyttävä tietyömaa sitten puuttui peliin ja tietysti onnistuin puhkomaan etukumin siellä. 20 minsaa tuhraantui siihen ja luulin jo, että peli oli menetetty.

Jatkoin kuitenkin sinnillä eteenpäin vastatuuleen ja Lumijoella (584km) huomasin, että vielä on 40 minuuttia aikaa eli homma saattaisikin onnistua. Vedin loppuun niin kovaa kuin jaksoin ja vuorokauden kohdalla olin Limingan pohjoispuolella matkamittarin näyttäessä 600km 700m. Lopullinen keskinopeus rapiat 28 km/h. Sit olikin takki täysin tyhjä. Poljin hissukseen lähimmän kaupan pihaan lepäämään ja ruokailemaan.

Ajon jälkeen tuntui siltä, että tällaista ei kannata koskaan enää kokeilla. Sen verran rankkaa hommaa etenkin henkisesti. Nyt tosin alkaa taas muistot kultautua ja ei voi olla asiasta enää niin varma.

No huh huh huijakkaa. Melkoinen veto.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti lluque

...
Ajon jälkeen tuntui siltä, että tällaista ei kannata koskaan enää kokeilla. Sen verran rankkaa hommaa etenkin henkisesti. Nyt tosin alkaa taas muistot kultautua ja ei voi olla asiasta enää niin varma.

---

Viimeinen kappale sisältää pitkänmatkanpyöräilyn vahvaa ydintä.
Kysymykseen Miksi, on monta eri kulmaa ja suurin ero on siinä, esitetäänkö kysymys ennen, aikana vai jälkeen suorituksen ja onko kysymyssanan esittäjä joku muu, kuin suorittaja itse?

Hattu päästä. Huikea veto.

Onnea Tapio-T:lle breveteistä ja hauska oli taas video.

Ja tuo sinkulaveto oli kerrassan huikea. Meikä varmaan tarviisi sen 600km myötätuulta että menisi vuorokaudessa. Ja vaihteet. Komppaan Mikaa tuossa kysymyksen esittämisasiassa. Minä yleensä esitän omat kysymykseni sarjassa jotakuinkin näin ennen: Kylläkö? (vastaus kyllä) Aikana tulee parikin miksiä (vastaan yleensä koska pystyn, sitten koska jaksan ja sitten koska on pakko) ja lopuksi miksi ja kannattiko ja siinä on usein pulma. Ja tuo muistojen kultaantuminen sitten antaa sen lopullisen vastauksen viimeiseen kysymykseen.

Olen edelleen sitä mieltä, että GrandStanin aikoinaan antama selitys brevettien ajamisesta on pätevin: kyse on alkoholismista. Vaikka miten olen käännellyt asiaa, en ole tuota parempaa selitystä keksinyt. Joskus sitä toivoo raitistuvansa, useimmiten ei.

Tuohon miksi kysymykseen sopii hyvin legendaarinen Malloryn tyylinen vastaus Mount Everestille nousun jälkeen "koska se on siellä." Itse olen jalostanut sen muotoon:

- Miksi?
- Koska ajattelin pystyväni siihen.

Tulipas minullakin ensimmäinen brevetti ajettua juhannuksena. Ajatuksena ja haaveena tuo on jo pari vuotta ollut, mutta nyt viimein elämäntilanne salli sen verran treeniä, että idea ja ajatus pääsi käytäntöön.

Reittinä oli Kokkola-Uusikaarlepyy-Kortesjärvi-Teerijärvi-Kokkola. Reitin plänäilin siihen malliin, että mahdollisimman paljon outoa tietä ja tietenkin mahdollisimman pieniä asfalttiteitä. Siinä mielessä reitti oli todella onnistunut. Edellisiltana tosin säätietoja katsellessa plänäsin myös vaihtoehtoisen reitin, koska ennuste lupaili suht navakkaa vastatuulta tälle alkuperäiselle. Ja sitähän se kyllä olikin. Aamusta oli suht tyyntä ja tuuli yltyi juurikin silloin kun nokka kääntyi takasin kohti Kokkola. Ja todella masentavasti tuuli myös yltyi jatkuvasti loppua kohden. Käytännössä viimeiset 90 kilometriä oli vastatuulta. Kolmella stopilla menin. Tavoitteena oli ajaa alle 10 tuntiin, mutta lopulta likemmäs 11 tuntia meni ja kilometrejä lopulta 209. Silti olin kyllä suoritukseeni tyytyväinen. Jospa sitten ensi kesänä 200 ja 300. Ja varmaan myös seuraavat brevetit ovat yhdensuuntaisia matkoja jollakin päämäärällä. Jollakin tavalla "masentavaa" kun alku- ja loppupiste on samat.

