Ehdin jo päättää, etten ensimmäisen työviikon jälkeen häviä. Tänään ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuutta edes kuitata, kun nimimerkki Maissi suhahti ohi Nekalassa.
Printable View
Ehdin jo päättää, etten ensimmäisen työviikon jälkeen häviä. Tänään ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuutta edes kuitata, kun nimimerkki Maissi suhahti ohi Nekalassa.
Korvanapit korvilla taitaa olla uuden sukupolven työ/koulumatkatempoajien vakiovaruste. Tässä huomaa tulleensa vanhaksi, kun ei pysy kehityksen kelkassa mukana. Kelpaako eläkepapereihin syyksi, että ei pärjää työmatkatempossa koululaiselle, joten ei tappion aiheuttaman häpeän vuoksi voi mennä töihin pyörällä, eikä autolla periaatteesta?
Hyviä tempoja viime viikolla, ei tappioita. Kulosaaren sillalla itäänpäin oli pari maukasta paikkaa. Kaksi hybridikuskia ajeli myötätuuleen Kulosaarta kohti ja jäin hetkeksi kantaan, mutta vakioiskupaikassani Kulosaarelle nousevassa pienessä mäessä suihkaisin ohitse. Toinen yritti vielä siinä sillan jälkeisessä alamäessä itäväylän pohjoispuolella kuittia, mutta Zefal SPY peilini paljasti yrityksen ja pistin tehoja päälle pitkässä loivassa ylämäessä. Sinne jäi, ja taas vältyttiin tappioilta.
Kukahan mahtoi kuitata mulle häviön Huopalahdessa aamulla. Tätä edelsi hänen häviönsä Metsälän tienoilla. Saman tallin pyöräkin taisi olla!
Kukas kiusasi eilen ip Lauttasaaresta Hanasaareen mun pientä sisäistä hybridistiä ajamalla cyclolla(?) perässä naksutellen välillä vapaaratasta (välimatkaa kyllä oli riittävästi, mutta ilmeisesti Hopen vapaaratas tms)?
Kun viittoilin menemään ohi, kuittasi mun pk-vauhdista että "en viitsinyt ohittaa, kun ajoit niin kovaa" tms. ja lähti ajamaan rennon letkeän näköisesti sellaista lähemmäs 30km/h keskaria...
Nimim. kohta harkitsen kippurasarvipyörän hankintaa :p
Viime viikolla se tapahtui. Tappio. Olin jo asennoitunut niin, että omalla työmatkalla ei koskaan törmää kunnon vastukseen...
Häviämisen tuskaa lievitti se, että ohittaja oli joku ajokoiran näköinen, tiimiasuinen maantiepyörämies. Kellonajasta päätellen kaveri oli iltalenkillä, joten ehdin jo hetken miettiä, että lasketaanko tätä tappioksi ollenkaan. Sitten muistin jalon lajimme säännöistä pykälän, jonka mukaan olet ilman muuta hävinnyt, jos tarvitsee miettiä, oletko hävinnyt.
Kaveri tuli varoittamatta ohi ylämäessä. Täytyykö mun nyt hankkia sellainen työmatkapyörä, jossa on vaihteet? Leuka rintaan ja kohti uusia tappioita!
Työmatkatempossa liikkuu sitten douppaajia. Viime viikolla bongasin Cannondalen sähköpyörän. Kaikki keinot käyttöön.
Masentava TAPPIO ja moninkertainen TAPPIO. Työmatkapyörän kuitukammesta irtosi mutteri, johon poljin kiinnitetään, ja poljin sen mukana. Tästä hämmentyneenä pysähdyin ja välittömästi tuli takkiin ja pahasti. Siinä sitten kahvia juoden odottelin tunnin verran toista pyörää alleni ja ilkkuen ohiajelivat tempoilijat ja kun oli eiTyömatkapyörä alla niin ei ketään loppumatkalla, jolle olisi voinut kuittailla - masentavaa ja musertavan masentavaa.
Ei tästä taida selvitä kotiin tänään jos edes tällä viikolla selviää, mutta sitten on toki koko ensi kuu aikaa yrittää selvitä.
selittelyn maku maistuu ;)
^^ Karvas tappio, buaaah!
Hienointa - tietysti sen lisäksi, että joku kärsii ja kertoo siitä - on kärsimykselle nauraminen.
Kuten joskus aiemminkin on todettu, kaikenlainen pyörän korjaaminen ja huoltaminen ei ole lajin hengen mukaista - mitä enemmän kaikenlaista nitinää ja pauketta ajokista kuuluu, sen parempi. Tosi-Tempoaja olisi siis häkeltymättä jatkanut matkaansa yhdellä kammella.
Kuka ajoi valkoisella Cervelolla sininen pitkähihainen paita ja mustat shortsit jalassa tänään aamulla radan vartta Etelä-Haagasta keskustaan päin? Olin jo tuudittautunut harhaan, että tänään oli liikenteessä vain mummoja ja hybridiniiloja. Pääsit yllättämään ylämäessä. Olit nopeampi.
