Parhaiten poljettava yli 16cm joustava lienee Pivot Firebird? ~17cm takana ja keulaksi pyorahuolto bundlaa 17cm Fox 36:n (joka pidennettävissä helposti sentillä). SX Trailit ja muut painavat/ei-poljettavat freeride-pyörät unohtaisin...
Printable View
Parhaiten poljettava yli 16cm joustava lienee Pivot Firebird? ~17cm takana ja keulaksi pyorahuolto bundlaa 17cm Fox 36:n (joka pidennettävissä helposti sentillä). SX Trailit ja muut painavat/ei-poljettavat freeride-pyörät unohtaisin...
Meeelkosen pitkäjoustosta kalustoa jengi speksailee. Onhan ne mukavia juu mutta ei liiku mihinkään muuten kuin vapaassa pudotuksessa.
Muttatota, melkeinpä tänä päivänä tekisin siten että hankkisin sen rungon joka miellyttää eniten silmää ja v-penistä ja varaisin hankintahinnan päälle satkun-pari iskarin shimmittämiseen ja tunaamiseen heti uutena / parin ajokerran jälkeen. Varmasti tulee omaan ajotyyliin parempi paketti kuin markkinoiden parhaasta linkkuratkaisusta off-the-shelf iskarilla.
e Endurostakaan mitään tiedä mut mahtaako nuo kaikki IGUS-liukuleekeriviritykset olla yhtä haperoita kun mitä
noissa Nicolaissa nykyään on? Eivät oo ees superliukkaita, toleranssit toki on minimaallisia mut kun liukupinta sit
ottaa itteensä niin normiajossakin leekeristä lähtee milli viikossa :( saati sit "endurossa"
Voihan niitä ovaaleja sit vaihdella kuula/naulalaakereihin...
Tais olla noiden runejen ja spittareiden ongelmana toleranssiviat/akseleiden ylikiristys ja takahaarukan pinta kulahtaa väljäksi, siis alumiinin puolelta ei puslan puolelta, nyt siihen on tulossa korjaussarja mitä ei pitäisi enää tapahtua ja akselit on keroniitilla pinnoitettu.
Se mitä mä olen katellut miten tuota Runea jotkut ovat ajaneet niin aika isoa ja kovaa ne vetää, en tietty osaa sanoa kuinka nopeasti nuo puslat homehtuu tuolla linkustolla.
Eihän mikään noin pitkäjoustoinen pyörä ole optimaalinen suomi-polkujen kiertoon, mutta se ei tarkoita etteikö se onnistuisi. Muista että muutamia vuosia sitten 120mm pyörät olivat pitkäjoustoisimpia DH-jyriä joilla kukaan ei olisi kuvitellut ajavansa polkuja, nykyisin moista tuskin katsottaisiin kovinkaan kieroon. Samalla tavalla on myös runkoja joilla kantojen kiertäminen onnistuu joustomatkasta huolimatta ongelmitta.
Minä ajan työmatkatkin 180-190mm joustavalla pyörällä eikä se tunnu merkittävästi huonommalta kuin aikaisemmilla trailipyörillä, kalpiksessa eron huomaa selkeämmin. Olen ollut silloin tällöin tuolla pyörällä myös ryhmälenkeillä enkä ole huomannut oman pyörän rajoittavan menoa.
En kuitenkaan tuolla tarkoita että kyseessä olisi mikään erityisen optimaalinen peli poluilla ajeluun, vaan että se kyllä onnistuu.
Eikös drop ajele Uzzilla? Itteekin kiinnostaa ko. runko, voisitko listata hieman omaan kokoonpanosi speksejä? Lähinnä nyt toteutuneet mitat kiinnostaa, millit, asteet ja kilot :)
Rune tulee rakentaa jokseenkin näin, jos multa kysyttäis: http://forums.mtbr.com/all-mountain/...on-581037.html
Tuosta vielä pikkasta viilausta ja noita Chromag-ankkureita hiiteen, ni alkais olla enskapyörä kohdallaan.
Niin ja toki taitaisin kallistua ilmapumppuun sekä etu- että takakiikun osalta.