Onnea onnistumisesta!

Ajelin tuossa toissapäivänä pientä gravel-lenkkiä ja sain sellaisen (hullun?) ajatuksen että saisikohan brevetin järjestettyä silleen että olisi pääasiassa sorateitä. Nyt kaipaankin foorumilaisten näkemystä olisiko moiselle kysyntää? Ja kokeneemmat randonneurit voivat kommentoida onko jotain sääntöä/käytännön ongelmaa miksi moista ei acp-standardien mukaisena pystyisi järjestämään? Itselle tulee ainakin mieleen heti että kontrollipaikkojen löytäminen on haastavampaa kuin asfaltilla, mutta varmaan hyvällä suunnittelulla tuostakin selvitään. Entä tietääkö kukaan onko tämmöistä kokeiltu joskus ja millaisia mahdolliset kokemukset olivat?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kalle salonen

Ajelin tuossa toissapäivänä pientä gravel-lenkkiä ja sain sellaisen (hullun?) ajatuksen että saisikohan brevetin järjestettyä silleen että olisi pääasiassa sorateitä. Nyt kaipaankin foorumilaisten näkemystä olisiko moiselle kysyntää? Ja kokeneemmat randonneurit voivat kommentoida onko jotain sääntöä/käytännön ongelmaa miksi moista ei acp-standardien mukaisena pystyisi järjestämään? Itselle tulee ainakin mieleen heti että kontrollipaikkojen löytäminen on haastavampaa kuin asfaltilla, mutta varmaan hyvällä suunnittelulla tuostakin selvitään. Entä tietääkö kukaan onko tämmöistä kokeiltu joskus ja millaisia mahdolliset kokemukset olivat?

---

Minulla viimeisimmällä omatoimi B-kolmesatasella 5-6.7 oli muistaakseni kolmekin eri soratieosuutta vaikkakin pääasiassa menin asfalttia pitkin. Voisihan sen järjestää niin että välillä käydään kylillä hakemassa leimaa/kuittia ja siirrytään mahdollisimman pian takaisin sorateille.

Eräs soratie muuten meni yllättävän läheltä talon pihaa. Valmistauduin selittämään että olen eksynyt. Eipä kukaan tosin kyselly, ajoin pokkana läpi.

Ideana erittäin mielenkiintoinen. Täytyy testata, mitä Komootilla olisi tähän aiheeseen tarjoiltavana.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Tapio-T

Eräs soratie muuten meni yllättävän läheltä talon pihaa. Valmistauduin selittämään että olen eksynyt. Eipä kukaan tosin kyselly, ajoin pokkana läpi.

---

Näitä löytyy vähän väliä, että kartan mukaan tie menee siitä mihin on piirretty, mutta eteen onkin noussut talo tai muuten vain automatiikka ei ole havainnut pihapiiriä ilmakuvasta.
Olen ajatellut yrittää pitää hyvää suhtautumista pyöräilijöihin yllä siten, että jos vain mahdollista, pyydän luvan piha-alueen ylittämiseen tai sitten etsin kiertotien.
Juuri viikonloppuna veloviewer-lenkillä tuli tällainen kohta. Vaikka kello oli jo lähemmäs puolen yötä, näkyi talon keittiön ikkunasta valot ja siellä hääräilevä rouva. Koska tuuletusikkuna oli auki, vislasin ja sain rouvan ikkunaan. Kiitteli kovasti huomaavaisuudesta ja antoi iloisin mielin luvan mennä pihan läpi.

Myöhemmin olen ainakin open street mapissa käynyt editoimassa kyseiset kohdat niin, että tiessä ei ole siinä kohtaa jatkumoa.

Kyllähän noita pitkiä graveleita on monikin ajanut. En tiedä sitten ovatko tehneet brevettinä. Napapiirin alapuolella on vaikea kuvitella että kontrolleistakaan tulee ongelma. Minimissään pärjää kahdella. Saa aika velho olla että piirtelee reitin missä ei mitään löydy 200 km välimatkalla.

