Myös ns. hiihtoniilot puristelevat suksia urheilukaupassa. Ja jotkut puristelevat mehua, ja jotkut perseitä.
Printable View
Kuule, joskus on Terve-leivissä niin kovat kuoret että ei viitti semmoista leipää ostaa, toiset on pehmeempiä ja toiset kovempia. Pehmeekuorinen kiitos.
Samoin tomaatit. Ei ihan viitti niitä jo pehmenneitä ostaa, tomaateissa hieman kovemmat tomaatit kiitos.
Pakko se on kokeilla kun muuten ei tiedä. Ja mistäs sä tiedät kuka on eläkeläinen ja kuka ei?
Mä olen nyt viime aikoina puristellut aika paljon nahkeita tyynyjä, helpottaahan se nyt vähän kun jo jotain mitä pidellä sylissä.
Se hedelmien ja tomaattien puristelukin on tekniikkalaji... Minua häiritsee kun jotkut painaa peukalolla kuopan siihen pintaan; aika nopsaan se on sitten pilalla, kelpasi tai ei. Jopa omenoiden kypsyys/kovuus on helppo tunnistaa koko kädellä puristaen, tärväämättä hedelmää.
Meillä täällä lienee keskimääräistä helpompaa, kun tomaatit tulee parin kilometrin päästä kaupasta kulkematta tavaraterminaalien kautta. Aina tuoretta. Eikä tarvi puristella, näkee silmällä että on priimaa.
Ja mitä leipiin tulee, ne on paistouunissa n. sekunnin tarkkuudella saman ajan, kun sen uunin läpi kulkevat. Ei oo kuorissa eroja. Mutta jostain syystä pappojen pitää käydä läpi ~jokainen. Ei jummarra.
Hei! Täällähän te ootte! Mä tein sen taktisen virheen, että avasin väärään paikkaan, eli tonne harjoittelupuolelle: Tasapaino -ketjun! Kiva, mukava, lepposa ja osallistava keskustelu, mutta ei vaan ketjuunnu. Siellä se mun alotusviesti vaan mollottelee... Käykää kattoon ja kommentoikaa!
Eikä yllättänyt sekään, että se työihmisen rumaksi tituleeraama kukkapurkki löytyi mäsänä lattialta.
^ Minulla on ainakin tosi huono tasapaino...ei ole kivaa kaatua kotona, eikä varsinkaan fillaroidessa.
Mutta toi Leila Hampaala ilmoittelee joka toinen päivä Aamulehdessä olevansa YKSIN, työskentelen yksin, kotirauhaa itselleni, yksin.
Joo on selväksi tullu jo....
Oma hyvä fiilis ei yllättänyt :)
Se että kun kirjastossa käydessäni vilkaisin urheilulehtien valikoimaa huomioni kiiinnitti lehti, jonka muovikansioon oli liimattu iso keltainen tarra jossa oli teksti "Lehti on erityistarkkailussa"…tai siis se että lehti oli nimenomaan polkupyöräilyn erikoislehti Fillari.
^^^ jos jostain saa paistotuoreita nahkiaisia niin sieltä varmaan saa tuoreena mitä vaan.
Mä nykyisin ostan kaurapuikuloita, ei tarvi viipaloida kun tulee yleensä liian paksuja paloja ja siis syötyä liikaa.
Se, että Helsingin liikenneinfran projekteja ei osata budjetoida ollenkaan.
" Raide-Jokerin hinta karkasi lopullisesti."
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005889719.html
^ Kyllä se osataan ja hyvin ostaankin. Se budjettihinta on se, millä tyhmiä uskotellaan ja vedetään päätöskoneesta läpi. Eikä pöllöt sitä ikinä opi.
Sen jälkeen on ihan sama mitä se maksaa, kunhan MAKSAA… peruuttaakaan kun ei voi.
Ihan normi juttu. Paljonkos se stadion tai metro menikään pitkäksi?
Syksyyn ja talven lähestymiseen liittyvän puuhastelun määrä. Yhdistettynä yötöihin
aiheuttaa lieviä aikataulutusongelmia, netissä notkuminen on jäänyt paitsioon.
Sillä lailla siinä oli sitten "työpäivä" huikeat 2 tuntia ja 5 asiakasta. Katselin että virolaisella oli joka päivä ollu 20-25 asiakasta, mutta kummasti ei ole tulijoita kun tulee mun vuoro. Virolaiselle oli jälleen merkattu oikein "halloween kahvit ja leivokset tarjolla" - mulle vaan kukaan siellä kaffetta tarjoo. Leivoksista puhumattakaan..
