Printable View
Kovat jäbät tekee kaikkee, eikä selitä, etto nyt lihakset sulaa, kun joutuu juoksemaan :D Toki asia vaatii vähän syvällisempää paneutumista, mutta on se näköjään mahdollista liikutella isoja malmeja ja samalla olla aerobisesti suorastaan jäätävässä kunnossa.
http://www.jtsstrength.com/articles/...ns-alex-viada/
Juu ei onnistuisi tämmöseltä herkältä runosielulta, jolla on murrosikäisen tytön hormonitoiminta, paitsi ehkä jäätävän kemiallisen valmentautumisen kera. Onneks ei tarvii olla kova jäbä :)
Kyllä voisin juosta kunhan vaan tervehtyisin. Varsinkin porrasjuoksulla olen aikonaan tipauttanut vauvaläskit. Näin joskus vuonna kivi ja keppi kun jääkiekkojoukkueen kanssa juostiin Malminkartanon paskamäkeä ylös ja alas. Satoi, laatta lensi monella ja koutsit katsoi alhaalla asuntoautossa jääkiekon mm-kisoja
Noin vuosi sitten saavutin "normaalipainon" BMI:llä laskettuna ja sen jälkeen karisi muutamia (5-6) kiloja lisää. Sittemin ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta olen kyllä hemmetin tyytyväinen saavutukseeni. Vieläkään en heijastuksista tunnista itseäni, vaan hetken ihmettelen kuka kulkee kanssani niin samaa tahtia, mutta korvien välillä on aikaa sopeutua, ei kiirusta. Vaatteet alan jo suunnilleen etsiä oikeasta kokoluokasta, enää en ensin yritä niitä L-XL -vaatteita, vaan suosiolla etsin ne XS-S -kamat hyllystä.
Juokseminen on omalla kohdalla se toinen harrastus. Pyöräilyn ohella.
Ei juokseminen mitään hajoita, vaikka olet millainen vuori.
Kyse on alkujaankin "oikean", itselle sopivan juoksutekniikan opettelusta.
Mä löysin sen n. vuodessa.
Nyt kengät on vaihtunu jo Inov8 F-lite 262:iin, eli suht pienellä vaimennuksella mennään. Ja lähes aina asvaltilla. Uutena harrasteena toki viimekesästä trailrunning.
Seuraava askel on täysi barefoot mono.
Onneksi juoksua enemmänkin harrastava tuttava neuvoi heti alussa pysymään erossa kenkäkauppiaiden tyrkyttämistä "askellusta korjaavista" pronaatiokengistä.
Juoksuun yksinkertaisesti vaan jää koukkuun. Kuten pyöräilyyn.
Ja se todellakin tuntuu olevan kova sana painonhallinnassa.
Omalla kohdalla on tarkoitus alkaa yrittämään saada lihasmassaa tähän tikkuun(173/72,5kg).
45v on mittarissa ja painon kurissa pitäminen käy aina vain vaikeammaksi.
Uskoisin(toivon) lihasmassan lisäyksen auttavan asiaa osaltaan.
EDIT: Ja jos juoksu ei innosta, kehoitan maastopyöräilijää juoksemaan tutussa ympäristössä: kokeilkaa maastojuoksua.
Hauskaa, ja helvetin raskasta. ;)
Onneksi olkoon! Vaan eikö tunnu myös hyvältä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti devon
Itsellä kun on kokemusta eri painoluokista (173 cm mieshenkilö, paino vaihdellut välillä 63-86, vartalo mallia ruipelo = kertyy vatsaa) ja vakiovyön kaikki reiät on kokeiltu, niin täytyy sanoa, että kun normipainoon vihdoin pääsee, niin kyllä se myös hyvältä tuntuu.
