Printable View
On ihan absurdi vaatimus, että succistelijan pitäisi moicata jokaista vastaantulijaa silmämääräisesti arvioidusta harrastuneisuuden asteesta riippumatta. Ensinnäkään suurin osa pyöräilijöistä ei tätä tervehtimiskulttuuria tunne ja toiseksi pääkaupunkiseudulla summittainen tervehtiminen pakottaisi ajamaan käsi ojossa kuin mikäkin maanteiden hitleri.
Systeemi on simppeli kuin fan: maantiepyöräilijät tervehtivät maantiepyöräilijän näköisiä, kuraperseilijät toisia kuraperseilijöitä jne.
Itse olen vähän tällainen climber/all-rounder. Tuleeko minun tervehtiä jokaista domestique-henkistä ohitettavaa, joilla ei välttämättä ole edes wattimittaria? Entäs heilautanko kättä puncheurille? Äitini ei tähän osannut vastata.
Säännöt ovat selvät.
Rouleurit ja domestiquet joutuvat tervehtimään kaikkia, mutta super domestiquen ei kuulu tervehtiä rouleureja. Puncheurit tervehtivät sprinttereitä ja sprintterit aika-ajajia. Aika-ajajien ei tarvitse aerodynaamisista syistä tervehtiä ketään, mutta halutessaan he voivat vähän irvistää tehdessään ohituksen.
Mitä, jos oisin mun domestique-kaverin kans lenkillä ja vastaan tulis Sven Nys Colnago Prestigellään, jossa 35mm dura-acen kiekot. Domestique-rooliansa hoitava kaveri olis tietysti siinä vetämässä eikä näin ollen näkis mun reagointia tilanteeseen. Nys moikkailis ja kaveri vastais tervehdykseen. Onko syytä etsiä uusi domestique vai voidaanko muutenkin vähän autistin roolin ottaneen kaverin katsoa olevan syyntakeeton ja vaikkapa pelkästään viestittää road captain -kaverilleni, että pitää puhuttelu tälle arvottomalle ihmiselle ja katsoa homma ainakin näin ensimmäisellä kerralla läpi sormien?
Mikä tervehdysten aalto, kun ajaa keskiviikkona ennen kuutta vastakarvaan HePo-lenkille suuntaavien virtaa. :)
Melkoisen kiperä tilanne. Oikeastaan ainut kunniallinen poispääsy tällaisessa tilanteessa on 1) vetää lukkojarrutus, kääntyä tulosuuntaan ja ajaa täyttä vauhtia kotiin. Kotona on sitten parasta 2) laittaa puhelin kiinni, ja mielellään 2-4 viikkoa olisi syytä ajella toisten seurassa. Tai sanotaanko näin, että jos kausi on yli puolenvälin, niin 3) talven jälkeen voi palata ko. domestiquen kanssa asiaan. Ja sanomattakin on selvää, että missään nimessä ei ole soveliasta ottaa asiaa puheeksi kaverin kanssa. Jos kaveri sen tekee, niin katseella voi tehdä hänelle selväksi, että asiasta ei puhuta enempää. Mikäli kaveri ei ymmärrä, on palattava kohtaan 1 ja sen jälkeen kohdat 2 ja 3.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti bisping
Tässä joku päivä sitten sain jo toisen vastauksen tervehdykseen, tosin se oli hölmistyneen katseen siivittämä. Se tosin on normireaktio lähes kaikilla, eli pitänee lopettaa tuo morjestelu etteivät ihan hulluna ala pitää.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ealex
Droppitanko ei vielä riittänyt, mutta siihen lisäksi pyöräilypaita tuntuu jo hämäävän vastaantulijan useimmiten tervehdykseen. Sama pyörä Touring-moodissa saa jälleen vähemmän moikkailuja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti aerosol
Älä nyt vielä lopeta. Saattaa olla, että olet aloittanut trendin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hsaarinen
Niin lujaa ei tule kukaan Suomessa vastaan etteikö vastaantulijasta voisi päätellä että kannattaako tuolle moikata.
Itse maantiellä:
- Tervehdin vain harrastajia, eli jos tulee jollain hipsterikypärällä/vaihteistolla/bullhornitangolla niin korkeintaan kiilaan ojaan tai katson halveksuvasti nenän vartta pitkin.
- 3/4 shortseilla tai tuulihousuilla ajavat tai työmatkapyöräiljät ohitan hymyilemällä hieman alentavasti mutta kuitenkin hyväntuulisesti, kyllä ne vielä oppivat tavoille.