Näitä päiviä mulla on sitten 8 kuukaudessa, paitsi joulukuussa vain 4. Hieman hankalaksi menee. Ei tyttöjä sitten yhtään hävetä, kun kiusaaminen on näin selkeetä, varmaan saa pomottarelta kovastikin kiitosta että hyvä, taas saatiin kiusattua Kristiinaa.
Oli kyllä itkussa pitelemistä, lähdin sitten pois kun päivän "työt" oli tehty, en sanonu mitään kun muuten olisin sanonu jotain mitä ei olisi kannattanu sanoa...
Oletko sä koskaan sanonut siellä kenellekään ääneen, että haluaisit ja voisit tehdä enemmän töitä?
Voi olla, että oletkin ja maininnutkin siitä täällä... mutta olen jo unohtanut :rolleyes:
^ olen, todellakin olen. Siitä ei vaan ikinä ole ollu apua. Olen sanonu toimiston tytöille asiasta, kymmeniä ellei satoja kertoja. Mutta mitäs ne, saavat tuntipalkkaa ja pomotar on toimiston tyttöjen pomo. Pomolle olen sanonu, mutta olen huomannu että siitä ei ole kun haittaa. Pari vuotta sitten peruttiin koko joulukuun työvuorot, kun valitin että on liian vähän töitä. En vaan jaksanu jatkuvasti tätä samaa ja vetosin sitten sairauksiini, ei vaan jaksanu tätä kolmea päivää peräkkäin, kahdessakin on tekemistä.
Virolainen ei ole yhtään sen kummoisempi kun minä, uskoisin että olen pirteempi ja juttelen enemmän. Epäilen että virolaisella on joku osakkuuus yhtiössä.
Kyllä mä itselleni ja läheisilleni helpompaa olisin toivonut, nyt meillä on kaikilla huolta mun takia. Parempi oikeesti olisi vaan kuolla pois, mutta mä yritän nyt vielä 2 vuotta kitua.
Hohhoijaa, taas Rauno O Lehtonen yrittää vakuuttaa yleisönosastolla että vaikka saisit vaan 1500e/kk niin se elämä voi olla hyvinkin rikasta, eikun ulkoilemaan ja sieniä ja marjoja keräämään. Joku 15 000e/kk valittaa kun se raha ei riitä mihinkään...
En vaan ole yhtään vakuuttunu.
^ Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot!
Neuvon antoi mummovainaa aikoinaan ja sitä on tuossa sitten vaalittu.
^ ei se rikasta elämää silti ole, jatkuva huoli toimeentulosta. Ja tässä puhutaan nyt sellaisesta tuhannen euron kuukausitulosta.
Koko ajan on ollut myös tätä "työuupumusta" ja miten siitä toipuu. Entäs tämä työttömyysuupumus, sitä uupui ihan totaalisesti kun vaan ei anneta töitä. Joka paikassa myös paasataan tasa-arvosta, pskan marjat.
Pieni jäykkyys jaloissa ei yllättänyt sillä eilen treeniohjelmassa "jalat, vatsa lihakset."
^^ Jopotuinen, et paljoo irvailis jos sullakin romahtaisi terveys ja tulot tähän mitä mun. Tiukkaa se tekisi sullakin. Tosin otan terveysongelmat ihan siltä kannalta että ehkä pääsee pois nopeemmin eikä välttämäti tarvi ite avustaa.
Siis pienten menojen myötä myös plakkariin on kertynyt jotain, eikä tulojen romahtamisella olisi silleen merkitystä. Lisäksi kun tohtorin kertoma prognoosi ja vinkki olla tekemättä nyt ainakaan mitään eläkesijoituksia, niin mullahan ovat asiat oikeastaan silleen oikeinkin hyvin tasapainossa, etten valita :)
^ minä olen säästäny koko elämäni, ja tehnyt sitten vääriä valintoja - jotenkin kuvittelin että vihdoinkin saisi ainakin suunnilleen kunnolliset hampaat ( anoreksia ja bulimia aiheutti paljon vauroita) mutta en voinu aavistaa että persiilleen menee koko 7 implantin homma, sinne meni reilu 20 ke. Pari muutakin typerää asiaa menin minä idiootti teetätyttämään. Ne oli semmoiset isot investoinnit, ja kaduttaa.
Toki harrastuksiin on menny rahaa, mutta harrastukset on toisaalta auttanu että on edes jotain mukavaakin tekemistä ja sitä kautta auttanu jaksamaan.
