Printable View
Poluilla tulee morjestettua vastaantulijoita sukupuoleen katsomatta kun niitä on sen verran harvassa ja se tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta siellä se tappituntumalla ohittelu :). Morjestan poluilla muita myös juostessa. Liikenteessä saa sitten olla koko ajan tassu ojossa joten tervehdin vain tutut tai jos joku nyt erityisesti minulle viittelöi niin tervehdin kohteliaasti takaisin nyökkäämällä päätä tai jotain muuta pienimuotoista.
Hianosti nousi lapa eilen 10 tuli vastaan ja 9 morjesti takas👍🏻
Parrakas herrasmies morjesti tänään Uudella Porvoontiellä nostamalla komeasti koko käsivarren. Itsellä oli sen verran hyvä pumppaus tangolta menossa, että en älynnyt vastata kuin normaalilla kädenavaukselle. Hyvä mieli tuli, morjestellaan toistekin!
Hei pyöräilijä, joka ajoi matkalla 13 Lappeenranta. Yhtyettä Venäjältä, palasivat kaupunkiin Viipurin 08.02.2015.
Maantielenkillä Sipoossa vastaantulevilta noin pariltakymmeneltä valkoisenviivanseuraajalta vaan noin puolet vaivautui vastaamaan tervehdykseeni. Aloin jo kyynistyä, kunnes isänsä kanssa lenkillä ollut n. 4-5 vuotias tyttö kolmipyörällään nosti mulle reippaasti kättä. Morjestin tietysti takaisin!
Eilen leikki-brevettiä ajellessani tuli Ruskontiellä vastaan maastopyöräilijä, joka juuri ennen kohtaamista yllättäen ojensi vasemman kätensä kunnolla sivulle. Kävin liian hitaalla, että olisin ymmärtänyt reagoida muuten kuin nostamalla sormia hupulta. Olisiko pitänyt läpsäistä käteen? Nauratti kuitenkin niin, että moikkasin seuraavat 20km kaikki vastaantulevat pyöräilijät.
Loppukilometreilla joku TuUlin asussa nyökkäsi ohittaessaan ja nyökkäsin takaisin, vaikka oli päivän ainoa tappio.
Itse koin kerran saman ihmeen ja moikkasin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Puskis
Sitten tajusin, että se taisikin olla suuntamerkki. Kyllä hävetti.
Toissapäivänä ajelin Pyhä-Luosto väliä pätkän. Huttutunurin nokalla tuli maastopyöräilijoitä vastaan. Kolme naista ja kaksi miestä. Sanoin kuuluvasti terve ja tuskin sain vastauksen. Toinen miehistä tuli pitkän ylämäen päällä vastaan ja sanoin terve kuuluvasti. Ei vastausta ja huikkasin jälkeen vielä uuden tervehdyksen ja sitten sain vastauksen. Olisi sitä voinut pysähtyäkkin ja muutaman sanan vaihtaa niinkuin hiihtäjät tekevät vähän syrjemmillä laduilla, mutta hiihto taitaakin olla vanhaa kulttuuria ja sen harrastajat osaavat käytäytyä. Ainakin täällä Lapissa. Savoillahuitojat ovat sitten erikseen.
Ei ole mitään väliä, vaikka olisikin suuntamerkki. Tervehtimäsi tyyppi olisi silti iloinen kun tajuaisi, että läpsäisit tervehdyksen ja samoin toki silloin jos hän sitä juuri odottaa, joten win-win, kaikenlaisiin tervehdystä muistuttaviin kannattaa vastata.
Itse moikkasin viimeksi tässä lähipäivinä Laakson pään polulla vastaantullutta maastopyöräilijää. Olin juuri hankalassa ylämäki kivikossa vetänyt itseni nurin ja kiivetessäni uudelleen kyytiin ja jatkaessani matkaa joku tulikin vastakkaisesta suunnasta vastaan.