Joo... Takana tossa taitaa olla 7-7.5" joustoa. Mulla edessä Lyrik 170mm. Punnitsin joskus kauan sitten ja painoi n. 14.5kg, mutta sen jälkeen laitoin keulaan kierrejousen, vaihdoin painavamman vieterin taakse ja painavammat renkaat... Ehkä nyt siis 15.5kg tjsp niin että on kierrejouset molemmissa päissä eikä kauheasti erityisen kevyitä osia.
Olen kyllä nähnyt mtbr'n uzzi ketjussa jopa alle 30 paunan yksilön (mitä sitten kiloissa tekeekään), mutta en oikein tiiä mitä järkeä semmoista on rakentaa ton rungon ympärille. Paha kauheasti mitään sanoa kun ei ole omasta takaa kovin paljoa vertaiukohtia vastaaviin pyöriin.
Voin vahvistaa Dropin kertoman Uzzin ajettavuudesta. Erittäin hyvä ajaa polulla ja oikeastaan rengastuksesta kiinni, että pysyykö muitten perässä. 120 joustava Stumpjumper, joka on varmaan viisi kiloa keveämpi on jäänyt mulla lähes käyttämättömäksi Intesen jälkeen.
Perän geometria on laitettu kaikkein loivimmilleen, mutta en pysty varmaksi sanomaan paljonko keulakulma on. Veikkaisin että 66,5. Keskiö on kuitenkin tosi alhaalla ja tekee menosta todella vakaata, vaikka kammet ja ohjuri paukkaakin kohtuullisen usein.
Mun tankki painoi muistaakseni himpun alle 16 kun rengastuksena oli 800+900 grammaset tavalliset renkaat. Nyt järeemmillä renkailla liki 17 kg.
Osina taitaa olla suurinpiirtein: 1800 g kiekot, Fox Van keula, XTR-kammet, teräsjousella iskari, ketjuohjuri ja yksiratas, Eastonia ja Thomsonia putkissa, Avdin seiskat, X9 vaihteet.
Mulla on dropoutit keskiasennossa, 170mm keula, 0-stack ohjainlaakeri ja ohjainkulma 66.5. Perinteisemmällä ohjainlaakerilla (10mm korkeus) loivenisi puoli astetta, ja loivimmalla dropout asennolla saman verran lisää.
Keskiö on suhteellisen matala, jouduin vaihtamaan ilmajousen kierrejouseen keulasta jotta pysyisi hieman korkeammalla; tosin onhan tuosta muitakin etuja.
Iskari tuntuu vaikuttavan aika paljon. Poluilla mulla on lyhyempi asento, hissi-ajelussa olen käyttänyt pidempää. Yksi napsaus lisää hidasta vaimennusta Elkaan tekee perästä mukavan tukevan ajellessa työmatkaa / siirtymiä, ja poluilla taas vähennän sen pois. Samoin sagin pitäisi olla tarkasti kohdallaan, vaihdoin just taannoin 25lb kevyemmän jousen taakse ja teki yllättävän ison eron.
Oikeastaan ainoana isompana miinuksena sanoisin Intensen laadunvalvonnan. Nyt vielä kun suomessa ei ole maahantuojaa niin kokeilisin ainakin miltä Nomad tuntuu vaihtoehtona.
Jos nyt Intenseistä puhutaan, niin itse olen tykännyt tuosta Uzzia pykälää kevyemmästä Tracer VP:stä. Takana 5" tai 6" joustoa ja keulille voi sovitella 140-160mm haarukkaa. Itsellä tosin niin ikään 170mm vieteri Lyrik, ja hyvin silläkin tuntuu pelittävän. On kyllä zero stack laakerilla myöskin, joten keulakulma lienee sama kuin 160mm keulalla ja normilaakerilla (kaiketi 67,5).
Painoa omalla konkelilla on melko tarkkaan 14kg, Mavic Crossmax sx:llä, hissitolpalla ja 2.2 rubber queeneilla. Tuntuu sopivan enskatyyppiseen ajeluun vaikka omat "oikeat" enskakokemukset kyllä rajoittuvat tuohon Hallainvuoren sprinttiin. Pääasiassa tulee poljettua Espoon keskarin polkuja. Aiempi täpäri oli 120mm joustava Spessun FSR xc pro ja polkemisessa tai mäkien nousussa en pidä tuota Traceria yhtään heikompana.