Tuossa aiemmin mainittiin pienestä kehon kulutuksesta - itsellä on sama juttu, jos ei liiku niin kyllä keho lykkää sellaiselle säästöliekille jollakin aikavälillä, että tuntuu pyhällä hengellä elävän, tällöin syödään vain aamupala ja päivällinen ja vain toinen noista saa olla sellainen että tulee kylläinen olo. Itse olen aina ollut sellainen jäärä, että inputilla olen koettanut painoa pitää hallussa, mutta pyöräilyharrastus sai ymmärtämään liikunnan merkityksen. On ollut aivan mahtavaa syödä (ruoka kun on intohimoja muutenkin kuin energiamäärän puolesta) enemmän. Jopa yllättävän paljon on saanut tankata ettei paino putoaisi - alkoi syyskesällä lähestyä tuota alinta lukemaa ja se näkyi kyllä jo palautumisessa ja väsymyksenä lenkillä. Ruokavaliosta olen koettanut hiukan proteiineja saada enemmän kuin aiemmin, vaan minulla on hiilareiden suhteen sellainen ongelma että niihin on himo; ei pelkästään pullatuotetta vaan kaikki leipomotuotteet, pastat, riisit, potut - nimenomaan kiinteä, makea juoma ei innosta. Mistähän moinen hiilarihimo johtuu? Tottumuksesta?
Nimim "se joka kulkee karajalanpiirakka kädessä"
En ole fyysisessä olotilassa huomannut juurikaan eroa, joten en voi sanoa, että erityisesti tuntuisi hyvältä, mutta psyykkisesti alan olemaan ehkä enemmän sinut itseni kanssa. Olen lyhyt (159 cm) ja aina mieltänyt itseni pieneksi ihmiseksi, joten olihan se hupaisaa olla mittasuhteiltaan valtamerilaivan tai valaan luokkaa. Pääni sisällä olin vakuuttunut siitä, että en ole lihava, joten itseni näkeminen valokuvissa oli melkoinen shokki. Nyt ollaan siellä toisessa ääripäässä, en usko, että voisin olla niin pieni kuin kuvat ja peili antaa ymmärtää.
Itseään on yllättävän hankala verrata muihin, koittakaapa katsoa ympärillenne ja etsiä itsenne kokoisia ihmisiä. Siskontyttö on mielestäni aina ollut ihastuttavan hoikka, mutta näin kuvan jossa olemme vierekkäin ja minä olenkin se pienempi meistä kahdesta! Siinä oli vähän purtavaa, kun on aina ajatellut, että siinä on kokoluokka johon tähdätä...
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mikkol82
Laskukaavat on niin epätarkkoja, että en luota. Aamupainon tsekkaus sekä viikkotasolla pitkäjänteinen ja kärsivällinen syöminen tuottaa samat tulokset, mutta vähemmällä säätämisellä ja hifistelyllä. Mulla dieetti loppui pari kuukautta sitten, josta nostettiin kalorit pikkuhiljaa 2240 kCal --> nykyiseen 3230 kCal. Ensin kondis vaan kiristyi varmaan kuukauden verran vielä eli aineenvaihdunta lähti mukaan justiinsa niin kuin pitikin. Mitään kaloreitakaan en varsinaisesti laske vaan syön vaan tietyt määrät valmiiksi laskettuja ruokia. Käytännössä välipalat joka päivä parista eri vaihtoehdosta, lounas ja päivällinen kaavalla lihaa Xg, riisi/pasta (tai peruna) Xg. Jos paino pysyy useamman viikon samana tai putoaa, lisää kaloreita. Kaloreiden lisäyksen jälkeen odotellaan, että nousu pysähtyy ja toistetaan sama. Tätä siihen asti, että nousu ei pysähdy enää, niin sitten uusia toimenpiteitä.
Dieetin lopussa olin 78,8kg. Tällä hetkellä paino vähän alle 83kg. Vaihtelee välillä 81 ja 83 johtuen suht' alhaisista rasvoista jolloin ei nesteet tahdo pysyä. Pituutta on 182.