Olipa ilo ajella tänään Bodom-Lempäälä-Klaukkala-Helsinki kun toistakymmentä kuskia moikkaili iloisesti. Taisi täydellinen ajokeli auttaa... 😎
Tuli muuten tuosta ^^ edellä kuvaamastani tilanteesta mieleen, että kannattaa varsinkin kapeilla poluilla jos näette, että joku tulee vastaan ja tiedät, että välissänne on jompaankumpaan/molempiin suuntiin riskialtis kohta, odottaa, että toinen menee siitä ensin, jottei kumpikaan toisen kaatuessa lennä sen seurauksena kasan jatkoksi.
Edellä kuvaamassani tilanteessa ei ollut sitä riskiä, sillä olin jo tuon kompurointikohtani ylittänyt juuri kun ohitimme toisemme.
Minäkin olin noilla seutumilla polkemassa tänään ja aika pieni oli tervehdysprosentti, vaikka useita heilutuksia sainkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti LauriA
Kyllä sitä voi ketä vain morjenstaa. Myös niitä jotka polkevat vanhoilla mummofiloilla!
Se on sitten eri asia, tuleeko mitään elettä vastaukseksi.
Itsellä tuo mentaliteetti ollut aika usealla lenkillä ja ei siitä muuta haittaa ole ollut kuin hyvä mieli.
Siis mikä tämä tervehtimisjuttu on? Veneilijät tervehtii. No, venettä ajellessa on usein aika vähän tekemistä, toiseksi veneitä tulee vastaan harvakseltaan. Rekkamiehet tervehtii, ammatillinen juttu. Senkin ymmärtää. Mutta autoilijat eivät tervehdi toisiaan, tai motoristit (paitsi jotkut). Mutta siis pyöräilijöiden pitäisi tervehtiä? Tulee mieleen näihin muihin tervehtimisiin verrattuna, että kädet on kuitenkin pyöräilyssä aika tärkeässä osassa, ja jos jossain pääkaupunkiseudun vilinässä tervehtii kaikkia harrastajia, niin tulee ajaneeksi puoli lenkkiä yhdellä kädellä... :)
Mutta joo, hyvä tietää että tervehtiä pitäisi, aina oppii jotain uutta. Jos se on "moi", niin minä en ainakaan mitään kuule kun on musiikit korvissa täysillä. Käden heilautuksen saatan huomatakin, mutta eipä ole niitäkään näkynyt siellä missä olen liikkunut. Muutama sama tyyppi sattuu joka kerran tulemaan vastaan, ja temposta ja varusteista päätellen taitavat olla ihan oikeita harrastajia ellei jopa kilpailijoita, mutta niin vaan kädet pysyy tangossa heilläkin.
Meinaan vaan että onko tuo oikeasti joku tapa, vai onko tämän keksinyt joku jolla muutenkin on tervehdykset niin sanotusti herkässä...? Vai ollaanko kaakkoissuomessa vaan ihan pihalla näistä asioista?
Hybridillä sain ajella vuosia ilman, että kukaan erehtyi tervehtimään, enkä kyllä sellaista odottanutkaan. Maantiepyörällä olen nyt muutamia lenkkejä ajellut, eikä kauaa mennyt kun joku tervehti. Kun en ollut moiseen tottunut niin en tietenkään ehtinyt vastata, oli reipas vauhti vielä alamäessä. Enkä kyllä edes muistanut tuolloin, että näillä maantiepyöräilijöillä oli tällainen juttu.
Kyllä se on tapa ainakin täällä Eteläsuomessa. Ja pohjoisempanakin olen tapaan morjestaa törmännyt. Ja lähes kaikki motoristitkin ainakin ennenvanhaan morjestelimme. Hyvä tapa, joka tuo yhteenkuuluvutta. Ei kait sitä tapaa nyt saatana ainakaan mollaamaan passaa ruveta. Ja maastossa vastaantulijat yleensä pysähtyy jopa juttusille, vaikka olisi outokin kohdattava. Kait tämän voi todeta vaikka tätä ketjua takaisinpäin kelaamalla. Kymmenen vuotta vanha ketju on tämä ja joku nöösi tulee avautumaan:seko::mad:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ishtor
Ollaan sosiaalisia. Eikösjoo?
