Reilu pari tuntia ja reilu kolmekymppiä läskillä pk-ajoa flunssaviikon jälkeen. Katsotaan mitä keho sanoo.
Printable View
Reilu pari tuntia ja reilu kolmekymppiä läskillä pk-ajoa flunssaviikon jälkeen. Katsotaan mitä keho sanoo.
On tuokin selitys sähköpyörään. Onneksi sali niin lähellä että ei moiseen tarvi investoida vaan homma hoituu jalkaisin.
Joo no katos kaikki ei asu salin vieressä vaan joku voi asua vähän sivummallakin ja taas toisaalta jos mäkin makailisin jossain prässin alla niin aivan se ja sama kuinka sinne itsensä siirtäis.
Tuos painonnostohommassa haluan kuitenkin säilyttää terävyyttä jaloissa ennen treeniä niin kevyesti pyörällä niveliä lämmittäen ja happea haukaten salille.
Äsken parisen tuntia gravelilla. Oli kyllä kaikki muu kohdallaan paitsi aikaa olisi saanut olla enemmän.
Mulla ei enää ole innostusta erikseen harjoitella, kun ei ole tavoitettakaan. Sen sijaan täysjäykkä maastopyörä on itselle vaativassa maastossa hyvä jumppamaikka ja yksivaihteinen on pakottanut ajamaan aika-ajoin kovemmalla teholla. Maastossa ajaminen on hauskaa kuten on yksivaihteisellakin, pidän fyysisestä väsymyksestä, mutta vain muun toiminnan sivutuotteena.
Olen siis vähentänyt junnaavaa ajamista ja tuonut tilalle kovempia tehoja, mutta maltillisesti(?). Yksivaihteisella tasaisella pieneen myötätuuleen, välityksistä riippuen, ei juuri syke heilahda, mutta vastatuuleen ja mäkeen mennäänkin sitten voimalla ja teholla. Sähköavusteisella saattaisin hyvinkin leikata ylämäet ja vastatuulet (kuten luonnollisesti ajaessa tekee vaihteetkin).
Eli luonnollinen, ohjaamaton intervalli-/toiminnallinen harjoittelu on ajatuksissa takana.
Äsken kotoa rautatieasemalle 13 minuuttia.
Eilen jotain 40 kilsaa sinkulagravelilla maistelemassa 50-millisiä ja 28-tuumaisia Ramblereita. Aluksi tuntui kuin istuisi pyörän päällä, eli vähän korkealta. Ihan kivaa taas oli, mutta korkeuden tuntu ei ehtinyt poistua, vaikka olin ennakkoon ajanut edellisen reilun satkun 42 millisillä 28-kiekoilla. Välityksenä 40-19 oli vähän lyhyt. Mahtuisihan Salsaan leveämmätkin, kuin 50-milliset, mutta yhtään enempää en korotusta kaipaa.
(Joku takana kitisi hiljaa, ehkä pinnat, ehkä joku muu)
Aamulla salille ja takaisin. En vieläkään ymmärrä miksi tuo hybridi tuntuu niin nihkeältä kulkemaan. Navat on käyty läpi ja pyörii kevyesti. Ajoasento on viritetty matalaksi, mutta ei se siltikään. Ilmeisesti noissa Spessun touring-renkaissa on jotain liimaa.
Kyllä varmasti, jos maasto sen sallii. Itse kuitenkin haen jaloille kovaa kuormitusta, sekä tehon tuottoa, että voiman käyttöä ja olen siinä käsityksessä, että sähköavustuksen tarkoitus nimensä mukaisesti on vähentää kuormitusta jaloille, eli avustaa -sitä en halua -haluan että aivan varkain ja vailla erityistä suunnittelua happo polttaa reisissä.
Mulla pyörii vähän siihen tyyliin, että on luomumaastoviikko, sinkulaviikko ja sitten on vaihteellinen graveli/maantieviikko -kuormitusta tulee, mutta eri tavoin eri viikoilla.