Tässä vaiheessa kesää postittelen brevettikortteja tielistoineen Lappeenrannan suuntaan. Laskeskelinkin että huhtikuulta heinäkuulle tuli ajettua brevetti jokaisen kuukauden aikana. Samalla mietin, kuinka tiukkoja nuo randonneurs finlandin kalenterin deadlinet on? Onko ne lähinnä sitä varten että niihin mennessä pitää olla tietyt matkat ajettuna esim. ennen Paris-Brest-Parisia tai vastaavaa? Siispä toisin sanoen saako hyväksytyn suorituksen esim. omatoimi B200:sta jos sellaisen intoudun ajamaan vielä syksymmällä deadlinen jälkeen?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Tapio-T

Tässä vaiheessa kesää postittelen brevettikortteja tielistoineen Lappeenrannan suuntaan. Laskeskelinkin että huhtikuulta heinäkuulle tuli ajettua brevetti jokaisen kuukauden aikana. Samalla mietin, kuinka tiukkoja nuo randonneurs finlandin kalenterin deadlinet on? Onko ne lähinnä sitä varten että niihin mennessä pitää olla tietyt matkat ajettuna esim. ennen Paris-Brest-Parisia tai vastaavaa? Siispä toisin sanoen saako hyväksytyn suorituksen esim. omatoimi B200:sta jos sellaisen intoudun ajamaan vielä syksymmällä deadlinen jälkeen?

---

Eipä noilla ajankohdilla tosiaan mitään väliä ole muuten kuin just PBP:n suhteen.

B400 ajettu eilen sunnuntaina ehkä vuoden yhtenä parhaista ajopäivistä.

Tällä kertaa lähdettiin kaverin kanssa liikenteeseen klo 6 ja reitti suuntautui etelään tarkoituksena kiertää Päijänne. Ensimmäinen etappi oli ajaa 114 km Jämsään aamupala kakkoselle. Tällä välille mahtui myös 10 km soratie pätkä.

Jämsän jälkeen seurasi tylsin vaihe ajaa valtatie 24 reunaa Padasjoelle jossa mittarissa oli 178 km ja nautittiin lounas. Sitten alkoikin ajamisen kannalta parhaat maisemat kun kierrettiin pikkuteitä Pulkkilanharjulle menemättä Asikkalaan.

Pulkkilanharjulla mittarissa oli 210 km väkeä kuin pipoa ja kävimme uimassa kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Sieltä matka jatkui kohti pohjoista ja kotia Sysmän, 240 km, kautta lounastaen. Sysmän jälkeen seuraava pysähdys oli 320 km Korpilahden nesteellä. Tällä välillä meinasi käydä hieman heikosti kun energiat loppui ennen huoltoasemalle pääsyä. Siellä ranskalaiset perunat ja lihapullat ääntä kohden ja sitten alkoikin viimeinen taival kohti kotia Jyväskylä kiertäen. Ilta ja yö oli mahtavan trooppinen. Lyhyillä tarkeni ajaa loppuun asti ja fiilis monin paikoin epätodellinen. Perille päästyä mittarissa matkaa 416 km ja aikaa kului 18 tuntia 19 mim.

Hieno reissu ja lukuun ottamatta Sysmä - Korpilahti välille osunutta energioiden loppumista missä varmaan myös isoilla mäillä oli oma osansa, täysin onnistunut reissu. Uusi pyörä alla jolla olin ennen reissua ajanut 150 km. Jakkaran otin vanhasta ja nyt ei ollut mitään ongelmia jalkojen puutumisen tai istuinluiden kipeytymisen kanssa. Oliko sitten pyörän vai kokemuksen vaikutusta. Kengät esim otin alusta asti joka tauolla pois. Seuraavalle reissulle on vaan se ruokapussin saatava käden ulottuville että koko ajan syöminen toimii paremmin. Nyt syömiset painottuivat pysähdyksillä mikä sitten meinasi kostautuakin 300 km kohdalla. Lisäksi isot kaupungit pitäisi kiertää kaukaa jos mahdollista. Jo jyväskylän kokoisen kaupungin kierto oli hidasta, stressaavaa ja pari suunnistus virhettäkin tuli.

Sitten voikin alkaa miettimään mitä speksaa ensi kuulle....