- Maantiepyöräilijää jolla on kuitenkin sääntöjen vastainen varustus (väärän väriset tankonauhat, vääränlaiset juomapullon telineet, korkit venttiileissä, satulalaukku) näytän F-tervehdystä hillitysti pitäen etusormen ja peukalon kuitenkin kahvoilla kiinni.
- Aitoa harrastajaa, teiden kruunaamatonta trikootykkiä, tervehditään tietenkin irroittamalla koko käpälä kahvalta ja samalla hyväksyen nyökäten tunnustamme toistemme ylivertaisuuden muihin tien käyttäjiin nähden.
Maastossahan ehtii sitten vaikka jutella kun ei ole harrastaminen niin vakavaa kuin maantiellä.
Täällä suunnassa ehkä yks kymmenestä vastaa käpälän nostoon, vaikka itse sitä käpälää vastaantulijalle nostelen varusteista riippumatta. Reissaajat vastaa aina tervehdykseen.
Maantiekonkelilla tulee samanhenkisiltä lähestulkoon aina tervehdys, sunnuntaina oli jopa pari nopeampaakin tervehtijää liikenteessä mikä oli ihan kiva juttu. Muita en hirveästi jaksa tervehtiä. Maastopyörällä ajaessa kun tervehtii niin hiljaista on, paitsi pusikoissa jos joku tulee vastaan.
Itse olen näin väärinharrastajana toisinaan yläpeukulla tervehtinyt maantiellä vastaantulijaa. Muutaman kerran on vastattukin kädenheilautuksella, mutta enimmäkseen tulee vaan sitä 'tyhjää katsetta', minkä vuoksi tuntuu että mitä enemmän 'tosiproharrastajan' näköinen, sitä vähemmän edes kiinnostaa moikata. Moikkailenkin nykyisin mieluummin maantiellä perusfillarilla vastaantulevia vanhoja ukkoja. :)
Näytän varmaan nykyään maantiellä niin tosiproharrastajalta, ettei kukaan uskalla ottaa etuvetoa pois ja moikata kun tulen vastaan. Jos sen sijaan minä moikkaan (jota tulee tehtyä), silloin kuitataan takaisin välittömästi.
Vai onko ne vastaantulijat sitten vaan niin laiskoja, ettei kohteliaisuus irtoa houkuttelematta.
Tuntuu olevan ainakin paikkakuntakohtaista. Ajelin kaverin kanssa Vantaan ja Espoon nurkilla edellisviikolla ja jokainen maantiepyörällä vastaantullut moikkasi. Menin hämilleen kun täällä Turun suunnalla joka kymmenes moikkaa.
Oli kyllä eilen maantielenkillä hupaisaa seurattavaa kuka morjestelee ja kuka ei. Hampaat irvessä vääntävät ja vasta aloittaneet muka niin pro juipit ei vahingossakaan, mutta selkeästi rennommalla meiningillä liikkeellä olevat ja pidempään harrastaneet sen sijaan kyllä.
Ihmekös tuo. Aikanaan kun muutettiin Tampereen suunnalta takaisin Turun tienoolle vaimo käski lopettaa kävelyllä ihmisten morjestamisen (samalla asuinalueella), ettei luultais täysin sekopääksi. Sama pätee osin pyöräilyssä, vaikka itsepintaisesti moikkaan kaikkia lajitovereita (kun kukaan ei tunne).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PedroK
Juoksin Baanalla ja olin ylittämässä pyörien ajokaistaa huomasin oikealta tulevan kohtuullista vauhtia pyöräilijä. Pysähdyin ja annoin pyörän mennä ensin. Yliopistopartainen fillarimies morjesti kiitokseksi. Olipas kiva pieni ele. Tuli hyvä fiilis keskellä sateista juoksulenkkiä :)
Nämä ovat kivoja hetkiä, kun joku vilkuttaa kiitokseksi. Kahdesti on mulle jo eräs koiranulkoiluttaja nostanut kättään kiitoksen merkiksi kun olen ennen ohitusta rimputtanut kelloa. Täysin samassa kohdassa alamäkeä koulumatkalla :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti syte
Minulle kukaan tuntematon pyöräilijä ei ole moikannut (no ehkä on joskus vuosien varrella, mutta ei tule mitään mieleeni juuri nyt), mutta jos moikkaisi, niin moikkaisin takaisin. En varmaan näytä niin selvästi harrastajalta, kun en pidä varsinaisia pyöräilypaitoja, enkä kypärää. Ja etenkin maanteillä moni ei ehkä ymmärrä, että ihan lenkillä sielläkin maasturin kanssa ollaan, eikä vain siirtymässä paikasta toiseen. Tuntuu, että enemmän nämä pyöräilykisoista karanneen näköiset tervehtivät toisiaan. Nuo ulkoiset selvät tunnusmerkit ovat varmaankin tärkeitä lajitovereiden tunnistamisessa.
