No mutta, foorumilla selittelyyn olen jo tottunut. Olenhan hävinnyt joka ikisen TMT:n, johon olen osallistunut. :)
Printable View
Tänään luulin aamun jälkeen auringon paistavan risukasaan. Olin väärässä, kotimatkalla meni cyclocrossi ohi ja siinä oli pisteenä tappion i:n päällä talla. Edes tyylipoliisi ei jakanut oikeutta tänään, menen nurkkaan häpeämään.
Kestän sen vielä jotenkin, kun autoilijat pyrkivät lahtaamaan minut milloin minkäkinlaisessa risteyksessä, mutta eilisen kokemuksen jälkeen mikään ei ole enää mitään.
Ajelin kohti kotia Vantaan Ylästössä kevyenliikenteen väylällä. Edessä rupesi häämöttämään toinen pyöräilijä ja luonnollisesti heräsi mieleen työmatkatemmon haasteet. Lievästä vastatuulesta ja edellä ajavan vauhdista johtuen välimatka supistui hitaasti. Oli siis aikaa tarkkailla edellä ajavaa nuorehkoa miestä. Heppulin paita oli erityisen lyhyttä mallia ja housut lököttivät poikkeuksellisen alhaalla. Jos housut olisivat olleet yhtään alempana olisin voinut väittää ettei perseen peittona ole mitään. Olen nähnyt, jos jonkinlaisia “rekkamiesten hymyjä”, mutta tässä oli sen sortin inhorealistinen efekti kyseessä, että hampaiden paikat olivat tippua. Hepun perse oli erityisen vaaleaa lihaa ja se persvako oli jotakin mitä ei tavallisella järjellä pysty selittämään. Se mustan tuuhean karvan määrä ja miten se oli asemoitunut vain pelkästään pystyuraan oli vertaansa vaille. Nopeuseromme oli sen verran pientä, että jouduin seuraamaan hetken aikaa kuinka tuuli ilmavasti heilutteli “tukkaa” kaverin takapuolessa, ennen kuin pääsin huitaisemaan ohi. Normitilanteessa olisin voinut onnitella itseäni ohituksesta ja uudesta päänahasta, mutta nyt halusin vain tilanteesta pian pois.
Repesin kun luin edellisen.
Koin muutama päivä sitten kevään ensitappion kelvillä. Ohittaja roikkui skootterikuskin käsivarressa kiinni ja päästi irti juuri ohittaessaan minut. Ohi suhahti siis rullaten n. 40-45 km/h vauhtia jopo-kuski ja pian sen jälkeen skootteri. Hölmistyin niin, että en ehtinyt edes suunnitella vastakuittausta kun tiemme jo erkanivat.
^ Buah, tappio.
Edit. Jos tuntisin myötätuntoa, olisin jo hävinnyt.
^^^
Ajatteles Puffe, jos persvakokaveri olisi huomannut, että takaa on tulossa työmatkatempoaja ja lisännyt vauhtiaan niin, että olisit joutunut iskostumaan peesiin. Ja kun peesiin on päässyt, siitä ei TMT:ssä tipahdeta!
^
Jos näin olisi käynyt, olisin kyllä rikkonut sääntöä ja luovuttanut. Joku raja on ihmisen kestävyydellä ja paineensietokyvyllä.
^
Näky oli valitettavasti sitä luokkaa, että paineet katosivat pitkäksi aikaa. Nyt olisi ehkä paikallaan jonkin sortin vertaistukiryhmä...
En tiedä auttaako tämä, mutta meillä kävi joskus lukiossa Setan "seksuaalikouluttajat", eli kaksi jotain ihan hirveetä rekkalesboa selittämään: "tänään mun seksuaalisuus oli tässä, ja huomenna se voi olla täällä". Järkytys/oksetus oli suuri ja halut meni useiksi viikoiksi. Tältä osin sympatiat, kyllä se siitä normalisoituu. Vuoden kuluessa. Jos ei palaudu, voi joutua terapiaan, samalle vastaanotolle kuin moninkertaiset TMT-häviäjät.
Kyllä kuule niitä tahvoja löytyy, jotka Kempeleelle menee - radiossakin.
Vai pitäisikö sanoa kempeleisille?
Sama ku sanois olevansa Stadissa Kirkkonummella.. Hävetkää!
Sent from my iPhone using Tapatalk
Eka kerta ku olen sun kans samaa mieltä. Mut eihän Stadissa ole stadilaisia?
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ja miten tämä kaikki liittyy työmatkatempoon?
On noita alkuperäisiä taasen, kun sipoolaisista varakkaimmat siirrettiin pakolla Stadiin - aito stadilainen on aina pakkosiirretty kaupunkiin valtoivallan toimesta. Aikoinaan etenkin pohjalaiset porvarit pyrkivät pakenemaan stadista takaisin kotikonnuille ja stadiin piti siirtää ruotsalaissotilaita pitämässä kaupungin porvarit kaupungissa - sitä aitoa stadin henkeä, muut on sitten junan tuomia tai muutoin ryhtyneet hesalaisiksi.
Tunsin aikoinaan seitsemännen polven kaupunkilaisen - äidin puolelta, isän puolelta olisi ollut yhdeksän ja kaikki aikana, jolloin syntymäpaikka ja syntymäkotikunta olivat erikseen rekisteröitäviä tietoja.
