Pasilan sillalla 4-5v paineli äitinsä edessä niin vimmatusti 12" pyörällään räntäsateessa aamuruuhkassa. Hieno (pikku)mies.
Printable View
Pasilan sillalla 4-5v paineli äitinsä edessä niin vimmatusti 12" pyörällään räntäsateessa aamuruuhkassa. Hieno (pikku)mies.
Tässä on päässyt joku vahinko sattumaan. Luultavasti joku innokas uusi työntekijä on käyny vetäsee loskat harjalla ja vähän sepeliäkin mennyt lumen mukanaLainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Epsoon rannan tuntumassa kilautin kelloa n. 40 m ennen edessä menevää pariskuntaa (toisella koira hihnan päässä). Kun olin n. 20 m päässä, koiran haltija kääntyy vähäsen, nostaa vasemman käden pystyyn, sitten nostaa peukalon pystyyn ja huikkaa "kiitos kun kilisytit kelloa". Eipä tohon voinu muuta sanoa kuin "Kiitos".
Jahas, melkein vuosi edellisestä kirjatusta. Olipa _rauhallista_ ajella eilen espoosta hesalan suuntaan kun ajoitti lähdön klo 19.00. Miksiköhän siellä oli niin vähän porukkaa liikenteessä....
Oikeaa talvea lähestyessä hienoa taas nähdä pahimpien kausipyöräilijöiden ja hasardi-Ninjojen määrän vähentyminen! Aamulla ja illalla - Kelveillä selkeästi vähemmän muita kuin "tarve-" tai "harraste-pyöräilyä" harrastavia. Suurimmalla osalla kohtuulliset valotkin...
Poliisit antoi Jakiksessa tasa-arvoisessa risteyksessä tietä kun ajoin kelvin jatkeella. Olin jo valmistautunut pysähtymään, kun näyttivät että mene nyt.
Kerropa tarkemmin olosuhteista. Erityisesti kiinnostaa kuka oli väistämisvelvollinen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Minä olin. Ihan normaali tien ylitys kelvin jatketta pitkin. Poliisit ajoivat suoraan, minä käännyin kelviltä jatkeelle, ei kolmioita, ei muutakaan.
https://www.google.fi/maps/place/60%...5!4d25.0801441
Minä olisin mielummin raportoinut asiasta avautumisketjussa, en tässä.
^Ihmiset on erilaisia. Kirjoittajasta tuntui "että oli ihana hetki kelvillä" niin ok laittaa tänne, jokin toinen olisi laittanut toiseen ketjuun ja joku ei ois noteeranut muuta kuin ajatustasolla "kappas. "pollarit anto tietä vaikei ois tarvinnu"
Nää on näitä... :)
^^ Sä et ajakaan sähköpyörällä. Normaalipyöräilijällehän ihanuus tuollaisissa tilanteissa muodostuu siitä miten ennakoitavasti, sujuvasti ja ennen kaikkea ilman tarpeetonta tai ylimääräistä hidastamista ja siitä aiheutuvaa kiihdytystä ajoradan ylitys tapahtuu.
Mutta olet ehdottoman oikeassa siitä että kun autoilija antaa tietä vaikkei olekaan väistämisvelvollinen, se pääsääntöisesti merkitsee käytännössä juuri päinvastaista kuin edellä kuvaamaani ihanuutta. Ainoan poikkeuksen tekee sellainen tilanne jossa autoilija todella hidastaa riittävän aikaisin ja selvästi ja sen ansiosta pyöräilijä voi ajaa suoraan ja hidastamatta.
En tosin muista milloin viimeksi niin olisi sattunut: autoilijat kun tuntuvat pitävän tapanaan hidastaa kaikkea muuten kuin ennakoivasti, joten vaikka autoilijan pysähtyminen juuri ennen pyörätien jatketta ei vasrinaisesti yllätäkään, säännöt tunteva ja normaalilla itsesuojeluvaistolla varustettu pyyöräilijä ei voi tilanteessa siihen luottaen ajaa.
PS Aivan vastaava tilanne poliisiauton kanssa sattui mullekin joulunpyhinä Simonkyläntietä ylittäessä. En viitsinyt ruveta viittoilemaan että menen nyt s-na ensin niin kuin pitääkin ja nostamaan jalkaa polkimelta:rolleyes: Vaikka mieli tekikin ja kuten olen joskus tehnytkin:cool:
Hmmm... nyt en kyllä ymmärrä.... olisiko minua pitänyt alkaa vituttamaan, kun poliisit antoivat tietä? Tilanteessa, jossa heillä ei ollut väistämisvelvollisuutta.