Tässä vielä sopivassa valossa ja punttitreenin jälkeen otettu kuva, että yrittää ainakin näyttää vähän paremmalta. :)
https://dl-web.dropbox.com/get/Photo...O-MbBZVGcZmtoQ
Minäkuva on aina jännä asia. Itse olin 15-vuotiaana täysin vakuuttunut siitä, että olin hirvittävän läski vaikka painoin 61 kg ja pituutta oli noin 175 cm. Sen jälkeen kun opiskeluaikoina ja työelämässä lihoi sen 10-15 kg niin sitä sekä kielsi sen mutta myös tunsi itsensä lihavaksi, eikä viihtynyt omassa kehossaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti devon
Tätä nykyä en edes omista vaakaa, enkä tiedä lainkaan painoani, mutta vaatekoot antavat osviittaa. Olen laiska laihduttamaan pelkän ulkonäön vuoksi, mutta huomaan että fillarointi paitsi laihduttaa tehokkaammin kuin juoksu niin on myös syy siihen, että haluaa vain tulla nopeammaksi ja paremmaksi, ja kun ei voi tällä hetkellä hankkia kevyempää pyörää niin hankitaan kevyempi kuski.
Juu, tästä minullakin on kokemuksia, lapset kerryttää massaa vyötärölle sukupuolesta riippumatta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti macco
Mutta Marge Simpsonin sanoin: "kun mennään naimisiin peritään sukunimen lisäksi myös geenit" -> siis varmaan tuo painon lisääntyminen tilanteessa tulee myös perittynä tekijänä....
Alex Viadalla on kyllä hommat hyvin tasapainossa. Itsellä oli juoksemisen ja rautojen nostelun yhdistämisen kanssa ongelmia, koska juoksu kuormittaa niveliä yms. tukikudoksia reilusti pyöräilyä enemmän jolloin niiden palautuminen rautojen nostelusta on aika tarkalla. Enään en juokse juuri ollenkaan jolloin ongelmaa ei ole :D Fillarilla pk-tehoilla voi ajaa todella paljon ilman, että punttailu hirveästi kärsii, kunhan saa ruokaa tarpeeksi. Pidemmät yli 2h pyörälenkit ja kovempi vauhtiset vedot tulee kyllä sijoittaa fiksusti treeniohjelmaan, ettei jää raudat lattialle.
Vaikka pelkkä lihasmassa vs. läski ei hirveästi vaikuta peruskulutukseen niin se antaa kuitenkin mahdollisuuden olla painavampi olematta kuitenkaan läski. Lisäksi urheilessa kuluu tietenkin aavistuksen enemmän energiaa ja treenistä palautuva lihaskudos kuluttaa energiaa pitkään vielä treenin jälkeenkin. Itse teen kaikkia voimanostoliikkeitä 3-4 kertaa viikossa ja tuo vaikuttaa kyllä kulutukseen paljon enemmän kuin se 4*500kcal mitä siellä salilla kuluu.
Lihasten kanssa on vaan se ongelma, että ne ovat ihan helvetin vaikeita saada :D Tai no treenaamattomasta lähtötilanteesta ekassa vuodessa tulee järkevällä ohjelmalla aika paljonkin tuloksia mutta siittä eteenpäin homma on melko vaikeaa. Jos ei muuta motivaatiota ole kuin kulutuksen nostaminen niin ei kannata, enkä kyllä myöskään ulkonäön takia jaksaisi uhrata viittä tuntia viikosta.