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Fuuga

Näitä löytyy vähän väliä, että kartan mukaan tie menee siitä mihin on piirretty, mutta eteen onkin noussut talo tai muuten vain automatiikka ei ole havainnut pihapiiriä ilmakuvasta.
Olen ajatellut yrittää pitää hyvää suhtautumista pyöräilijöihin yllä siten, että jos vain mahdollista, pyydän luvan piha-alueen ylittämiseen tai sitten etsin kiertotien.
Juuri viikonloppuna veloviewer-lenkillä tuli tällainen kohta. Vaikka kello oli jo lähemmäs puolen yötä, näkyi talon keittiön ikkunasta valot ja siellä hääräilevä rouva. Koska tuuletusikkuna oli auki, vislasin ja sain rouvan ikkunaan. Kiitteli kovasti huomaavaisuudesta ja antoi iloisin mielin luvan mennä pihan läpi.

Myöhemmin olen ainakin open street mapissa käynyt editoimassa kyseiset kohdat niin, että tiessä ei ole siinä kohtaa jatkumoa.

---

Tuohan on maalla melko yleistä, että tie menee pihapiirin läpi. Kyllä sellaista tietä pitkin on ihan luvallista mennä, älä vaan mene editoimaan niitä.
Eri juttu tietysti, jos tiellä on merkit yksityisalueesta, kameravalvonnasta ja/tai koiravartioinnista :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Esa S

Tuohan on maalla melko yleistä, että tie menee pihapiirin läpi. Kyllä sellaista tietä pitkin on ihan luvallista mennä, älä vaan mene editoimaan niitä.
Eri juttu tietysti, jos tiellä on merkit yksityisalueesta, kameravalvonnasta ja/tai koiravartioinnista :)

---

Esa, luulen tietäväni mikä tie on pihatie ja mikä ei. Jos kohdassa on aita ja portti ja portin jälkeen alkaa piha se on yksityisaluetta. Tekisi mieli sanoa, niin kuin ennen sanottiin että 'älä tule isääs opettamaan', mutten sano kun nykyään ei ole sopivaa niin sanoa.

Edit: katsos kun OSM-kartatkin otetaan toisista kartoista, jotka nekin ovat aina vanhoja eli jäljessä tulevia. Etelä-Suomessa kun koko ajan muuttuu tonttijärjestelyt kun väkeä tulee lisää. Maaseudulla, jossa on vanhoja - ja uusiakin - tiloja, joiden läpi menee tonttiteitä syvemmälle tien varrelle, homma on eri asia ja ne kyllä tunnistaa ja ovat aivan eri asia.

Edit 2: Lisäksi, OSM-kartat on nimenomaan tarkoitettu, että jäsenistö pitää niitä yllä sen mukaan mitä näkee ja mihin törmäilee.

Ei ole vuorokauttakaan mennyt edellisen reissun päätöksestä niin seuraavan leikillään miettiminen on jo käynnissä :)

Mitäs sanoo brevetin säännöt; jos yrittää B600:sta ja 400 km kohdalla asuu sopivasti kaveri. Onko sääntöjen mukaista hetki levähtää hänen luonaan...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jami2003

Ei ole vuorokauttakaan mennyt edellisen reissun päätöksestä niin seuraavan leikillään miettiminen on jo käynnissä :)

Mitäs sanoo brevetin säännöt; jos yrittää B600:sta ja 400 km kohdalla asuu sopivasti kaveri. Onko sääntöjen mukaista hetki levähtää hänen luonaan...

---

Ei breveteillä ole majoituksen suhteen erityisiä rajoituksia. Lähinnä oman huoltoauton käyttö muualla kuin kontrolleilla on lähtökohtaisesti kiellettyä. Sekä omatoimisella että järjestetyllä brevetillä saa käyttää omia tai lainattuja majoitusratkaisuja niin kuin parhaaksi katsoo.

Kiitos vastauksesta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kalle salonen

Ajelin tuossa toissapäivänä pientä gravel-lenkkiä ja sain sellaisen (hullun?) ajatuksen että saisikohan brevetin järjestettyä silleen että olisi pääasiassa sorateitä. Nyt ...