Pakkaa pystyy hämmentämään myös sillä että metsäpoluilla liikkuu fillaristeja joilla pyörän sijaan on mukana haukku. Aika moneen on viime aikoina törmätty tuon kanssa Katoavan Metsän™ likellä.
Ja ruma se on isäntäkin.
Empiiristä faktaa, Esbossa 2/10 maantiepyöräilijöistä tervehtii takaisin. Mutta onhan se sanomattakin selvä että sellaisia ei tervehditä joilla ei ole Cervezan tai Ropobankin -tiimipaitaa ja -alkkareita päällä.
Olen tämän viikon työmatkoillani tervehtinyt vastaantulevia fillaristeja. Noin 10% heistä on vastannut, siitä kiitos heille. Tänään oli hieno hetki, kun kelvi oli kaivuutyön takia puolitettu. Himmasin vauhtia, kun vastaan näkyi tulevan vanhempi mies pyörällään. Viitoin, että mene vaan, hän meni ja sitten kohdalla tervehti ja kiitti.
Työmatkalla ei tule moikkailtua, mutta lenkillä ollessa moikkaan kaikkia, jotka on edes etäisesti tunnistettavissa lajitovereiksi (minä siis olen se urpo joka ajelee kauniina pyhäpäivänä koko Säijän lenkin lapa pystyssä :)).
Heräsin moikkailemisen suhteen viime talvena Teneriffalla... siellä tuntui että ilmeisillä ammattilaisillakin ylpeys antoi myöten moikata vuoristoylängöillä kieli vyön alla polkevaa amatööriä... täällä kotomaassa tuntuu että seurojen miehet moikkaavat niitä, jotka katsovat moikkauksensa arvoisiksi ja kuraporras jää morjestamatta... olen kuitenkin ajatellut törkeästi sekoittaa pakkaa ja moikata kaikkia, jotka ajavat sukkikset jalassa maantiepyörän kaltaisella pyörällä.
Juu kyllä lämmitti pitkään mieltä tervehtimisalttius kun itsekin kävin sielläpäin pyöräilemässä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti aaltju
MTB-kuskit yleensä näyttävät hämmentynyttä naamaa, mutta toisinaan nousee käsi heilläkin.
Tuulitakki/kollarit tai t-paita/shortsit -yhdistelmä on takuuvarma tapa saada ajaa lenkit rauhassa eikä tartte pelätä, että joku morjenstaa ja joutuisi siihen vastaamaan. Katseita sillä kyllä saa kun on kypärä vielä päässä. :cool:
Täällä Tukholman kupeessa n. 4/5 morjestaa takaisin. Itse pyrin morjestamaa kaikille fillaristeille. (ja nää hurrit tykkää ku niitä tervehditään)
OTna morottelusta on myös hyötyä, äsken yks porukka pyysi mua liittymää lenkille, kun olin useasti tullut morottaen vastaan, suomalaisen seuran kuteet päällä.
Tänään tuli havaittua että prologin tai seeseehoon paidassa ajavat ei vastaa tervehdyksiin. Kai se johtui sit levyjarruista :-D
Pari vastausta olen nyt saanut tervehdyksiin ja sitten muutaman hyväksyvän nyökkäyksen jopa eri kalustolla ajavilta. Muutama päivä sitten olin ajamassa alikulkuun, niin hieman ennen sitä vastaantullut pyöräilijä varoitti alikulun päässä olevista pienistä koirista (omistajineen), kun tuohon alikulkuun on aika huono näkyvyys. Se oli ihan mukavasti tehty.
Vähän pöhköltä tuntuu tervehtiä, mutta kaipa siihen tottuu kun alkaa vaan kättään nostamaan vastaantulijoille.