Tämä syksy on ollu työ(n vähyyden....tai olisihan niitä töitä mutta kun ei laiteta..) kannalta onnettomin ikinä, mutta tänä syksynä toisaalta on ollu vuoden...tai koko elämäni mukavimmat päivät ( kututalkoot ja Nakkilan reissut) ja niistä olen kyllä tosi iloinen että sai kokea jotain niin verrattoman kivaa. NAH o o o o O O O muuten ei olisi kyllä jaksanut, nyt jaksaa ainakin sen pari vuotta vielä.
Enkä mä töistäkään mitään kohtuutonta tai 5000e kuukausipalkkaa vaadi, ainut että olisi ollu edes jotenkin tasapuolista kohtelua, eikä se ole mitenkään liikaapyydetty.En pysty käsittämään miksi pomon rouva minua niin äärettömästi vihaa, minähän olen tuonu firmalle rahaa, eikö se muka ole parempi että kaikilla olisi motivaatiota ja hyvä mieli siellä töissä, kun muuten se työpaikka on mukava ja sopiva. Se rouvanvihamielisyys nimittäin alkoi jo mun ekana työpäivänä, tuli haukkuja kengistäni ( harmaat kävelykengät 2cm korolla) ja ulkonäöstä. Että on "krokotiilinnahkaiset piikkikorkokengät" ja meikkaa kun discoon....ihan tavalliset meikit ja nyt ei ole mitään meikkejä.
Jaha, on taas jalkaterät ja nilkat tosi turvonnu. Tää ei ole mikään uusi ilmiö, mutta nyt tiedän mistä se johtuu. ..
Kas, heti kun keskiviikko ei ole minun työpäiväni niin kummasti sinne alkaa kerääntyä etukäteisvarauksia. Näin ei koskaan käynyt kun ne oli mun keskiviikkoja....
Jaaha, jälleen kaikentietävä ja kaikesta kokemusta omaava Rauno O Lehtonen julistaa, että "jos pärstäkerroin ei riitä niin keinoja työntekijän irtisanomiseen löytyy..."
Kun Rauno niin kovasti patistaa ulkoilemaankin niin voisi itekin tehdä joskus pitemmän lenkin ja jättää vähäksi aikaa ton kirjoittelun...ihan kiva että kirjoitetaan, mutta jos yhden tyypin raapustusta on joka toinen päivä niin lukijaa alkaa ärsyttään.
Jos sen tyypin kirjoitukset ärsyttää niin älä lue niitä.
^ mä luen ekana aina yleisönosaston tekstarit ja lyhyet mielipiteet. Just siksi että saa naureskella että mitä taas toi muka kuvittelee tietävänsä :D sama kun Linnan Juhlan kättely, siinä on parasta että saa naureskella mitä toikin on pöytäliinan päälleen pukenut, kamala, rahaa on mutta ei tyylitajua...ja siihenkin on muuten enää 3 viikkoa.
No, on Rauno siinä oikeessa että työntekijän olot voidaan tehdä niin ilkeiksi että työntekijän on pakko ite lähteä, kuten minunkin oli pakko jättää jokunen päivä pois, työpaikkakiusaamisen takia. Tosin Rauno mainitsi että on ollu jo 16 vuotta eläkkeellä, onhan tietyt asiat varmaan muuttuneet mutta näköjään työpaikkakiusaamista on ollu aina. Ja tulee olemaan. Meidän toimistosta on 3 tyttöä lähtenyt ihan sen takia että eivät kestäneet pomotarta, nää oli mukavia tyttöjä ja laittoi minulle ihan mukavasti asiakkaita, mutta kertoivat mulle että oma henkinen hyvinvointi on tärkeempää ja morjensta.
No tälläi sivustaseurattuna vaikuttaa enempi siltä, että reagoit niihin ärsyyntymisellä etkä naureskelemisella. Mut kiitos selvennyksestä.
^+1 Kuten myös muiden ohjelmien kanssa. Sieltä oikein etsimällä etsitään mikä on pielessä, huonosti, rumasti, muutenvaanperseestä. Eikä keskitytä ohjelmista nauttimiseen kuten hienoista puvuista, hienosta musiikista, hienosta tanssista jne. Kaikesta pitää kaivaa se negatiivinen puoli, ei positiivista. Tempokisu on kyllä negatiivisin ihminen minkä edes näin virtuaalisesti tunnen. Ylivoimaisesti. Ykköstila.
^ niin olen, kun nyt tilanne täällä töissä on näin onneton niin kyllä se vaikuttaa koko elämään.