Toi takaisin saaminen on konkreettisesti kyllä huomattu. Koiven ristisideleikkauksen jälkeen lihasta oli kateissa about 1,5kg toisesta jalasta. Ympärysmitta 2,5cm pienempi huonoimmillaan. Leikkauksesta on nyt kulunut 6kk ja vielä puuttuu sentti. Töitä on tehty perkeleesti sen eteen. Kuudessa viikossa koivesta tuli liptonin teepussinnaru ja takas sitä saa näköjään tehdä noin vuoden. No mähän en perkele luovuta. Kaikki jalkaliikkeet ovat vaihtuneet yhdellä jalalla tehtäviksi, niin, että se heikompi kinttu joutuu tosisaan painamaan töitä. Yhden jalan etukyykkyä kahvakuulalla, samaa takakyykkynä tangolla, yhden jalan suorin jaloin mavea, porraskyykkyä, hyppyhyykkyjä ja ties mitä. Siihen kylkeen juoksua ja pyörää niin paljon, kuin kalenterissa riittää aikaa. Muu reeni rajoittaa aika paljon salitouhuja ihan ajallisesti, mutta tällä hetkellä painan kerran viikossa koko kropan läpi 1,5h reenissä ja kyllä, ihan yhdelläkin reenillä tuntuu tulevan kehitystä. Se on vaan tehtävä ihan tosissaa, eikä saa miettiä, että jaksaisinkohan mä vielä...
lihas kasvaa levossa. itellä selkäleikkauksen ja sitä ennen olleet 4 vuoden hermosäryt veivät jalkalihakset, jotain on lihaksista palaillut mut ne jalkalihakset kaukainen muisto. mut joo ei anneta periks
Musta hyvä liike heikkouden poistamiseen jalasta on yhden jalan kyykky silleen, että kantapää on lattiassa, perse kiinni kantapäässä ja vapaa jalka sojottaa eteenpäin. Siitä sitten vaan tasainen punnerus ylös. Helppo suorittaa ihan kotioloissa. Itse en tarvitse edes lisäpainoja ja silti tempofillarin vauhtia ei rajoita voima.
2 viikkoa takana ja 3kg lähtenyt aamupainosta. Joulukin meni ihan mukavasti, aattona söin aivan mitä huvittaa varmaan 2-3 kertaa niin paljon kuin olisi pitänyt :D Mutta muina päivinä pysyin siinä 3000kcal lukemissa melko tarkkaan. Ens viikonloppuna on edessä röret runt johon joutuu varmaan tankkaamaan lihakset melko täyteen, jolloin on hyvä arvioida paljonko on lähtenyt nestettä ja paljonko läskiä.
Meinasi paino käydä ennen joulua jo 69:n puolella :eek:...pituus 180, mutta onneksi tuli joulu väliin ja vähän sählytaukoa. Yleensä paino on ollut alimmillaan keskikesällä pyöräilyhuipun kohdalla.
Yllättävän paljo tuntuu kaloreita palavan sählyssä; kolme kertaa viikossa 2 x 1,5 h + 1 x 3 h sessiot ja välillä mennään kovaa. Saa vaan nähdä kauanko polvet kestää tätä vielä yli nelikymppisenä. Pyöräily on talvisin keskittynyt lähinnä lyhyen työmatkan ajamiseen ja 20-30 km lenkkeihin 2-3/vk. Kaljaa juon samaan tapaan kuin ennenkin - sain kalasteltua työterveydestä lähetteen verikokeeseen maksa- ym. arvoilla. Ne on varmaan hyvä tsekata 20 vuoden välein:o Kerään tosin rohkeutta pari kuukautta ennen kuin menen:seko: Ehkäpä kirurgi kiittää joskus tulevaisuudessa kun on vähemmän läskiä leikattavana :p
Projekti etenee hitaasti mutta varmasti nyt on aamupaino pyörinyt 89kg tiekkeillä eli noin 4kg lähtenyt ja vauhti näyttäisi olevan keskimäärin vähän reilu puoli kiloa läskiä viikossa eli ihan sopiva varmaankin. Fillari kulkee ihan mukavasti mutta rauta painaa salilla vähän normaalia enemmän. Kaloreita menee edelleen se noin 3000kcal, ja ravintoaineet suurin piirtein hh 400g pr 180g ja rasvaa 70g. Tai kaloreita ja hiilareita tulee jonkin verran enemmänkin kun en laske vihanneksia ikinä mihinkään kaloreihin vaikka niitä tulee joka päivä se about kilo syötyä.