Tälle kaudelle tuosta tuli uusi versio jossa joustoa vähän enemmän ja hieman loivemmat kulmat.
Ilmeisemminkin tuo VPP aiheuttaa tuohon mäennousuun helpotusta, kun Nomadilla ajellessa olen myöskin sitä mieltä, ettei 165/160 mm vieterijousitusta ole ollenkaan liikaa.
Ja muutenkaan ei puidenkierto tunnu ollenkaan vaikealta tuon kanssa.
No Coverttihan ois muuten hyvä, mut
siinä on vaan 150mm takana. Ei sillä tuon isommista uskalla mennä.
http://lp1.pinkbike.org/p4pb7009929/p4pb7009929.jpg
Chatélin road gap?
TimoF
heitit melkosen myyntikuvan :)
Käsittääkseni asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Sellaisiakin singlepivotteja on, missä brake jackia ei tunne...ootko kokeillu esim, Mondraker Makulua? Tän sivun mukaan dw-link (Ibis) on yksi epäaktiivisimmista jousitusratkaisuista jarrutettaessa: http://trekmountain.typepad.com/king...explained.html , eikä vvp:llä ja horstillakaan näytä kovin hyvin menevän. Jousitusratkaisun ominaisuudet riippuu pitkälti siitä, miten mitkäkin parametrit on optimoitu. Esim. joku vvp ei kerro vielä mitään, koska toteutus voi olla yhtälailla toimiva kuin täyttä kuraakin. IH Sundaylla (dw-link) brake jackin voi todeta helposti jarrupateissa, mutta se on hyvä siinä mielessä, että ei tule opeteltua väärille tavoille. Jarruttaminen ja varsikin lukkojarrutus on yleensä aktiivisellakin perällä huono valinta röykkyisessä kohdassa. Viime kädessä tärkeintä on kuitenkin osata lukea maastoa ja sovittaa jarrutukset sen mukaan. Pyörävalinnan lähtökohta on mielestäni rungon geometrian sopivuus kuskille ja käyttötarkoitukseen...
Jos nyt puhutaan pelkästä takajousituksesta endurossa, niin mielestäni viimeisiä sekunteja ei nipistetä perän aktiivisuudella jarrutettaessa, vaan ylipäätään takajousituksen kyvyllä eliminoida mahdollisimman kattavasti ja tehokkaasti erilaisia vauhdin hidastajia (square-edge hits jne...) ilman, että takapään liike tuntuu kammissa ja samalla olla notkumatta liikoja silloin kun poljetaan lisää vauhtia.
Nyt ollaan mun mielestä oikeilla jäljillä. Lisäisin vielä, että mun mielestä pitkäjoustoisissa ei ongelma ole keinuminen poljettaessa, vaan jousituksen muuten turhan pitkät liikkeet. Joku 140-millinenkin on liian pehmeäksi säädettynä aika epämääräinen ajaa. Viimeksi tätä mietittiin Alangon Ollin kanssa joka siis ajaa nyt K9:llä(http://www.k9industries.com) jonka kehittäjä taas on ilmeisesti vähän enemmänkin miettinyt noita juttuja, ja tultiin siihen tulokseen että tosi usein porukka ajaa ihan liian pehmeillä jousituksilla. Saman on huomannut esimerkiksi Fillariosan tuunaamista Elkoista, kaikki joihin on selkeesti käytetty enemmän aikaa säätämiseen on aika napakoita ajaa, vaikka täytyy myöntää että olen koittanut vaan dh-pyörissä olleita iskareita. Oikein säädetyllä iskarilla ei kyl mun mielestä ole myöskään polkemisen kannalta oikeestaan mitään väliä onko takana vaikka nyt sit DW-linkin joku versio tai singlepivot.
Sama sit jarruttamiseen, jotkut kuulemma tuntee eron eri jousitusratkaisuiden välillä mut ite en siihen pysty. Koittaa vaan vähän vähemmän laahata mutkassa niin paremmin menee, oli sit mitä linkkuja vaan.
Siis meinaatko oikeasti brake jackkia vai squattia?