---

Tuskin mikään estäisi, jos suorituksena tuollaisen haluaisi ajaa. Oma kokemukseni kuitenkin ohjaisi jakamaan ajettava vaihtelevasti soraa ja asfalttia rytmittäen: reitti on helpompi suunnitella, eikä soran yliannostuksesta ole aivan yhtä suurta vaaraa, kuin lähes pelkällä soralla pysymisellä olisi.

Tämä nyt ei ollut brevetti, mutta jotain sopivasti sinne päin niin tarinoinpa reissusta tänne ennenkuin joskus saan videon valmiiksi.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen matka suuntasi Valtimolle Pohjois-Karjalaan viikon ajaksi. Muu porukka meni kahdella autolla, minä pyörällä. Mikään treenileiri tästä ei edes pitänyt tulla ja kesän kovin brevetti oli pari viikkoa aiemmin, joten pakkasin kaikkea mahdollista maantiepyörään kolmeen eri laukkuun ja jätin brevettikortit kotiin. Sain viime tingassa pyöräpaikat junaan välille Pasila-Kuopio sekä Kuopio-Pasila - tuntuu muuten olevan suosittua pyörän kuletus junassa näin kesäaikaan.

Ajelin Pasilaan ja hyppäsin junaan kohti Pieksämäkeä. Junassa juttelin Hämeenlinnaan suuntaavan pyöräretkeilijän kanssa. Junanvaihdon yhteydessä Pieksämäellä erämiehen oloinen kaveri kiinnostui fillarista ja tuli juttelemaan retkipyöräilystä. Vaellukselle oli kuulemma suuntaamassa itse. Sanottiin heipat ja minä jatkoin junalla Kuopiota kohti.

Kuopiossa junasta pois ja 150 km pyöräily Valtimolle sai alkaa. Eka osuus oli mäkinen siirtymä Kuopion asemalta Siilinjärven aakkosasemalle lounaalle. Mäkisyys ei sinänsä yllättänyt - siitähän kertoivat jo maastokartan korkeuskäyrät ja Google Mapsin reittiprofiili. Siilinjärvelle päästyäni lukitsin pyörän telineeseen ja tyhjensin arvotavarat laukuista narureppuun. Joku paikallinen herrasmies tuli jutulle ja naureli, että eksymisvaaraa loppureitilläni ei enää ole. Edessä oli noin sata kilometriä kantatie 75:n vartta ja noin 20 kilometriä kutostien vartta. Suunnistusmiinat siis vähissä.

Helteinen aurinko paistoi selkää minun tehdessä matkaa seiskavitosen vartta pitkin. Nestettä tankkasin tarkoituksella riittävästi mukaan. Olin silti suht läkähdyksissä Pajulahden kohdalla ja kävinkin ManOil huoltoasemalla jäätelöllä ja mehulla. Virkistyttyäni jatkoin matkaa samaa tietä pitkin ja pian olin Nilsiän suunnilla. Pysähdyin Savon Pysäkille vähän vajaa 60 km kohdalla ja tankkasin huolella: 2 pulloa vichyä, munkkikahvit, pillimehua, leipää, pullojen täyttö... ja tietysti kahviterassilla leppoisaa jutustelua jutulle tulleen miehen kanssa.

Hän tiesikin kertoa, että loppumatka, yli 90 km, oli niinsanottua erämaataivalta, eli ei yhtään huoltoasemaa tahi kauppaa ennen Nurmeksen aakkosasemaa, jonka kautta en edes ajanut, koska käännyin kutostielle ennen sitä. Hyvin tankanneena ja virkeänä lähdin pyörittelemään kampia. Kapean pientareen takia kyseinen tie on välillä työläs ajaa varsinkin raskaan liikenteen ollessa aktiivisimmillaan. Rekkakuskit tuntui suht joviaaleilta ja antoivat tietä mahdollisuuksien mukaan - minä pidin pääni kylmänä ja ajolinjan mahdollisimman varmana. Kaikki tunnuttiin tien päälle mahtuvan.

Plussaa olivat lukuisat luonnonläheiset järvenrantataukopaikat. Yhdessä "taukotuvassa" Lingonjärven rannalla olikin vieraskirja, johon kirjoitin käyneeni siellä ja laitoin titteliksi pitkän matkan pyöräilijä. Lähellä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajaa yhdellä järvenrannalla leppoisa eläkeläispariskunta tuli juttelemaan. Juttua riitti siinä määrin, että käskivät minut matkaan että ehin illaksi saunaan. Heh.

