Printable View
^^^ Kiitos kuovipolulle tuskan jakamisesta, se viihdytti kovin. Ei vahingoniloisesti, vaan puhtaasti tapahtumallisesti etenkin kun kerronta on noin mainiota. Oli kyllä helppo samaistua tuskaan, onhan jokusen kerran itsellekin käynyt noin, että 'säädäntuonnopeastijasittenpikainenarki-illanlenkki' tuloksin, että lenkki on jäänyt tekemättä ja palautusjuoma on mennyt ketutukseen. Toivottavasti tarinalla on/oli onnellinen loppu.
Onnellinen kylläkin, mutta kassan kautta. Joskus on maksettava ne oppirahat ja niin edelleen. Nyt tiedän ainakin sen mitä ei kannata vahingossakaan tehdä.
Vaan sanoi mekaanikkokin että harvinaisen paskamainen ratkaisu tuo D-Fuse seatpost ja clamp. Googlaamalla selvisi että tuskaa on maailmallakin tuottanut kun joku innokas amatööri on erehtynyt nostamaan tolpan kokonaan ulos. Toleranssit ovat niin pienet, satulaputken geometria semmoinen ja itse kolmiosaisen clampin toimintaperiaate niin viheliäisen nerokas että on tuurista kiinni uppoaako tolppa sulavasti vai onko homma liki mahdoton. Eräässä jälkimmäiseen luokkaan kuuluvassa tapauksessa amerikkalaisen huoltoliikkeen ammattitaitoiset mekaanikot löivät viisaat päänsä yhteen ja totesivat ettei onnistu ilman viilaa...
Eilen nostin traineripyörän satulan nokkaa ehkä millin korkeammalle ja lisäksi siirsin satulan nokkaa oikealle vastaavasti noin millin verran.
^ Hetkinen...siis muutit satulakulmaa - arvatenkin kohti vaakatasoa (eikä siitä ylöspäin)?
Mutta miten niin vastaavasti? Ja eikö satulan pitäisi *aina* olla suorassa vaikka kuskilla olisi joitain fysionomisia ominaisuuksia (tai -tuisuuksia) joiden takia hänestä kenties *tuntuu* paremmalta jos satula on aavistuksen verran vinossa (koska ongelma ei sillä keinoin poistu vaan ajan mittaan vain pahenee)?
Joo, kulmaa muutin. Vesivaa-alla mitattuna toi on reilusti yläviistossa nokaltaan mutta tuommoinen joustava nahkapenkki ei ihan suoraan vaakatasossa oman kokemuksen mukaan voi olla vaan pitää hakea se sopiva kulma penkille testaamalla. Ja kun penkki alkaa venyä enemmän kuluessaan, kulmaa voi joutua muuttamaan vähän kun satulan kansi ei ole ollenkaan suora enää varsinkaan sen jälkeen kun penkille istuu ja kansi joustaa reilustikin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Ja tuo sivulle millin siirto ei liittynyt suoranaisesti mitenkään tuohon nokan korotukseen. Mielestäni kun tarkasti katsoin, oli penkki sen millin vinossa keskilinjastaan joten käänsin sen suoraan. Tosin istun satulassa vinossa siitä päätellen että satula kuluu aina tietyltä osaltaan enemmän kuin toisaalta joten tuonkin millin jälkeen tuntui että se alkoi hinkkaamaan reiden sisäsyrjään jo enemmän toiselta puoleltaan, joten tätä täytyy vielä seurata että siirränkö sittenkin takaisin.
Edit: Tiedä sitten miten vaakatasossa pyörä on Tacxin Neo trainerin päällä ollessaan (eturenkaan alla trainerin mukana tullut koroke) joten en osaa sanoa lonkalta muuttusko satulan kulma vesivaa-assa jos pyörä olisi renkaillaan normaalisti maanpintaa vasten. Mutta säädöt teen pyörän ollessa kiinni trainerissa kun tuolla pyörällä ei ajeta metriäkään muualla kuin trainerissa.