Toi Trekin markkinointi noissa jarrujutuissa on ehkä epäkiinnostavin asia kun kattelee seuraavaa runko/linkku ratkaisua, koska sillä ei ole loppupeleissä paljon mitään väliä, varsinkaan suomessa.
Enemmän kiinnostaa leverage ratiot ja linkustoon perustuva platformi.
Ei se vissiin SC:llä ole myöskään ihan optimaalista ja kuulemma after sales laahaa aika huolella.
67,5 astetta on kyllä mun makuun aika jyrkkä. Nyt on omassa Spessussa karvan alle 66 astetta ja vielä loivenee. Pitääpä tarkistella uuden version kulmat Tracerista...
edit. Nojaa! Eipä näytä Tracerin geometria ollenkaan hullummalta. 67 nokka, 72 satulatolppa. Vähän tarttis viilata, mutta muut mitat on sellaisia, että viilauksen jälkeen esim. BB ja akseliväli ois edelleen hyvän maun rajoissa.
Itse ainakin tykkään, että jousitus on sen verran pehmeä (tai vaimennuksia sen verran vähän), että pyörä syö liukkaat juuret ja kivet kuin huomaamatta eikä pyri pomppimaan niistä, koska tuntuu et se heikentää pitoa ja vauhtia. Toisaalta onhan se totta, että esim. pro DH-kuskeilla on ilmeisesti jousitukset säädetty todella kovaksi. Osittain se kai johtuu taviksia kovemmista vauhdeista, joilla esteitä päin ajetaan..
Mutta onhan nää kai myös jossain määrin kuskista riippuvia asioita. Tälläkin kaudella kun katteli enskakisojen kärkeä, niin yks ajaa 140mm joustavalla trailipyörällä ja toisella oli samassa kisassa DH-pyörä alla. Mutta jouston määrää tärkeämpää on mielestäni mahdollisimman loiva ohjainkulma... eli -1.5 kupit vaan tilaukseen. ;) Se kuitenkin vaikuttaa siihen, että pystyy ajaa röykkyjen yli lujempaa ilman pelkoa kontrollin menettämisestä ja jyrkät paikat helpottuu. Ja samalla kun keskiö putoo, niin mutkatkin menee paremmin. Sitten kun kalusto ei enää hidasta, niin kunnon ja ajotekniikan reenausta, niin eiköhän ne ek-ajat ala tippumaan...
Mulla oli ekan sukupolven L-kokoinen Tracer VP jossa Intense oli jotenkin huolellisesti tyrinyt sen hitsauspenkin asetukset ennen rungon kasausta. Fox 36 keulalla ja 0-stack leekerillä mittasin ohjauskulmaksi 69.5 asetetta. Muutamat muut raportoivat samaa, eli varmaan joku kokonainen erä on tehty noin (monet muut ovat kyllä raportoineet normaalimpia kulmia joten ei koske kaikkia). Muissa kuin L-kokoisissa rungoissa ei vissiin ole ollut tuota ongelmaa, mutta suhtautuisin kyllä varauksella kaikkiin L-kokoisten vanhempien tracereiden alennusmyynteihin. :D
Veikkaisin etteivät tee samaa mokaa Tracer 2'selle, tuli varmaan niille kalliiksi vaikka eivät ole vikaa julkisesti myöntäneetkään.
He tulivat hyvin vastaan kun valitin ongelmasta, sain valita ilmaiseksi Uzzin tilalle joka siis oli kalliimpi malli, mutta aikaa ja vaivaa kuitenkin vaati. Intensellä myös on yleensä semmoinen periaate että toimivat jälleenmyyjien kanssa; eli ongelmien selvittäminen suoraan heidän kanssaan on vaikeata jollet satu saamaan suoraan jonkun työntekijän yhteystietoja.