Ei se yleistä ole, koska itseäni ei varmaan edes joka vuosi tervehditä. Välineet ja pukeutuminen ovat olennaisessa osassa tuota. Tuohon tuntuu kuuluvan, että esim. maantiepyöräilijät tervehtivät toisia maantiepyöräilijöitä, eivätkä esim. tällaisia sen satasen lenkin maasturilla heittäviä tyyppejä. Eli tästähän voidaan päätellä, että kyse on olennaisesti yhteenkuuluvuuden tunteesta ja samaistumisesta. Jos tieto siitä puuttuu tai yhteenkuuluvuutta ei ole, niin sitten eivät tervehdi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ishtor
Maasturilla ajavia harvemmin tulee nykyisin edes vastaan maanteiden varsilla tai hiekkateilläkään, ja toisaalta taas sitten luonnollisemmassa pyörän ympäristössä on paljon muutakin mietittävää, jos siellä nyt ketään edes kohtaa. Varmaan jotkut karkottavat tuolla tylsistymistään, kun ottavat ihmiskontaktia puurtamisen ohessa. Mutta itse saatan sanoa "päivää" tai "iltaa", jos jossain syrjemmällä hitaammassa vauhdissa tulee vastaan joku, kuten esim. metsässä polulla. Tosiaan se vastaantulijoiden määrä ja olosuhteet näyttelevät tässä suurta roolia. Moikkaan myös yhtä todennäköisesti jalankulkijoitakin noissa oloissa. Se on lähinnä kohteliaisuutta. Se on suurin piirtein sama kuin avaisi oven jollekin, joka sattuu siihen samaan aikaan. En välitä noista kategorioista, kuten että millä se toinen tulee vastaan, että onko silläkin läski vai crossari vai mikä.
Itelleni tervehtiminen on osittain mainittua yhteenkuuluvuuteen liittyvää mutta osittain huonoon muistiin ja piirien pienuuteen liittyvää. Yhteislenkeillä on luultavasta vastaantulevaan maantiepyöräilijään törmännyt mutta kun ei millään muista ja sillä saattoi olla erivärinen paita päällä joten parempi moikata niin ei tuu sanomista :D . Ja jos nyt olis niin että vastaantulija oikeasti on muukalainen niin tervehtiminen toimikoon pienenä ystävällisenä eleenä joka saattaa auttaa muukalaista mukaan yhteislenkeille.
Leevi and the Leavings: Muotitietoinen :D
https://www.youtube.com/watch?v=UPzORKOmulA
Vois toki olla että tervehtis laiskemmin jos tulis ajettua kelvollisia kilometrejä vuodessa, mutta kun on satunnainen sunnuntaiharrastelija niin jokainen maantielenkki on kuin kuparisen rikkoisi ja into on valtava moikata.
Vakiolenkillä 140:llä taas eilen kivasti moikattiin. Ehdoton ilonaihe on tietysti kauniin naisen tervehdys, asfaltti polttaa ja on paras päivä kesän lyhyen :) Moikkasin myös semmosta nojapyöräproukkoa muttei se vastannut. Ei haittaa, respect silti veti aikamoista vauhtia. Mikä piru toi nojapyörä oikein on, näytti ohjukselta kun oli semmoinen bulletin muotoinen istuttava koppi. Noissahan on jotkut kilpasarjat ja -standarditkin, aikamoinen laite. Bullitt :)
Sit oli 5 oranssipaitaisen aerotankojoukkueen porukka ja kiva jos lajin vakavasti ottavat noteeraa. Kovaa meni joukkue. Aikamoista vauhtia veteli myös maasturilla joku ja tietysti tervehdin. Voi sitä maantiepyöräilijä maastopyöräilijääkin moikata.
Tänään pikkulenkki Espoossa ja en edes tiedä montako pyöräilijää tuli vastaan, mutta yksikään ei vastannut tervehtimiseen... paitsi yksi pikkuskidi pikkusella maastopyörällään. Lämmitti mieltä. Saa niitä maastopyörälläkin lenkkejä ajavia tervehtiä, vaikka myönnän että on minullakin vaikeuksia ylittää se kynnys moikata sukkahousukansaa <g>
Tuo on outoa, koska kuka muka ehtii katsomaan aina, että tunteeko edes toista. Voihan olla, että joku tuttu moikkaa, niin luulisi oletuksena olevan vastaamisen. Ja onhan se muutenkin kohteliasta. Ihme jurottajia monet ovat, ja sanon tämän, vaikka en mikään varsinainen moikkauskulttuurin kannattaja olekaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ilaril
Kaksi kertaa on naispyöräilijä tervehtinyt ääneen. Se on kyllä pelästyttänyt pahoin.
