Ei, katellisuudesta ei ole kyse. Oma pyöräni on 5t€ pyörä, ja vaatteeni on perus pyöräilyvaatteet, mutta käsi mulla edelleen nousee kaikille. Sorry jos olen syönyt aamumurosi... ;)
Printable View
Melko erikoista että niinkin hauskasta asiasta kuin pyöräilijöiden tervehtimisestä saadaan aikaan itkua ja hammasten kiristystä. Ketä se haittaa jos joku tervehtii tai jättää tervehtimättä? Itse en esimerkiksi nykyisin tervehdi oma-aloitteisesti ketään mutta siinä ei ole mitään henkilökohtaista
Koska se on sama asia kun joku sanoo sinulle: moi, huomenta, päivää.. Ja sä vaan mulkaiset ja jatkat matkaa.. Lasken tuon epäkohteliaisuudeksi ja juntteiluksi. Se on ok jos et tervehdi jos toinenkaan ei tee aloitetta, mutta se ei jos joku näkee vaivaa ja tekee aloitteen. Ainoa yhteinen tekijä näissä on se, että nämä ei tervehtijät ovat yleensä tiimipaidoissa ja pro kuskin oloisia..
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ja 5t€ pyörällä ajavan hyvän jätkän imagoosi kuuluu, että kirjoitat ämmämäisiä ulkonäköarvioita succistelijoista, jotka eivät ole tietoisia sinun ja hengenheimolaistesi valvomasta tervehtimispakosta?
No, siinä olet ainakin oikeassa, että pyöräkaupasta ei voi ostaa sivistyneitä käytöstapoja...
Relaa. Moikata saa, muttei ole pakko. Ei kannata loukkaantua jos joku ei morjesta. Jos haluaa tervehdyksiä takaisin, kannattaa muuten nostaa käpälää riittävästi. Tällöin myös ne, joille morjestus ei ole automaatio saattavat huomata ja vastata.
Moikkailenko? Fiiliksen mukaan. Jos joku moikkaa ja huomaan, toki nostan kättä. Seuran paita päällä tsiigailen tunnollisemmin. Kun on tunnuksettomat kamppeet päällä, pilaa lainattua vastaavissa tapauksissa vain oman maineensa.
On tuo tervehtiminen kieltämättä vähän outoa muualla kuin maaseudulla, koska kaupungissa ja sen liepeillä tulee niin älyttömästi pyöräilijöitä vastaan (siis ihan lenkillä olevia), että jokaisen tervehtiminen on melkein kuin tervehtisi jokaista jalankulkijaa pienehkön kaupungin kaduilla kävellessään. Eli ihan tuntemattomia naamoja, jotka eivät jää mieleenkään. Toki moikkaan takaisin, mutta en itse käy aloittamaan tuota touhua.
Tunnustan, se olin minä maasturilla!
Olen huomannut saman, että jos turussa morjestaa, niin yleensä saa ihmetteleviä katseita takaisin tai vaan jurotetaan naama mutrulla eteenpäin, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan
Kattosinki että taitaa olla ihan foorumin porukkaa ja tais olla on-onen fatty alla vai? ellen ihan väärin kattonut?
Parin viikon aikana olen lenkeillä tervehtinyt kaikkia vähänkin vakavan pyöräilijän näköisiä ja yhtään vastausta en ole saanu. Ainoastaan pitkiä tuijotuksia. Paras on kun sama henkilö tuli lenkin aikana 2x vastaa ja sama tulos. Hameessa ollaan hitaampia, jospa vastaavat tervehdykseen vasta selän takana.
Hmm.. Omituista. Ajoin tuossa ennen Tahkoa valmistelevan ~40km pk-lenkin maantietä Siuro-Sasi-välillä (ns. maisematietä), ja tuli muistaakseni kolme maantiemiestä vastaan. Olin hövelillä tuulella ja moikkasin kaikkia ja 100% takaisinmorjenstusprosentti vaikka itse ajoin xc-täpärillä. Ehkä Nokialla on ystävällisempää?
Tervehtimisellä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia. Itse kun aloittelin harrastusmielessä ajamaan vuosien tauon jälkeen niin kyllähän se mieltä lämmitti, kun tuolla maaseudulla eksyi pari muuta fillaristia vastaan - yksi nojapyöräilijäkin - jotka nostivat hymyillen kättä ja kaltaiseni nöösi oppi samalla uusia käytöstapoja. Tuli sellainen olo, että fillarointi on kohteliaiden herrasmiesten ja -naisten laji, jossa myös muut tienkäyttäjät huomioidaan.
Kaikkia ei tule kuitenkaan morjestettua, mutta tilanteen mukaan. Enemmän ehkä tuolla syrjäkulmilla liikkuessa.
Jos täällä meilläpäin tulee kolme kertaa vuodessa joku vastaan jota voi sanoa harrastajaksi niin kyllä tulee morjestettua.
Hyvä Kouvola! Tämän päivän lenkillä kaikki neljä vastaantullutta maantiepyöräilijää vastasivat kukin omalla tavallaan mun tervehdykseen.