Ei ihme, että vaikea elämä kelvillä täyttyy postauksista, jos elämä näin raskasta on.
Yksinkertaisesti: kumpi on mukavampaa liikenteessä, sujuvuus vai epäsujuvuus?
Jos aiheettoman tien antamisen takia sujuvuus tilanteessa vähenee - kuten se käytännnössä useimmiten tekee - onko se mielestäsi ihanan hetken paikka?
Kukaan ei ole esittänyt että sinua olisi pitänyt alkaa vituttamaan. Älä nyt perkeleen dorkaksi viitsi vuoden viimeisenä päivänä tekeytyä!
Ehkä poliisi ajatteli samoin pyöräilijästä kuin pyöräilijä autoilijasta eli parempi väistää kaikkea liikkuvaa, kun ei voi olla varma vastapuolen edesottamuksista. Toki jos itse teen virheen ja poliisi ennakoinnillaan tilanteen pelastaa tai ainakin varmistaa sen, sehän on hyvä. Mutta jos käyttäydyn niin, että vastapuolelle jää epäselväksi, aionko noudattaa väistämisvelvollisuutta, silloin olisi aihetta kirjoittaa tunnustus mokaamisviestiketjuun.
Tämä ei siis ole kannanotto siihen, mitä sinun MRe tapauksessasi tapahtui. Siitä en muuta tiedä kuin että poliisi väisti kohdassa, jossa väistämisvelvollisuus oli sinulla. Kirjoitan vain siitä, miten itse vastaavaan tilanteeseen suhtaudun.
^ Joo, sehän on itsestään selvää ettei kukaan kommentoinut suoraan MRe:n kertomaa tapausta - mutta kun kuvaus oli jätetty niin avoimeksi kuin oli, niin yleiset kommentit samaan tyyppiin kuuluvista tapauksista olivat täysin paikallaan.
Autoilijoiden käytöksellehän voidaan tosiaan löytää neljä selitysmallia:
- autoilija vain yksinkertaisesti haluaa olla kohtelias ja antaa tietä
- autoilija vain yksinkertaisesti haluaa olla varovainen, koska hänen kokemuksensa mukaan ei voi luottaa siihen että pyöräilijä tietää ja tuntee olevansa väistämisvelvollinen
- autoilija vain yksinkertaisesti on sitä mieltä ja on tietävinään että eiväthän ne pyöräiljät tunne liikennesääntöjä ja cvaikka tuntisivatkin, eivät niistä piittaa
- autoilija tulkitsee tässä nimenomaisessa tapauksessa pyöräilijän tilannenopeudesta, katseen suunnasta, ilmeestä ym että tämä ei aio noudattaa väistämisvelvollisuuttaan
Vain viimeksimainittuun voimme pyöräilijöinä itse vaikuttaa eli ajaa siten että autoilijalle ei pitäisi jäädä minkäänlaista epätietoisuutta asiasta. Mutta kuten hyvin tiedämme: vaikka miten hidastaisi, näyttäisi kädellä pysähtyvänsä tai kehottaisi kädenheilautuksella autoilijaa jatkamaan, laittaisi jalkaa maahan tai ottaisi juomapulloa tai riisuisi ajolasinsa ja rupeaisi putsaamaan niitä, niin tulos ei läheskään aina ole toivotunlainen.
Voi jopa olla että autoilija ainoastaan kokee tarvetta avautua jollain omalla foorumilla ankeasta elämästä kevyen liikenteen edustajien parissa.
Ihania hetkiä on ollut paljonkin, sillä oikeastaan aina kun ensin näyttää siltä että taas on edessä avautumiselle aihetta antava tilanne, mutta toinen osapuoli toimiikin niin kuin pitääkin, kyseessä on ihana hetki - sillä ne ovat kuitenkin jonkinasteisia poikkeuksia normaalista.
Ihania hetkiä ovat olleet nekin hetket välittömästi sen jälkeen kun on onnistunut välttämään yhteentörmäyksen jonkun idiootin kanssa.
Ihaniin hetkiin lukisin myös ne kun olen pysähtynyt ja jäänyt keskustelemaan koiranulkoiluttajan tai vanhemman sauvakävelijän kanssa ja mielestäni onnistunut välittämään pyöräilijän näkökulmaa kelveillä liikkumiseen ja siihen mitä se molemmilta osapuolilta edellyttää tai lieventämään pyöräilijöiden aiheuttamaa arkuutta ja pelkoa.
