Äskön reilu viiskymppiä ulkoilureittigrävelöintiä Haltialaan ja Kepun kautta pois.
Printable View
Äskön reilu viiskymppiä ulkoilureittigrävelöintiä Haltialaan ja Kepun kautta pois.
Tänään vajaa kolme tuntia maastossa: vähän on jo juurakot liukkaat. Aenomalyn satulkiikkua tuli samalla koeajettua: houkuttelee ajamaan jyrkemmästä ja haastamaan vähän enemmän -tänään löikin aika lujaa vanteelle ja käsille, kun ei ole jousitusta. Kaatumisia ja kolhuja tuo saattaa lisätä.
Äsken kävin etsimässä Sotungin lampaanmurhaajia. Ei löytynyt.
Ennen ne ryökäleet sentään ymmärsivät pysyä Sipoon puolella. No, sinne ne tietenkin ovat hirmutekojensa jälkeen paenneet...
Eilen iltalenkkinä 74 km maantietä ja kelviä mukavassa säässä. Syksyinen vivahdus oli kyllä havaittavissa ilmanalassa.
Äskön Kerava-Nikkilä-Box. Reilu kuuskymppiä ihan mukavassa kelissä, vaikka aamulla hieman söi lähteä kun lämpömittari näytti viittätoista.
Ei ollut ruuhkaa.
Äsken pyörähdin soranjauhimella perussettiä, arkikuuskymppisen. Miks mä aina ajan arki-iltaisin kuutisen kymppiä?
Taukoineen 2,5-3 tuntia. Sopiva mitta arki-illan lenkiksi. Harvoin on aikaa tai innostusta tai energiaa heittää 4-5 tunnin lenkkejä työpäivän jälkeen.
Mulla on lähilenkki joko 1,5 tuntia, minkä voi ajaa jos ei muuta keksi. Tunniksi ei viitsi lähteä, eikä itsellä ainakaan ole edes mitään kauhean mielenkiintoista 20-24 km lenkuraa. Ja useinhan juuri siinä reilun tunnin kohdalla sitä vasta pääsee zoneen ja ajaminen tuntuu erityisen kivalta. Pää ehtii tyhjentyä muista mietteistä. On vain kuski, pyörä ja joku ihana soratie. Ehkä kuulokkeissa jotain sopivan eteeristä shoegazea. Tähtäimessä Lidlin tai S-marketin paistopiste ja munkki. Ai että!
No joo, kolmisen tuntia on arki-iltana käytännössä aikaa. Itse en mielellään ajele yli seitsemään kun unen laatu huononee sellaisesta (nukkumatti ennen kymmentä).
Alle kahden tunnin lenkille en itse viitsi edes lähteä.
Mä puolestani poljen jopa melko usein sellaisia 1-1,5 h ”vauhtileikittelykrossilenkkejä” ihan lähinurkkien ulkoiluteillä ja krossipoluilla. Useimmiten SSCX:llä, mutta välillä myös vaihdepyörillä. Välillä en edes mene Vermoa, Munkkiniemenrantaa ja Talia kauemmas kotoa. Mä saan niistä sekä henkisesti että fyysisesti välillä jopa enemmän irti kuin 4-5 tunnin pk-kihnutuksista, joita yleensä vielä tulen ajaneeksi vähän liian kovaa, jotta ne menisi oikeasti pk:sta, mutta liian hiljaa, että se olisi oikeasti kivaa (vähän karrikoiden). :)
Tähän saattaa kyllä vaikuttaa myös se, että kun poljen käytännössä joka työpäivä sen vähintään n. 20 km työmatkaa, niin noi vähän ylikovaa ajetut pk-lenkit syö jaksamista työmatkoilta ja päivittäiset työmatkat taas syö jaksamista pitkiltä lenkeiltä. Lyhyet vauhtileikittelylenkit vaatii vähemmän palautumista kuin pitkät pk:t ja mitä enemmän tulee vuosia mittariin, sitä enemmän kunnon kehittyminen (tai no ehkä ennemmin ylläpitäminen tässä iässä…) vaatii palautumista. Vähemmän tunteja ja maltillisesti enemmän tehoja on tuntunut mulla auttavan siihen. Ehkä tästä tulee nyt eka syksy kolmeen vuoteen, kun en saa pyöräilyn estävää useamman viikon olkajumiakaan aikaiseksi itselleni (kopkop).