Tunsin myös yhden varsinaisen junan tuoman, äitinsä lähti Riihimäeltä kotia kohti kun tunsi aikansa koittavan ja syntyperäinen hyvinkääläinen pääsi Helsinkiin kotiinsa junan mukana.
Eilen oli ilmassa TMT sähköä kotimatkalla Helsingistä itäänpäin, mutta onneksi selvisin häviöittä. Presidentinlinnan nurkalla olevat liikennevalot Katajanokalle menevän tien ylityksessä on usein tosi paha ja siinä on tullut viime vuosina muutamia tappioita valojen vaihtumista odotellessa, ja nytkin oli tiukka tilanne. Olin kuitenkin tarkkana ja pääsin kiihdyttämään valoista ensimmäisenä kohti Pohjoisrantaa. Joku jäi ajamaan imussa koko pohjoisrannan, mutta näin kaverin SPY peilistäni joten sain pidettyä kaverin takana kunnes se putosi kyydistä lopullisesti Hakaniemeen menevän sillan ylämäessä, ja sen jälkeen tilanne olikin paremmin kontrollissa.
Jokusen sivun sääntöjä lukiessani olen hämmästynyt kuinka monimutkainen laji työmatkatempo on. Valitettevasti en jaksanut selata kaikkia yli 2000 viestiä lävitse joten aloittelijana kysyn tyhmän kysymyksen.
Voiko työmatkatempoon osallistua vaikka ei itse olisi työmatkalla? Mikäli olet lenkillä ja työmatkatempoilija ohittaa sinut tuleeko pistetappioita? Vastaavasti selkeästi työmatkalijan ohittamisesta saa varmaankin pisteet vaikka itse ei olisikaan työmatkalla?
Pitää tutustua lajiin tarkemmin, työmatkat saavat täysin uuden merkityksen.
Ei.
Ei tule häviötä, pisteitä ei lasketa.
Ei saa voittoa, eikä pisteitä. Tosin jos menet lenkilläsi ohi työmatkalla olevasta tempoilijasta, niin tämä todennäköisesti tuntee häviön mittaamattoman nöyryytyksen selkänahassaan, koska olettaa sinunkin olevan työmatkalla.
Työmatkatempossa on vain yksi sääntö:
"Jos sinut ohitetaan, olet hävinnyt."
Eli mitään pisteitä ei lasketa, ei ohituksista tai ohitetuksi tulemisista. Häviötä pitää välttää kuin ruttoa. Tai oikeastaan vielä enemmän kuin ruttoa, koska häviön tuoma häpeä on ikuista. Kannattaa siis pitää ketjut kireällä! Itse en muista koskaan hävinneeni...
Vaisu oli taso Munkkiniemi - Otaniemi välillä viiden aikaan. Vastaan tulleet kompressiosukkamies, hybridintangolla-makaava-mies ja suippopartamies panivat kysymään itseltäni olenko kisaamassa väärään suuntaan. Maarinsillalla ovela hajaantumistaktiikka, tekemätön ohitus ja tappio.
Tänään klo 16.30 Viikinmäen Metroauton kohdalla Focus Black Forest 29er jätti kylmästi maantiekiitäjän ylämäessä jälkeensä. Maantiekiitäjä tunsi ilmeisesti suuren häpeän nahoissaan sillä ei edes yrittänyt tasoittaa peliä. En uskonutkaan tämän tuntuvan näin hyvältä, ja vielä ylämäessä!
Joko olet masokisti tai ymmärtänyt jotain väärin. Ei TMTssä ole missään vaiheessa anettu lupaa tuntua hyvältä. Hävinneen häpeä oli varmasti suunnaton ja kokemuksen arvoinen.
Tunne ei ollut fyysistä mielihyvää, sillä poljinhan ylämäkeen ja annoin kaiken mitä jaloista lähtee. Mielihyvä tuli siis siitä että tiesin toisen hävinneen! On tämä rankka laji.
Eikös juuri tuosta ensimmäisestä tule fyysistä mielihyvää ainakin useimmiten. Jälkimmäisessä saattoi olla se ikävä puoli, että toinen ei ollutkaan työmatkalla, eikä hävinnyt. Pahimmassa tapauksessa ohitettu ei piitannut lainkaan ohituksestasi. Naureskeli vaan mielessään, että mahtoi tuokin olla innossaan kun pääsi kilpapyöräilijän ohi ja vielä ylämäessä.
Todennäköisesti se toinen osapuoli on autuaan tietämätön työmatkatemmosta ja ihmetteli, että mikä sille nyt tuli...
Totta kai se oli työmatkalla! Todistustaakka on sillä joka väittää, että ko maantiekiitäjä ei olisi ollut työmatkalla.
Mitä omaan häviöiden muistamattomuuteen tulee, niin se on sopiva yhdistelmä jäätävää suorituskykyä ja valikoivaa dementiaa/kieltämistä. On tässä kuitenkin TMT:a harrastettu n. 20 vuotta ja häviöitä en, köh, muista ainoatakaan...
Nimenomaan tämä ei kuulu mitenkään TMTn. Tuosta ajattelutavasta ei ole kaukana se, että alkaa virheellisesti laskea voittopisteitä. Ei TMTtä suoriteta oman mielihyvän vaan toisen häpeän takia.
Mielihyvä fyysisestä kärsimyksestä menee jokaisen oman masokismin piikkiin.
Lyhykäisyydessään: Voittajia ei ole on vain häviäjiä. Älä siis päästä ketään ohitsesi ja jos niin käy HÄPEÄ!