Hyvää analyysiä! Täytyy myöntää, että tuo monien autoilijoiden tapa pysäyttää suojatien eteen ärsyttää (vaikka ei tarttis) ja antaa tietä vaikka kuinka kehon tai muuten elekielellä yrität näyttää, jotta "mene, mene".... Sitten taas seuraavassa kiertoliittymässä / pyörätien jatkeella joku autoilija yrittää jyrätä mennen tullen. Välillä tuntuu, että pyöräilijöiden ja autoilijoiden välillä ei ole mitään yhteisesti sovittuja / noudatettuja väistämissääntöjä. Tuosta varmaan sitten seuraa se, että puolin sun toisin viisaat ja varovaiset varovat toisiaan ja väistävät turhaankin lisäten vain epätietoisuutta säännöistä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Tässä vielä yksi näkökulma kelvin jatkeen väistämisvelvollisuuteen. Kun autoilija havaitsee pyörätien jatketta lähestyvän pyöräilijän, autoilija ei voi varmuudella tietää aikooko pyöräilijä ylittää tien ajamalla vai taluttamalla. Tämä pyöräilijän päätös kuitenkin ratkaisee kumpi osapuoli on ylitystilanteessa väistämisvelvollinen. Epävarmuuden vallitessa riskejä karttava autoilija valmistautuu väistämään.
Sitten vielä jos autoilija osoittaa väistämisvalmiutensa vauhtia hiljentämällä, pyöräilijän ei välttämättä tarvitsekaan jalkautua, vaan hän voi jatkaa tien yli ajamalla. Jättämällä talutusvaiheen väliin pyöräilijä nopeuttaa molempien osapuolien matkantekoa. Molemmat osapuolet toimivat rationaalisesti, mutta toki päällisin puolin kaikki menee päin peetä, liikennesääntö menee rikki ja elämä on vaikeaa.
Oman kokemus on, että pyöräilijät harvoin taluttavat tien yli. Itse käytän tätä mahdollisuutta silloin tällöin, yleensä jos on ruuhkaa ja autoja on tulossa useampia peräkkäin ja niiden kaikkien ohiajaminen kestäisi liian kauan. Tietysti jos jonon ensimmäinen auto hiljentää hyvissä ajoin (eikä toisesta suunnasta tule autoa), ylitän tien ajamalla ja heilautan kädellä kiitokseksi. Muussa tapauksessa talutan ja autot odottavat.
Olipas "hienoa" ajella muutama kilometri uudenvuodenpäivän iltana. Lunta oli tullut 2 vrk:n aikana vähintäänkin riittävästi mielenkiintoista ajamista varten. Ei tietenkään aurausta koko aikana. Pohjilla jalankulkijoiden jäljilltä nyppylät ja tärinät ja aiemmin pyöräilleiden urat lisäämässä nautintoa kun pyörä ei 35mm nastarenkailla mennyt metriäkään suoraan. Lisää tätä riemua, olisikin tylsää ajella arkiajojaan auratuilla kelveillä.
Mä en itse autoile ollenkaan, joten mun kokemuspohja on tietenkin siinä mielessä vääristynyt, mutta mä en ole ikinä yhtä (1) poikkeusta lukuunottamatta nähnyt tapausta, jossa väistämisvelvollinen pyöräilijä olisi tehnyt itsestään jalankulkijan nousemalla satulasta ja rupeamalla taluttamaan pyöräänsä tien yli. Se ainoa tapaus oli HePon porukkalenkillä, kun ensin oli seisottu jalka maassa ja katseltu aikamme kuinka autoja ajoi pitkähköin muttei tarpeeksi pitkin välein päättymättömältä näyttävä jono.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kulkuri
Sen vuoksi mun on vaikea nähdä että se olisi todella olemassa oleva riski ja tekijä jonka takia autoilija ei elävässä elämässä voisi ajaa niin kuin liikennesääntöjen mukaan pitääkin. Ja vaikka joku sellainen tilanne autoilijan kokemana hänen mielessään olisikin, niin miksei silloin voi hidastaa jo kauempaa?
Mä en ole tiukasti liikennesääntöjä enkä etenkään niiden kirjainta noudattava pyöräilijä - ajan esimerkiksi surutta punaisia päin silloin kun katson että se on turvallista eikä haittaa ketään vaan ehkä jopa nopeuttaa kaikkien liikkumista - mutta näissä pyöräilyn väistämisvelvollisuustilanteissa pyrin viimeiseen asti ajamaan juuri niin kuin säännöissä sanotaan. Siksi mm. en koskaan nouse satulasta ja rupea taluttamaan pyörääni vaan pysyn satulassa ja odotan toinen jalka maassa niin kauan kuin on tarpeen. (Yleensä se ei kohtuuttomia vaadi, koska silloin kun on ruuhkaa on yleensä myös oikeita jalankulkijoita liikkeellä ja viimeistään heidän suojissaan pääsen jatkamaan ajamista.)
