Puniasella Jopolla kävin postilaatikolla.
Printable View
Puniasella Jopolla kävin postilaatikolla.
^^ mulla paukkuu myös pr:t, mutta siinä on enemmän se, kun alhaalta aloittaa….
Eilen sorkunjauhimella Örkkiniitystä 34 puuttuvaa pikkuruutua. Seuraavan kerran noille Niipperin/Juvanmalmin/Askiston huudeille pitääkin lähteä maasturilla.
Tuusulanjärvi ympäri assuvehkeellä. Oli juuri niin tympeä lenkki kuin muistelinkin. Tuusulanjärven kierto itsessään on semisti jees, mutta sinne pääseminen söi miestä. Paluu sitten Vanhan Lahdentien kelviä ja se on juuri sellaista aivot narikkaan-ajamista, mistä itse pidän.
Äskön Pinarellon neitsytajo. Ensin meni satulan korkeutta säätäessä yllättävän pitkä aika, vaikka mielestäni olin sen mittanauhalla jo säätänyt… lenkillä sitten satulan kiinnitys(?) natisi ja ääni kivasti voimistuu ja kaikuu kuituisessa aero- tolpassa. No, pitää koittaa rasvata kaikki pinnat ja viimeisenä sitten jotain kupla uovia tolpan sisään.
Ääni tulee vain penkistä polkien. Ei jos istuu tai jos polkee putkelta. Eturattaan pultit tarkistin. Kammen pultit pitää vielä tarkistaa ja tosiaan irrottaa satula kokonaan ja rasvailla kiinnityspinnat.
Mut siis: hyvin kulki ja maistui ajaa. Geokin ilmeisesti kohdallaan, kun siihen en kiinnittänyt mitään huomiota. Runko on kyllä tosi jäykkä, mutta gravelissa se ei häiritse vaan on enemmän positiivinen juttu.
^ Sieluni silmin näin jo MRe:n jo työntämässä sormiaan rasvapurkkiin.
Mutta, joo, ehkä on niin että pitäisi olla tarkkana termeissä eikä käyttää löysää puhekieltä (ja puhua rasvasta tai voitelusta silloin kun tarkoittaa asiaankuuluvaa tahnaa tai vahaamista) ja luottaa siihen että asiantunteva lukijakunta kyllä ymmärtää mitä tarkoitetaan.
^^ Kokemus siitä miten joutuu ensilenkillä säätämään satulan korkeutta, vaikka on mielestään tarkasti mitannut ja satulan paikan pitäisi olla tismalleen saman (eikä satulan merkki eikä malli ole vaihtunut).
Ellei kyseessä ole jokin merkillinen psykologinen ilmiö, lienee ainoa järkeenkäypä selitys että se kohta satulasta, josta on mitannut, ei ole pysynyt samana.
Et kuule uskokaan, millaisia väärinkäsityksiä niin kutsutuilla asiantuntijoilla toisinaan on. Ja näitä juttuja kun lukee aloittelijatkin, niin sitä suuremmalla syyllä on hyvä käyttää asianmukaisia termejä.
Oman maantiepyöräni käyttöohjeessa jopa erikseen varoitettiin käyttämästä mitään voiteluainetta satulatolpassa. Että ei kai se ihan ennenkuulumatonta ole että joku on noinkin joskus tehnyt.
^Juu, mielikuvitus ei aina ole riittänyt kaikkiin juttuihin, mihin on törmännyt (vaikken itse koskaan missää asiassa ole sellaisiin aloittelija luulee olevansa jo asiantuntija ja tekee, tai tekee koska ei kehtaa kysyä kokeneemmilta -mokiin syyllistynytkään).
Niin, tolppaan tietysti asennustahnaa, mutta esimerkiksi sen (vain italialaisten päästä lähteneen) tolpan kiristyskiilan liukupintoihin laitoin vassua. Ja siihen pintaan, mikä ottaa satulatolppaan tietysti asennustahnaa. Satulatolpan sisään tungin parin sentin matkalta solumuovia ja nyt äänet on poissa. Toistaiseksi.
