Maaliin pääästy täälläkin ...
Ekakertalaisena vauhdinjakoni tuntui onnistuvan hyvin. Himmailin oikeastaan viimeiselle 15 kilometrille asti (Rokkakosken nousut toki oli kovia, mutta ei läheskään niin pahoja mitä olin etukäteen pelännyt), ja valaistun latuosuuden tulin sitten niin paljon kuin miehestä lähti - siinä vaiheessa tosin ei enää lähtenyt mainittavan paljon. Kuittailin kuitenkin arvokkaita päänahkoja vielä viimeisissä Julkujärven jälkeisissä nousuissa.
Koska olin aivan peräpään valvojia, niin en voinut olla panematta merkille vaarallista laskua Teivoon. Kun tulin maaliin oli jo pimeää ja valaistulta ladulta maaalialueelle erkaneva ura oli pimeänä. Ei paljon nähnyt ja kyllä piti spagettijaloilla vetää kunnon aurausta sen mikä jaloista lähti. Tuossa kohtaa pelotti.
Mutta kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja aivan mahtava hiihtopäivä.