Gravelilla ja maantievehkeellä ei oikein viitsi lähteä alle 2-3h lenkeille. Tässä tosin auttaa se, että olen hidas. Jos haluan lyhyen lenkin (lue: en saa itseäni pitkälle), niin alle löytyy yleensä täysjäykkä läski tai täpäri. Tosin täpäröintiä on tänä kesänä ollut yhteensä kahden lenkin edestä.
Mulla nyt on tietysti se etu, että nyt työelämän ulkopuolella olevana lenkit voi ajaa puolenpäivän huitteissa.
Äsken soranjauhimella viiskybää. Hyvä ajoitus, sade alkoi kun matkaa kotiin oli alle kilsa.
Tänään. Pidensin ruokatuntia ja kävin vetäisemässä loistavassa syyssäässä aavistuksen reilut 44 kilometriä aikaan 1.30.
Tänään syyskuun pakkosatanen.
Äsken meni 61km. 70% asfalttia ja 30%gravelia.
Tänään 45 km asfalttia ja hiekkatietä kyykkyjen kipeyttämillä reisimuskeleilla ja /C llä :-)
Iltapäivällä oli pakko mennä kun oli fantastinen ilma, 3h 40m soraa, metsäautotietä ja asvalttia.
iltapäivällä 75km asfalttia. Kiva ilma.
Lauantaina satanen. Aamusta vähän koleaa ja tuhnuista, mutta lämpeni ja kirkastui mukavasti päivän valjetessa. Toivottavasti maantieajokelejä riittää vielä pitkälle syksyyn.
Pk-seutua 4:45 h teki 90 km, Lehtisaaresta Sipoonkorven kupeeseen, Vuosaaren kautta rantaa takaisin. Lämpöä +26 c näytti matkan varrella ja tyyntä.
Vajaa seitsemänkymppiä eilen Sipoon ihania pikkuteitä. Aamulla oli kyllä lähtiessä melko viileää, lämpeni sitten loppumatkasta.
Eilen tunti ja vartti teemalla ”kelviä ja gräveliä nuhan jälkeen”.
Ihanaa oli vaan ei tätä pöpöä ole vielä voitettu.
Sunnuntaina kuutisen kymppiä mainion pyöräilyviikon (350 km) kruunuksi. Harvoin -jos koskaan- syksyisin näin paljoa viikkokilsoja kertyy. Tuskin tälläkään viikolla, mut jos tänään aloittaisi keräilyn.
Tänään 45 km pk:ta Regattaan sumpille ja korvapuustille. Mutta olipas jalat tukossa eilisen jälkeen. Nyt ei kyllä tajua, että miksi. Eilen ei hapottanut mitenkään ihmeellisesti ja tänään reidet huusi hoosiannaa. Kumma juttu.
^ Arvauksena voisi tarjota dehydraatiota poikkeuksellisen lämpimänä syyskuun päivänä eli eilen saattoi olla lievää nestevajausta jo ennen lenkkiä ja lenkillä sitten mentiin jo hukan puolelle. Ainakin minulla sellainen kostautuu tyypillisesti seuraavana päivänä puhdittomuutena.
Toinen vaihtoehto tai ehkä pikemminkin osatekijä voisi sitten olla tavallista suurempi nousumetrimäärä. Jos ei varta vasten himmaa ylämäissä, ne tulee kovin usein ajettua kovemmalla teholla kuin tarvitsisi. Eli jalkojen pienet lihakset joutuvat totuttua kovempaan työhön.
^juominen lenkillä on ollut mulla aina se heikoin lenkki. Nykyään juon aina, kun Garmin ehdottaa, vaikka ei tuntuisi tarvettakaan. Nestehukan huomaa sitten siinä, kun heti lenkin päälle tulee juomapullo juotua usein tyhjäksi tai melkein tyhjäksi. Ja heti tarkoittaa sitä kun seisoo pihassa pyörän vieressä kamat päällä.
Mutta voi sanoa, että väsy yllätti pyöräilijän.
Äsken 68 km
Tänään täsmäisku muutamalle pikkuruudulle, jotain Vantaalaa* ne mestat oli. Kilsoja 65.
*EDIT: Simonkylä, Harjusuo, Virkamies.
Tänään ehdin heittää satkun ja sen jälkeen hammaslääkäriin, siellähän ei muuta tarvise kuin maata (ja maksaa).