Hyvin on noussut n. 6kg kesästä.
Sama juttu. Plus 4kg kesästä. Plus 4cm rinnanympärystä lisää ja numeroa isompi paita koko. Hyvä fiilis. Punttitreeni tuntuu toimivan mutta puolimaran juoksukunto on ottanut vähän takapakkia.
Joo.. Vuosi sitten 77kg, kesällä 71kg, nyt 75kg. Yli 3kk tekemättä yhtään mitään. Lääkäri kyllä rasitustestissä kehui ihannepainoiseksi, ehkä kohteliaisuudesta
Juu. Kesällä kävi jo siellä 72 kilon seudulla, nyt meni maanantaina 80 kg rikki. Jotain tarvis varmaan tehdä. Tosin en oo kovin paljoa läskistynytkään tosta mahan kohdalta niin olisiko osa sitten tullut lihaksenakin?
Flunssan pakottamana kolme viikkoa liikkumattomuutta joulusuklaiden rippeiden kanssa nosti painoa huikeasti kilon... Sen voisi pudotella uudelleen pois, ei tarvis nousta ollenkaan.
Housujen täyttöasteesta päätellen arvioisin että nelisen kiloa on tullut kesän alimmista lukemista (66kg) lisää. Joulusuklaasta varmaan puolet. Vaan eipä hätää, vielä liikutaan ihan ihannelukemissa noin numeroiden valossa. Nyt kun duunipaikan kuntosali avautui, avautui samalla kuntopyöräilykausi, viime viikonloppuna tuli 2+2h sotkettua. Seuraavaksi jatketaan sotkemista ja lisätään hiukan painovoimailua mukaan. Tavoite pitää paino osapuileen nykyisellään kevääseen, se kyllä taitaa tulla kivasti alas kun pääsee ulos.
moi!
Itellä on keenit jotka kiusaa...eli KAIKKI suvun miehet on 110+ sarjassa...paapasta esikoiseen! ;) Leikki leikkina....eli nuo perinnölliset tekijät saataa olla hyvinkin vastaan. Äiteen puolelta KAIKKI koosta huolimatta ovat saaneet 2s tyypin diabeteksen, niin myös mulle 40 ikävuoden jälkeen...!
Itellä teimii parhaiten ns vähä hiilarinen ruokavalio ( ei pidä sekoittaa LCHC ym dietteihin)....eli lihaa, kalaa ja kanaa on lautasella 50%, vihaneksia 40% ja "muita" perunaa, riisä, pastaa ja leipää sen 10%. proteinipitoistahan tuo on mutta sopii just mulle ja just mun verensokerille. Liikunnan kanssa ei tarvi lääkitystä ottaa kun minimaalisesti.
Paino on taas se tekijä joka mulla karkaa käsistä heti kun liikunta lakkaa...söi miten vähän tahansa. :( kaloreita on laskettu ka ruuan määrää seurattu....vaikka ihan "nälkäkuolema" mallilla laskettu kalorit niin paino ei tipu, ei...! Mutta annas olla kun siihen kylkeen lyö liikuntaa, riittää yllättävän vähäkin liikunta...niin viikkossa alkaa kilot varisemaan.
kevättä odotellessa...!
//J
Itsekin totesin, että Joulusta loppiaiseen välisenä aikana tuli hankittua muutama ylimääräinen kilo. Syy on ihan selkeä, paljon enemmän ja energiapitoisempaa ravintoa kuin normaalisti. Normaalisti ekstrat ovat sulaneet kevään aikana pois kun palattu arkeen ja liikuntaa on ollut riittävästi, mutta nyt kun pari viikkoa sitten sain hajoitettua selän siihen malliin, että seuraavat pari kuukautta ollaan telakalla (pl. jotain pientä kuntopyöräilyä) niin pakko on ryhtyä katsomaan mitä lautaselle laittaa.
