Mikä se tänään sut hyvälle tuulelle sai?

Ajoin päivän maantielenkin paluusiirtymää kelvillä. Auringosta käännytään 90 astetta valaisemattomaan eli tietyissä olosuhteissa käytännössä hetkeksi pimeään alikulkutunneliin. Vauhti oli siis kävelyvauhti. Tunnelin täytti koko leveydeltään somaliäiti ja tämän vallattomasti liikkuva lapsikatras.

Sanoin ihan rauhallisella äänellä ja ystävälliseksi tarkoitetulla äänenpainolla jotain siitä ettei tuollainen ole hyvä tapa eikä edes kovin turvallista lapsille itselleen. Reaktio oli se että alle kouluikäinen poika kyllä teki tilaa, mutta äiti päästeli sävystä päätelleen suustaan ilmeisesti somalinkielen pahimmat kiroukset eikä tulva loppunut sinä aikana kun olin vielä kuuloetäisyydellä.

Mainion pitkän lenkin jälkeen ei tuo jaksanut kuin naurattaa. (Edellisen kerran taisin saada samalla tavalla käsittämättömäksi jäävällä kielellä korvilleni toistakymmentä vuotta sitten erään keskieurooppalaisen kaupungin rautatieaseman edustalla eräältä eteläamerikkalaisen näköiseltä ja kuuloiselta naiselta jonka mielestä olin vienyt taksin hänen edestään.)

^Razisti:D

^ Rasismin kanssa taitaa olla vähän niin kuin hulluudenkin: joskus hullu itse tajuaa viimeisenä - jos yleensä ikinä - olevansa hullu ja Väinö Linnan tunnetun romaanin erään henkilön sanoin se on viime kädessä ympäristö eli yhteiskunta joka päättää kuka kulloinkin on hullu. If you know what I mean.

PS Muutenhan kokemukseni yleisillä paikoilla ja kerrostaloyhteisössä kohtaamistani somaleista on se että kun he joskus toimivat sanokaamme epäsuomalaisesti ja siitä huomauttaa asialliseen sävyyn he ottavat sen kohteliaisuudella jota voi pitää heidän(kin) kulttuuriinsa kuuluvana ja pyrkivät vastedes toimimaan suomalaisemmin. (Poislukien kenties kovaäänisyys useissa tilanteissa...) Eli sellaista palautetta jota varsin tyypillisesti saa "oikeutensa tietäviltä" enemmistökulttuurin edustajilta en ole saanut. Ennen kuin nyt:-)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

Tyyni syysaamu, syksyn värit, maantiepyörä ja minä. Tuntuu niin hyvältä löytää vihdoinkin taas aikaa ja energiaa ajaa.

---

Juurikin näin, koko lenkki yhtä "luontokokemusta", ja eväspaikalla nautitut mandariinit. Aikaa ja energiaa kyllä on löytynyt pitkin syksyä..

Ja äskö Arttu Wiskarin "Bad Romance" :D

Nerve, joka myydään mielellään koeajettuna. Pyörä myöskin napsaa yksinään olohuoneessa :)

:D jees, honasin etsiskellä juutuubista muskettisoturit, ja jokunen jakso näkyykin ( kaikki ei toistu). Ja näköjään ymmärrän ihan hyvin, tai ainakin riittävästi, englantia.
Näitä voi katsella jos on töissä hiljaisia hetkiä, ihanaa. Tai lähinnä Rochefort on "ihana", siitä tämä inspiraatio lähti.

Sen hokaaminen, ettei ole ehkä aivan pahvi ja saamaton tässä kotona opiskellussa. Olen elämäni ensimmäistä kertaa opettelemassa koodaamista ja kivaahan se on tälleen leikkimielellä. Varsinkin kun kerran viikossa lävähtää tehtävänanto ja opetus on "kvg" -pedagogiikkaa. Kymmenen vuotta sitten ei olisi hermot kestäneet saatika että olisi saanut itseään tekemään oikein mitään.

Satuin lepopäivänä täyttämään lenkin pituista aika-aukkoa mm. käymällä pyöräliikkeissä, myös sellaisissa joissa en yleensä käy. Oli jotenkin hupaisaa huomata että san melkeinpä purra kieltäni etten mennyt niinsanotusti myyjän ja asiakkaan väliin, mutta en sentään ruvennut antamaan neuvojaan pyörä- ja varustevalinnassa mitä ilmeisimmin elämänsä ensimmäisen cyclocrosspyörän ostajalle, jonka olin nähnyt jo koeajolla liikkeen ulkopuolella.

Ei sillä että mitenkään pahasti pieleen olisi mennyt tai että vääränkokoista tai muuten vääränlaista pyörää tai varustetta olisi oltu myymässä, mutta tuli vain niin elävästi mieleen miten itsekin olin aikanani täysin pihalla kaikesta ja jälkeenpäin olisin valinnut kaiken aivan toisin...

Kovan luokan matkailukaupunki Rovaniemi osoitti tänään arvostuksensa kaikkia kuntoilijoita ja virkistysalueiden käyttäjiä kohtaan. Kohtalaisen pienelle alueelle näytti mahtuvan opastettuja reittejä juoksijoiden, hiihtäjien, vaeltajien, talvikävelijöiden (?) ja maastopyöräilijöiden tarpeisiin. Kaikki sikinsokin & sulassa sovussa. Mahtavaa!