Kututalkoot ja Nakkilan reissut oli kuitenkin kivointa mitä olen ikinä kokenut, sun olisi pitäny VesaP olla paikalla näkemässä kun hyppelen paistamon pihalla ilosta ja innostuksesta. Tämän kuvan varmaan saa laittaa:
https://tempokisu.kuvat.fi/kuvat/Nah...pg?img=smaller
Kun Kisu ja joku yltiöpositiivinen kohtaa, niin silloin alkaa kipinöidä ;)
Juttuhan menee niin, että kun on riittävän pessimisti, niin kaikki yllätykset mitä eteen tulee ovat positiivisia. Tietysti moiset ilonpilkahdukset voivat saada pessimisminsä kanssa hekumoivan vaipumaan jos mahdollista vain on vielä matalampaan nirvanaan.
On se tässä hivenen vaikeeta olla positiivinen kun tänäänKIN töitä on reilun tunnin verran ja nuken villapaidan kutomista reilu 3 tuntia. Ja sitten onkin taas 8 päivän vapaa.
Nuken paidan kutomisesta ei saa palkkaa, eikä vapaapäivistäkään.
Veronpalautus on niin iso että siitä nyt jokainen teistäkin varmaan olisi iloinen. Mulle se on melkein kun lottovoitto. Mutta joulukuussa onkin vaan 4 työpäivää eli käytännössä melkein kun ei olisikaan.
^Tarviiko sen kaiken negatiivisen suoltaa sit tänne foorumille aina? Jos kirjoittaisit vaikka kuukauden ajan vain ne positiiviset asiat mitkä tulee mieleen? Josko se parantaisi omaa oloasikin? Tai ainakin foorumin iloisuusaste nousisi kun väkisinhän nämä päivittäiset negatiiviset asiat kuolemista puhumisineen jne vesittää tämänkin foorumin ilmapiiriä. Vai eikö?
Juu. Negatiiviset asiat, huomiot ja ajatukset paksuun mustaan vahakantiseen vihkoon. Foorumilla saa avautua enintään yhden (1) kerran viikossa.
PS En ole niin sanotun positiivisen ajattelun kannattaja, mutta onhan siinä jotain. Vähän samaa kuin että vasta kun ei ajattele pahaa muista ihmisistä ja kun hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat, voi ajatella hyvää itsestään. Tai jotain sinne päin.
PPS Mutta edellämainitun opin mukaanhan meidän tulisi hyväksyä tempokisu ja hänen negatiivisuutensa sellaisena kuin ne ovat...
No aika tyhjäksi jäisi sekin lappu. Mitä, eikö joka paikassa ole että avaudu, älä patoa ajatuksiasi vaan kerro miltä tuntuu....no mä yritän just näin tehdä.
Siis mä ole realisti, hyvähän se on tunnistaa ja tiedostaa asiat. Mä olen neljä kertaa elämässäni ollut siinä tilanteessa että selviämisen todennäköisyys oli aika pieni, mutta aattelin että en voi lähteä kun mukaan ei ollut yhtään mukavaa kokemusta viemiseksi. En usko että ne kerrat ihan noihin jää, ja nyt mulla on niitä mukavia kokemuksia mukaan otettaviksi. Maallista mammonaa ei mukaansa saa, mutta kokemukset ja muistot saa.
Ja miettikää nyt vähän itekin; en ihan flunssasta tai pienistä jalka- tai selkäkivuista valita, toisin kun palstan pojat, että VesaP oot aika jäävi sanoon mulle yhtään mitään...
Ei yllättänyt se, että kun käy palstalla n. kerran viikossa, niin sama iänikuinen narina jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Jokainen on oman onnensa seppä. Jos ei osaa muuta kun pistää päänsä pensaaseen ja luoda asetelmia minä vastaan "muut", niin asiat ei varmasti parane.
Muutenkin nämä jutut alkavat olemaan sillä tasolla, että potilasturvallisuus ja vaitiolovelvollisuus ovat uhattuna.
^ et sä kyllä yhtään potilastapausta tunnista; yleisellä tasolla " nuoret hakee paljon rauhoittavia lääkkeitä" on vaan toteamus.
Mä olen kyllä parhaani yrittäny enkä todellakaan mitään päätä pensaaseen työntäny, mutta mun parhaani yrittäminen ei vaan ole auttanu. Kun oon epäonnistunu ihminen ja epäonnistunu elämä.
Yritin valita hyvin, mutta ne valinnat osoittautui vääriksi ja huonoimmiksi ikinä.
ps. ai joo, anteeksi että olen olemassa ja tänne olen kirjoittanu, toivottavasti en enää montaa vuotta.