Ja ”rasvata” on verbi, joka ei käsittääkseni määrittele itse ainetta. Tai jos olisin kirjoittanut ”tahnata”, niin kuinka hyvin siitä olisi teonkuvaus selvinnyt?
Ja ehkä tuonne ”yllättynyt”- ketjuun olisi voinut laittaa, että yllätyin, kun Pinarellon mukana ei tullut pientä tuubia asennustahnaa. Sen sijaan keväällä Lapierren mukana tuli. Tosin Lapierren mukana tuli pinnaheijastimet, sekä heijastimet eteen ja taakse. Sanomattakin - sanon kuitenkin - on selvää, että ne jäi pahvilaatikkoon. Sen sijaan mukana tullut varsin hyvälaatuinen soittokello löysi paikkansa. Sitäkään ei italianihmeessä tullut.
Tänään iltapäivälenkki Tuusulan pikkuruuduille. Tein julman ihmiskokeen: voiko ajaa melkein satasen, kivan tasaluvun, mutta ei sitten kuitenkaan? Näköjään voi, jätin 11 kilsaa ajamatta.
Eilen normaaliksi muodostunut iltalenkki eli parisen tuntia ja vajaa 40km polkuja.
Tänään satakunta Satakuntaan. Bussilla takas.
Perjantain FTW, melkein lenkki. Melkein 50km ja melkein 60 huiput. (49,73 ja 59,9). Käytännössä hyvin rauhallista peekoota.
Tänään aamusta 33km tempoilua. Garminin mielestä kuitenkin Vo2max.
Tänään. Ei ollut kivaa tuulen vuoksi. Kun helteet meni oh, niin sateen lisäksi tuuli koveni.
Jhas. Tunnettu ongelma Grevilissä/Pinarelloissa yleensä. Johtunee siitä, kun satulaputken alaosa pääsee liikkumaan rungon sisällä. Seitinohut runko ja aero-satulatolppa muodostavat kaikukotelon, joka voimistaa ääntä. No, ilmeisesti sain itse äänen nyt pois. Tai sitten en, aika näyttää.
Eilen 46 km kauppakassi selässä tyhjänä tai täynnä. Raikkaasta kelistä huolimatta olo oli erittäin väsynyt ja Garmin mittasi liikuntaa vain vajaan tunnin, koska syke ei suostunut nousemaan.
Tänään kävin kaupoilla ostamassa kaurajuomaa, piimää ja pyöräilysukat. Tunnin ajosta Garmin kirjasi kuntoiluksi 51 minuuttia, kun eilen kahden tunnin vastaavasta ajosta kertyi vain 40 minuuttia. Kroppa on palautumaan päin.
^^todennäköisesti. Toto Cutugno siellä veisaa…
Tänään ajelin.
Elimistö alkaa ilmoitella, että voisi ajaa vähemmän. Ehkä viikon tauko olisi paikallaan. Sen voisi yhdistää erääseen operaatioon, jossa ommellaan viikoksi tikit ja varmaan kyytipojaksi joku sportti- & hikoilukielto, olen vähän odotellut sopivaa hetkeä. Tai jos odottaisi räntäkelejä.
Tänään bussilla Satakuntaan. Pyörällä satakunta takas.
Tänään 63km pyörätiepyöräilyä. Tekee hyvää viikonlopun työputken päälle.
Tänään aamusta 34km ja illasta 44km.
Kuuskymppiä Helsingin rantoja uudella grävelillä. Maistui kyllä.
Kehätietä, jossa Pukinmäessä sillalta putoaminen juuri sattuneena, poikineen sähköavusteisesti kaikkiaan 6:10 h josta ajoa 5:20 h ja kilometrejä 125.
Hupsuttelin 100 km maanantai-illan lenkin. Ekat 30km oli tosi tahmeeta mut sitten alkoi kulkea jo lopulta päätin ajella 25 kilsaa sakkolenkkiä assulla että sain satkun täyteen.
Kipeästä keväästä ja alkukesästä huolimatta sain eilen 5 tkm täyteen maantiepyörällä tälle vuodelle. Eilinen lenkki oli pituudeltaan 83 km.