-4.
Työmatkatemmon sääntö numero n+1: älä ohita pomoasi.
Mitä se on? No sitä että taannoin nykyisin entinen esimieheni erään palaverin aluksi kehuskeli että nyt hän pitkällisen yrittämisen jälkeen alitti 45 minuuttia fillarilla työmatkallaan. Viikkoa myöhemmin satuttiin alkumatkasta samoihin liikennevaloihin. Pomo tempaisi etumatkaa, mutta reitinvalinnassa minulla oli etu puolellani. Työpaikalla tulin jo suihkusta kun tämä vasta puuskutti pukuhuoneeseen (no totta puhuen, siellä suihkussa olin ehkä minuutin, koska tavoite oli nimenomaan näpäyttää tuota kehuskelijaa). Kuukautta myöhemmin sain häheltä kuulla että määräaikaista sopimusta ei enää uusita.
Kausaliteetti ei nyt ole tieteellisesti todistettu, mutta samoin lienee asianlaita muissakin tämän ketjun säännöissä.
Tänään lähdin työmatkatempoon hyvänmielen lähettiläänä (niinkuin aina töihin päin ajellessani). Ilmeisesti olin niin säälittävä tapaus, että ohituksia ei tullut. Itse tuli ohitettua muutama syyntakeeton normiajelija, jotka (raukkaparat) eivät tajunneet olevansa keskellä helvetillistä kisaa.
Työskenneltyäni päivän tänään kotiohviisilta (_____sohvalta) ...ohviisilta, päätin naamioitua työmatkatempoajaksi ja lähteä tutustumaan tähän genreen uudemman kerran. Tämä oli kyllä paha virhe, sillä lajihan on tarkoitettu vain ammattilaisiile. Matka oli Länsiväylänvartta Jätkäsaareen ja takaisin ja HÄVISIN. Pro kuskit hiljaa hivuttautuvat iskuetäisyydelle ja heti kun teet ulkoisesta tekijästä johtuvan virheen (= jarruttaa) ne iskee, putkelle ylämäkeen eikä oma reaktiokyky riitä. Kaksi tappiota täytyi tunnustaa ja vain toiselle pystyi syöttämään häviön karvasta jälkimakua kuittaamalla (anteeksi neitokaiselle, oli kyllä hyvä vääntö päällä). Poistun tappion kärsineenä ja pysyn metsissä ja maanteillä, joissa tätä lajia ei harrasteta.
Ilmeisesti tässä nyt treenataan TMT:tä yhdellä kammella polkien.
http://m.youtube.com/watch?v=Rx9SIyFMfcY
Eilen tuli tappio. 148 km takana ja viimeinen valoristeys. Siinähän se heppu veti päin punasia ja tappion karvas maku suussa kotia kohti vähän pidemmän ja katkeran työmatkatemmon jälkeen
Aika pitkä kotimatka on peruspertillä ollut töistä.
Juu. Pariin kertaan olen ihmetellyt että mikä on kun tuota varpaat ulospäin kaliakassi olalla polkevaa ei vaan saa kii ja sitQ pääsee liki niin huomaa että A-haa, sähköpöörä. Herttaiset vanhat mummelitkin ajaa nykyään akkupöörillä *blink*Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti p bonk
Onneksi noihin sähköpyöriin auttaa sama konsti kun kaikkeen muuhunkin työmatkatemmossa: ajaa riittävän kovaa, niin eivät ne ohi tule.
Laillisissa sähköavusteisissa kun on vielä se 25 km/h nopeusrajoitinkin, eli kun vetäisee riittävän vauhdikkaasti ohitse niin koko avustin muuttuukin vain kuolleeksi painoksi kun sähköpyöräilijä yrittää epätoivoisesti välttää tappion karvasta kalkkia.
Joo laillisiin, mutta.. edelleen muistan sen kun pari vuotta sitten ajelin sinkulalla vastatuuleen reilu 30 km/h, niin tämmöinen härveli tulee vauhdilla ohi MATALALLA kadenssilla. Onneksi en yrittänyt edes haastaa ;)
Tämä oli se ainoa kerta kun sähköpyörä on tullut ohi. Jos multa kysytään niin edelleen olen sitä mieltä, että jos aikuinen terve mies tarvitsee sähköavustusta ajaakseen polkupyörällä niin...no, jos jätän kuitenkin tähän.. :P
Pari sähköpyörää bongannu. Yks nuori täti ajo kyllä jatkuvaa 25kmh maksimia aivan joka tilanteesta ja aivan joka välistä. Näytti vaaralliselta minun mielestä. Se tästä vielä puuttuskin että Räsänen kieltää sähköpyörät ku ajetaan tilannennopeudet täysillä.