Tänään tuli tervehdittua 4-5 maantiekuskia nopealla lenkillä Naantaliin ja takaisin Turun keskustaan. Sen huomasin, että yhdellä oli TuUL-paita päällä ja allaan hieno, teräsrunkoisen näköinen ajopeli. Muutkin olivat liikenteessä maantiekalustolla. Muita en moikkaile, sillä ei täällä Varsinais-Suomessa huidota kuin samanmielisille. Tietty myös elukoille tulee sanottua hyvät päivät, etenkin lehmille ja kissoille, jotka ovat aina yhtä symppiksiä.
On totta! Lehmiä ja hevosia tekisi mieli tervehtiä
Mä moikkaan kin jos vastaan tulee..😊
On niitä välillä tienlaidassa, viimeksi Tahkolla oli oikein paljonkin mutta kisassa ei tervehditä lehmiä eikä muitakaan
Mä moikkaan kaikkia silloin kun niitä ei ole liikaa. Varhaisilla aamulenkeillä myös hölkkääjiä. Ja toivotan hyvät huomiset tai juhannukset riippuen ajankohdasta ja ajonopeudesta. Tuntemattomien tervehtimisessä meillä suomalaisilla olisi paljon opeteltavaa.
Ehkäpä se joku autoilija joka saa kävelyllä multa hyvän huomenen toivotukset ajattelee seuraavan kerran positiivisesti kun näkee succis pyöräilijän maantien laidassa.
Nyt olen vähän enemmän ajellut lenkkiä (eikä vain työmatkapyöräilyä) Espoo - Vantaa - Helsinki - Kauniainen - Sipoo - Nurmijärvi - Tuusula - Järvenpää - alueella ja yleensä Kanuuna-paita päällä. Kyllä mulle morjenstetaan ja minä myös. Harvassa ovat ne harrastajat, jotka eivät tervehdi. Etenkin Espoossa on porukkaa tullut oikein juttusille, kun on joutunut valoissa odottamaan.
Maastossa tulee kyllä moikkattua kaikki mitkä vastaan tulee ja pari sanaakin vaihettua Pyörästä...tai ym..😊
Olin jalkamiehenä lähikauppareissulla kun vastaan ajoi kelvillä kaksi sen verran tuttua/puolituttua maantiepyöräilijää etten osannut olla tervehtimättä, vaikka hyvin tiesin ettei todennäköisyys sille että he tunnistaisivat minut siviiliasussani (eli ilman tuttua/puolituttua kypärä-ajolasit-ajoasu-pyörä -yhdistelmää) ollut kovinkaan suuri.
Orimattila-Pennala-Villähde -välillä aamupäivällä tuli vastaan yhteensä neljä maantiefillaristia ja kaikki vastasivat tervehdykseen. Oikein mukavaa näin.
Minä kysyn eritoten naisilta ja nuorilta. Pro-miehiltä harvemmin, kun en kuitenkaan osaisi auttaa. Jotkut ketjut on saanut pistellä paikoilleen.
Tottakai jokaista fillarilla liikkeellä olevaa autetaan. Vähintään kysymys:"Kaikki hyvin?" Myönteinen vastaus ja matka jatkuu, jos ei, niin katsotaan voiko auttaa.
Itseki useimmiten avun tien päällä saanut. Viimeksi viime kesänä vieras herrasmies antoi, tai myi? ketjulukon, kun olin pulassa ihan lähellä kotia jo.
Tapoihin kuuluu kysyä "tarviitko apua" jos yhtään näyttää että vois tarvita. Edellyttäen toki että ei ole ihan maailmanlopun kiire itsellä.
Multa on myös tuota kysytty kun vaihdoin sisuria tien vieressä, tuntui kivalta.
Jos Tarttee Apua autan mieleläni. .😊
Kysyn aina sukupuoleen, ikään tms. katsomatta.
Viime kesänä autoin yhtä n. 12-vuotiasta poikaa kun olivat kavereiden kanssa sen näköisiä, että oli jokin ongelma. Ketjut olivat pudonneet eivätkä osanneet laittaa niitä paikalleen. Samalla opastin miten ne saa paikalleen.
Tänä vuonna tullut autettua paria naista (ei harrastajia vaan pyörällä liikkuvia naisia) joiden ketjut olivat pudonneet. Pahoittelivat rasvaantuneita käsiä, mutta kyllä ne puhtaaksi saa. Ikävämpää on taluttaa pyörää useita kilometrejä.
Pro-kuskeja tuskin osaan auttaa, mutta kysyn kuitenkin voinko auttaa. Voi olla, että kuskilla ei ole sisuria tms. mukana tai on jo käyttänyt varasisurinsa.
Toisaalta kysyn yleensä poissa tolaltaan olevalta ja itkevältä tytöltä, että tarvitseeko apua jne. ja saatan auttaa tuntematonta raskaan kantamuksen kanssa, jos ei ole kiire minnekään.
Ei se ole keneltäkään pois, jos toinen sanoo, että ei tarvitse apua. Kysymisen jälkeen ei ainakaan tarvitse miettiä oliko toisella jokin suuri ongelma tai hätä.
On se vaan hieno tunne, kun joku kysyy. Niin minä "tavoille opin" ja yritän levittää samaa eteenpäin.