Minullekin on käynyt näin, mutta vain kerran. Ilahdutti. Ihan samalla lailla kuin satunnaiset sanalliset kommunikaatiot muiden lenkkeilijöiden kanssa. Minun mielestä maantiepyöräilevien naisten määrä on nyt huomattavasti suurempi kuin vuosi sitten. Ainakin kehien kulmilla Helsinki-Espoo suunnalla. Tosi hienoa!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti telipyörä
Tänään pikainen +80km lenkki Espoo-Lohja-Espoo.
Oli kyllä aika vähässä pyöräilijät ja tervehdykset.
Tervehtiessä näki jo kasvoista, tuleeko vastausta.
Nummela-Lohja-Siuntio-Lohja-Nummela eli vähän samoja hoodeja ja ehkä viidestä 2 heilautti lentopallomailaa. Niistäkin toinen oli kaveri joka ei reagoinut menomatkalla kun tuli vastaan, mutta paluumatkalla törmättiin taas ja heitti lavan oikein reilusti ilmaan :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti M0K5
Tänään tuli hienoin ja iloisin tervehtiminen mitä olen päässyt todistamaan. Lapa pystyyn hyvissä ajoin ja helvetinmoinen MORJENS karjaisu, karjaisua seurasi ällistyttävä show, vasen laita - oikea laita - oja - toisen puolen oja - 360 keskellä kelviä ja toteamus prkle että oli lähellä. Tällä taiturilla (50-60v) oli koko suorituksen ajan jalat polkimilla, pyöränä toimi vanha mummomankeli. Jos tyyppi olisi ollu selvinpäin olisi sattunut ja kovasti, oli sillä vauhtia ihan kiitettävästi.
Jotenkin tästä episodista tuli Karpon ohjelman tankojuoppo mieleen...
Tänään ajoin vantaalta hesaan, kierros hesassa ja takas maantiepyörällä. Tasan tarkaan yksi pyöräilijä moikkas, maantiepyörällä ajaja vanhempi herra. Muutamat mulkaisi kuin hullua katsovat..heh..juntteja riittää...
Eilen ilahduttavan moni vastaan pyöräilevä tervehti reitillä Uusi Porvoontie - Hinthaara - Pornainen - Paippinen - Nikkilä - Korso.
Tänä aamuna ysin jälkeen Keskuspuistossa Maunulan majan ja Pitkäkosken välillä tuli vastaan cyclocrossimies joka näytti F-tervehdystä. Tai siltä se näytti, olikohan? Jos oli niin oli eka kerta minulle.
Eilen Espoosta Tuusulanjärven ympäri 102 km. Moni tervehti, parin kanssa ajoin samaan suuntaan ja juteltiin jonkun aikaa. Mainiota!
Kesällä ajellessani Kouvolan ympäristössä (kesätyön oheella), aika moni tervehti takasin kun ite tervehti, aika harvinaista oli huomana että harvemmin mulle tervehditiin ensin, kuitenkin tervehdittiin useammin kuin PK-Seudulla.
Uusien harrastajien keskuudessa ei taida tämä tervehtiminen olla tuttua ainakaan Turun suunnalla? Vielä viime talvena, kun moikkaili crossarilenkeillä kaikkia vähänkin sunnuntaipyöräilijöitä vakavamman kuskin näköisiä niin melkeen jokaiselta sai jonkunlaisen kädenhuitaisun takaisin. Tänä talvena ehkä 1/5 itselle vieraasta kuskista moikkaa takaisin. :( Mikäs on; ei se kädenhuitaisu takaisin kovinkaan iso juttu ole vaikka ei tuttu moikkaaja olisikaan.