Turbonuuskun intoilu A-esteillä.

Kolmisenkymmentä litraa suppilovahveroita.

Sen sisäistäminen, että lenkille lähtiessäni mä en tartte älykelloa, sykemittausta, reitin träkkäystä jne.
Sangen vapautunut fiilis.

^ hyvä että honasit. Honannu jo 10 vuotta sitten, mutta ennemminkin "ei tartte, mutta voi".
( mitähän on reitin träkkäys...jotain turhaa se varmaankin on )

Kyllä toi Nobel-palkinto sai jotenkin hyvälle tuulelle. En tunne proffaa kuin nimeltä (pl. Kuukausiliitteen taannoinen juttu) enkä taloustieteestä mitään ymmärrä...mutta ei noita Nobel-kunniakirjoja härmässä(kään) ihan joka takan reunalla näe.

Viimeinenkin isäntä antoi vihdoin tutkimusluvan mailleen. Hyvä juttu, nyt homma etenee.

Aamuisen verikokeen tulokset. Meinasi iskeä pieni paniikki kun sairaalasta soitettiin jo samana päivänä mutta niillä olikin pelkkiä hyviä uutisia, tulehdusarvot laskeneet melkein puolella edellisiin nähden ja kyllä sen huomaa olotilassakin, ei ole olleet polvet kipeät kohta kuukauteen. Viimeisin lääkityksen säätö voidaan siis todeta toimivaksi niin naurettavalta kuin se tuntuikin, 5 mg lisäys viikossa muutti kokonaisvaltaisen niveljumin lähestulkoon normaalin elämän tuntuiseksi.

Jytäjyrsijät

https://www.youtube.com/watch?v=YvrEcy4UXDo

Se miten vaivattoman näköisesti (mutta jalat kyllä varsin nopeasti polkimia pyörittäen) semmoinen mustalla miestenpyörällä pystyhkössä asennossa ajava (sivulaukusta päätellen) TMT-kuski ajoi. Eron normaaliin huomasi parhaiten siinä miten pienessä töppyrässä jossa käännyttiin reilut 90 astetta vauhti ei hidastunut ja uudelleen kiihtynyt takaisin suoralle ja tasaiselle päästyä vaan mentiin sulavasti kuin ei mitään.

Eilen niin selvästi toiseksi jääminen pikkaisen kyrsi miestä kyllä (vaikka onneksi akku vinoputken päällä ja suurehko levymallinen moottori takakiekossa oli niin helppo huomata - ja kuuluihan se moottorin hurinakin kun oikein kuunteli), mutta tänään jo huvitti.

Kannoin korituolini mökkiin, otin kirjan kainaloon ja laitoin uuniin tulet. Vaikka talossa ei voikaan asua vielä niin on se silti omaa tilaa, jota käyttää. Ja omaa rauhaa sekä ihanaa hiljaisuutta...

Lotta!
Heti aamusta iloinen paiva.

^^ zen :)

Sojjeriin taakse 20 ja 15t ja sama ketju.

Niiiin leppoisiksi ja hyväksyviksi itsensä julistaneiden läskimiesten herneiden pyöriminen nenässä "isojen asioiden" *tirsk* tiimoilla.

Ensin Kierrätyskoiran toiminta hakumettässä ja sit osakeijjun piipahdus portilla.

http://www.newyorker.com/cartoons/a20274

Melkuttimet ja mitäniitäolikaan lämpäreitä nuilla hoodeilla. Varsin namnam-settiä. Kelpais varmaan sullekin :)

90 km:n aamupäivälenkki Kanta-Hämeen sorateillä.

Onnistuin hankkimaan keikkaliput hyville paikoille, vaikka lipunmyyntijärjestelmä teki kaikkensa estääkseen aikeeni.

Tavoitin työmatkalla toisen cyclopolkijan ja matka sujui reippaan rattoisasti porukassa polkien. Yleensä kanssapolkijoiden vauhti on sen verran rauhallista, ettei töihin ehtiäkseen voi jäädä nauttimaan seurasta.

...no lähinnä naurattaa tietyt "kuittailut".

Joudun viemään pikkumazdulan korjaamoon, todettu joku valmistus-erhe ja laitetaan uusi lukkopesä tms. Ilmoitin että tuun töisiin 11ksi, ei tarvita kahvitaukoa.
Rouva oli laittanut että "jatketaan ad 18 jos tulijoita riittää". Mun vastaus oli että totta ihmeessä jatketaan. Ei todellakaan ole mitään vastaan jos on asiakkaita - mutta mazda on ykkösasis ja pitäisi saada haettua takas viikonlopuksi.
Kun vaan pitää saada kuittailtua. Siinähän kuittailette.

Oon aina tehny sen minkä haluan ja saannu sen mitä todella haluun, ja muut tekee mitä voi.
Nyt on niin inspiroiva fiilis että mikään tai kukaan sitä voi pilata vaikka kovasti yritetään. Paino sanalla "yritetään".

Haamuilu sai aikaan.