Vajaa viisikymppiä läskillä pk:ta. Tai fifty-sixty tempo/pk… edelleen flunssa painaa.
Strukturoituihin intervalleihin tuota ei tietenkään voi verrata ja sellaisten tekeminen yksivaihteisella on ylipäätänsä melkolailla mahdotonta. Erona vaihdepyörällä pelkästään huvikseen ajelevaan on se, että ne ”intervallit” tehdään matallalla kadenssilla, korkeilla voimatasoilla ja yleensä putkelta, mikä kasvattaa voimatasoja. Reisien ympärysmitta alkaa kasvaa aika nopeasti, kun ottaa muutaman kuukauden sinkulakuurin. Toinen yksivaihteisen etu on se, että pk-lenkeillä malttaa polkea edes tasaiset tarpeeksi pienellä vastuksella, kun ei ole niitä isompia välityksiä, joilla kasvattaa vastusta :)
Noin periaatteessa yksivaihdepyöräilyn isoimmat hyödyt vaihdepyöräilyn ohessa tulee siitä, että jalkoja tulee käytettyä eri kadensseilla ja voimatasoilla ja että koko kroppa saa tekemistä kokonaisvaltaisemmin. Lisäksi, jos vähän eksyy vielä maaston puolelle, niin se kehittää ajotekniikkaa.
Joskus ennenvanhaan osa pro-maantiepyöräilijöistä ajoi talvilenkkejä fikseillä. Osin huoltovapauden ansiosta, mutta osin siksi, että siten sai hyvää vaihtelua treeniin. Nykymaailmassa trainerit ja sisällä hikoilu on korvannu fiksit.
https://www.cyclingweekly.com/news/l...ll-work-491283
Joo, vähän rennosti käytin intervalli-termiä, ehkä juoksijoiden "fartlek" olisi sopivampi: https://en.wikipedia.org/wiki/Fartlek
Mitä tulee tuohon että kaikkihan ajavat mäet kovempaa ja sitä rataa, niin omalla kohdallani pyöräily teillä on ollut liian kesyä, vaikka kovista vedoista aika-ajoin nautinkin. Liiasta tasaisuudesta oletan seuraavan nopeusominaisuuksien heikentymistä.
Tänään pitkästä aikaa iltalenkki kakkosgrävelillä. Vähän testiksi ajaisiko sillä ensi viikon retken. Tosi omituiselta ajoasento tuntuu, mutta ajelinhan mä sillä koko talven joten tottuisiko parissa päivässä?
https://pic.useful.fi/56z_WBhf2.jpg
^satkun kun ajaa, niin sitten.
------------------------
Tänään 65 km sinkulagravelilla. Alla olivat 28-tuumaiset kiekot -vähän tuo tuntuu korkealta ja jotenkin ohjaus on herkkä, mutta kovemmin käskiessä fiilikset on hyvät.
Eilen hain soratie ruutuja tunti nelkyt minuuttia.
Illalla normi-iltalenkki eli parisen tuntia polkuja.
tunti 18 minuuttia kevyessä satessa nyt iltapäivällä
Äskön reilu kuuskymppiä rantoja pitkin ja rautatientorin bursafestarin kautta kotiin. Tekee kyllä gutaa vetää vastatuuleen maha täynnä pullaa ja kuollutta lehmää.
Pirkan klassikko, uudella reitillä.
Eilen 64 kilsaa ja 613 nousumetriä.
Reilu viiskytä ja välillä vohvelitankkaus Cafe Mageessa Rekolassa (vai Mikkolassa vai Nikinmäessä…). Keravantie oli kyllä tympeä ajaa, ei jatkoon. Pitää keksiä joku muu reititys.
Maastopyörällä kävin äsken ajelemassa sillei hikeä vältellen pari tuntia, 194w ja 84rpm.
Äsken ajelin miniloman ekan etapin vakiomestaan Saloon, Lehmirannan lomakeskukseen. Olipa muikea päivä, mutta jotenkin raskas. Ei ollut jalkaa.
67 kilsaa Vaihmalan hoviin lounaalle ja takaisin.