Minusta pyörälijöiden tervehtiminen on hieno ja kaunis ajatus, mutta kaikki on kiinni siitä, missä ympäristössä ajetaan ja mikä on ajon motiivi. Jos ajan työmatkan aamulla, minulla on ehkä vähän kiire, ja se ajelu on muuten vaan tavallista asfalttiajoa, niin en mä kiinnitä muihin huomioita. Sitten taas kun ollaan maastossa, siellä on kaikilla kivaa ja vedetään samoja polkuja, päästetään toinen menemään ohi niin tilannehan on ihan eri ja metsässä huomasin että lähes kaikki moikkaa...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Janu
Anian rantatielle tervehti kaikki vastaantulijat (toistakymmentä) lauantaipäivän lenkillä. Aurinkoinen ja tuuleton keli, mukava tie. Mikäs siinä morjestellessa :)
Mun ekalla lenkillä viime maanantaina oli kyllä vaan hyvää morottelua nähtävillä. On siis eka totinen maantiefillari alla,uudet upeet ajokuteet 😊 ja hirvee pelko bibseissä,että meen nurin tai puhkon renkaan tai jotain muuta hassuttelua.
Mutta olo parani kummasti,kun pahanniemensillalla (se ruisrokkisilta) joku "hiukan" kokeneemman oloinen kaveri morotti,kun olin jo suihkimassa sillan alle ja ruissaloa kohden. Ja lenkin loppupuolella pääsin samoihin punaisiin cyclocross tyypin kera,jonka kanssa jo juteltiinkin ja ajettiin muutama sata metriä yhtämatkaa. Jos kaikki ottaa näin asiallisesti huojuvan oloisen,karmeella poljintekniikalla varustetun fillaristin vastaan,niin vaikeeta on valittaa.😊
Mielestäni tuolla tien päällä on ollut havaittavissa sellainenkin piirre, että siinä vaiheessa kun keski-ikäinen kuski saa ekaa kertaa jonkun seuran paidan päällensä ja pääsee mukaan kimppalenkille, ei vastaantulijoille enää morjestella. Se on se pro-meininki varmaan. ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TANUKI
Talven sai hypridillä ajella rauhassa mutta kun nyt keväällä siirtyi käppyräsarven puikkoihin niin heti se moikkailuhelvetti alkoi. Täällä pk-seudulla kun muita succisheeboja tulee vastaan joka lenkillä kymmeniä niin saa tervehdyksiä vaihtaa muutaman minuutin välein. Ei siinä mitään, olen tottunut refleksinomaisesti pikku tervehdyksen tekemään jokaiselle vastaantulevalle maantiefillaristille.
Niin, että cyclokuskeja ei tervehditä maantienlaidalla? Rasisti saatana.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti -jamo-
Minä tänään moikkasin kahta vastaantulevaa maantiepyöräilijää ja jotenkin se vaan jäi päälle niin morjestin vielä seuraavaakin pyöräilijää joka oli kypärätön ukko napavaihteisen Helkaman selässä. Voi että kuinka hävettää ja harmittaa. Kuittaantuuko jos seuraavalle näytän keskisormea, vai oliko tämä nyt tässä?
https://dl.dropboxusercontent.com/u/...T/idi_reps.gifLainaus:
Alkujaan tämän lähetti OneTen
Tossa viikonloppuna laskin muuan mäkeä Tuusulassa, Nurmijärvellä tai siellä suunnilla ja näytin kädellä tietenkin suuntamerkkiä, kun oli vasemmalle kääntymässä maantieristeyksessä. Risteyksestä kääntyi tulemaani suuntaan mies hybridillä tai vastaavalla citypyörällä ja luuli suuntamerkkiäni moikkaukseksi. Moikkasi "takaisin" moottoripyörätyyliin kättä sivulle viemällä, katsoi pitkään ja melkein lähti perään. Nauroin tovin kun jatkoin matkaa.
Mutta. Vaikka tässä nyt vähän ylimielisenä naureskelenkin, mikä on tosin tahatonta ja tarkoituksetonta, moikkasi toissavuonna Seutulassa tai niilläpäin maantiepyöräkuski meikäläistä kun painelin hybridillä perussuomalaisen näkösenä kypärä päässä ja hiki hatussa yksikseni aloitteluaikoina. Tuli aivan helvetin hyvä fiilis ja tuon muistan aina.