Oon tällä hetkellä Ötztalissa Itävallassa ja tänään, kun vain notkuin shortseissa, tuulitakissa ja lippalätsässä repulla varustettuna bussipysäkillä niin jo pelkästään siinä odotellessa kävi nätti tsekkityttö kyselemässä oonko nähny vieressä joessa kajakkiporukkaa.. no takaisin asiaan, eli siis, kaksi maantievääntäjää moikkasi vaikka en ollut edes pyörän päällä. Oletan ulkoisten merkkien täsmäytyvän jo pelkästä fillaria himoisesti katsovasta ilmeestä! :) Vai ollaankohan jo sillä "sielujen sympatia" -tasolla.. hmm.. en haluaisi uskoa, että täällä vaan ihmisillä on tapana morjestaa katseiden kohdatessa... ei, sielujen sympatia kuulostaa fillaristin sydämessä paljon paremmalta!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti orc biker
Tuli valittua vähän vähemmän pyöräilijöitä viliseviä maanteitä. Morjestelin sitten maanviljelijöille. Lapa heilahti takaisin. Hyvä meininki.
Viikko sitten koin tervehtimisnokittelun, kun vanhempi mieshenkilö moikkasi ensin nostamalla kättä isosti ilmaan, mihin vastasin samalla mitalla. Tämän jälkeen herra vielä huudahti kuuluvasti "moi!", mihin vastasin tietenkin. Ainakaan ei jäänyt epäselväksi. :)
Ilahduttava tervehtimistapa on myös käden heilautus ja rento sormella osoittaminen tervehdittävää kohti. Tulee olo, että tervehtijä haluaa tervehtiä juu-ri mi-nu-a.
Minä kun olen täällä mökkiosastolla morjestellut rekkakuskeja ja raktorimiehiä .. oujee :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
En mä kyllä yhtään ihmettele miksi jotkut pitävät osaa maantiepyöräilijöistä snobeina...
Kävin äsken vetämässä kivan 34km lenkin. Koko matkalla tuli n.10 selvästi pyöräilyä jollain tasolla harrastavaa ihmistä vaastaan. 8 niistä vastasi moikkaukseen. Jopa kaksi maastopyöräilijää moikkasi minulle maantiepyöräilijälle. Mutta sitten nämä kaksi olivat juuri niitä snobin irvikuvia. Molemmilla yhtä kokoa liian pieni Tuor de Francen jonkun tiimin replica-paita päällä ja muutenkin varusteet, kaikki pyörästä lähtien uusinta uutta. Mutta kohteliaisuus oli kyllä jäänyt kaupan hyllylle.
MUTTA, onni onnettomuudessa, toinen näistä tuli mua uudestaan vastaan lenkkini loppu osuudella, niin aivan piruuttain aloitin SUUREEN tapaan vilkuttamisen jo hyvissä ajoin ja vähän niinkuin pakotin hänet moikkaan mulle ;) .
Ei sen käden nosto ole kauhea vaiva, toivottavasti....
Ajeltiin tänään kaverin kanssa ja lenkin loppupuolella tuli vastaan maantiepyöräilijä. Naureskeltiin että tuo se ei morjesta. Ajettiin käsi pystyssä kun kohdattiin...no ei se morjestanu.
Eihän sitä voi moikata kun päällä on tld kuteet,alla enduro pyörät ja kuskit ravassa.
Itse morjestan...ihan piruillakseni. Saatanan Miquel Indurainit!
Näet vastaantulijoista, että vaatteet ovat liian pieniä ja pyörät liian kalliita, mutta et pysty edes tiimivaatteita saati pyörien merkkejä identifioimaan? Ja sinä siis erotat jo tien toiselta puolelta kuinka kalliit putkiosat, kiekot ja keepeeässät pyörissä on kiinni?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ettan
Hevonpaska ja kateellinen projisointi haisee tänne asti.
Tänään kirkkonummelta, siuntioon ja siitä espoonlahteen.. Moikkailu loppui Espoon rajalle.. Sit katsottiin kuin halpaa makkaraa tai käännettiin päät toiseen suuntaan.. Rensselit oli kyllä vimosen päälle näilläkin nokkailijoilla.. Itse moikkailin kaikki mummot ja papatkin jotka vaan ajeli tuolla pikkuteillä mua vastaan.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Nöyrin anteeksipyyntö naiselle, joka moikkasi Naantalin pikatien alla. Olin menossa läskipyörällä peräkärry perässä Naantalia kohti. Tervehtimisestä tuli mieleeni viime viikonloppuna tekemäni havainnot. Oltiin kaverin kanssa matkalla Sälinkäältä Turkuun ja Uudellamaalla, sekä Kanta-Hämeessä jokainen vastaantullut pyöräilijä moikkasi. Kaksi jopa tuli kysymään määränpäätä karttaa tutkiessamme. Tuli aikaisemmin todettua tässä samassa säikeessä, että Turun seudulla moikkausprosentti on todella huono.