Mielenkiinnosta, miksi satulan pitäisi olla vaakatasossa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Siis satulaa ei kannata nostaa niin ylös että koko tolppa tulee ulos? Noin käytännössä siis. Onkohan tossa suunnittelijoilla ollut jokin kantava idea? Ei sopisi meikälaisen harrastuksiin kun noissa brevettihommissa välillä kiinnittelen satulatolppaan lisää kuljetuskapasiteettia. Ja siinä on sellaset kiinnikkeet että tolppa pois ja kiinnitysrinkulaa putken päästä matkaan etc... Ja tietty välillä tulee sitten se 'kiinnitysmötikkä' otettua pois kuleksimasta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
"Suorassa" on eri asia kuin vaakatasossa. Eli puhumme siitä sojottaako satulan nokka oikealle, vasemmalle vai suoraan eteenpäin (eikä siitä osoittaako se ylös tai alas).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ande749
Hope Pro2 Evon laakeriremppa. Olihan työmaa. Vaparin keskimmäinen ja ulommainen laakeri oli eijakuloinut kuulansa vaparin rungon sisään, laakerien välisen holkin alle. Vaparin runkoon tulleen erinäiset urat ja jäljet eivät varsinaisesti helpottaneet keskimmäisen laakerin jämien poistamista. Eikä siinä pelkässä ulkokoolissa meinannut mikään työkalukaan pitää. Ihme ettei vaparin runko haljennut kun tarjoilin laakerille kovaa rakkautta vasaran välityksellä.
Läskipyörän remppaa... mm. renkaiden vaihto (Jumbo Jim 4.4 LS), uuden takavaihtajan asennus (Sram X9) + säätö, uusien Ergon-grippien asennus, jarrujen ilmaus sekä ohjainlaakerin huolto.
Molempiin 26" Cannondalen maastureihin jarrupalat ja pojan pyörän HeadShockiin paineet.
Ostettaessa pyörää myyjä kertoi HeadShockin olevan rikki ja ihan löysä. Ajoi kuulemma aina keula lukittuna. Onhan venttiili aika jännässä paikassa, mutta pikku homma irrottaa etukiekko ja pumpata kaulaan 70psi.
Cycloon uuden sisäkumin eteen. Oli päättänyt yksinään tyhjentyä pyörän seistessa varaston seinää vasten nätisti paikallaan.
Ilmasin nestejarrut niinkin hyvin, että ei tainnut jäänyt tipan tippaa nestettä niihin. :D Tein itse enkä säästänyt
Ketju katkesi ylämäessä rasituksessa, koska olin avannut ketjun ketjunkatkaisijalla ja liittänyt sen uudelleen yhteen vasaramenetelmällä "satunnaisesta kohdasta", joka ei ilmeisesti välttämättä sovi nykyketjuille. Ja ketjunkatkaisin oli ehkä vääntänyt vähän katjun tätä osaa. No, tietääpä toimia eri tavalla tulevaisuudessa eli vain lyhentää oikeaan mittaan ja sitten liittää virallisella liitososalla, eikä leikkiä katkaisijalla ja vasaralla.
Haipalliin maastovälitykset ja kiekot.
Narttubokkerin ilmaisua säädin muutaman napsun varmempaan suuntaan. Alkaa olla kisavalmis. :)
Liimasin Jeesuksen pään paikoilleen epoksiliimalla.
^ Asusteleeko Jesse mahdollisesti latinohenkisesti Rangen kojiksella?
Anteeksi, oli aivan pakko kostohenkisesti nenähuuhtelun jälkeen:)
Ei, ihan kotona keittiön hyllyssä. Emäntä tuon ressukan pudotti siivotessa ja pää meni poikki:)
(En kyllä tiedä mistä moinen on meille johkautunut)
No jeesushan voi ilmestyä mistä vaan.
Uudet XT-jarrut oli turhan vajaatehoiset omaan makuun, joten yhdistin Maguran MT5-kaliiperit Shimpan servowave-kahvoihin. Joku saksalainen insinööri laski että jarrutehoa olis vaan 30% enemmän kun vakiomallisissa Sainteissa :)
Asensin tyttären kylppäriin uudet ovet pesualtaan alla olevaan kaappiin. Suureksi ihmeekseni sain ne keskenään ihan samalle tasolle ja ovien välinen rakokin oli suunnilleen millin tarkkuudella sama koko matkan.
Laitoin läskipyörän kumeihin Peaty´s Sealanttia ja erotin vanhoista cresteistä hopet uusiokäyttöön
Talvivälityksiä taas, pienemmäksi eteen 34 t ja pakkaan pohjalle 28 t, kun ultegran pakan suurin 25 ja pakasta yksi pieni talvella tarpeeton pois. Tulkoot sitten talvi!
