^^^ Taitaa kuulua asiaan - siis jos yrittää käydä tuntijasta vaikkei olekaan - valitella sitä että Kivimiehen käännös on silloiseen tapaan tehty englannin- ja saksankielisten (vaikka uskallan minä veikataruotsinkielistäkin vilkaistun) käännösten pohjalta ja toivoa sitä että saataisiin uusi alkukielestä suoraan käännetty. Mutta en minä rehellisesti sanoen muista kiinnittäneeni suomennoksen laatuun mitään huomiota, sen verran vahvan vaikutuksen Tanizaki ja samaan aikaan lukemani toinen Keltaiseen kirjastoon kuulunut ja myös Kivimiehen kääntämä Kawabata tekivät. Voi olla että nyt luettuna löytäisiin niistä jotain vanhanaikaista, samaa pyrkimystä tehdä kielestä vähemmän modernia ja enemmän silloin jo väistymässä olleiden kirjallisuusihanteiden mukaista. Mutta Kivimies oli kyllä hyvä kääntäjä jonka suomennokset todella olivat suomea eivätkä jotain ei-ihan-suomea.
Sitten kun olin "löytänyt" japanilaiset kirjailijat, piti tietysti hakea lisää ja tottakai minä löysin seuraavaksi juuri ne samat kaksi jotka niin monet ennen minuakin eli Yukio Mishiman ja Osamu Dazain ja Kobo Aben ja heitä sitten piti jo lukea käännösten puuttuessa englanniksi tai ruotsiksi. Ja paljon myöhemmin tulivat sitten tämä nobelisti Kenzaburo Oe ja Haruki Murakami, mutta he ovatkin oikeastaan jo aivan eri maailmaa.
Nyt luen "Halkaistua varakreiviä" ja aion lukea "Paronin puussa". Tämä innostus sai alkunsa siitä että katsoin Teemalla olleen dokumentin Italo Calvinosta. Joskus aivan liikaa lukevana nuorena olen ne kaikki Keltaisessa kirjastossa ilmestyneet lukenut, mutta Calvinosta en silloin oikein päässyt kiinni. Nytkin on vähän vaikeaa, mutta ehkä kuitenkin palkitsevampaa. (Ja kun välillä lukee pari sivua P.G. Wodehousea, jaksaa taas jatkaa...)