Laitoin varsteksi Google Mapsin ajattamaan loppumatkan lähinnä sen vuoksi, että näkee missä kohtaa käännös tulee ja kauanko vielä menee. Tämän teen todella harvoin, mutta nyt se tuntui jostain syystä hyvältä ajatukselta. Yritti pannahinen ajattaa niitä pomppuisia sorateitä pitkin, joilla sain asuntoautoon jonkin vian joskus takavuosina. Jos olisi ollut joku gravel-tyyppinen fillari alla, olisi voinut ajellakin niitä pitkin, mutta viikon päässä häämöttänyt paluumatka samaa reittiä motivoi pitämään maantie-teräsrunkoisen ehjänä.

Saatoin olla tyytyväinen, että olin harjoitellut mäkistä ajoa sekä harjoitusvastuksella että tosielämässä. Välillä kiipeiltiin ehkä kilometrin verran ja toisaalta sen jälkeen lasketeltiin saman verran vapaasti alas. Siinä mielessä tylsää hetkeä ei tullut. Iltaa kohti ilma viileni, nesteen kulutus väheni ja keskinopeus nousi vikalla kolmellakympillä 21->22 km/h.

Kutostietä meninkin Valtimolle melko haipakkaa. Ajelin rauhallisen kunniakierroksen keskustan läpi ja siirryin noin viisikilometriä siihen paikkaan, jossa lomaa vietettiin viikon verran.

Viikko tästä eteenpäin oli paluumatkan aika. Samaa reittiä takaisin Kuopioon siis. Haasteen toi se, että heti ekana sai ajaa sen 96 km erämaataipaleen, ennen kuin pääsin Savon Pysäkille aamukahville. Voin sanoa että kyllä maistui! Valtimolta lähtiessä usva oli niin paksu, että tuskin kättään pidemmälle näki :) Valaistus oli kunnossa sekä eteen että taakse ja vaatetus kirkas. Tuli kuitenkin hieman aavemainen tunnelma kun auton äänet lähestyy mutta ajovaloja ei vaan näy.

Savon Pysäkillä tapasin parikin juttukaveria, joista toinen tiesi kertoa että Pajulahden kohdalla alkavat tietyöt. Minä tunnen olevani magneetti, joka vetää tietyöt puoleensa. No, siitä kohti onneksi alkoi juuri kevyen liikenteen väylä Siilinjärveä kohti, joten ei hätää. ManOil huoltoasemalla jätskit ja matkaan!

Kuopioon saapuessa usvasta ei ollut tietoakaan, vaan helle paahtoi. Kävin kävelemässä torilla pyörä kainalossa ja takki oli hieman tyhjä. Oli tavallaan ähky kaikista hienoista kokemuksista sekä tien päällä että lomaa viettäessä. Söin jäätelön ja vetäydyin tuomiokirkkoa ympäröivään puistoon penkille huilaamaan. Junan lähtöön oli vielä hieman aikaa. Totesin, että kesäkaupunkien eksplooraus on parempi suorittaa joskus muulloin kuin pitkien matkojen ajopäivinä.

Fillari ja kuski junaan 14:24 ja matkaan Helsinkiä kohti. Ravintolavaunun virvokkeilla, kahvilla ja leivillä selvisin Pasilaan, josta siirtyminen Pukinmäkeen uskollisella teräsmatkaratsulla.

Mitä jäi käteen? Hieno kokemus randonneur-tyyppisestä pyöräretkestä seudulla, jolla en ole aikaisemmin pyörällä ajanut, pelkästään autolla aikaisemmin. Leppoisia kohtaamisia ja mäkiä. Hellettä, sumua, lomaa, uimavesiä, uusi tikanheiton henk koht ennätys, kalastusta, veneilyä, dronemaisemia... onhan näitä.

Nyt matkasta on melkein viikon verran aikaa ja ihmismieli alkaa suunnitella uusia randonneur-elämän käänteitä. Valaisen vähän ajatustani ja esitän kysymyksen, tietääkö kukaan onko joku joskus jossain vetänyt 200 km brevettiä kickbikella vai olenko ensimmäinen/ainoa joka tätä pohtii? Arki häämöttää edessä ja sen keskellä voisi alkaa tehdä pala palalta konkretiaa tuon asian eteen.

Iloa päivään ihmiset!