Siihen hommaan kaveri suositteli MyFitnessPal -sovellusta luuriin ja semmoisen latasin pari päivää sitten. Nyt kun on kirjannut nuo kaikki ateriat siihen ja seurannut omaa matalaa aktiivisuustasoaan siinä rinnalla niin tulee aika realistinen kuva siitä, miten paljon (= vähän) pitää syödä jotta paino lähteeä laskuun. En osaa sanoa, onko tuo sovellus paras mitä löytyy, mutta kaikki sapuskat sieltä tuntuu löytyvän, suurin osa myös viivakoodeilla joiden lukeminen on tosi helppoa ja käyttäminen on muutenkin vaivatonta. Kannattaa tsekata, jos kiinnostaa. Ihan mielenkiintoisia havaintoja tullut ruokien kalori-, rasva- ym. määristä tuon sovelluksen avulla.
Se on kuitenkin ikiaikainen totuus, että syödyt kalorit - kulutetut kalorit = painon muutos, liikkui tai ei. Jos joku väittää, että pelkästään kaloreja vähentämällä ei laihdu, puhuu potaskaa.
Suurin osa vain tekee virheen laihduttaessaan. alkavat kuijottamaan syömisen suhteen. paino tippuu kyllä mutta lihasta lähtee samalla. Tällöin elimistön energiankulutus laskee.
Parinkin kilon rasvan vaihtaminen lihakseen helpottaa painonhallintaa jos ongelmia sen kanssa on.
Talven aikana painoa tuppaa tulemaan viitisen kiloa kesäkuntoa lisää .. Varsinkin nyt salitouhujen taas alettua syksyllä.. Siitä toivottavasti osa on lihasta :p .. Maltillisella energiasaannin ja erotuksen laskennalla kiristyy kroppa (pinnakin )kevättä kohti :o nimim. "Kesäkuntoon 2070"
1.1.15 lähtötilanne +85 kg ja nyt aamulla 82,2.
Liikunta lisää näläntunnetta. Näläntunne on se vihollinen. Staattisella vähänsyömisellä näläntunne pysyy paremmin hallinnassa. Elimistön energiankulutuksen lasku painon laskiessa on normaalia, lihakset joutuvat työskentelemään vähemmän liikuttaessaan kevyempää ihmistä. Siksi on luonnollista, että lihakset vähenevät kun paino laskee.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jaegerhog
Laihduttaja tarvitsee energiaa sietääkseen voimakasta näläntunnetta puolet päivästä, se kuluttaa kuten mikä tahansa henkinen stressi. Se henkinen energia on jostain muualta pois.
Laihdutus on nollasummapeli, valintoja. Sinulla on X-määrä henkistä voimaa, per päivä, ja sijoitat sen jollekin panokselle. Ylipainoiselle kyseessä on usein elämän ja kuolema taistelu esim diabetesta vastaan. Yhtä vakava asia. Ei mikään kevyt self-help fixaus, vaan sotaa. Sotaa omaa kehoa vastaan koko mielen voimalla. Ylipaino, siis indeksi yli 30, on tilanne jossa oma kehosi yrittää tappaa sinut, on suurin vihollisesi. Antaa vääriä signaaleja, vääriä tunteita, joita kuuntelemalla menehtyy. Siinä sivussa jos vähän lihaksia lähtee niin se on ihan ookoo. Alle 30 indeksi on vain lähinnnä pientä tukevuutta. Oma on 29, ennen oli enemmän.
moi!
E-cruiserhan tuon kiteytti....! Jossain vaiheessa kun jaksaa alkuajan yli, niin homma muuttuu "elämäntavaksi". Itellä on just tuo "hoida itsesi tai kuole 55na" aika synkkää, mutta motivoivaa...! so far so good...!
//J