Vaikka tästä Uzzista tykkäänkin, niin uskon että seuraavaksi pyöräksi valitsen jonkun jolla asiakaspalvelun tiedetään toimivan hyvin, ja todennäköisesti joko eurooppalaisen tai sitten vaan jättivalmistajan (jolla euroopassa vahva edustus) tekele. MTBR'n foorumeillakin valtaosa "Intensen asiakaspalvelu kusee" viestiketjuista tulee euroopopalaisilta käyttäjiltä. Voi olla että joku CRC on niin iso tekijä että Intense pyllistää heidän suuntaansa, mutta jotenkin vaikuttaa että jenkeissä homma pelittää, ja euroopassa vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Mulla Tracer -> Uzzi vaihto-operaatioon meni 6kk ja yli 30 meiliä vaikka koko ajan olivat ystävällisiä eikä missään vaiheessa ollut kysymystäkään siitä vaihdetaanko. Tuntui ettei heillä oikein ole mitään järjestelmää jossa olisi kaikki tieto yhdessä paikassa, vaan kun tapauksen hoito vaihtui toiselle henkilölle niin aloitettiin taas selvitys alusta. Hi5bikes hoiti omasta puolestaan asian hyvin, ja ennen ostoa jo varoittivat että laadunvalvonta kusee ja takuuvaihdot kestää, eli ei jäänyt mitään hampaankoloon heidän suuntaansa, ymmärrän kyllä että lopettivat maahantuonnin jos tommonen säätö on normi. :D
Ei niitä vaimennuksia auta liikaa vähentää, sittenhän se pyörä alkaa nimenomaan pomppimaan! Jousen pehmeys ja vaimennuksen vähyys ovat täysin eri asiat, muistutuksena vaan:)
Jos ajaa kovemmalla jousituksella, niin se kyllä vaatii kuskilta enemmän. Gwinin pyörästä tais joku muu pro kuski kommentoida, että ei sillä pystyisi itse ajamaan, koska ei ole niin kovassa kunnossa. Ja tottakai se vauhtikin jotain vaikuttaa, tavis vs. pro.
No itse ainakin ajattelen niin, että kivikkoon tai juurakkoon kovaa vauhtia ajettaessa ei olis hyvä olla liikaa high speed -vaimennusta, koska muuten esim. keula ei syö nopeita hittejä tarpeeksi nopeasti. Ja harvemmin mun mielestä enskakäytössä HS:ää tarvii hirveesti ruuvata, koska siinä ei ajeta käytännössä mitään erityisiä droppeja jne. Mutta mielestäni myös jousen pehmeys vaikuttaa tuohon samaan kivikon/juurakon kovaa läpiajoon. Meinaan jos on liian jäykkä jousi tai liikaa paineita keulassa, niin käytännön efekti meinaa olla sama kuin liiallisen HS-vaimennuksen kanssa, eli että keula ei ota röykkyjä vastaan kunnolla ja pito heikkenee. Tietysti absoluuttiset paineet riippuu kuskin painosta ja siitä missä kohtaa pyörää kuskin painopiste on. Jos esim. kuskilla on taipumusta roikkua takarenkaan päällä, niin keulaan voi laittaa vähemmän painetta kuin muuten. Mutta toki olisi hauska kuulla myös päinvastaisia perusteluja, enkä väitä olevani mikään jousitusekspertti.
Juu, kyllähän se sisäänpäinvaimennuksessa aika pitkälti noin menee, kuten pohdit. Toki sillä HS säädöllä voi vaikuttaa siihen, minkä kokoiseen röykkyyn keula reagoi mitenkin. Kaikista löysin ja "mukavin" säätö ei aina välttämättä ole nopein. Omat säädöt ovat olleet kompromissejä juuri tämän suhteen, mielummin kärsii hiukan pikkunypytyksessä, jos keula antaa tukea isommissa tärskyissä.
Takerruin ehkä liikaa ajatuksissani paluuvaimennukseen, kun puhuit pomppimisesta. En ole huomannut, että suurempi sisäänvaimennus pomputtaisi, lähinnä se tuntuu kovemmalta. Toki jos kärjistetään jäykkään keulaan asti, niin ymmärrän pointin. Sen sijaan paluuvaimennus on mielestäni paljon merkittävämpi keulan optimaalisen toiminnan kannalta. Monet ajavat melko vähäisellä vaimennuksella, jolloin keula tuntuu paikallaan pumpattaessa "herkältä", mutta poukkoilee kivistä. Paremman pidon saavuttamiseksi olen omien kokemusten perusteella lisännyt vaimennusta tuonne paluupuolelle.