^Eikö Alpo K. potkinut PBP:n 2003.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

^Eikö Alpo K. potkinut PBP:n 2003.

---

Alpo potki PBP:n, ja koko 200-600 sarjan ennen Ranskaa myös.

Kuussatanen speksailtu ensi viikon torstai-perjantai tapahtuvaksi. Hirveiden puntarointien jälkeen lähtö torstaina töiden jälkeen. Ajoa aamuyön pikkutunneille 200+ km. Sitten pienet nokoset ja matka jatkuu perjantai päivän. Johonkin aikaan sitten perjantai-iltana kotona. Tuolla laskuopilla arvelisin sen häiritsevän vähiten siviilielämää. Yksi vapaapäivä töistä ja kun perjantai-iltana (tai no paremminkin yöllä) tulee kotiin saa mennä suunnilleen suoraan nukkumaan niin ettei rytmitkään täysin sekoitu....

Vielä kun keksisi miten ja missä ne torkut ottaa niin että tarkenisi...jos kääntäisi reissun toisin päin kaveri siirtyisi 400 km päästä 200 km päähän ja kermaperseenä voisi siellä torkahtaa jos siltä tuntuu. Tosin silloin tämän reissun harjoitteluhyöty pienenisi kun ei tarvitsisi pärjätä ja tareta sillä mitä pyörän päällä kulkee.

Oon myös ajatellut että varsinaista kelivarausta mulla ei ole reissulle. Onkos se sitten sadeasun alla merinovillaa ajaessa ja onko teillä ollut jotain kuivaa päälle vaihdettavaa muutaman tunnin torkuille...

Kyllä luulisi tuolla suunnitelmalla kuussatasen onnistuvan. Jollakin 24h liikenneasemalla voisi yöllä helpoiten tunnin torkahtaa? Tätä on jonkin verran kokeiltu Talvipäivänseisauksessa ja pienet tirsat saa kyllä otettua pöydän ääressä istuen. Bonuksena aamukahvit saa heti herättyä. :)

Kiitos rohkaistuksesta :) Toi ABC stategia voisi olla hyvä ajatus. Jotenkin vierastan kaverille menoa kun siitä koituu vain turhaa hässäkkää ja ajantuhlausta. Lisäksi jos sitten tuntuukin että haluaa vielä jatkaa seuraavan etapin on rasittava pysähtyä kaverille joka on kattanut iltapalat ja laittanut pedit valmiiksi. Kun niin siinä joka tapauksessa käy vaikka kuinka kertoo ettei tarvitse kuin pariksi tunniksi kattoa pään päälle...

Nelisatanen (455km) ajettu su-ma. Helsinki-Monninkylä-Orimattila-Nastola-Ruuhijärvi-Jaala-Mäntyharju-Ristiina-Mikkeli-Pieksämäki-Leppävirta-Kuopio Melko täydessä bikepacking-retkivarustuksessa osana pidempää reissua. Ajatuksena mukava, kun on teltta mukana, voi minne tahansa metsään pistää nukkumaan, jos siltä tuntuu. Lähtö su n. puoli viisi iltapäivällä ja perillä kuuden maissa maanantaina. Yö meni ihan ajaessa, ei tarvinnut nukkua kuitenkaan. Huikean hienoa yöllä kyllä ajaa! Samoilla silmillä ei olisi voinut fysiikan tai väsymyksen puolesta enää kuutensataan asti venyä. Ehkä muutaman tunnin välinokosilla...

Tein virallisena hakemuksen 1200:sta Suomeen lokakuun alulle (1.-5.10.). LRM on suhtautunut yleisesti ottaen suopeasti tapahtumien muutoksiin ja lisäämisiin poikkeusoloissa, mutta katsotaan miten käy ja toivottavasti selviää mahdollisimman nopeasti. :)
Reitti on Helsingistä Helsinkiin. Aikataulu alustavasti niin, että lähtö on torstaina illasta eli maali menisi kiinni maanantaina puolilta päivin.

^^ Maanantain kovasta pohjoistuulesta ei ollut haittaa? Oli kyllä hieno keli. Tällä hetkellä näyttää niin hyvää keliä ensi su-ma että saatan aikaistaa omaakin reissua. Yölläkään ei pitäisi mennä alle 16 asteen. Kyllä tämä kesänä on kelien puolesta hellitty :)