PS Ajorataa taluttamalla ylittäviä olen nähnyt kyllä useamminkin, mutta ne ovat olleet järjestään vanhempia naishenkilöitä joille joskus koulussa on opetettu että pyörä pitää taluttaa tien yli ja jotka eivät ilman pyörääkään ikimaailmassa lähtisi ylittämään ajorataa pelkästään luottaen siihen että autoilijat ovat väistämisvelvollisia. Puhumattakaan että heidän muuntumisensa tapahtuisi cyclocoss-tyyliin tai niin nopeasti että autoilija joutuisi turvautumaan äkkiliikkeisiin.
Itselläni on työmatkalla risteys, jossa usein talutan juuri ruuhkaisuuden takia. En tietenkään cc-kisojen tyyliin, vaan noudattaen lakiin kirjattua pykälää suojatielle astuvan jalankulkijan velvollisuudesta huomioida lähestyvien autojen nopeus tai mikä se sanamuoto olikaan.
Lennosta vaihtaminen on äärimmäisen harvinaista. En ole ikinä nähnyt kuin suojatielle tullessa, mutta niinhän silloin pitääkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kulkuri
Tästähän nyt on sirkus sukeutunut :D
Mun mielestä oli kuitenkin ihan hauskaa, kun poliisita antoivat tietä. Ja kyllä, hidastin selvästi ja riittävän etukäteen. Ja kyllä, minulla oli katsekontakti kuljettajaan koko ajan. Kuten minulla on aina, kun ylitän ajotietä kelvin jatkeella ja siinä on auto. On väistämisvelvollinen sitten kuka hyvänsä.
Noin yleensä ottaen voisi kuvitella, että tänne kirjoittajilla on ylipäätään aika hyvä ymmärrys pyöräilijän oikeuksista ja velvollisuuksista. Se on sitten toinen juttu että piitataanko niistä.
Autot väistäneet hyvällä välillä ohittaessaan huonosti auratuilla teillä. Peilistä nähnyt että myös hidastavat ohituksen tilanteeseen jossa ei ole vastaantulijaa kohdalla vaikka siitä mahtuiskin.
Valo palaa edessä ja takana lumisateessa tai oikeestaan aina.
(hups kun lipsautin taustapeilin, toivottavasti tyylipoliisi vielä jouluvapailla);)
Älä nyt kuitenkaan ota kaikkea kunnia siitä itsellesi:cool: Satuit vain viestilläsi tarjoamaan tilaisuuden näiden omastasi hieman poikkeavien tuntemusten ja näkemysten esittämiselle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Mutta pääasia että olit sen verran kypsä herrasmies ettet vetänyt hernettä nenään siitä etteivät kaikki kokeneetkaan asioita samalla lailla kuin sinä ja ettet kokenut henkilökohtaisena hyökkäyksenä sitä että joku esitti asiasta täysin päinvastaisen näkemyksensä.
Anyway, syy miksi kirjoitan vielä yhden viestin tähän ketjuun on se että muistin yhtäkkiä vuoden 2018 ehkä sittenkin ihanimman hetken kevyen liikenteen väylällä. Se tapahtui joskus loppusyksystä: kiertoliittymässä eteen ajoi jopa poikkeuksellisen törkeällä tavalla helposti tunnistettavaa merkkiä X oleva auto. Jollain ennakkovarovaisuuden ja vaiston avulla vältin sen lehtijuttujen töytäisyn ja jatkoin matkaani adrenaliinikuohun antamalla lisävauhdilla. Parin kilometrin päässä sama auto seisoi risteyksen sivussa edessään valot vilkkuen poliisiauto:D
Itse pidän autojen väistämistä positiivisena asiana, nopeuttaahan se omaa kulkua (eikä yleensä merkittävästi hidasta autojakaan). Se argumentti, että tällainen ajojärjestys olisi kategorisesti TLL:n säädöksien vastainen on mielestäni kyseenalainen, kuten tuossa aiemmin yritin selittää. Em. syistä en kannata autoilijoiden kouluttamista viittoilemalla tai kieltäytymällä ylittämästä tietä, kun toinen nätisti antaa tietä. Kaikille jää parempi mieli, kun pyöräilijä ylittää tien viivyttelemättä ja kiittää autoilijaa huomaavaisuudesta (tai mikä syy sitten onkaan).