Työmatkapyörästä takajarrujen ilmailua. Taas jaruttaa.
Päästin epähuomiossa ilmaa jarruihin mäntiä säätäessä, jotta lakkaisivat hankaamasta. Eipä hankaa enää, muttei jarrutakaan. Bleedauskittiä odotellessa...
Asensin takarapakaaren reunoihin ja perään leveää Gorillateippiä pari kerrosta, Rammpusin rumuuskerroin säätyi jo likelle läskipyörää. :)
Jääpiikkarit täysjäykkikseen alle.
Talvirenkaat kotteroon ja kahteen fillariin.
Uudet jarrut jarrut läskiin, letkujen lyhentelyn jälkeen kaipaavat viellä ilmausta.
eilen toiseen autoon talvipyörät alle niin pääsee ajaan kauppareissua sillä tarpeen tullen
Auton pesunkin jälkeen yksi keulan parkkitutkasensoreista huusi (ja vilkutti) punaista vaikka oletin että siellä oli kurapaskaa vain joka olisi pesussa lähtenyt pois. No, siirryin tutkimaan tilannetta niin koko sensori oli plupsahtanut konetilaan auton keulalta. Kummallista ja ihmeellistä. Sain ongittua sen sieltä sormilla ja plopsautin paikoilleen etumaskissa olevaan paikkaan. Toivottavasti tämä massiivinen ongelmatilanne on ainut mikä nyt ekan 100tkm aikana autoon tuleepi.
Eli lyhyesti, säädin auton parkkitutkan sensorin paikalleen. Lisäksi säädin auton kirkkausasteen maksimaaliseksi "Shell Perfect Tornadon" verran.
TA:n rattaat 48/36 maantiepyörään. Rattaat eivät naksahtaneet Shimanon rattaiden tapaan paikoilleen yhtä tiukasti, eivätkä muoviset asennusmutterit istuneet täysin paikoilleen. Ihmetystä herätti myös se pieni itse asennettava nasta, joka estää ketjua joutumasta kammen ja uloimman rattaan väliin: asennus ei onnistunut nastan onnettomien kierteiden vuoksi. Etuvahtajan säädön kanssa saanee olla tarkkana, että ketju ei putoa yli ulomman rattaan.
Mutta kelpoisuus seviää aikanaan ajamalla.
Asensin mopon pannun leikkauspöydälle ja säädin perseeni saunaan
Säädin asunnon ilmanvaihdon kakkospykälästä vähäksi aikaa kolmoselle.
Säädin etuvaihtajan. Pieni koeajo ja etuvaihtajan osalta toiminta vaikutti nopealta ja tarkalta. Ei välttämättä ollenkaan huono hankinta, ainakin välitykset ovat, kuten olen pohtinutkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kuronen
Välitysten löytäminen omaan ajoon on hyvin mukavan ajotuntuman antaja. Vielä tiiviimpi saa omilla pöytätasaisilla Limingalahden ympäristön merellisen tuulisen teillä olla eturattaiden väli, omassani on 46/38T eikä kummastakaan päästä ole loppunut kesken. Pakka on myös tiheäportainen.
Tuo nasta kammen ja rattaan välissä, voisko sen saada niittaamalla kiinni? Vaikka eipä ketju juuri koskaan putoa ulos, kun ylärajoitin on oikein säädetty.
^Totta, ei tuollaista putoamista ole tainnut juuri koskaan tapahtua, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Täytynee kaivaa romulaatikosta sopiva pieni pultti+mutteri.
Kiristelin ja rihtasin Rouvan fillarista etupyörän (Biltsun napadynamo). Olikin päässyt huonoon jamaan, pari puolaa irronnut kokonaan ja muutenkin kauttaaltaan vetelä ja vähän vemputtikin.
Ensin muutaman löysän korjaus, sitten kauttaaltaan kiristys n. 1/4 varvia, ja lopuksi rihtaus suoraksi. Soiva peli tuli.
Takapyörän myös tsekkasin ja vaikutti kelvolta, enkä siihen kajonnut.
Kellarissa vastaavalle talvikiekolle vielä sama operaatio listalla, jahka aika koettaa alle laittaa.
Viikolla saikun aikana ulkolinnuille ruokinta-asemat. Sinitiaiset pieksävät närhenkin.?!