Sama. En usko, etä yksikään autolija oppii ja uskoo etuajo-oikeuteensa sen kautta, että jossain on pyöräilijä, joka viittoilee menemään. Minä ajan kyllä kyseisissä tilanteissa - vaimon valtuksesta huolimatta - ja täytyy sanoa, että usein mietityttää, tunteeko se pyöräilijä liikennesäännöt ja ei tule alle.
Minä kannattaisin sellaista, että yhdenmukaisesti itse kukin millä tahansa ajoneuvolla ajettaisiin väistämissääntöjen mukaisesti*. Muuten sääntöjä tuntemattomattomille sääntöjen alkeetkaan eivät kokemuksen, opin ja ilon kautta siirry käytännöksi.
Ja entä lapset, ajatelkaa heitä. Mitä siitäkin tulee jos he oppivat sellaiseen käytäntöön, että joskus voi ilman järkevää näkyvää syytä mennä ja joskus taas ei?
Myönnän olevani vaarassa kun Espoossa ja etenkin Kauniaisissa tungen väkisin alle ollessani etuajo-oikeutettu (toki valmiina äkkijarrutukseen). Toisaalta tiedostan olevani kusipää myös siinä tapauksessa kun en mene ensin ellen ole siihen oikeutettu. Vaikka kuinka tyrkytettäisiin.
* tiedän tämän olevan utopia, ei tarvitse huomauttaa
Lapset oppii nopeasti, (aikuisetkin), "tuo setä väistää", (kuultu), kun taas toinen ei tai ei tiedä.
Liikennesääntöjen mukaan kaikki on sujuvampaa.
Itekin syyllistyn tuosta kun näen esim tietyn harmaan volvon lähestyvän pyörätien jatketta niin tiedän että se pysähtyy vaikka ei ole väistämisvelvollinen.
Mutta hyvä veli, se pointti - joka on omaa kokemustaustaani vasten niin selvä ja ilmeinen, etten oikeastaan ymmärrä miten sitä voi olla näkemättä tai miten aiheesta ylipäätään onnistuu keskustelemaan sen ohi kiertäen - on nimenomaan siinä että elävässä elämässä, tyypillisessä tapauksessa se *ei* nopeuta omaa kulkua vaan päinvastoin hidastaa sitä. Vain ihannetilanteessa, jossa autoilija jo riittävän ajoissa ja riittävän selvästi osoittaa antavansa tietää pyöräilijän väistämisvelvollisuudesta huolimatta, oma ajo todella nopeutuu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kulkuri
Rautalangasta väännettynä: siihen että autoilija ajaa liikennesääntöjen mukaan ja normaalinopeudella kuluu vähemmän aikaa kuin siihen että autoilija lähestyy normaalinopeudella, hidastaa ikään kuin vasta olisi pyöräilijän havainnut, arponut mielessään vaihtoehtoja ja päättänyt sitten antaa tietä plus siihen että pyöräilijä ennen ajoradan ylitystä varmistuu siitä että autoilija todella antaa tietä.
Muuten täsmennän - vaikken olisi uskonut sitä tarpeelliseksi - että en harrasta minkäänlaista autoilijoiden kouluttamista. Viittoilen silloin kun viittoilen ajoissa tai kun olen jo, saamari soikoon, pysähtynyt, jolloin kieltämättä motiivini ei ole enää pelkästään jalo ja tilanteeseen ajoissa selvyyttä ja sujuvuutta luomaan pyrkivä vaan jopa ensisijaisesti mielenosoituksellinen.
Kommenttisi jostain "argumentista" jossa tuijotettaisiin TLL:n säädöksiin ja niiden kirjaimiin menee minulta ohi, mutta ehkä olen missannut sen viestin jossa joku jotain sellaista esitti. Mä olen puhtaasti pragmatisti ja olen kai kyllästyttävänkin usein esittänyt syvän halveksuntani kaikkia lakifundamentalisteja ja rigoristeja kohtaan.
Ja lopuksi vielä selvyyden vuoksi: silloin kun autoilija todella on nätisti antanut tietä ja tehnyt sen ajoissa ja tavalla josta ei ole voinut jäädä epäselvyyttä en ole koskaan kieltäytynyt tietä ylittämästä, viivytellyt tai jättänyt kiittämättä käden heilautuksella tai peukun nostolla.
No, tämäkin ketju osoittaa jälleen kerran että vaikka ajamme kaikki fillarilla ja jaamme periaatteessa samat kokemukset interaktioista liikenteen muiden osapuolien kanssa, ajamme ilmeisesti niin eri tavalla että kokemuksemme muodostuvat merkittävästi erilaisiksi. Joskus ehkä jopa niin erilaiseksi ettei voida enää puhua yhteisistä kokemuksista?